Contour

Puhelin- joskus se on kateissa ja joskus soi väärään aikaan. Tänään kun puhelin soi kolmannen kerran oli toisessa päässä pappi. No ei sillä mitään isoa hätää ollut, mutta stoppasin koneen kuitenkin pois tieltä.

Kysyi äitini siskon nimeä- Jos kyseessä olisi ollut isäni sisko olisin ymmärtänyt kysymyksen, mutta tähän päivään asti ädillä on ollut vain kaksi veljeä. Hetken aikaa mietittyäni tulin siihen tulokseen että kyseessä on jonmpikumpi joko leski M tai leski K, ja siinä mielessä asiat oli hyvin että oli kumpi tahansa niin sama etunimi- Hetken ehdin jo huolestua että pappi olisi tutkinut arkistoja ja vaarilla olisikin ollut avioton lapsi jossakin päin maailmaa. Ei sekään toki mahdotonta ole. Sodan aikana ja lomilla on saattanut tapahtua kaikenlaista.

Kyseessä oli kuitenkin vain väärinkäsitys eikä tullut uutta serkkupoikaa.

Teki mieli hiihtämään. Eilisestä märissä kengissä olemisesta huolimatta vointi on mainio- Hiihtämään ei vaan kerinnyt kun tuota uutta hiihtolatuainetta puski aamupäivän ja iltapäivällä myös muiden alueita. Lopputuloksena paluu töistä 21:30.

Toiminta liikenneonnettomuudessa: Estä lisävahingot, pelasta ihmiset, hälytä apua.

Tällä kertaa uimakoulussa ei ollutkaan ihan pikkulapsia, eikä nuoria aikuisia. Sensijaan juttu lähti suunnilleen näin.

Leppoisa aamu hitsauskoneen äärellä päättyi puhelinsoittoon. Puhelin jäi jonnekin hitsauskoneen viereen, mies ja kone ovesta pihalla muutamassa minuutissa.

Tehtävä oli niinkin yksinkertainen kuin estää penkalta luiskahtanutta traktoria kaatumasta. Ei oma kone, mutta tuttu omistaja ja sellainen kone johon suunnittelin ja itse tein puskutuen nivelauraa varten. Kone oli siis toinen takapyörä ilmassa penkalla ja sen verran kenossa että tasapainossa pysyminen oli pieni ihme. Koneen oikaisuun riitti konevoima ja kaatumavaarasta päästiin turvalliseen penkan laskeutumiseen

No noin periaatteessa kun on puoli metriä jäätä niin päälle voi ajaa aika raskaankin koneen ja koska ei ollut mitään hyvää reittiä ylös niin omistaja itse ajoi alas jäälle ja kahden metrin päässä rannasta jäästä läpi- Oli siinä pienillä jalokaloilla ihmettelemistä

Mutta suuri oli ihmetys myös rannalla- millä helvetillä sen ottaa sieltä ylös. Siis monet järvet ovat loivarantaisia, mutta kyseinen järvi on uimarannat poislukien äkkisyvää. Etupyörät hävisivät kokonaan näkyvistä ja toisesta takapyörästä näkyi puolet, toisesta vajaa neljännes- oli siis syvällä.

Toivottomien vetoyritysten jälkeen päädyimme siihen tulokseen että toinen kone on saatava avuksi. Ei muuta kuin koneeseen ja turbo punaisena hakemaan toiselta työmaalta lavetti ja sen jälkeen toinen kone kyytiin ja penkalle.

Noin puolen tunnin kuluttua siitä sain toisen koneen perille raviivan tuntumaan ja kokeiltiin vetää sillä yksinään. No liikettä tuli kokonaista puoli metriä. Useamman tunnin, kahden katkenneen ketjun ja lukuisien jääsahausten jälkeen takapyörät viimein nousivat jäälle. Keula seurasi peräässä mutta vetäminen oli todella hidasta.

Kaiken jo näyttäessä hyvältä uimakoulun apuluokkalaisen etupäässä ollut työkalu nappasi kiinni rantakoivuun. Onneksi oli pikakiinnityslaite ja erotus onnistui. Taas päästiin pari metriä. Sen jälkeen vetokoneiden paikat oli pakko vaihtaa ja edessä oli traktorin sitominen kiinni puuhun, varppien löysäys ja kaivinkoneakrobatiaa jyrkällä jäisellä penkalla. Puoli metriä korkean rantakiven ylitys oli pelottava kokemus ensimmäisellä kertaa eli rantaan mennessä. Poistulo oli jo sellainen että olisi ollut turvallisempaa räjäyttää se kivi peittämättä.

Vetokoneet tulivat ehjinä kotiin. Samaa ei voi sanoa järven suurimmasta kalasta. Huominen näyttää onko avattava koko kone. Onneksi ei ole oma.

Voin silti valehtelmatta paljoa todeta nostaneeni varsinnaisen syvänveden petokalan. Kaiketi suurin mikä kyseisessä järvessä on koskaan uinut.

edit syyskuu 2011
Tämän episodin jälkeen lomakylän isäntä laittoi postikortin kuivumaan. Ei kuitenkaan puuhun vaan pyykkipojalla suurkeittiön huuvaan. 29.7 sama osoite ja nudistibileet = Dian takaumat

Bussipysäkkiä ei ole lomakylään vieläkään saatu, mutta tilausbusseja ryhmämatkalaisineen siellä käy usein. Kullankaivajan bussi on tosin parkissa jatkuvasti. Näin ollen siellä sitä voisi neiti luulla istuvansa alasti bussipysäkillä landella ilman että kukaan kiinnittää isommin huomiota.

Mainosteksti kauhan päällä. Kauhan huulilevy on kulutustavaraa, näköjään myös pohja. "Suuressa viisaudessani" meinasin että vaihdan pohjan vahvikkeista vain 2 A4 kokoista palaa. Ei tullut siinä vaiheessa mieleen että jäljelle jäänyt palanen olisi keskeltä A4 paperin paksuinen.
Siihen kun hitsiä tarjosi niin kuohui edeltä karkuun kuin olisi yrittänyt hitsata vanhaa Datsunia.

Hardoxia tai jotain muuta kulutusterästä saisi huomenna, mut pohjavahvikkeeksi menee varmaa ihan halvinta rautaa mitä sattuu olemaan 8 mm vahvuisina lattoina lumen alla. Huulilevyyn sitä olisi turha laittaa, koska kuluu melkein silmissä kun töihin ruvetaan.

Tuossa leveässä tasoituskauhassa pohja varmaan kuluu vauhdilla kun liipataan nurmikoita tai jotain sorakenttää.

Muys perälevyn terä kuluu näilläkin keleillä. Tänään piti laskea verkkoterää pykälällä. Muuten meni hyvin, mutta jostain syystä itselukittuvat pultit ei verkkoterään sovi. Luulisi että valmistusvaiheessa olisi helppo laserilla, plasmalla tai levytyökeskuksella/poramalla huomioida myös se mahdollisuus että ohut originaaliterä korvataan verkolla niin Ikään kulutusterästä.

Päivään onneksi mahtui muutakin kuin remppaa. Kiire meinasi tulla, mutta hyvin lopulta ruokapaikan ovelle kun päästiin niin ei ollut ehtinyt ede aueta. No palvelu oli hyvää ja tarjoilija taisi käydä viisi kertaa. Yritti vielä tarjota valtavien annosten jatkoksi jälkiruokaa- jouduin toteamaan että upea nainen joka ei voinut itse olla kieltäytymässä oli menossa kakkukahveille ja siksi olimme ensin ottamassa "vähän" suolapalaa.

No Ilmeisesti päivä kaikkineen meni OK, mutta valtavan ravintola-annoksen jälkeen täytyi vähän sulatella ja harrastaa liikuntaa. Ei 6,5 km latu tuntunut yhtään pahalta vielä puolimatkan rankimpien nousujen jälkeen, mutta sen verran oli kumminkin sykettä että ei mitään toivoa luistella koko lenkkiä ympäri, mutta jos ensi viikolla menisi parkkipaikalta pahimman nousun päälle asti luistellen- tosin jyrkin kohta voi olla tällä fysiikalla mahdoton.

Kovin on Forecan ohjelma ailahtelevainen. Kun töitä ohjaa sää ja jotain vapaa-aikaakin pitäisi olla niin aikataulun tekeminen edellyttää myös sääennusteen katsomista. No sääennuste kertoo suunnitteluvaiheessa että sunnuntaina tulee myräkkä- sovin sitten sellaiset järjestelyt että omat hommat saa hoidettu.

Tuuli kääntyy ja kaikkea muuta ja kah kummaa tänäänhän sit taas oli mentävä turbo punaisena. Muuten ihan hyvin meni, mutta kun ei ole auraviittoja, eikä toiset näköjään tien/kevyen liikenteen väylän auraajilla ole mikään kiire niin joutuu niiden jälkiä paikkaamaan ja valleja madaltaessa tieltä ulos. Onneksi kotimaisessa koneessa on tässä bersiossa hyvä maavara ja tielle nousua on tullut ennenkin harjoiteltua. Tällä kertaa ilman apua, ilman ketjuja ja ilman hiekkaa.

Ainakaan tuosta paikasta ei onnistu jäykällä voimansiirrolla, mutta turbiinikone tuli tielle että heilahti. Mitään ei kaiketi edes hajonnut.

Mopolla ja moottoripyörällä pääsee aika pahaan paikkaan, ahtaaseen rakoon saa parkkiin ja harvemmin osu peilit mihinkään. Toisin on lavettikuljetuksessa.

Tämän päivän ensimmäinen tappio tuli melken perillä. Puu oli vahvempi peiliä, mutta kun ei ole tilaa mihin väistää, eteenpäin ei kolhuitta pääse ja peruuttaa ei näe niin peili kirjaimellisesti putosi. Lasi jäi suht ehjäksi, mutta kun peilin rungosta puuttuu palanen ei pysy kiinni varressa.

Kesällä samasta paikasta olisi saattanut mahtua ihan ongelmitta. Lumi painaa oksia ja taivuttaa puita. Jäätä pitkin olisi ollut esteetön väylä, mutta sen verran virtausta ja syvyyttä ettei ole millään suksia raskaammalla tai moottorikelkkaa hitaammalla mitään asiaa.

Suurin tappio oli kuitenkin se kun grilli meni nenän edestä kiinni- huonoa työn suunnittelua jos ei ehdi syömään vaika ruokapaikkaan näkee koneesta- ei toisin aukioloaikoja.

Niin maalla kuin kaupungissakin tuollainen 20 cm lumisade aiheuttaa jo pieniä vaikeuksia. Vaikeudet alkavat jo suunnitteluvaiheessa. Eli ei ole ainakaan Helsingissä ajateltu että 20 cm voi tulla taivaalta useamman kerran talvessa, saati sitten joka talvi.

Ensinnäkin se että tie rakennetaan kiinni parkkipaikkaan, parkkipaikka jalkakäytävään ja jalkakäytävä kiinni talon seinään. Jos aurataan niin joku noista kolmesta täyttyy aika piennellä lumisateella. Jos tulee 2 X 20 cm niin tulvii jo toisellekin. Ei voi koirapuistojakaan lingota lunta täyteen kun lumen seassa lentelisi tyhiä pulloja ja tölkkejä.

Mutta on tässä lumisuudessa hyväkin puoli. BKT kasvaa ja ne joilla on lumitöitä tunti- tai ajokerta sopparilla niin kyllä saa koneet kyytiä, puhumattakaan niistä lukemattomista harjoista ja lumilapioista joilla ihmiset aukovat omia reittejään ja pelastavat autojaan. Toinen hyvä puoli on se että ei paljon jalkakäytävillä kävellä käsi kädessä- voi toki yrittää jos ketään ei tule vastaan tai toisella on lumikengät tai sukset.

Tähän siis lumen määrään ja runsaisiin lumisateisiin olisi syytä tottua. Ensinnä taloihin lisää räystäspituutta ja paremmat lumiesteet. Uusiin kerrostaloihin voisi vaatia hissin ohella lumenpudotusrobotin- siis sellainen yksinkertainen kone joka viipaloisi metrin siivun katolta lumisesteen vierestä putkeen ja putki ohjaisi lumen turvallisesti maahan, Siellä miissä talot ovat toinen toisissaan kiinni voisi samalla robotilla hoitaa koko katon ja jos korkeutta on riittävästi niin koko korttelin kun vaan on tarpeeksi aikaa. Vähän siis sama idea kuin pilvenpiirtäjien ikkunapesussa.

Keskellä kattoa oleva lumipeite ei kerry jos katto on jyrkkä. Tasakattoja ei mielellään, vaikka se voikin olla ihan toimiva rakenne. Sit noi keskustojen pahimmat pussinperät voisi surutta kattaa jo poistaa niistä kokonaan henkilöautoliikenne ja parkkipaikat

Maallakin osataan tehdä asioita päin helvettiä. Esimerkiksi 6 metriä leveä pihaliittymä ylämäkeen läpi kuusiaidan ja niin ettei noin kolme metriä leveältä tieltä kertakaikkiaan mahdu isolla lumikoneella aukosta sisään jotain puskaa kolhimatta. Toinen juttu on se kun annetaan tehdä taloja kolmen tai viiden metrin päähän tiestä, tai vielä pahempina vanhat rakennukset jotka ovat kiinni tiessä.

Lumilingolla hoidettaessa ei haittaa, vaikka toisella puolella tietä olisi pelkkää pystyseinää kunhan toisella puolella on tilaa mihin lunta heittää, vaan ei jos ei ole toista taloa vastassa niin vähintään tie tai jonkun auto parkissa. Ei varmaan yksikään kaavoittaja ole istunut talvella lumikoneen puikoissa ja nähnyt miten hölmöä on aurata lumi korkeiksi penkoiksi ja uuden lumen myötä ainaa vaan vallit kasvaa.

No en minä ollut menossa Tampereelle kävelemään käsi kädessä pitkin jalkakäytäviä. Mukavaahan se olisi varmasti ollut, mutta kun molemmille tuli kuuma jo kirjakaupassa kiitos kunnollisten talvivaatteiden. Joku kumma juttu on kun Tampereella käy- joko mennessä tai tullessa tulee jäätävää tihkua. Jokin ilmeisesti meinaa että käyn liian kuumana.

Suolaahan auton päälle tietenkin menomatkalla satoi ja moottoritie oli aivan loistavassa kunnossa tällä kertaa. Edelleenkin vaan ihmettelen tienhoitoautojen ikää. Luulisi että suola syö myös kuorma-auton että ton ikäluokan koslissa ei olisi enää runkoakaan jäljellä. Maalaus täytyy olla onnistunut hyvin tai joku ylimäääräinen massaus. Eihän niillä toki ajeta toisen suolausauton puskurissa kiinni, mutta joka tapauksessa jos suolaa on moottoritielle edellä kylvetty niin kyllä sitä väkisinkin päätyy autoihin sen jälkeen.

Teitä ei suolata Kuopion tiepiirissä- sellainen varoitus tuli vastaan muutama vuosi sitten. Se on varmaan ihan järkevää silloin kun keli pysyy selkeästi pakkasella ja aurataan säännöllisesti ja tarpeeksi tieheään, pian ja riittävän raskaalla kalustolla. Urat ja polanne pahempia ovat kuin pelkkä jää. On toki paikkoja joihin tarvitaan hiekkaa ja tiekarhua.

Vanhoilla kitkoilla ja takavedolla oli lysti ajaa rajoituksen mukaan. Koskee siis moottoritietä molempiin suuntiin, rampeissa ja pienemmillä teillä tarvis olla kuudes vaihde, neliveto tai joku moottorin tehoa rajoittava elementti kun suurin vaihde 60 mittarissa ja ylämäkeen ei voi antaa kaasua kun sutii. Onneksi näitä kelejä ei ole montaa vuodessa. Toisaalta olisi hyvä jos olisi- julkisen liikenteen käyttö lisääntyisi tai ajotaito paranisi.

Kaupunkisuunnittelussa pitäisi siis huomioida se että lumelle on tilaa. Ei ole ainakaan tästä etelään onnistunut missään kaupungissa. Sit noi korokeet ja 90 asteen risteykset. Korokkeet tarvis ajaa syksyllä mataliksi jos niissä kasvaa puskia ja surutta viistää tai madaltaa myös korokkeiden reunakivet

Niin ja kestosuosikki auraviitat, koko suomen tarha- ala-aste, yläaste, nuorisoaste ja korkea-aste; jok ikiselle pitäisi takoa päähän tai pakaroihin että ne auraviitat ei ole lasten leluja, ei nuorten valamiekkoja, eikä vanhempien paimensauvoja. Olen toki kuullut että mullikin tottelee punaista keppiä. Hengenvaarallista touhua ajaa valkoisen massan keskellä yöllä tai päivälläkin vaikka niitä keppejä olisikin tarpeellinen määrä, vaan kun ei ole tai joku on niitä siirrellyt niin varmasti jotakin sattuu. Loistavaa olisi jos kepin leikkeihinsä tai SM leikkeihinsä varastanut tai siirtänyt saataisiin tekosistaan syytteeseen ja korvaamaan oikeasti tekonsa seuraukset.

Jäätävästä tihkusta ja käsi kädessä kävelyn puuttumisesta huolimatta oli silti mukava reissu Tampereelle ja kuten edellisilläkin kerroilla parasta oli seura- aikaa oli vain rajallisesti tai "vaan yhdessä kun ollaan aika saa kuin siivet selkään" kaupunkien kellojen edistävän pelkään. En sit tiedä menisikö aika maalla hitaammin.

Sattumalta paluu osui kesken satuhäiden. Sulho ei ollut tuttu naama, eikä morsian, mutta asuinpaikka joo, kultasepänliike joo, kävelykatu joo ja häävieraissakin vilahti pari tuttua naamaa. Pieni on maailma. Nyt jos joku kauhisteli naamiaspukuja häissä- no niiden juhlat, niiden ohjelma ja jos oikein arvaan niin jatkot oli sensuroitu jo etukäteen. Siitä huolimatta hääpari ja vieraat, aivan loistavia tyyppejä ja vielä monta, ei ehkä ihan niitä tavallisinpia harmaita taapertajia, mut eihän kaikki voi ollakaan. Tai voi, mutta silloin maailma on vieläkin harmaampi kuin nyt.

Kehuttuani viime vuoden puolella paikallisten ajotaitoa olen tullut siihen tulokseen että kehuin liian aikaisin.

Tänään oli kolmet ulosajojäljet, eikä yhdetkään omat, ei vanhat. Yhdessä tapauksessa oli tullut romua, kahdessa pieni juuttuminen.

Päivällä kun puhelin soi niin arvelin että joku on ojassa tai tie tukossa/liukas. No liukashan pikkutie talvella yleensä on. Vaan ei. Sensijaan ruotsalaisen ryöstöfirman palvelijat tarvivat tilaa mihin pudotella seuraavan sukupolven muuntajat ja maakapelit ym roinat. Sattumalta oli samaan suuntaan muutakin asiaa. Ekaa kertaa että tasamaalla koneen pohja otti kiinni lumen pintaan. Etenemisessäkin oli sen verran vaikeusksia että ketjuttomalla koneella olisi mennyt monta tuntia enempi aikaa.

Tuulimylly on pysähtynyt. Suurin elein tällekin seudulle tuotiin pienvoimala, jonka piti tuottaa omakotitalon sähköt reilusti ja vielä myytävää jäi valtakinnan verkkoon. Pyörihän se aikansa, mutta huoltoa sekin kaipaa.

Samoin nyt tuodaan markkinoille on-off hydrauliikkaa. Siis juurikin samalla perusajatukella kuin minäkin sitä edellisellä työmaallani esitin toteutettavaksi. Pumpulta on suora yhteys toimilaitteelle ja sen mukaan mille tuotolle pumppu säädetään liikkuu toimilaite. Suunta voidaan vaihtaa joko venttiilillä tai pumppaussuuntaa muuttamalla. Venttiili helpommpi ja halvempi'

Samoin takaisinkierrätyksessä juurikin samoja ideoita. Tokihan siinä polttoainetta säästyy jos sama työ mikä nykyään tehdään 100 kW koneella tehdäänkin 22 kW koneella samassa ajassa. Tutkittuani asii Paralcon venttilin kanssa tulin siihen tulokseen että takaisinkierätyksessä on vielä paljon tehtävää ja ympäripumppaavat järjestelmät pitäisi kieltää lailla. Jopa ruohonleikkurin hydrostaattinen voimansiirto taitaa olla säätyvätilavuuksinen.

On hyviä ajokeleja ja sit niitä vähemmän hyviä. Eilen palaillessani Tampereelta oli heti toisessa rampissa poliisit. Tila-auton kuljettaja oli joko kämmännyt oikein huolella tai osunut johonkin. Joka tapauksessa ramppien väliselle alueelle kerätyn lumivallin päälle oli matka päättynyt ja ainakin näytti että etupyörät olivat irti maasta. Takapäätä en nähnyt kunnolla kun oli kaide välissä, mutta varmaan oli ilmaa myös takapyörien alla. Muutama metri vielä niin olisi ollut teräskaiteen päällä. Nyt saattoi auto säilyä aika ehjänä.

Moottritie on harvoin ollut noin liukas. Siis tällä kertaa reilun vuoden ikäisillä nastarenkailla ja nelivedolla pystyi juuri ja juuri ajamaan rajoituksen mukaan. Silti vähän mietitytti ohittaa rekkoja. Toiseen suuntaan tie nro 130 oli aivan loistavassa kunnossa.

Monopoliaikana oli sentään muutaman vuoden kunnollisia kotimaisia tienhoitoautoja, eikä mitään 20 vuotta vanhoja ruotsalaisi kuten eilen oli moottoritietä hoitamassa. Tokihan vanhakin kalusto voi pelata kun sitä vaan jaksetaan korjata ja huoltaa. 1990 on jo osattu tehdä kunnollisa alustoja, moottoreita ja vaihdelaatikoita. Tienhoitovarustus näytti olevan vähän uudempaa vuosimallia.

Monopoliaikana valtio osti Sisuja, Vammaksia ym kunnollisia koneita, ne palvelivat ensin hyvin huollettuina tienhoidossa. Kun ne sieltä myytiin pois niin moni aloitteleva yrittiäjä sai ihan käyvän pelin. Nyt sit kilpailu ja kilpailutus johtaa siihen että ei millään riitä hyvään kalustoon rahat, jos palkat ja verot on hoidettu.

Ajokelistä huolimatta oli mukavaa käydä Tampereella. Hyvä seura, hyvä ruoka.

Etu- tai takavetoisessa autossa on se hyvä ominaisuus että niitä tulee harvemmin ajettua niin pahaan paikkaan kiinni kuin nelivetoisia.

Tänään piti käydä samoamassa perämetsän perukoilla. Oli ilmeisesti muitakin samasta paikasta kiinnostueita kun tien päässä auratulla alalla oli Audi, en katsonut mikä malli, mutta ei näköjään ainakaan ollut maasturi.

Audilla matkassa olleet mies ja nainen tulivat polun puolimatkassa vastaan suksilla. Minä sit kysymään että onko siellä perillä kääntöpaikkaa. Mies katsoi hölmistyneenä" meinaatko ajaa perille saakka?" - No en minä koska olin suksilla, mutta autossa olisi huonojalkaisempi. Audimiehen Äänestä kuului epäilyksen sävy. Itseä epäilytti vain yksi jyrkkä kohta.

Uraa ei siis ollut koko talvena aurattu, mutta siellä oli käyty ilmeisesti traktorilla. Takavedolla todennäköisesti ja sekin oli taistellut ylämäissä. 21 vuotta vanha Toyota vakiokoisilla nastarenkailla meni perille saakka pohja lunta viistäen. Kääntöpaikalla tuli pientä heijaamista ja vähän täytyi lapioida että jäisi roiskeläpät ehjiksi.

Kääntöpaikan jälkeen paluumatkakin meni ihan sujuvasti. Jotain kerto se että jalan ja suksenjälkiä oli paljon, mutta mukamaastureilla ja matalilla nelivedoilla ei pääse ja vaikka päässisi niin ei osata/uskalleta ajaa kun joku muovinpala voi mennä rikki.

Todennäköisesti esim Land Rover Freelander olisi mennyt perille saakka taitavissa käsissä. Hummerilla ei välttämättä olisi päässyt perille ainakaan ilman lumiketjuja/jääratapiikkejä. Epäilys siitä syystä että HJ 80 meni juuri sopivasti pikkutrarktorin raiteta pitkin. Leveämpi auto olis hakenut enempi ja jos olisi mäessä mennyt poikittain niin siitä olisi ollut paha jatkaa lapioimatta.