Contour

Kahteen otteeseen katkenneen rasvaputken arvoitus ratkesi vahingossa. Tapin päässä oleva korvake oli kyllä tukevasti kiinni rungossa isolla pultilla, mutta toinen pää ei ollut enää kiinni tapissa. Näin ollen kuormitettuna tappi pääsi kallistuksen aikana pyörähtämään. Korjaus oli mekaanisesti helppo, mutta vei taas jälleen kerran tuhottomasti aikaa.

Sen perään kävin purkamassa valurakennelmat ja meinasin kahteen otteeseen täräyttää porakoneella ruuvin käteen kun siitä noin puolen metrin päästä vilahti oikein kaunis lenkkeilijä "walkmanit" korvilla. Ensimmäinen juoksusuunta osui vielä siihen hetkeen kun olin vielä lavan puolella reilun metrin korkeudessa.

Ai niin ja Suzuki pääsi tänään ulkoilemaan. Vastassa oli 750 Honda customi jolla heitin pienen testilenkin kun sattui sopivasti olemaan kypäräkin mukana.

Honda osaa kyllä tehdä moottorin, mutta noin muuten se pyörä oli minulle hankala ajettava kun sekä vaihteiden että takajarrun käyttöön olisi tarvinnu joko pidentää jalkoja, siirtää jalkatapi ja polkimet tai siirtää tankkia noin 10 cm eteenpäin.

Vähän toista kuin noin seitsemän vuotta vanhempi Kawasakin kyykkypyörä jolla ajelin n kuukauden kaiketi 99 kesällä.

Voisi luulla että eilinen meni uhkapelien merkeissä vaan ei sentään.

Yli 3,2 kiloa hitsauspuikkoja kulutettuani sain työkalun pihalle ja siellä käännettyä "katolleen" kuutta viimeistä puikkoa varten.

Tänään ilmeisesti ohjelmassa rasvaputkien ja nippojen laittoa jos ei tarvi metsäautotietyömaalle lähteä.

Juhlissa oli ihan hyvät tarjottavat ja kiva oli käydä. Harmi vaan että kauneimmat naiset oli kaikki joko sukulaisia tai juhlapaikan henkilökuntaa.

Huomenna voi olla joku paikka jumissa. Ei ole taas vähään aikaan tullut tuollaista hommaa vastaan. Oli siis valu johon meni noin 1,5 tonnia betonia jonka lapioin myllyyn ensimmäisen suursäkin pohjia lukuunottamatta.

Luultavasti noin 13 vuotta sitten käytin edellisen kerran siltanosturia. Eihän sen käyttämisessä mitään ihmeellistä ole, mutta kyllä se vähän silti jännitti kun tiesi että lavalla ei ole ylimääräistä tilaa.

Purkupaikka 1 oli helppo ja mukava, mutta toisessa paikassa taivas repesi, salamoi ja vettä tuli niin että paluumatkan alkupuolella toisen puolen pyörät kävivät vesiliirrossa kahdessa kohtaa.

Sitten oli vielä pari betonisäkkiä ja raudan riekaleita. Ne saatin sentään setvittyä kastumatta.

Jos johonkin on olemassa tehtaan standardi niin kannattaa miettiä muuttaako sitä huonompaan suuntaan.

Tietysti välillä tulee vastaan suunnittelun kukkasia jotka vaan pitää karsia.

Ei vaan ollut yleismittaria mukana, joten aika mahdotonta laittaa valoja palamaan jos ei ole tiedossa mihin nastaan maadoitus on kytketty.

Porkkanat olivat tukevasti maassa ja nyt sais niistäkin aterian. Harmi vaan että toinen pää penkkiä on melkein kuollutta.

Ohjelmassa oli maalaamista ja piti myös testata uutta työvälinettä. Valitettavasti veturista poksahti etuakselin päästä vetolevy, joten ei sit vedetty vaan maalattiin mitä maalia oli, levitettiin hiekkaa ja suodatinkangasta ja toivottiin ettei lukon sulake sula kotimatkalla.

Harrvoin käy niin että kaupasta soitetaan samalla hetkellä kun peruuttaa autoa oven eteen. Tänään kävi juurikin niin ja kadonnut osa pääsi viikonloun ja vielä maanantainkin kierreltyään viimein oikeaan osoitteeseen.

Sitten alkoi armoton hiominen, esilämmitys a tietysti itse hitsaaminen. Ensin, pienillä puikoilla osat oikeille paikoille mig eli mag varsinaiset pohjapalot ja 6 mm puikoilla loput. Niin isot puikot on usein ihan hyödyttömiä, mutta kun ainevahvuus on 16- 35 mm niin ei tarvi pelätä että tekisi reikää.

Kuuma vaan tuli joka vaiheessa ja huomenna näkee sitten onko maski ja hanskat olleet paikoillaan vai onko punaisia läikkiä muuallakin kuin vasemmassa ranteessa. Vaikkei se mikään umpisäiliö olekaan niin kaartuva pohja heijastaa sekä valoa että lämpöä.

Aina ei kannata yrittää tehdä kahta asiaa samaan aikaan. Noin periaatteessa tortun teossa kaikki meni hyvin siihen saakka kun normaalitilanteessa olisin ottanut uunista noin 10 minuuttia paistuneen aihion. Aihio ehti kuitenkin olla muutaman minuutin ylimääräistä ja sitä oli sitten turha yrittää rullata.

Otin sen sen sitten vain jäähtymään ja totesin toisenkin virheen eli että taikina ei ollut tasapaksuna levynä.

No virhe oli tällä kertaa kuitenkin hyvä, koska leikkaamalla syntyi tukevia "vohveleita" ja niitä sai sitten dipata oman maun mukaan sillä käyttämättä jääneellä täytteellä.

Täytekakku ei sekään onnistunut aivan täydellisesti. Maussa ei ollut vikaa, se kohosi hyvin, mutta rakenne oli jotenkin joustavan kiinteä.

Toivottvasti huomenna se saakelin kuljetusliike löytää hukkaamansa osan tai sitten tulee melkoisesti lisätöitä.

Uuni jäähtyy piirakoiden jäljiltä. En tiedä pitäisikö vielä joku piirakka pyöräyttää kun ei meinaa jaksaa syödä niin paljon mansikoita kun päivässä kypsyy.

Että tällainen päivä. Mansikat kypsyvät kovaa vauhtia ja nurmikko kasvaa. Onneksi sen viidakon ehti tänään lyhentämään. Oli vaan niin pitkää ettei yhdellä ajokerralla leikkaantunut kuin puolet.