Vähän harrastuksia, paljon töitä ja nukkumisesta on turha runoilla. Blogi on alkanut sinkkuuntumisen jälkeen ja varmaan loppuu kunnollisen naisen iskiessä.
FST näytti sarjaa nimeltään Lykke. Yhdessä jaksossa hiiri ja sen torjunta sai aikaan melkein halvauksen. Olkoon talo uusi tai vanha niin aina jonnekin jää tai syntyy 10 mm reikä yllättävän suuri hiiri siitä vaan läpi tunkee.
Ei kissaa, ei koiraa ei edes pientä kuristajakäärmettä torjumaan tuholaisia.
Kaikuu. En aikonut mitään vaalitenttejä katsella tai kuunnella, mutta ainakin tuo TV tuo sellaisia kaikuja että ei varmaan ole äänitarkkailija kummankaan kannattaja.
Ladulla olikin kunnon peli. Voisi luulla että kahden alle kolmivuotiaan kanssa hiihtämään lähteminen olisi tuskallinen kokemus, mutta innovaatio jossa oli mm emännän vanhat sukset, minarit, vaneri, turvavyöt ja 2 vauvan ammetta sekä saakeli sentään 4 auraviittaa- kuulemma ihan ostettuja eikä näpistettyjä.
Niin kovaa meni ainakin tasamaalla ja alamäkeen että niistä vekaroista varmaan tulee hyviä ohjaskelkkailijoita. Kaiken huippuna se että nuorempi nukkui koko lenkin hiljaa, mutta huuto alkoi heti kun vauhti pysähtyi.
Varsinaiset kuntoilusukset kun voiteet on kuluneet pohjasta kokolailla pois.
6,5 km vähän alle tunnissa oli päivän kuntoilusaldo.
Pakkasta luvassa ja toivottavasti ennuste pitää.
Päivä pulkassa ja pulkka lumen alla. Onnistuin särkemään tehosekoittimen. Toki sillä on ikää varmaan 15 vuotta ja muovi varmaan vähän haurastuu vanhetessaa. Jos muovin alla on terästä niin tuo hajoaminen oli vain kosmeettinen ilmiö.
No mikä sen sitten hajoitti. Illalla piti tulla vieraita ja arvelin että näin kylmällä kelillä kotitekoinen mansikkajäätelö olisi hyvää tarjottavaa.
Ohje: Ajetaan tehosekoittimen raastinterällä pakastemansikoita 3 osaa, vaihdetaan sekoitusterään lisätään 3 osaa oikeaa maitoa ja 1 osa sokeria. Muutakin voi laittaa, tällä kertaa meni purkillien anasasta ja 1 1/2 banaania. Sekoitetaan nopeasti ja pakastetaan. Kokeilin tehosekoittimen kulholla, sekin on ihan ok jos ei halkea ja muistaa ottaa terän pesuun ennen pakastamista.
Tällä kertaa tuo resepti meni ensin pakastimeen jähmettymään ja ilman välipesuja seuraava satsi mihin tuli vain marjat, maito ja sokeri. Se pakastimeen ja parin tunnin päästä ensimmäiseen erään kinuskikastiketta päälle. Yksinkertaista eikä maksa paljon. Toki jos nuo ihan samat aineet meinaa hankkia niin voi tuottaa kaupungissa tuskaa
Oletettavasti raastinterä ja kivikovat pakastemarjat eivät ole hyvä yhdistelmä. Toki ne olisi voinut sulattaa ensin, mut sit taas pakastusaika pitenee.
Selain temppuili. Liekö sit syynä vanhojen puhelinlankojen kelaajat, tykkylumi vai vaan vanha kone. Blogimerkintä siis häipyi bittiavaruuteen eikä palaa koskaan.
Eikä päivä mitekään erikoinen ollut. Aamu aikainen, huonot unet, kilometritolkulla onneksi vähälumista väylää lingoten, yhdet katkenneet turvapultit ja yksi uusi työkohde.
Pätkäunta ja kokkausta miltei koko loppupäivä. Kokkaus tosin keskeytyi kun piti käydä yksi ketjuton koheltaja yhdistelmineen auttamassa liikkeelle. Hyvä kuski ja hyvät laitteet- se nähtiin viime vuonna, mutta kun kitka ylämäessä loppuu niin sitä ei noin vaan tehdä lisää.
Vuoden 1987 tai jotain siihen suuntaan Honda NS oli kokenut kovia edellisellä omistajalla. Sit erehdyin lainaamaan sen kaverilleni ja se reissu poiki kolon koneen kylkeen.
Hondassa on tasapainotusakseli- pyörii samalla nopeudella kuin kampiakseli tai pyöri ainakin siihen saakka kun laakerin ulkokooli halkesi. Aikoinaan se korjaantui vaihtokoneella, johon toki laitoin kaikki uudet laakerit jopa sen tasapainotusakselin laakerin- ei ollut kuulemma siihen päivään mennessä kukaan siitä liikkeestä moista tilannut- ei ollut kuin akselin kanssa, mutta tarvikkeena löytyi ja seuraava omistaja sai toimivan pyörän alleen.
Tänään sit otin asiakseni vanhan pahvilaatikon jossa oli jotain vanhoja osia. Kantta ei ollut, ei tuorevoitelupumppua, ei kaikkia tiivisteitä, pultteja, männätapin neulalaakeria eikä polkimia. Muu oli pieninä paloina laatikon kätköissä, eikä tietenkään ohjeita/kuvaa ja todennäköisesti laitettu laatikkoon 1997.
Parissa tunnissa lähes kaikille osille löytyi paikka kuorien sisältä. Tasapainotusakselin laakeripesä on väljä, enkä ole ollenkaan oletakaan että tuo moottori enää koskaan kävisi- ei ainakaan noin koottuna. Itse asiassa siinä on kokolailla kaikki kasausvirheet yhdessä paketissa mitä itselle on tullut vastaan muiden kasaamia koneita purkaessa.
Väljä laakeripesä, M3 pultilla kasattu katkennut öljypumpun akselin kannatin. Kannat pyöreinä koneen M6 pulteissa, vääriä pultin pituuksia, simmejä väärässa paikassa, kytkimessä toisioakseli törmää painelaakerin pesään, tiiviste solmussa, akselitiivisteen holkki väärin päin, stefa puuttuu, männäntapin lukitussokka puuttu, männätapin laakeri puuttuu, pohjaproppu puuttuu ensiöakselin laakerin lukitus löysällä, vaihde 5- ja 6 välissä, ohjausholkki väärässä kolossa. Ei tuossakaan varmaan kaikki virheet mitä sieltä seuraava purkaja löytää. Siinä sitä olisi hyvä havaintokone johonkin ammattikoulun ajoneuvo-osastolle. Niin ja sokerina pohjalla itse tekemäni tasapainotusakselin hammaspyörät joissa hyvä hammaskosketus. Kytkinkellossa alkuperäinen hammastus on vähän tylsynyt, enkä yhtään ihmettele kun hampaiden palasia kytkinkopasta keräilin. Sikäli ei haittaa kun ottaa voimaa ainoastaan käynnistyspoljinta painaessa. Pyörii toki koko ajan joten ääni varmaan olisi melkoinen.
Ei siis sittenkään kaikkia löytöjä, koska 1996 purin CRM 125 koneen jossa oli kiertokangen alapäästä toiselta puolelta välilevy katkennnut ja onneksi tullut vähillä vaurioilla pakoputkesta ulos.
Toinen nykyään ilmesesti omaa rakennusliikettä pyörittävä mies oli kasannut Minarellin kytkimen 6 mm liian pitkillä ruuveilla. Kone siis meni kasaan, mutta moottori rahisi pyöriessään. Sitten kun sen puutteen korjasi niin kytkin luisti rankasti, toki voimaakin oli enemmän kuin laki salli. Se korjaantui matalakantaruuveilla ja noin millimetrin paksuisilla kuparirenkailla. Sit kun kesti kytkin niin kiertokangen alapään laakeri meni silpuksi. Sen kun sai uuden mallia silver cage ja kampiakseli kesti lähti takavanteesta puolet pinnoista. Sen kun sai kestämään ja koneen pysymään korvakkeissaan lähti kytkinkellosta hampaat ulkokehältä.
Jos haluat uskollisuutta- hanki koira, jos olet varakas hanki hevonen ja jos haluat konkurssiin niin hanki niitä monta, hoida hyvin ja kuivita paalatulla kutterinpurulla.
Näin siis kärjistetysti koska jossain ja joskus sahanpurua sai edullisesti ja paljon. Nyt jopa paikallinen puuta jalostava yritys ostaa kiinteää polttoainetta kun puru ei riitä edes lämmitykseen.
Käytyäni bunkkerityömaalla sillpuamassa styroxia kävin kaivamassa märkää purua umpihangesta kaverille vietäväksi. Sit lumitöitä ja iltalenkki 6,5 km latua. Kierrosaika ei ollut kummoinen, mutta haarakäyntiä vain voimalinjan alla kaikkein jyrkimmässä kohtaa. Muu lenkki vapaalla.
Olikin aika paukku pudottaa Sauli sijalle 3 tai 4. Se vaan edellyttää ajattelevia äänestäjiä jotka eivät jää kotiin. Paskamaista kun ei tässä vaiheessa mitään käsitystä kenelle äänensä antaa-tietää vain ne joille sitä ei halua antaa.
Yksi ääni ei merkitse mitään- niinhän sitä luuli muuan lähisukulainenkin. Menetti omalla käytöksellään 2 varminta ääntä vaalipäivän aamuna ja samalla valtuustopaikan kunnallisvaaleissa. Nyt toki puhutaan suuremmista massoista ja pienestä määrästä ehdokkaita.
Aika kultaa muistot ja jos ajattelee Ahtisaarta joka on sentään Nobelin palkinnon ansainnut mies ja Halosta jolla oli parhaimmillaan niin kova suosio että oli diktaattoreillakin ihmettelemistä niin tarvii olla aika hyvä pressa että pääsee edellisten tasolla.
Tuntuu vaan että edelleen kaikki ehdokkaat ovat aika kaukana perusduunarin arkipäivän ymmärtämisestä. Sama koskee hallitusta ja osaa eduskuntaa. Yhteiskunta toimii vielä jollain lailla, mutta ei kauan jos aina vaan otetaan lisää velkaa.
Suomella töissä- no niin mutta kukapa ei haluaisi olla noilla palkoilla. Vähempikin toki riittää mainiosti jos ei ole omia eikä muiden velkoja hoidettavina. EU oli VIRHE, jallamaiden liittäminen oli VIRHE- eikö ihmisiä ja tavaroita muka millään muulla tavalla olisi saanut liikkumaan vapaammin. Nyt niitä virheitä sitten maksellaan hautaan saakka ja velka vaan lisääntyy.
Tien leveyden ollessa reilut 3 metriä ja pihaliittymän reilut 6 niin luulisi siitä mahtuvan.
No sinänsä ei yllättänyt kun sama kuski ajoi ensin monta kilometriä oikean liittymän ohi ja sitten kun viimein löysi oikean tien ja oikean liittymän niin perävaunulla kahdesti päin penkkaa, eikä tajunnut ajaa reilusti eteenpäin ja siltä sitten loivalla käännöksellä uudestaan. Vieläpä alla oli oikea maastojeeppi ja sopivan leveä jopa peileistä näkyvä perävaunu.
En väitä että itsekään olisin välttämättä heittämällä sitä saanut menemään liittymästä takaperin mutta sen nyt tajuaa tyhmenpikin ettei koko yhdistelmää tarvi upottaa lumihankeen. No nousihan se kun laittoi ketjun perävaunuun kiinni ja rauhallisella ryöminnällä veto päälle traktorilla.
Peruutustaidottomia on tullut ennenkin vastaan. Yhden entisen tyttöystävän perheessä kukaan ei tuntunut osaavan peruuttaa vaunun kanssa. Nauratti joka kerta kun kotiin tai mökille mennessä aina sama vaunun irroittaminen + kääntö käsin vaikka tilaa oli todistettavasti sen verran että traktorilla ja suht isolla vaunulla mahtui kääntymään ongelmitta. Kytkin niiltä siitä autosta paloi kun ajotaitoa ei ollut oikein eteenkään päin.
En ole omia vanhempiani pitänyt kummoisina kuskeina. On ollut monta käytettyä autoa joista Carina II taisi olla jotain 280 tkm ajettu lähtiessään vaihdossa- alkupereäinen kytkin. Samoin on nykyäänkin vaunun vedossa palvelevassa 321 tkm ajetussa isän vanhassa Toyotassa eikä puhettakaan vaihdelaatikon hajoamisista. Valtroilla on ajettu yhteensä ainakin 15000 tuntia, kaikissa joku etukuormain tai tukkikoura. Särkyneitä kytkimiä 0 kpl, mutta annas olla kun pääsi neiti H ajamaan lumista asfalttitietä kotoaan tänne suuntaan. Siellä kiehuivat turbiinin öljyt eikä tajunnut edes vapaalle vaihtaa kun oli toisen puolen pyörät ojan puolella- niin ja vielä paikka josta pääsi pois peruuttamalla ihan vaan suoraan samoja raiteita.
Sellainen tientukko tällä kertaa lumitöitä hidastamassa.
Päivän päätteksi lasketaan mustelmat. Puuterilumen alla oli oikein hyvää luistoa, jopa niin hyvää että ensimmäinen kaatuminen tasamaalla ja toinen alamäessä hyvässä vauhdissa. 6,5 km meni kaatumisia lukuunottamatta kivuttomasti.
Rikollisuutta on ollut liikaa jo satoja vuosia: Tuli urheilukaupassa talviurheiluvälineosastolla mieleen miten pankkirosvous on muuttunut. Vielä 30 vuotta sitten pankkirosvon tarvi ensin mennä ostamaan kommandopipo (tai tehdä), seuraavaksi hankkia varsijousi tai muu ase ja sit ei kun ryöstämään. Ennen kommandopipoa villin lännen menossa ei naamioidutta tai sitten korkeintaan huivi.
Nettiaikaudella ei tarvita huivia, ei asetta eikä välttämättä edes mitään kummoista tietokonettakaan. Pankki ei voi suojautua kunnolla, koska ei pysty valvomaan mitä kaikkea paskaa asiakkaiden tileillä on. Varmaan kohta kerrotaan verotijärjestelmän romuttuneen.
Laskuri näyttää 500, joista 490 julkisia blogimerkintöjä.
Verkkopankkivarkaita on nyt sit päässyt iskemään oikein usemman pankin tileihin kerralla. Nerokasta veretöntä rikollisuutta- toivottavasti tekijät saadaan kiinni, häkkiin ja rahat palautettua oikeille omistajille. Vahva veikkaus kuitenkin on että rahat katoavat kuin Kreikan tuet.
Sikäli huono juttu kun kolmesta uutisissa mainituista pankeista kaksi on niitä joissa on omia roposia. Kohta joutuu tilaamaan paperisen tiliotteen ja luopumaan koko verkkopankista.
Josta tullaankin pankkien palvelutasoon. Mitä järkeä siinä on että kassapalvelut toimivat esimerkiksi 9-13 ja muina aikoina vain ajanvarauksella- Sit vielä samasta pankista soitetaan ja tarjotaan jotain mukamas sijoituspalvelua.
4,4 km latua jäi tänään taakse. Ei juurikaan väistettäviä, mutta jäljistä päätellen jotkut siellä surutta laskettelee vastakarvaan. Ei se tasamaalla mitään suurta draamaa tarjoa, mutta mäki, haarakäynti ja kunnon lumipyry niin en minä ainakaan ehdi väistämään jos joku tulee täysillä alamäkeä vastakarvaan.
