Contour

Tavallaan oli vapaapäivä. Käytännössä jouduin kuitenkin antamaan puoli tuntia käyttökoulutusta, juttelemaan parinkin asiakkaan kanssa ja viemään yhden perävaunun lainaan.

Kontin sisustus oli muuttunut aika radikaalisti ja näyttää että siihen on turha ruveta survomaan tuoreita vanerilaatikoita. Ensimmäinen laatikko täyttyi jo polttopuilla. Periaatteessa vanerilaatikko on tukeva, mutta sitten kun sen laittaa täyteen polttopuita niin laatikot tarvis olla pinottavissa. Ehkä kaksi laatikkoa kestäisi laittaa ilman vahvisttuksiakin, mutta päädyin kuitenkin 45x45 riman ruuvaamiseen ettei laatikon ylärena purkeaisi. Samalla lisäsin m rimat laatikon pohjaan tähdäten siihen että laatikot lukittuisivat toisiinsa kuten rakennuspalikat. Silloin ainakin kahta tai jopa kolmea laatikkoa voisi siirtää kerralla ainakin tyhjänä ja niistä saisi ruuvaamalla kasaan tukevan pukin.

Täytyy tehdä laho/homesuojatusta vanerista samoilla toimintamitoilla laatikko tai vaikka usemapi niin voi tehdä parivertailun ulkosäilytyksestä. Kai se suojaamatonkin vaneri kestää kun sen saa katon alle.

Kaiken kylmyysen ja räntäsateen, kaksien kastuneiden kenkien, kolmien hanskojen ja neljän siirron tuijotin saunoneena tyhjää jääkaappia. Maidolla voilla ei paljon juhlita ja kellotkin oli paljon.

Idioottiparkkeerattuja ajoneuvoja pihassa 3 kpl, joten tarvi ottaa laina-auto kun ei omalla päässyt pihasta pois ja turhan kylmää ja märkää Suzukille. Idioottiparkkeeraus jatkui kaupungissa ja vasta kolmannella yrittämällä pääsin ruutuun jossa oletin auton säilyvän yhtenä kappaleena. Näin siksi että se oli viidestä vapaasta ruudusta ainoa josta katsottuna sekä vasemmalla että oikealla oleva auto oli parkkeerattu oikein.

Perjantaina mennessäni lukemaan Suzukin korjaamokäsikirjaa kirjastoon oli parkkipaikalla menossa parkkipaikkakolhun jälkiselvittely. Onneksi oma auto oli yhtenä kappaleena. Kirjaston parkkipaikka on routinut paikoin ja ahdas, mutta torille pitäisi tumpelonkin osata parkkeerata oikein.

Kauppareissullahan on hyvä poiketa yökerhossa. Ilmeisesti oli taas sellainen päivä että punahousuista tyttöä lukuunottamatta paikan viehättävin nainen oli henkilökuntaa. Se ei tarkoita etteikö siellä olisi ollut reilusti kauniita naisia, mutta kun jo ennen puolta yötä tarvi kolme kertaa kävellä lasinsiruilla ja kertaalleen väistää oksennusta niin ei mitään mielekiintoa jäädä edes kahteen asti aamuyöllä.

Päivän uutinen minulle oli Kauppalehdessä jo 7.4 julkaistu juttu:

http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=201204147617

Siis sinne hukataan oletettavasti 8 miljoonaa, mutta vihdoin lyhyenkin palkkatyön tekeminen on oikeasti kannattavaa ja tulokuoppia tuen ja palkan välillä on entistä vähemmän.

Nyt jos tuo uusi systeemi saadaan toimimaan hyvin niin se voi jopa oikeasti pelastaa monta pienyrittäjää ja pistää kuseen monta vuokrafirmaa. Sit nekään jotka on ennen perustelleet ettei jotain työtä voi ottaa vastaan "Kun tuet menee" tuntevat saavansa työstään vastinetta vaikka palkka olisikin pieni.

Mutta sitten upottaa 32 miljoonaa: "Hallitus poistaa myös työmarkkinatuen tarveharkinnan puolison tulojen osalta. Sen uskotaan madaltavan työllistymiskynnystä ja vähentävän perheiden köyhyyttä"...

Varmaan tarveharkinta olisi voinut säilyä, mutta sen perusteet ja palkkataulukot tarvis laittaa uusiksi. Nyt voi mennä siihen että joku pariskunta jossa toinen on työttömänä ja toinen tienaa 5000, 10000, 15000 + € kuukaudessa ja varmasti tulee toimeen yhdenkin ihmisen tuloilla jos eivät ole ylivelkaantuneita saa päälle vielä muutakin kuin ahdolliset lapsilisät.

Kuinkakohan rakas säästöpossun sisältö oikein mahtoi eilen olla. Heti kun myyjä sai rahansa alkoi pieni päänsärky ja se jatkui kotiin saakka.

Tänään sit päivä on puolivälissä. Siirretty kahta konetta ja yksi merikontti. Sujuvasti nousi kyytiin ja pois kun oli eilen valmistettu nelihaarainen nostoketju.

Vastaanottopäässä oli varsinainen tilateos. Siis vanhoista katukivistä ja pyöreistä puista ladottu kontin jalusta. Ei lahoa, eikä pieni hanki estä aukomasta ovia.

Nyt on vielä toinen kontti käytävä kääntämässa ja sit pääsee kuskaamaan nostokoneen kotiin. Oli tarkoitus kääntää, mutta koneen nostokyky ei riiittänyt. Kontissa oli niin paljon tavaraa että se kyllä liikkui, muttei noussut ilmaan vaikka painoi lisätehon päälle.

Mitenkään morkkaamatta rakkaita pureitamme olisi kuitenkin muutama paha sana sanottavana vanhasta voissa paistamisen viisaudesta.

Suomalaiset on hyvässä uskossa sijoittaneet kiinteistöihin myös naapurin puolelle. Jos kauhukuvat pakkolunastuksista toteutuvat niin miten moiseen mielivaltaisuuteen voi vastata?

Toki rajavyöhykkeen tärkeyttä ei voi suurvallan naapurissa tarpeeksi korostaa, mutta mitä haittaa vanhoista suomalaisista vanhoissa suomalaisten rakentamissa karjalaistönöissä asustelleessaan voi moiselle suurvallalle olla?

Onko Suomessakin otettava GPS käteen ja mitattava sama matka rajalta ja lyötävä hyvässä uskossa vapaa-ajan palatsinsa Suomeen rakentaneille ulkomaalaisille pakkolunastuslappu käteen ja perusteluna joku raja-alueen laajennus.

Sit vielä menevät pidättämään Itämeren kannalta tärkeää tutkimusta tekevän ympäristöihmisen. Jos jopa paskavedessä on niin paljon salattavaa että senkin tutkimista täytyy hankaloittaa, estää tai kenties kohta syyttää vakoilusta niin eikö olisi aika pistää raja kiinni. Toki naapuri on tärkeä kauppakumppani, varsinkin öljyn ja kaasun osalta, mutta missä on oikeus ja kohtuus? Mitä iloa on käydä kauppaa ja tehdä sopimuksia jos edes lakiin ja oikeuteen ei voi luottaa?

Toki varovainen saa olla kun kotimaassakin kiinteistön ostaa. Totesin tänään tehneeni kaupan huonoilla ehdoilla, mutta enemmän olisi harmittanut olla tekemättä kauppaa.

Espanja ei elä pelkällä turismilla ja jos tosiaan pienituloisillekin on myönnetty 285000 € asuntolainaa 120000 € nykyarvoisten asuntojen ostoon niin kysymys kuuluu miksi? Miksi asuntojen hinnat on päästetty pilviin ja maksettu ilmasta. Vaikka korot onkin alhaalla niin eikö pankeilla ole velvollisuus selvittää asiakkaan maksukyky riippumatta asunnon reaaliarvosta?

Nyt jos Virossa toteutuu ilmainen julkinen liikenne ja se toimii hyvin niin ei tarv olla kummoinen ennustaja että voi väittää jo sen tuovan hyvät edellytykset talouskasvulle.

Huomenna se sitten on: perjantai 13. päivä. nurkkahuone ja oletettavasti muutama musta kissa. Tänään sensijaan tuntuu että kaikki toimii yhtä ajatusta edellä siitä mikä olisi tarpeen.

Pankissa asioidessa tarvi päästää pari mummoa eteen kun ei ollut mihinkään kiire. Sieltä kun pääsin, sain syötyä ja talsittua takaisin pihalle soi puhelin ja ketroi että konttini on noudettavissa. Kontin nostoon on nyt 4-haaraiset ketjut, joista tosin vielä puuttuu yksi lyhennyskoukku.

Sit aloin pohtia että tarvisko käydä katsomassa konttia ja miettiä mitä sen sisuksen kanssa tekee ja käydä ostamassa vaneria. Kun sitten sain vanerit lastattua että tekisin pari laatikkoa pyörähti pihaan punainen Ducato. Kuin tilauksesta se oli kattoa myöden täynnä suuria vanerilaatikoita. Itse olisin tehnyt isompia, mutta nuo ajaa kyllä täysin asiansa ja vanerit on silppuamatta.

Toivottavasti huominen sujuisi vähillä vastoinkäymisillä. Se on selvää että huomenna menee rahaa ja paljon.

Ei tullut taas suurena yllätyksenä päivän uutiset kotimaasta

Finnair pistää sit 280 henkeä pihalle- no minkäs teet kun kotimainen työ maksaa. Valitettavasti tässä aiheessa sekä lentoyhtiön johto, omistaja, että ammattiliitot saavat katsoa peiliin. Jos palkat ja työvoiman sivukustannukset nostetaan pilviin, puhumattakaan johtajien tähtitieteellisistä palkoista ja palkkioista.- Tullaan tilanteeseen jossa kustannukset lentävät pilvissä, mutta lentokoneet eivät. Lentäjien ja lennonjohdon palkat... No varmaan moni nuori haluiasi lentää ja joku jo omaisuutensa tienannut voisi lentää vaikka ilmaiseksi, mutta lentäjäksi pääseminen ei käy rastittamalla lottokuponki tai kittaamalla kaljaa päivät pitkät.

Se on silti ihan poskettoman huono idea ukoistaa moottorihuolto Sveitsiin. Vaikka Suomessa olisi tuplapalkat niin niistä rahoista tulee veroja Suomeen. Sveitsiläisestä firmasta vain murusia jollei Finnair ole sit kulisseissa ostanut sitä johtajilta toivottavasti takaisin perityillä sitouttamisbonuksilla.

Mut siis palkkaus on aina pielessä jos tähdätään lyhyen tähtäimen voittoihin. Sitähän se ulkoistus voi tuoda tai parempaa palvelua, mutta pitkällä tähtäimellä tuolla menolla Finnair lakkkaa olemasta.

Jarrut on nyt sit tehty ja olihan se aika kovan työn takana. Ekan parin uusia kenkiä survaisin kiinni ja sit ihmettelin kun näyttivät hassuilta. Pautusjousi oli oikeissa koloissa mutta kengän edessä kun olisi kuulunut olla takana.

Jarru toimii, mutta eivät tietenkään tasaisesti ennen kuin vähän hioutuvat ja automaattisäädöt menevät kohdalleen. Se vaatii ajoa ja ajo on kiellety muualle kuin katsastukseen.

Kun radiossa puhutaan sellaisesta klassikosta kuin Commodore 64 niin sehän oli hyvä kone aikanaan. Sitä ennen oli Vic 20 ja sen jälkeen tulikin suoraan Pentium 90- jestas sekin maksoi aikoinaan kai liki 20000 markkaa, mutta olihan se pari vuotta hienoa kun kotona oli tehokkaampi kone kuin kuolussa.

Commodore 64:n luoja siis pääsi pääsiäisenä luojansa luo. Onko sitten kyseessä puhdas sattuma vai syntyykö hän uuteen elämään C 64 emulaattoreiden noustessa kolmantena päivänä kuolleista...

Sattumalta radiossa mainittiin myös Boulder Dash ja Rambo - käyttökelpoisia pelejä vanhoille kännyköille. Nykykännyköitä tarvii hidastaa reilulla kädellä, mutten ei kerkiäisi nähdä kuin "Press fire to start ja GAME OVER"

Joko Cityssä tai omalla koneellani on nyt joku paha haittaohjelma. Mikä sit lieneekään, mutta Firefoxilla ei pääse koko sivustolle.

Mukava päivä. Lyhyen laisesti töitä, sit kone lavetille ja kotiin. Huomennna sitten taas hevoskärryn pariin toivottavasti saapuneiden jarrukenkien kera.

Eilen pohdin vaihtoehdot valmiiksi. Onneksi liukuvasaran ja ruuvipenkin yhdistelmä riitti elvyttämään 2/3 vaijeria. Kolmas menikin sitten poikki.

Mikään eilisistä suunnitelmista ei toteutunut sellaisenaan. Katkeamisen yhteydessä vaijerin molopää lensi useaman metrin. Kuoren pään kiinnittimen halkaisu ei vielä saanut vaijeria kunnolla liikkumaan kuoressaan, mutta auttoi sen verran että liukuvasaran sai kiinni ehjään päähän ja vaijerin kuoren tyhjäksi.

Tein hydraulinipasta sorvaamalla vaijeriin uuden kuoren kiinnitysosan ja puristin sen nyloflexin holkkiin kiinni ja sen perään holkin toinen pää kiinni kuoreen. Ei voinut tehdä yhdellä puristuksella kun nipassa ei ollut varaa sorvata tarpeeksi, eikä holkinkaan sisäreikää voinut älyttömästi suurentaa. Loputulos hyvä. Vaijerin molopään nupin porasin sorvissa irti ja puristin uuteen sisukseen kiinni. Sit vaijeri kasaan ja pienempi pää puristamalla kiinni- ei uutta häpeä.

Muuten olisi jo koko koppi pihalla tai palautettu omistajalleen, mutta viimeisessä navassa oli jarrupinnat murusina. Ei millään viitisi kasata ilman jarruja, eikä varmaan tyhjänäkään ole turvallinen kuskattava kolmipyöräisenä.

Kaikkea ne ihmiset ostavat lemmikeilleen. Hevoskoppi ja niin hieno että luulin ensin asuntovaunuksi... No ei sentään, mutta valtaosa asuntovaunuista on ulospäin rumempia.

No mitä sitten tuossa pihalla tekee. Kaverin koppi ja oli ollut jarruton katsastuksessa. Melkein uusi vielä kaiken lisäksi. Mikä sitä sitten riivaa: Jarruvaijerit ruostuvat kiinni kuoren päähän. Näin siitäkin huolimatta että vaijereiden kuoren ja ytimet tiivistävät kumit oli kaikki ehjiä- eikö tehtaissa laiteta enää rasvaa tai ylipäätään jotain voiteluainetta? Vaikka vaijerin sisällä olisi nylon liukupinta minkä rasvominen on turhaa niin sitten kuitenkin kumitutin sisällä vaijeri on ruostunut kiinni kuoren pääteholkkiin.

Vittumainen korjattava, saattaa olla jopa mahdoton tehtävä vaijereita vaihtamatta.

Vaihtoehdot: A 3 uutta vaijeria. B 2 uutta ja yhden korjaus lyhentämällä kuorta. C kuorten päiden vaihtaminen, D kuorten päiden halkaisu, hitsaus ja sorvaus, tai halkaisu, elvytys ja uudet putket päälle. E Pillillä punahehkuun.

Vaihtoehto C olisi muuten hyvä, mutta en tiedä onnistuuko kierteen valmistus. Myös D

Olenkohan lyönyt kauhalla oveen tai tehnyt jotain epäilyttävää mietin mielessäni kun vartiointiliike saapui paikalle oikein kolmen miehen ja auton voimin...

Päivän ohjelmassa oli retki lavetin kanssa ja kiirastorstain kaivannon täyttö. Luonnollisesti jotain piti lastatakin ja täry huoltaa. Ensimmäisellä nykäisyllä lähti käyntiin ja nyt on sisällä uudet öljyt.

Mielestäni en lyönyt kauhalla seinään, en oveen, enkä varsinkaan siihen oveen josta hälytys oli vartiointiliikkeeseen lähtenyt kun sinne ei olisi ylettänyt puomilla kasan takaa. Selittelemään silti jouduin ja arvelin että sisällä olisi oven alta vedetty sähkojohto liikkunut ja laukaissut hälytyksen.

Sitten kun vähän aikaa tutkivat tuloksetta niin havaitsin ettei viereinen ovi ollut kunnolla kiinni, vaan yläreunan ja karmin välissä oli selvä rako. Tempoivat sen miehissä kiinni ja vapauttivat jatkojohtoni.

Kaivo olikin varsin ikävä. Eilen olin sitä mieltä että kartiorenkaan päälle piti saada 25 cm korotusta. No tänään laitoin kannen sen komeuden päälle ei ollut toivoakaan kantta oikeaan korkeuteen. Näin siis siksi että toinen osapuoli on betonivalua ja toinen valurautaa ja kumpikin toleranssin väärästä päästä tuohon sovellukseen.

Onneksi eilinen saumavalu ei ollut mikään hirvittävän luja ja sain koneella poistettua korokehampurilaisen ja vieläpä kasattua sen uudelleen. Kansikin jäi oikeaan korkeuteen. Sieltä kun selvisi pistin varaajan viimein porisemaan.