Contour

Tänään laikutettiin viimeiset laikut ja pääsin asiakkaan grillin ääreen. Kyllä on maisema muuttunut alun kiivisestä kannokosta melkoisesti.

Iltapäivälle oli vielä toinen pikku homma eli piennarniittoa. No se kun on vähän harvinaista herkkua niin meni pelkästään työkoneen kytkemisessä toista tuntia, koska pikaliittimien kuoret ja sisukalut olivat aika yksipuisia ja vähän muutakin hankaluutta. Siirtymälle ehjän koneen kanssa ja pimeän tullen rikkinäinen kone perässä pajalle.

Muuten olisin mennyt sinne vasta huomenna, mutta kun tuo niittokoneen veturi on buukattu muualle ja jos meinaan jollain muulla koneella sitä vetää on A tehovajaus B noston ajaksi pysäytettävä terät C tehtävä uusi kytkentä sähköille ja hydrauliikalle tai siis vanha= se millä ennen niitettiin ihan ok, mutta 73 l/ min kaasu pohjassa on ihan eri kuin 0,75 x 160 = 120. Kuitenkin kytkennästä ja lohkoista johtuen käytännössä n 80-100 l/min eikä tarvi ajaa urku auki.

Eväät on syöty tältä päivältä, mutta vähän on vielä koneessa kierroksia kiitos harjoituspelin. Olihan se aika räpeltämistä paikka paikoin, mutta yllätin itseni ja kaksi kentällistä muitakin napauttamalla pelin nopeimman maalin pallon pompittua avauksesta lapaan.

No siitä ehkä vajaa erä myöhemmin olisi tullut toinenkin kun sain nostettua maalivahdin yli, mutta vastustajan pelaajan korkea maila yläputken alta väliin viime hetkellä= rankkari. Sehän ei sit uponnut.

Pelissä oli hyvät hetkensä, mutta vastustaja latoi maaleja kuin liukuhihnalta.

Töissä ei tapahtunut mitään yllätyksellistä, mitä nyt kone sammui kertaalleen omia aikojaan. Varmaan oli taas ottanut kuuman linjan korealaiseen keskustietokoneeseen ja keskustelun päätteeksi sain cliimaksin.

Kaupassa törmäsin vanhaan tuttuun ja hänen kovasti tutun näköiseen kaveriinsa. Siinä sitten ihmettelin ensin heidän ostostensa vähyyttää ja myöhemmin kassajonoon pyrkiessäni kun kassa oli tyhjä ja kassan takaa (karannut kaunis valea) nainen tuli karkkihyllyn kohdalla vastaan.

Muuten oli asiat kohdallaan, mutta jokin karkkitarjous oli jäänyt kirjaamatta järjestelmään ja näin ollen viivakoodin lukeminen antoi väärän hinnan.

Kyllä osasi olla hieno keli tänään töissä. Harmi vaan että taas jälleen kerran kului koko aamupäivä hikisssä remontissa.

Hieno keli ei kuitenkaan ole saanut maissia kukkimaan.

Treeneistä ei jäänyt paljon kerrottavaa, paitsi se että viisikkopeliä puuttuu ja maaleja tulee kelle tulee.

Aamulla tai mitä se nyt oli ennen puolta päivää olin sellaisessa paikassa että ainoa kunnolla kuuluva kanava oli se missä Ali ja Husu haastattelivat kahta naista.

En tankkauksen vuoksi kuullut viimeistä viittä minuuttia, mutta aivan tarpeeksi että rupesi kiinnostamaan miltä se naiskaksikko mahtoi näyttää.

No siitä noin 30 kilometriä myöhemmin huomasin että levikkeellä on joku pyrkimässä kokolailla samaan suuntaan kuin minäkin yksin omalla autollani.

No en kuitenkaan hiljentäessäni vielä havainnut että katveessa oli vielä kaksi nuorta naista lisää.

Näin ollen kun pysäytin sisätiloiltaan pienen autoni (jossa oli esimerkiksi parin päivän eväät, 12 litraa juomavettä ym. ym siis polttoainetta lukuunottamatta kaikki mitä oletin tarvitsevani siihen asti että saan lattialaudat höylättyä) tajusin että auto tulee kirjaimellisesti täyteen nuorilla naisilla.

Onneksi vasta paluumatkalla poliisi pysäytti ja puhallutti, koska menomatkalla olisi ehkä saattanut olla vaikeaa selittää miksi takapenkillä ahtaasti istuvien naisten välissä on kolme kirvestä ja apparin jalkatilassa juuri sirojen säärten verran tilaa tavaramäärän seassa.

Tietyn kategorian elokuvissa tuollasesta lähtöasetelmasta päädytään kimppakivaan jonkun porealtaan äärelle, eikä naisilla ole enää automatkan puolivälissä yhdenmukaisia lyhyitä ja kireita farkkushortseja jalassa.

Valitettavasti en saanut kysyttyä edes yhden nimeä, osoitetta tai puhelinnumeroa, koska olivat kaikki ulkomaalaisia ja puhuivat keskenään venäjää.

Miten tästä päästään aamupäivän radiolähetyksen naisiin- no yksinkertaisesti sillä että kyllä se vaan oleellinen kysymys on puhuuko toinen samaa kieltä tai edes ymmärtää auttavasti.

Ehkä 12 vuotta sitten näin (lautalla Irlannin eteläpuolella) kauniin naisen ja itse asiassa ihan ensimmäinen kysymys taisi olla "mitä kieltä te puhutte" tai mistä te olette kotoisin" - hän oli siis tsekkiläinen opiskelija.

Ehkä se sitten särähtää loukkaavana korvaan kun kysymys esitetään siinä maassa missä on syntynyt tai asunut suuriman osan elämästään.

Kyydissäni ei siis tänään ollut kuin ruskettuneita nuoria naisia, itse asiassa sen etupenkkiläisen jalat oli varmaan vielä vähemmän aurinkoa saaneet kuin mun auringolta koko kesän suojassa olleet jalkani.

Melkoinen vaihtelu reilut kaksi päivää kestäneestä varaston pohjan siloittelusta.

Kun auton omistaja alkaa natisemaan saatuaan autonsa katsastuksesta hylättynä takaisin on se ainakin tällä kertaa merkki siitä että katsastaja on tehnyt työnsä ja vieläpä hyvin.

Viimeinkin yksi iäisyysprojekti lähti parempaan kotiin. Sinne menivät myös kotitekoiset Pizzat.

Luin että Kimi Räikkösen sopimus on julkaistu. Voi olla että 2 1/2 voittoa ei nähdä tällä tai ensi kaudella.

Harmaita hiuksia tuottanut C20 on vikojen osalta viimein kasassa. Viimeiseksi särkyneessä paikassa eli yhden ohjausvaijerin vaihdossa meni puoli päivää, mutta nyt ei enää puutu kuin kauhat, panssari ja töitä.

Kun tuntee kolme edellä olevaa asiakasta kassajonossa ja sen kassankin etunimen.

Pieni on maailma myös tarpoessa marjametsässä jossa ei ole marjoja, ei edes yhtään Marjoa tai Marjaa, mutta ostin kuitenkin poimurin siltä varalta että se helppokin paikka jostain tulee vastaan.

En tiedä telovatko ihmiset kuntosalilla toisiaan tai itseään, mutta näköjään salibändytreeneissä seinän toisella puolella voi saada tukoksen aivoihin tai avohaavan silmäkulmaan kun mailaa käytetään turhan korkealla.

"Kukaan ei tule kotoa töihin hakemaan"- no tänään oli ensin aikainen herätys bussilla käyntiä varten ja sitten seuraava stoppi olisi ollut noin klo 14 saapuvien osien nouto, mutta ihan mukavaahan sinne kuivaan metsään oli lähteä tarpomaan. Harmi vaan että mitään syötäviä marjoja ei vastaan tullut. Toivottavasti varaosa on oikea toisin kuin palautuneet tuolit.

Maisseissa ei ole vieläkään kukintoja, kurpitsat korkeintaan golfpallon kokoisia, samoin punajuuret, porkkanoista saisi suurimman osan kyntään maahan matojen ruuaksi.

Ei halusta vaan pakosta oli käytävä parissa kaupassa. Ei paljon lohduta jos on n 300 ruuvia oikeaa kokoa, mutta väärässä osoitteessa tai toisaalta kolme kiloa lihaa umpijäässä tai naurata se että päästää isänsä tekemään grillivartaista grillihiiliä. Mikä siinä palolgrillin käytössä on niin saatanan vaikeaa?

Ensimmäinen kauppa ei tuottanut yllätyksiä, mutta toisessa kaupassa kyllä erotti ketkä olivat ilmeisen varakkaina itseään pitäviä ulkopaikkakuntalaisia ainakin sen sadan kilometrin päässä kotoa.

Jos oikeasti kaupassa asioimisesta tekee itselleen ja kanssa-asiakkailleen noin suuren numeron, eikä viiden aikuisen voimin saa kaupasta kaikkea taritsemaansa tai on pakko syödä myös ne mausteeksi tarkoitetut laakerinlehdet tai puolen ostoskorillisen vuoksi täytyy soittaa kolme puhelua joista viimeinen siinä vaiheessa kun olisi aika ruveta maksamaan kannattaisi ehkä A tehdä ostoslista b jakaa se viiteen osaan ja C tajuta ennen kuin viittä aikuista, mökkivarusteita ja ostoksia aletaan tunkemaan merkin pienimään suomessa myytyyn automalliin, että viiden ihmisen voimin ostokset voisi lajitella suoraan kärrystä autoon sen mukaan minkä voi olla lopun matkaa sylissä ja mikä on syytä saada survottua kylmälaukkuun tai ainakin pois sen kenties jalkatilassa matkustavan pikkukoiran tieltä. Mitä niitä hyödyttää kauhella kiireellä survoa muoikasseihin kaupan sisällä.

Sitten niitä perkeleitä täytyy vielä neuvoa siellä kaupassa että saavat edes ostoksensa punnittua. Sen nyt vielä ymmärtää vieraalla paikkakunnalla että kauppa ei ole se kävelymatkan päässä oleva tuttu ja turvallinen.