Contour

Eilen oli käytössä rajummat työkalut, tänään lähinnä akkuporakone ja leikkauslaikka. Ei ollut kuin kuusi pientä osaa laitettavaksi ja sitten pääsikin jo tekemään polttopuukuormaa.

Eilen siis sorvin ääressä, mutta tänään oli tulella melkein sama. Sorva on siis kala, jota en syönyt, mutta sen onkineella eläkeläisellä on nyt siitäkin kokemusta. Olihan se komea kala noin mato-ongella saaduksi.

Itse tyydyin kiven päällä paisettuun makkaraan ja retkikeittimellä keitettyihin oman maan porkkanoihin ja ulkomaan maissiin.

C20 on tuottanut harmaita hiuksia ja tänään meni taas varaosatilaus sisään. Toki vähän vastaavan ohjauskaapelin olen joskus onnistunut myös korjaamaan hevoskopin jarruja varten, mutta tuo on kaksitoiminen.

Hienoa oli kuitenkin saada aisojen päistä tapit irt. Laakereita ei enää ollut, eikä ensimmäisen hoonausyrityksen jälkeen toimivaa porakonettakaan. Ei kannata työntää sähköjohtoa hoonin lähelle ja painaa vahingossa käynnistyskytkintä.

Sitä ennen oli taisteltu tappien kanssa useampi tunti. Kun kuulin mitä oli tehty ennen kuin itse ehdin remontin ääreen totesin että korvakkeet täytyy katkaista ja sitten ainakin 30 tonnisella prässillä tunkata tapit yksi kerrallaan.

Se osoittautui toimivaksi menetelmäksi ja sen jälkeen oli tarkoitus lyödä uuden laakerit reikiin- yllätys ei ollut kovin suuri kun laakeri meni heittämällä läpi. Se tarkoitti siirtymistä sorvin ääreen ja kahden uuden laakerin valmistamista. No asennusvaiheessa toinen oli liian väljä ja toinen liian kireä, mutta kun rasvaura tehtiin kehä katkaisemalla molemmista tuli ulkokehältä hyvät.

Onneksi muistin kokeilla tappeja, koska toinen asennusreikä oli soikea ja työntömitan ulottumattomista kireä. Näin ollen taas tuli lisätyötä hiomisen merkeissä.

Tapeista tuli täytön ja sorvauksen jälkeen hienot, Ei nyt sentään ihan kromimaista peilikiiltoa, mutta oi luvata tuhansia käyttötunteja turvallista käyttöaikaa työpäivittäisellä voitelemisella.

Perjantai alkoi ikävästi. C20 iäisyysprojekti päätti että eipäs nosteta tukijalkaa enää. Vaijeriohjain toimii, kuori ehjä, samoin kara, mutta itse vaijeri karan päästä kahtena kappaleena.

Keskiviikkona oli maalit reikäpallolla tehtyjä, torstaina maalitehtaan ja Terran sisustusosaston jäljiltä paketissa. Ei siis pitänyt maalata mitään vaan napauttaa järveen tolppa josta saa tukea soutuveneestä nousemista varten.

Kuitenkin tajusin että listaa ei saa paikalleen jos ei ole kiinnityspistettä ja taas toisaalta kiinnityspisteen alapuolinen osuus on suojaa vailla, joten siihen auttaa vain se maali tai taas rakenteen muuttaminen moottorisahalla.

Puutavaraa onneksi oli, mutta se maalaaminen sen jälkeen kun oli ensin suurella vaivalla saanut ne laudat oikeaan mittaan ja paikoilleen...

Lopputuloksena että päädyin ongelle odottamaan maalin kuivumista ja vaikka keli olikin mitä mainioin ei yhtään listaa ole vieläkään paikallaan.

Ensimmäisistä treeneistä jäi mieleen ja kehoon lähinnä pari mustelmaa. Tänään taas nähtiin eriskummallisia maaleja, kuten try-out pelaajan noin metri maalin takaa maalivahdin kautta, kädellä omaan maaliin ohjautunut molemmissa päissä ja yksi josta ei saatu selvää menikö puolustajan lavasta purkaessa omiin vai hyökkääjän mailan kautta.

Sen verran on kuitenkin ero viime kauteen että itsekin osuin syötöistä oikeaan osoitteeseen vieläpä kolmesti.

Noin muuten päivä meni töissä ja toivottavasti pintamateriaali on nyt sitä mitä sinne haluttiin.

Pysäköidessäni työpäivän päätteeksi autoa kaupan pihaan huomasin että käytävän takana viereisessä ruudussa oli ei kyykkypyörä kuljettajineen. Tosin tietysti siinä vaiheessa oletin että se nainen odottaa että mies tulee kaupasta ostoksineen ja ajavat sitten yhdessä kohti auringonlaskua.

Stereotypia, vaikkakin fysiikan opetusryhmässäni oli mm "tyttö" joka kulki kouluun 1100 GSX-R:llä ja oli katkera kun ei malttanut odottaa Hyabusan saapumiseen asti moottoripyörän tilaamista. Kuka nyt haluaisi ajaa maailman toiseksi nopeimmalla moottoripyörällä kun samalla merkillä on myös se kaikkein nopein sarjatuotantopyörä. Tai toisen naisen toteamus- Busa on sellainen matkalehmä kun taas tässä mun pyörässäni on 2 kiloa hevosvoimaa kohti vakiona. (GSX-R 750)

En tunnistanut pyörämallia, mutta näytti aika uudelta, korkea maavara ja näytti että olisi v-2. No joka tapauksessa ei ainakaan siltä parkkipaikalta odottanut ketään kyytiin ojoisia kohti vaan oli ostanut enemmän tavaraa kuin takalaukkuun mahtui ja jos näytti hurjalta hiekkatiellä avautunut pumppukotelon luukku niin näytti myös se selkään asetettu laukkukin. En sitten tiedä kuka ja millä sen laukun sieltä selästä saa pois, mutta jos vastaanottopäässä mies pitää sitomisleikeistä niin tyhjentää vaan sen laukun ja ottaa pohjasta naruun niin on valjaat valmiit. Reppu olisi ollut kätevämpi. Toki toin onnistuneesti Pizzalaatikon Suzukin tangossa roikkuneessa muovikassissa viime viikolla- suojasi kivasti toista polvea ajoviimalta.

Jos nyt sitten sattuu että tuo nainen oli sama joka yhtenä iltapäivänä ajoi kotiinsa minun Hondallani ja minä muistaakseni hänen Suzukillaan niin terveisiä vaan, mutta sille sen muutama päivää sitten lapsensa kanssa lehdessä olleen järjestyksssä seuraavalle isosiskolle.

Kaikki muistot vaan eivät ole hyviä, eikä varsinkaan sellaiset joihin liittyy exien nyksiä. Näin ollen ne muistot onneksi hautautuvat, kunnes esimerkiksi sattuu että tulee vastaan kiinnostava ihminen jolla on sama sukunimi kuin exän nyksällä tai lukee lehdestä exänsä pikkuveljestä ja todennäköisesti kummipojasta.

Tänään oli hyvää ruokaa. Paljon parempaa kuin eiliset, vaikkei niissä mitään vikaa ollut.

Ruokaan meni 2 yöllä poimittua sipulia, retiisejä ja porkkanoita (sipulimyllyn läpi), kevyt öljyäminen ja koskapa jääkaapissa oli vahingossa avattu ruokakermapurkki niin sen jämät, kananmuna, hieman vehnäjauhoa ja niin ikään vahingossa avattu makkarapaketti.

Siihen päälle oman maan keitettyjä perunoita ja kaupan punajuurisalaattia.

Tänään ehti korjauksen ja huollon ohella maalikauppaan, nostamaan perunoita, porkkanoita ja punajuuria. Nyt alkaa parhaat porkkanat olla jo ruokakaupan porkkanoiden kokoluokkaa, heikoimmat juuri ja juuri erottaa savimaasta.

Perunoiden joukosta löytyi muutama niin suuri ettei niitä kannattanut kokonaisina yrittääkään keittää tasatahtiin pienten ja normaalikokoisten kanssa, ei varsinkaan avotulella. Sen sijaan kun ne pesi kovan harjan kanssa huolellisesti, suikaloi ja saivat olla metalliastiassa öljyllä, kermalla ja lopun aikaa kidneypavuilla maustettuina niin paljon parempia olivat kuin keitetyt.

Asiakas kertoi kuinka heidänkin metsäänsä joku käyttää kaatopaikkana. Eikä siis kyseessä ollut mikään hampurilaispaperi vaan sen verran suuri esine että sen kierrättäminen maksoi kuljetuksen lisäksi likemmäs satasen.

Kumma juttu että saman tien varresta on löytynyt enemmänkin ilmeisesti koiran syömiä ja raapimia huonekalua. Vikahan ei tietenkään ole sen koiran vaan sen koiran omistajan ja roskan dumppaajan. Ihmettelen vaan että mikä ajaa ihmisen moiseen käyttäytymiseen.

Teitä tarvis parantaa. Ei välttämättä sitä pintaa tai tien kantavuutta kuukausien siltaremonteilla, mutta turvallisuus=näkyvyys.

Samoin teiden kallistuksia ja vedenkeruupaikkoja tarvis vähän miettiä suunnitteluvaiheessa, tietysti tekovaiheessa ja viimeistään sitten kun virhe on havaittu.

No tekevälle sattuu kuten tänään eli tietä tehdessä kestää aikansa että tie kovettuu ja vaikka ajokertoja alkupäällä olikin jo kymmeniä ei reuna kestänyt siinä kokolailla kolmen metrin päässä edellisestä hinauspaikasta. Vaunu jäi tielle, samoin toisen puolen pyörät, mutta toivoton paikka tuli peruuttaessa kun työmaan suurin puu oli siinä veturin ja vaunun välissä.

Puu jäi pystyyn, samoin veturi, mutta kaivinkonetta tarvittiin että sai veturin sellaiselle ajolinjalle että kuulalaakerisoralla pystyi peruuttaamaan tietä kohti ja puun ohi.

Tien parantaminen voi tarkoittaa myös turhien suojakorokkeiden poistamista ja mielestäni keskellä tietä ei ole oikea paikka kasvattaa puita tai pensaita.

Noin puolen metrin tien noston jälkeen lastasin autoon kaksi tuolia ja vein ne toisaalle. Yllätys oli täydellinen, muuten paitsi että oli halunnut juurikin ne toiset punaiset tuolit. Sen asiaan saa korjattua huomenna jos eivät sitten tuunaa noista kalliimmista mieleisiään.