Vähän harrastuksia, paljon töitä ja nukkumisesta on turha runoilla. Blogi on alkanut sinkkuuntumisen jälkeen ja varmaan loppuu kunnollisen naisen iskiessä.
Saa nähdä miten huomenna jaksaa. En kelloa katsonut, mutta soutumatkaa ja aikaa kaislikossa on takana sen verran reilusti että pienemmällä vastatuulella olisi kieränyt ainakin pari lähisaarta.
Sen perään oli vielä polttopuukuorman tekoa ja varsin paskamaiset koteloiden umpioimiset.
Kovilla on kiveniskupaikka ollut kun ei massasta näy jälkeäkään. Onneksi alla on ruostumatonta ja nyt sauman päällä sentään pari kerrosta maalia.
Jättikurpitsojen seasta löytyi yksi kunnollinen kesäkurpitsa. En oikein tiennyt mitä siitä tekisi kun se oli niin valtava. Lopulta päädyin viipaloimaan siitä puolet lasagnen sekaan ja paistoin hieman pidempään kuin ohjeessa. Sitä oli iso vuoka ja aika tarkkaan se vuoka kyllä tyhjeni.
Ihan hyvä prosentti lähiruokaa kun oli omaa kurpitsaa, porkkanaa, maito läheltä, sipuli omasta maasta ja pari lähitilan kananmunaa.
Lakkoili ken lakkoili, mutta minä asensin sadevesiputkea, siirsin kiviä ja kantoja sekä hyvää peltomultaa. Harmi vaan että omat perunat oli syvällä kovassa märässä savimaassa.
Onneksi apu oli se pahimman osalta lähellä eli naapurin metsätien teon jäljiltä kaivinkone ja niukasti polttoainetta. Kyllä se valtavasti helpotti kun sai sen kovan savipaakun ylös ja ympäri. Siitä sitten perunat talteen, sekoitus uuteen ruokamultaan ja maat takaisin vakojen jatkeelle.
Ruokakaupasta tullessani kiinnitin huomioni huomioasuun. Kassan suunnalta katsottuna näytti että jollekin annetaan Idänpäässä kioskilla ensiapua ja tietysti sillä linjalla mitä pitkin raahasin ostoksia autoa kohti.
Uteliaisuus iski koska vaatetuksen sisällä nuori kaunis nainen elvyttikin elämää nähnyttä todennäköisesti Samsungia kioskin verkkovirralla. En ruvennut namusedäksi tai muutenkaan karkkia tarjoamaan, mutta lopputuloksena taapersin parkkipaikalle naisen perässä ja vähän pakkokin oli kun meidän kulkuneuvomme olivat jo valmiiksi juttelu/vilkutteluetäisyydellä, samaa merkkiäkin vielä tällä kertaa.
Tälle viikolle on luvassa päivä jonka oletetaan tuottavan noin 700 000 000 € tappioita. Ehkä se ei ihan pidä paikkaansa, mutta tietysti joissain kohdin tappio voi menetettyä työpäivää kohti olla hyvinkin suuri.
Mitä sitten voisi tehdä kun tulee yllättävä arkivapaa. No jos on lapsia joiden hoitopaikka menee kiinni niin sitten varmaan on hyvä hetki nauttia intiaanikesän kenties sateisimmasta päivästä kotona. Toki jos kuurot eivät osu kohdalle niin hyvä vinkki on mennä poimimaan marjoja koko se 7,5 tuntia jos vaan pakastimessa on tilaa.
Itseäni ei lakon uhka kovin paljon heilauta mihinkään suuntaan, mutta tuo sää saattaa kyllä tehdä vapaapäivän. Kaisissa pihoissa kun ei ole kolmen metrin sorapatjaa kaivon ympärillä.
Vaikka eilen soudin, kaivoin matoja ja olisin varmaan niittänyt kaislojakin niin en mielelläni syö järvikalaa, enkä itse osaa valmistaa siitä mitään hyvää. Näin ollen kun oli kaksi ruokapaikkaa lähekkäin ja kova nälkä jäi Kesti-Paakarin silakkapihvit syömättä. Varmaan olisi ollut ihan hyvä ateria sekin.
Lasagne oli odotetun hyvää silmille oli luku määrällisesti niukasti ruokaa, mutta kyllä ihmetellä täytyy kuinka niin maukkaiden ruokien äärellä pysyy niin timmissä kunnossa.
Olikin pitkä ja hikinen soutumatka tänään, vaikka en käynyt kuin kaislikon toisella puolella. Vesi näet on niin matalalla että soutaessa kaislamatosta pääsee läpi, mutta huopaamalla ei toivoakaan .
Tänään oli varsin touhukas päivä peltomullan keskellä. Kumma juttu ettei pelkkä pellon kallistus ja salaojitus ole riittänyt kosteuden hallintaan.
Sen perään nostin maan antimia reilun määrän ja kiroilin kun maisseissa ei ole vielä merkkiäkään tähkistä. Myös härkäpapujen kypsymisen kanssa tekee tiukkaa, vaikka radiossa mainostettiin intiaanikesää ja 10 astetta tavanomaisia korkeampia päivälämpötiloja.
Siitä onkin aikaa kun olen viimeksi käynyt messuilla. Tänään kävin, mutta ei siellä ihan kauheasti uutuuksia ollut.
Päivän päätteeksi kädessäni oli kultasormus johon oli kaiverrettu naisen nimi ja päiväys vuodelta 2006. Voihan tietysti olla että se oli pudonnut taskusta tai sitten sillä oli tarkoitus testata kuinka rehellisiä ihmisiä Hämeessä asuu. Sormus on kuitenkin toivottavasti hyvässä turvassa ja sitä voi kysellä Hämeenlinnan liikuntahalli / salibändyhalli/ jääliikuntakeskus Hakion henkilökunnalta.
Päivän päätteeksi arvoin aajaako harjureittiä= tietyöt vai kierränkö. No siinä sitten vilaukselta näin yhden koiraansa ulkoluttaneen naisen joka ei arvatenkaan auton lasin läpi minua tunnistanut, mutta kun heilutin niin jäi sitten puhelin toisessa ja koiran hihna toisessa kädessä katsomaan perään kun poistuin hänen oletetusta kotikylästään.
Oli siis samassa opetusryhmässä joskun ennen vuotta 1998.
