Contour

Keräsin tänään reilun kourallisen toukkia. Ne oli ainakin Suomen mittakaavassa niitä kaikkein paksuimpia jötkäleitä ja nyt tiedän että niitä on muutama omassakin puutarhassa. En tosin usko että selvityvät lannan levityksestä, mutta täytyy sen hetken koittaessa ottaa ämpäri ja kerätä niitä talteen. En minä niitä tietenkään itse ole alkamassa syömään, mutta ne voisivat kelvata esimerkiksi kanoille.

Noin muuten päivän anti oli varsin vähäinen. Sentin korkuisen pinon verran paperitöitä. Koe-elementin villoitusta ja purun/paskan lappamista.

Toki purukuorman kanssa olisi voinut edetä toisinkin, mutta tällä varrella korokelaidan yläosan koukkaaminen pois paikoiltaan ei käy luontevasti. Kipatessa sitten laita lähti pois paikoiltaan ja puoli kasaa purua päälle. Jos en olisi jo ennen kuorman hakua saanut purua kenkiin sekä sisä että ulkopuolelle olisi varmaan harmittanut enemmän.

Olisi ollut suolaista piirakkaakin tarjolla, mutta valitettavasti olin lähtiessä tankannut täyden lautasellisen. Ehkä jos talon emäntä olisi ollut paikalla piirakkaa tarjoamassa se olisi tullut syötyä ja lautanen nuoltua puhtaaksi.

Jos joku olisi taas aamulla kertonut mitä illalla tulee tapahtumaan , olisin nauranut sen minkä kipeillä vatsalihaksillani pystyn.

Muuten ei oikeastaan mitään ihmeellistä, mutta joskus paras asia mitä voi tehdä on sanoa ei silloin kun joku tarjoaa jotain. Toki voi olla että tätä kirjoittaessani se joku tuijottaa tuopin pohjaa puhe vieläkin enemmän sammaltaen ja puuman kynnet pureutuvat parin tunnin päästä jonkun nuoren miehen selkään.

Se kriittinen ei oli kuitenkin tämän viikon ylivoimaisesti paras päätös. Ajoitus oli täydellinen ja ovesta ulos astuessani saatoin sanoa itsekseni "vau",

Kun siitä shokista sitten selvisin ja sain suuni auki en kuitenkaan keksinyt mitään järkevää sanottavaa, mutta joskus sattuma puuttuu peliin, vaisto sanoi että odota ja katso.

Minulta kysyttiin tänään mitä menetän jos lähden tanssimaan. Ei äkkiseltään tullut mitään mieleen, mutta nyt voin sanoa ainakin melkein soittopyynnön todellla upealta naiselta, melkein käynnin ulkona syömässä ja kuutamoajelun, vaikka kuuta ei tainnut paljon näkyäkään. Toivottavasti en nolannut itseäni aivan tyystin.

Vasta kotimatkalla aloin miettiä että olikohan naisen suusta vihreää nuolivaloa odotellessa päästämä heitto sittenkin kaksimielinen.

Kun aikoinaan neuvolajärjestelmä Suomeen saatiin vauvat ja lapset pysymään hengissä. Nyt sitten synnytyksiä ollaan keskittämässä aina vaan suurempiin yksiköihin, suljetaan kaikki pikkukoulut ja rakennetaan tilalle velkarahalla kymmenien miljoonien jättilaitoksia.

Näin voidaan tehdä kun on käytettävissä raakaöljyä ja niin odottavat äidit kuin jo syntyneet lapsetkin saadaan rahdattua jonnekin reilun tunnin ajomatkan päähän.

Miksi aikoinaan kouluverkko on ollut tiheä- no siksi kun joka talossa ei ole ollut autoa ja vaikka olisi ollutkin niin ei ole ollut mahdollisuutta lähteä päivittäin kuskaamaan lapsikatrasta kouluun.

Olot ovat muuttuneet, mutteivät pelkästään parempaan suuntaan. Nyt jos tänne suuntaan tapahtuu jotain samansuuntaista kuin mitä itänaapurissa on jo tapahtunut ja huoltoasemat sulkeutuvat on koko maa halvaantunut kolmessa vuorokaudessa. Voi olla että opetus kouluissa jatkuisi siitä huolimatta, mutta oppilaskato olisi varma kun kävellen/pyöräillen koulumatkan taittaminen kunnan ainoaan keskuskouluun veisi koko valoisan ajan päivästä.

Vielä enemmän ihmettelen synnytyspaikkojen vähentämispäätöstä. Toki ymmärrettävää että joku tietty hoidon taso on ongelmatilanteessa oltava, mutta auttaako siinä tuhannen hengen organisaatio kahden tunnin ajomatkan päässä yhtään sen enempää kuin taksikuski matkalla tapahtuneessa synnytyksessä.

Vielä tästä tyhmien päätösten kirjosta: Kun aikoinaan betoni ja tiili ovat olleet halpoja ja on rakennettu hienoja julkisia rakennuksia- millaisia käyttöikä vaatimuksia niille on asetettu? Jos esimerkiksi sairaalaa syytetään sokkeloksi niin kuka sellaisen rakennusluvan on hyväksynyt. Nykyään on tyhjiä terveyskeskuksia, kouluja, kunnantaloja, sivukirjastoja teollisuusrakennuksia, autiotaloja ja tiloja. Samaan aikaan valitetaan asuntopulaa, työvoimapulaa ja pulaa työpaikoista.

Kuvaavaa on esimerkiksi paikkakunnan nimeltä Kiuruvesi kehitys. Tyypillisesti siellä on haettu vuosittain reilut 10 rakennuslupaa uudisrakennukselle- tänä vuonna tasan kolme. Kuka haluaa rakentaa kodin tietäen että mikä tahansa palvelu saattaa koska tahansa siirtyä tuottavuuden nimissä suurempaan yksikköön ja työpaikka halvemman työvoiman maahan.

Sekin kunta (kaupunkikin) olisi kusessa jos sinne muuttaisi vaikkapa sata uutta perhettä vuodessa. Ehkä jopa liikennevaloistakin olisi jotain hyötyä ja valokuitu saataisiin vedettyä muutamalle uudelle kylälle.

Oli varsin pitkä päivä. Päivällä mietin mitä tekisin kaalista. Kaali on jonkun mielestä hyvää salaatissa, joku toinen taas olisi tehnyt kääryleitä.

Minä arvoin hetken aikaa, laskin sen tehoksekoittimesta läpi, tolkki tomaattimurskaa, tölkki tonnikalaa, vähän vettä ja suolaa sekaan kattilaan miedolle lämmölle.

Oliko se sitten hyvää... Siihen nähden mitä olen itselleni kaalista valmistanut se oli ihan parhaastä päästä.

Reikäpallon perässä juokseminen ei taas ollut likikään parhaasta päästä. Maanantaihin verrattuna tuntui että koko ajan vain sohii tyhjää. Toki vasta parkkipaikalla otin uuden mailan muoveista.

Ei tee mieli mennä pihalle. Aamupäivä oli varsin hyytävä ja tietysti maasturi odotti takanurkka pukin varassa. Nyt se on kasassa, mutta ei voi taata vakaajan kumityynyn pysyvän paikoillaan seuraavia pariakymmentä vuotta ja 352000 kilometriä.

Sen verran muutin rakennetta että kumin kiinnikkeen yläpää on pultin lisäksi kiinnitetty hitsaamalla Kestää sitten sen minkä kestää. Löysin jopa käsijarruvaijerin pään sokan.

Eilen oli tappiopäivä. Monta vuotta palvellut ja toki jo usemman vuoden kaapissa seisonut salibändymaila tuli tiensä päähän. Lapa murtui ja jouduin turvautumaan varamailaan. Se kesti melkein 20 minuuttia, mutta sitten siitä irtosi pää ja grippi.

Olipahan yöllä satanut vettä. Tänään tulikin nähtyä kokolailla kaikki veden olomuodot. Höyry tosin vasta kiukaalle löylyä heittäessä.

Oli aika suuri muoviputki käytettävissä. Niis suuri että sauman pääsi konttaamalla tarkistamaan sisäpuolelta. Valmistajan logiikka oli ollut että 12 metriä kahdessa pätkässä maksaa enemmän kuin yksi kymmenmetrinen.

Viima oli sellainen ettei teepussia meinannut saada osumaan mukiin, räntää vihmoi vaakatasossa ja tietysti valtaojan vesi oli kylmää.

Päivän anti ei ollut kovin kummoinen. Puolen päivän tienoilla selvisi että maasturista oli muutakin rikki kuin kallistuksenvakaajan pystytangon haarukka. Oli yksi akseliin tulevista ruuveista pettänyt ja sen vuoksi vakaaja piti kiinnittää rautalangalla. Ei sen puuttuminen paljon ajettavuuteen vaikuttanut kun jäykempi vakaaja on etuakselilla.

Korjaaminen vaan ei olekaan taas mikään pikkujuttu kun ruuvi veti kierteet mukanaan.

Odotin että aamulla olisi satanut rankasti. Ei satanut kotona kai koko päivänä, mutta työmaalle vettä oli tullut ukkosen kera.

Sadepäivän päätteeksi sain turvekuorman. Eiköhän sillä saa kovankin saven kuohkeammaksi.

Huoneessa on noin kymmenen miestä joista osalla on päällään pelkät pyyhkeet, osalla vähän enemmän. Huoneen oveen koputetaan ja sen perään nuori kaunis nainen kysyy saisiko käyttää vessaa.

Nainen kävelee huoneen läpi ilman että kukaan edes katsoo pitkään, puhumattakaan että edes soisi hänelle hymyn.

No tietenkään nainen ei ollut alaston tai suomalainen, mutta jotain oli ilmeisesti seuraavassa talossa tapahtunut, koska nainen piti kädessään punaisia pikkuhousuja jotka ilmeisesti oli lähtöhässäkässä unohtunut laittaa päälle.

Joitain asioita menneestä kaipaa. Yksi niistä on aika ajoin tietokoneriippuvaisuus ja aika monilla vieläpä puhelimeen laajennettu sellainen.

Pitäisi opetella käyttämään kahta uutta sovellusta+ uusia kaksi ohjelmaa ja sitten niitä uusia sovelluksia pitäisi käyttää kahdesti viikossa ja muistaa taas uusia tunnuksia ja salasanoja. Jossain vaiheessa tulee vastaan hetki jolloin pää sanoo "kiitos ei"

Varmasti kumpikin noista sovelluksista on ihan hyödyllinen jollekin, mutta tällä työmäärällä mun tarvis palkata itselleni sihteeri, keittiöapulainen, mekaanikko, ammattirakentaja, autonkuljettaja ja vielä joku tekemään talvisesongin hommat. Sitten olisi kenties aikaa opetella useampikin uusi juttu.

Tänäänkin jäi näkemättä kotona sellainen ihme kuin päivänvalo. Toki eilistä olisi voinut vähän venyttää, mutta johonkin kohtaan on vaan vedettävä raja.

Tänään oli ohjelmassa ojan siirto ja putkitus. En tiedä tuliko siitä linjasta hyvä, mutta uskon että tulee toimimaan.