Kun tarpeeksi kauan kulkee samalla reitillä niin oppii jonkun verran muistamaan naamoja, ei kaikkia mutta osan. Vaikka en enää edes käytä junaa niin siitä huolimatta ainakin yksi tyyppi moikkaa joka kerta kaupungilla, se on sikäli outoa kun en muista edes puhuneeni koko ihmiselle- tai sitten on puhuttu myöhästynyttä junaa odottaessa puoliunessa, mutta yhtä kaikki ei muistikuvaa.
Hämeenlinnasta Riihimäkeen kulki yksi nätti tyttö, varmaan useampiakin mutta säännöllisesti samalla junalla tasan yksi. En sit muista eteläänkö vai pohjoiseen mennessä juna oli tupaten täynnä ja päädyimme "vahingossa" vierekkäin. En muista nimeä, enkä ulkonäöstä muuta kuin upeat hiukset ja kaunis, mutta kulkineista puhuimme. Tyttö sit kertoi kuinka häntä nuorempana aina hävetti kun heillä oli lada, melko uusi, mutta kuitenkin kanttiLada. Jos sattui saamaan kyydin kouluun niin hän vaatimalla vaati että "EI PORTILLE" vaan jonnekin vähän sivummalle ettei kukaan näe.
No Lada oli ilmeisesti ihan järkihintainen auto ja niitä oli silloin paljon, samarat jo tulleet. Perheellä ei ollut paljoa ylimääräistä rahaa laittaa kiinni autoon. Sit sattui kuitenkin niin onnellisesti että heidän joku sukulainen jolla oli vähän ylimääräistä oli pettynyt autoliikkeen tarjoamaan hyvitykseen vanhasta autostaan. Auto oli tuttu perheen isä päätti tarjota siitä jotain ja kaupat tuli- ja tytön mielestä hyvä kauppa:
Auto oli vanha BMW, mutta hyvin tehty ja hyvin pidetty yksilö. Todennäköisesti 518 tai 520. Sit kun se tuli niin ei enää tarvinnut jättää kauemmaksi koulusta, sai viedä vaikka sisäpihalle saakka.