Contour

Pesuri toimii viimein. Oli varsinainen nappulatekniikkaurakka. En laskennut montako tolppaa oli, mutta kymmeniä ainakin. Ne piti kaivaa mahdollisimman piennillä vaurioilla tenniskentän kyljestä ja ties mitä kaikkea varottavaa. Hyvin tehty työ ei kuumetta laske. Toivottavasti lepo auttaa.

Pitkäksi meni päivä taas kerran. Kun aurinko paistaa on hyvä hetki laittaa salaojia maahan ja ojia umpeen. Valitettavasti myös tappiota.

Painepesuri oli yhtesityöhaluton. Uuden imusuodattimen asennus ei onnistunut ilman rautakauppareissua. Jo sitä ennen oli suuttimessa sitkeä roska ja kun viimein pääsi kiinni pesurin kahvaan räjähti letku. Onneksi se oli vain puhdasta vettä.

Aurinko toi mukanaan riistapeltoviljelijän ja pari "alivuokralaista". Vesimyyrä vielä on ihan OK, mutta putkikelan levittimen kanssa reviirikamppailua käyvä kyy ei paljon naurattanut.

Tappioita tuli myös yhden turvakoulullisen nostoketjun verran ja se harmittaa varmaan huomennakin. Nyt on enää 5 sarkaojaa putkia vailla, ongelmana vaan saada vesi riittävän alas naapurin puolelta että oma puoli kestäisi ajaa sorat ojien viereen

Aloita aamu tyhjentämällä rautakauppa t-haaroista. Jatka sitä viemällä firman johtaja kaupunkiin kuivatuttamaan vessanpöntössä uittamaansa puhelintaan ja pääse oikeisiin töihin siinä kymmenen jälkeen.

Hymyileekö elämä siltikään vaikka lompakon korvikeessa oli 50 € seteli. En minä kovin kummoisen näköinen ole, mutta melkein tyhjän ruokapaikan nainen sai pasmansa niin sekaisin että joudun huomauttamaan että en ollut antamassa hänelle sentään ihan 30 € tippiä vaikka kaunis nainen onkin.

Totesin myös että jos minä olisin siellä kassakoneen puolella ja noin kaunis nainen tulisi yllättäen niin pieni matematiikkasekoilu olisi täysin ymmärrettävää. Että sellaista.

Jos joku homma on paperilla vaikeaa ja käytännössä pääpiirteittäin yksinkertaista niin se on maanviljely. Paperilla taas niinkin pienen läntin eteen täytyy tehdä päivä töitä, eikä riitäkään.

Sitten jos joku menee pieneen pienellä läntillä tapahtuu isoja asioita. Kaikki tämä paperityö vain siksi että alkutuotannon tuottajahinnat on haluttu polkea kulutason alapuolelle kiitos EU:n ja halpatuonnin.

Meinasin että pääsen tänään eroon tukiruletista, mutta näyttää vahvasti että ensi vuonna tähän aikaan täytyy olla joku viljelijä oikeasti tai sitten täytyy ostaa lisää peltoa jostakin. Jos ostaa metsää sen tuotto riippuu kasvusta ja siitä paljonko sitä korjaa, miten ja millä hyötysuhteella. Pellon tuotto riippuu noiden lisäksi lappujen täytöstä.

Salaojitus ei tänään edennyt. mutta tie parani, tarvikkeita on iso läjä ja ensimmäiset ojalinjan pöllit halkomista vailla. Huomenna sit tehtävä mitä pystyy ja siirrettävä kalustoa sellaisiin hommiin joista tulee muutakin kuin kuluja. Veden laskemista ja lumen sulamista odotellessa.

Salaojitus stoppasi putken katkaisemiseen. Olisi sen toki voinut ehjäksikin jättää, mutta kun ei kauhaa väistäny niin tarvi pistää poikki. Jatkoja ei tietenkään kuormassa ollut ja ainoa jatko työmaalla oli pahimman kurakon keskellä. Annoin olla ja lähdin kotiin. Menihän niitä putkia maahan jo aika pätkät, huomenna kaupasta lisää.

Kesäkummit alle yhteen autoon

Kummisavottaa ennen piti käydä katsomassa purkuprojektia. Noin 100 metriä muovitettua verkkoaitaa tolppineen. Toivottavasti ei ole mitään metrin valumöttejä.

Tänään piti olla lyhyt ja rauhallinen päivä. Se oli kuitenkin pituudeltaan reilut 13 tuntia pihasta pihaan ja kelallinen salaojaa maahan.

Pääsin sit juttelemaan uuden naapurin emännän kanssa ja toisen naapurin isän ja tyttären kanssa. Saattoi sanoa jotta harmi kun ei ole sitä nuorta rouvaa tavannut esimerkiksi 12 vuotta sitten - tai ylipäätään ennen kuin tapasi nykyisen aviomiehensä. Sekin on toki mahdollista että olen tavannut ennen kuin olen osannut lukea tai kirjoittaa.

Nyt on sit enää kaksi naapuria tapaamatta.

Töitä on näemmä tehty kun on kädessäkin rakko. Johtuu lähinnä tuulen kaataman ikihongan vangitsemasta moottorisahasta. Arvelin että parempi ottaa heti kannosta irti ja jos mahdollista nostaa kanto takaisin paikalleen, mutta katkaisu ei mennyt ihan putkeen. Juuri pari senttiä ennen kriittistä hetkeä puu liikahti, ei ylös, ei alas vaan sivulle. Puri teräketjun kiinni.

Tietenkin paikka johon ei koneella nyt pääse, paikan paksuin runko, toinen moottorisaha 25 km päässä, mutta onneksi oli Fiskarssin kirves ja vieläpä terävä. Sillä sitten hakkasin puun poikki viiden sentin päästä teräketjusta. Huono lyöntikorkeus, alla liukas märkä kallio ja jatkuva epävarmuus kaatuuko kanto niskaan vai pomppaako pystyyn.

vinssi ilmeisesti seuraava matkaan lähtevä työkalu.

Putkikelan levitin uhka käydä pieneksi. 80 mm putki meni ok, mutta 100 mm salaoja on liian iso ulkohalkaisijaltaan. Toki sen saa levitettyä, mutta pidättimestä on otettava ainakin toinen käpälä pois.

Mernasin rauhallista salaojituspäivää omassa tahdissa. Valitettasti ensin reilun tunnin söi tien teko ja kun sain levittimen kasaan olisi ollut jo apuvoimia tulossa, mutta minkäs teet kun sepelit oli vielä noutamatta.

Kahden kuorman jälkeen meni eka putki levittemen kanssa maahan ja pyysin sitten lounaan jälkeen laittamaan ojaa umpeen. No kun tulin takaisin niin ei omatoimisuus oli ottanut vallan ja oja oli yhä auki. Sitten kun viimein rupesi peittämään ei millään ymmärtänyt ajaa telakonetta ojan päälle ja ottaa pienempiä kauhallisia salaojasepelia.

Lopulta väänsin rautalangasta ja sitten alkoi homma sujua- Sikäli vaan otti päähän kun olisin yksin laittanut puoli peltoa tuossa ajassa kun vaan olisi ollut tie kunnossa ja sepeliä mitä laittaa. Sitten kun sorakuoppa oli jo kiinni pääsi vasta jatkamaan putken levitystä.

Kumma juttu vaan kun minä en ole noita paljon tehnyt ja toisessa päässä kun kuviosta tuli noin 12 m jakoinen sanoi "älä tee niin monimutkaista. No sitten kun itse pääsi puikkoihin niin melkein heti teki jonkun ylimääräisen oksanhaaran kun oli mukamas niin märkä kohta- ja onhan se kun lumi ei ole vielä sulanut kokonaan, pellon keskusta on reunoja alempana ja edellinen omistaja on kyntänyt sarkaojat umpeen.

Mitään näkyvää ei ainakaan hajonnut, mutta kyllä hermot on piukassa jos hyvän tekniikan sijasta pitää tehdä vaikeimman kautta. Toivottavasti lämpöaalto tulee pian.

Lounaasta vielä sen verran että kyläkaupan Kolmospizza oli aivan valtava ja maistuikin hyvälle.

Ihan perjantai 13. fiilikset. Ensimmäisenä aamulla lasit autossa paksussa jäässä, eberi pysähtynyt omia aikojaan. ilmeisesti syksyllä vaihdettava koko lämmitysyksikkö.

Seuraavana isä unohti reissusta puhelimensa ja taas ajeltiin edestakaisin. Onneksi oli aikaa.

No sitten siellä käyntipäässä oli tietty aika ja arvelin että ehdin ajella Ylöjärvelle ja takaisin, vaan ennen kuin olin perillä tuli tieto että pääsikin paljon etuajassa. Jäis sit käymättä käytettyjä autoja katsomassa.

Paluumatka ok ja sit oli mentävä kaupunkiin. Perävaunu oli tyhjä joten meinasin että samalla hakee vähän salaojaputkea. Vaunua koukkuun laittaessa kuului kiljunta ojan puolelta. Pyörään kun potkaisi niin se vatkasi puolelta toiselle- se sitten niistä uusista laakereista.

Talvella vaihdetut ja ajettu kai kolme reissua pienillä kuormilla. Muuta selitystä en keksi paitsi laakeriparien vaihtuminen eli kooli ja rullat ei olleet samaa paria.

Sit purku ja uusi laakeri sisään. Klok- pesä sorvaantunut niin isoksi että koko napa menee hylkyyn- siitä osia tilaamaan, tilapäiskorjaus ja sitten kaikkien muiden napojen pikatarkistus ja yhden kiristys.

Toinen kaupunkireissu, putkien vienti ja putkikelan levittimen haku aurinon jo painuttua mailleen. Mitään apuja ei taas tänään saanut, joten oli pakko laittaa ainoa ehjä vaunu perään, ovet lukkoon ja avaimet pois että saisi huomenna jotain aikaiseksi. Onneksi nyt ei ollut palkkatyöpäivä- taytyy silti laittaa tunnit ylös perävaunun rempasta.

Toivottavasti huomenna ei mitään menis rikki ja joku muukin voisi välillä korjata.

Mutta pienet on sikäli murheet mun kun vertaa noin 18 henkeä työllistäneen yrityksen päivän huonoihin uutisiin. Huonot uutiset leviää aina nopeasti.

Taidan olla valoherkkä. Ei auttanut vaikka valvoi yli puolen yön. Silti ennen kuin oli seitsemää tuntia nukkunut oli silmät auki ja väsymys nollassa. Ilmeisesti eilinen oli antoisa kun sai oikein kunnolla jotain aikaiseksi maasturin hinaamisen ja koneen rahtaamisen ohella.

Tänään sit pistelin koko pellon päästä päähän 2 ojaa, joista toinen uusi ja toinen vanha. Uusi oli helppo, mutta vanhan perkaaminen oli yhtä tuskaa. Onneksi sentään oli giljotiinilla ym energiakouralla perattu enimmät puut ojalinjalta. Sen lisäksi tuli pari poikkittaista ojaa.

Mut siis pelto jota ei viljellä vaan mistä vuokraisäntä saa vuokran, ja vuokraaja maataloustukea tekemättä mitään tai ruokkimalla peuroja- ei mitään järkeä. Peltoja tarvis hoitaa jos kerran siitä rahaa saa, eikä pelkästään keskustaa vaan reunat, ojat rummut salaojien päät jne. Nyt sitten omistajan vaihdoksen myötä keskellä peltoa kasvoi liki parimetrisiä puita, rajaojaa ei erottanut kasvillisuuden seasta ja pellon vesitalous perseellään tai kohdallaan jos tarkoitus viljellä riisiä. Siihen päälle varjostuksesta johtuen toisessa reunassa paljasta ja toisessa reunassa 20 cm lunta.

Reilun päivän työ ja nyt ojitus toimii suunnilleen kuten pitääkin. Naapurissa rumpu ei vedä, eikä ilmeisesti ojakaan, mutta syytön minä siihen olen.

Sit on ratkomatta tiekysymys. Että salaojat saa tehtyä valmiiksi tarvis saada salaojasoraa, tai sepeli. Jos tie ei kestä täytyy hakea kone pois ja menne uudestaan sitten kun tie kestää. Vaihtoehtona vahvistaa puoli kilometriä metsätietä tai kelkkoa traktorilla jostain kaukaa. Viimeisenä vaihtoehtona olisi tehdä salaojat kankaalla ilman soraa.

Kippauspaikka on sentään raivattu. Vähän hirvitti puiden kaataminen kun oli kova tuuli. Jopa niin kova että isompi eväslaatikko lähti tuulen mukana työkalulaatikon päältä eväineen ja mätkähti onneksi puhtaaseen hankeen. Toisesta laatikosta lähti vain kansi.

Ylex ip: Lukivat mun hankintalistani kärjen ja vain luokkaa minuutin viiveellä viestin lähetyksestä. Mökkitraktorille olisi ollut käyttöä jo tänään - olisi saanut laittaa kaadetut puut saman tien halkaisukoneella palasiksi. Juontajan sanoi: "prioriteetit kohdallaan kun uusi tyttöystävä on hyvänä kakkosena"- Niin siis se oli tämän päivän prioriteetti. Traktori on siksikin listan kärjessä kun sen jo puhelimitse ostin, mutta paperit on tekemättä, itse laite näkemättä, puhumattakaan sen noin 300 km siirrosta uuteen kotiin.

Oikeastaan olisin tarvinnut salaojaputken levittimen, putkea, apukettingin, salaojasoraa tai sepeliä, rumpuputkea, uuden tyttöystävän- (siis sellaisen pitkäaikaisen ei polyamorisen), tuulivoimalan ja muutaman kymmenen kilowatin aurinkovoimalan akkuineen ja säätimineen.

Levitin on olemassa, mutta väärällä työmaalla, ketju on oletettavasti lavetin laatikossa, putket rautakaupassa ja sepeli louhoksessa.

Osuvasti Ylex oli myös polyamoristen pohdintojen äärellä. Kuuntelin senkin ennen kuin vaihdoin kanavaa.

Takana noin 25 kilometriä lavetin kanssa täydessä lastissa. Perillä hirvitti ensin kestääkö tie.

Tie kesti ja kone meni ihan oikeaan osoitteeseen. Siellä oli edelleen melkoinen määrä lunta.

Vettä on liikkeellä paljon, eikä ihme että uusi omistaja haluaa heti ruveta salaojittamaan.

Sanoin sekä vedestä että lumesta jo puhelimessa, mutta johtaja itse halusi välttämättä ajaa keskelle peltoa. Jäi ensin kiinni puolimatkassa ja lopulta sinne keskelle peltoa öljypohjaa myöden.

Ojaa täytyy avata vielä huomennakin ja sitten vaan odotella että vesi laskee ja putkea, soraa ja maata päälle.

Jauhelihaa, kolmen sipulin kermaa ja kidneypapuja suolaliemessä- mikä maku keitettyjen perunoiden ja kotimaisen kurkun kera.

Paha maku tuli tosin suuhun heti kun pääsi verottajan kirjeen mätkyosaan asti. Sen siitä saa kun puurtaa koko vuoden.

Minähän en ole kummoinen ihmistuntija. Tänään päätyessäni vieraalle paikkakunnalle suorittaessani kuljetuspalvelua iski nälkä. Tällä kertaa osui ABC ensimmäiseksi tulilinjalle. Siellä oli bonuskorttitarjous ja sen sitten nuukuuksissani meinasin hyödyntää. Koskapa kassaneidillä luki vasemman rinnan päällä Harjoittelija niin päätin sit vähän kysyä jotakin.

En kysynyt onko jauhelihassa lihaa, vaan saako alennuksen myös S-ryhmän kortilla. Sitä merkintää ei missään näkynyt. Harjoittelija toki tiesi että saa, muttei sitä missä se näkyy.

Sitten kun viimein pääsin pöytään niin näkökenttääni oli istahtanut kaunis neiti-ihminen pahvinen kahvimuki kädessä ja selvästi odottaen jotakuta. Ei ollut kuitenkaan menossa sokkotreffeille vaan työhaastatteluun päätellen siitä että henkilökuntaan kuuluva tuli kohta hakemaan.

Siihen mennessä kun olin aterioinnin puolivälissä ja katsellut vain tyhjää korkeaa pöytää arvelin että paikkani oli näköalojen kannalta huonosti valittu. Olin väärässä, koska ilmeisesti ihan samaan haastatteluun seuraava tulija oli vieläkin paremman näköinen kuin edellinen.

Mitäköhän olisi tuumannut jos olisin tarjonnut sille kesätöitä konerenkinä. Saattaisi tosin sotkea sen työmaan pihapiirin kaksospoikien päät jos moinen kaunotar alkaisi kivuta ylös alas lietevaunun veturin portaita. Todennäköisesti työnteko pihapiirissä aina pysähtyisi ja letkun varteen tulisi nopeasti auttavia käsiä puhumattakaan rantasaunotustarjouksista työpäivän päätteksi.

Viereisessä kaupassa oli Ville vallattomat ja litran paketit ihan väärässä osoitteessa. Meinasin hyllyttää kaupan jäätelöt, mutta pakkausteippi oli liian kovaa kynsille. Kassalle tullessani toin ajatukseni julki ja olisin saanut ne ihan vapaasti hyllyttää, mutta hänkin kuulemma kohta ehtii ja hänelle siitä vieläpä maksetaan.

Ajo-ohjettakin jouduin kysymään, mutta kovin oli epävarman oloinen suunnistaja neuvomassa ekaa kertaa vieraaseen osoitteeseen pyrkivää. Muuten oli ihan hyvät ja toimivat neuvot, mutta ei pystynyt kartalta näyttämään missä lähtöpiste sijaitsi. Onneksi löysin sen töhryn kartalta ihan itse.