Vähän harrastuksia, paljon töitä ja nukkumisesta on turha runoilla. Blogi on alkanut sinkkuuntumisen jälkeen ja varmaan loppuu kunnollisen naisen iskiessä.
Joillain ihmisillä on tapana tappaa kaikki huonekasvit, eikä puutarhassakaan mikään menesty. Toisilla taas linnut istuttavat viinimarjatkin valmiiksi katseilta suojaan ja maa lannoittuu kuin itsestään
Nyt ne pensaat vaan olivat vähän väärässä paikassa. Toivotaan että uudessa osoitteessa edes osa selviää talven yli.
Jos pitäisi yksi asia tästä päivästä jättää pois niin se olisi tuo puhelin. Toki se helpottaa elämää, mutta myös tekee valittamisesta aivan liian helppoa.
Ehkä huomenna laitankin puhelimen äänettömälle ja keskityn kaikessa rauhassa kuran lappamiseen.
Tämän päivän aterioista paistoi vaatimattomuus. Aamupalaksi oli vain tähteet, lounas ehti lähes loppumaan ja illalla ei kertakaikkiaan jaksanut muuta kuin pistää koipireidet riisin kanssa uuniin ja salaatiksi oman maan minikokoisia porkkainoita.
Joskus huoltoasemilla ja marketeissa olen ihmetellyt kenellä on oikeasti varaa ostaa pieniä polttopuukasseja. Suursäkki on vielä jollain muotoa ymmärrettävä myyntierä, mutta tänään tuli vastaan kuivatushäkki jolla on kuivattu ja kuljetettu jo ainakin 6 kertaa klapit melkein liiankin lähelle.
Suursäkki ei kestä väärinkäyttäö, eikä puusta tehty häkki sitä että trukkipiikin toisen sarven työntää tukea vasten sen lattiasta läpi ja toisen seinän kannatinta päin. Näköjään häkki ei myöskään kestä ottaa puita lajittelukouralla sisältä pois. Ilta ehti sen verran pimetä että en vielä saanut selville kuinka paljon pohjaa puuttuu, mutta rikkinäisyydestä ja kuljetusmatkasta huolimatta ehjä häkki tuli kokolailla täyteen.
Ei näin. Olin kokolailla saanut metsäalustaisen kuntoon kun muistin että esiohjauksen päälinjassa on yksi kostea letku. Juuri kun sain sen vaihdettua tuli avunpyyntö läheiseltä pellolta.
Siinä vaiheessa kun pyyntö tuli ehdotin että otetaan sammutusvälineet ja hitsauskone mukaan ja varmistetaan ettei kiinnityksistään liikahtamaan päässyt taka-akseli karkaa pois paikoiltaan. Sain vastauksen ettei se mihinkään pääse kun on omassa kolossaan.
Kardaanin rippeet saatiin pienellä vaivalla poistettua ja kone pois pellolta, mutta siinä vaiheessa kun hinaus päättyi kävi sellainen ihmeellisyys jota tuskin edes myytinmurtajissa on nähty eli pyörä pysähtyi ja banjo pyörähti reilut 180 astetta rikkoen mennessään kaiken mitä akselin ja ohjaamon välissä oli.
Voi suoraan sanoa että tänään olis ollut parempi nukkua pitkään ja keskitty huoltamiseen / korjaamiseen ja antaa sen koneen seistä pellolla vaikka seuraavaan kevääseen.
Koko aamupäivän edessäni istui nuori kaunis nainen. En tiedä hänen nimeään tai osoitettaan ja voi olla että en tunnista kohdatessa. Sieltä sitten pääsin näköalapaikalle syömään.
Ehkäpä pastaa syönyt ja kirjaa lukenut nainen terassin pöydässä ei tahallaan vähentänyt vaatetuksestaan mustaa paitaa jotenkin kaulan ympärille kietoen. Ehkä se kirjan sankarin halaus mitä kaipasi kaulansa ympärille ja kyllä niillä pitseillä ja sillä ulkonäöllä ainakin minun huomioni sai kiinnittymään vaikka ruokailinkin lasin toisella puolella ja useamman pöydän päässä.
Tänään olin varannut reilun puolentoista tunnin matkalle ajoaikaa 2,5 tuntia. Koska alla oli hitaasti kiihtyvä painava auto meinasin ettei tarvitse ketään ohittaa. No sumussa kun näkyvyyttä oli 1-2 valotolppien väliä ja eteen sattui kaksi traktoria ei mennyt paljon aikaa hukkaan kun kumpikin kääntyi aika pian pois reitiltäni.
Mutta sitten kun tie parani ja sumu hälveni sain eteeni viininpunaisen farkkuvolvon tyypiltään V40 classic. Jos olisin ollut poliisin olisin puhalluttanun sen autoilijan ensimmäisen kilometrin seuraamisen jälkeen ja viiden kilometrin jälkeen olisin todennut että ajo-oikeus ei enää sen auton kuskille kuulu. Kun en kuitenkaan poliisi ole ja vaikka auto edessä ajoikin monin paikoin 20- 30 kilometriä tunnissa alle voimassa olevan rajoituksen ja taas paikoin lähestulkoon rajoituksen mukaisesti, mutta en päässyt missään turvalliseen ohituspaikkaan koska volvokuski ajoi keskellä tietä tai vastaantulevien kaistalla kaikissa niissä paikoissa missä näkyvyys olisi riittänyt turvalliseen ohitukseen.
Ilmisesti Volvon vakiovarustukseen ei kuulu peilejä, toimvaa nopeusmittaria. Lopulta tunnin sen perävaloja katseltuani totesin että joko on pysähdyttävä tai ohitettava, koska sillä oikomisen määrällä seuraava vastaantuleva tukkirekka osuu volvoon ja vaikka olisin Volvoon nähden turvallisella etäisyydellä olisin törmäyksen sattuessa perävaunun tulilinjalla.
Koko ajoaika tuli siis käytettyä ja nyt tiedän minne kaikkialle voin lupia koittaa ostaa ja pyydyksiä jättä, samoin myös sen että jos joka ruudun kävisi soutuveneellä kiertämässä ympäri olisi hankaimet rasvottava useampaan otteeseen.
Takana on pitkä päivä. Vaihteeksi sentään ehti käydä kaupassa ja osapuilleen ajoissa ehdin vielä urheilemaankin.
Yksi iso projekt jäi tänään taakse, ei tosin vielä mustavihreänä, mutta nurmen ja kivien osalta aika hyvin muodossaan.
Päivän päähuoli oli saada luiskakauhan hydrauliikka toimintaan. Ongelmana vaan se kun en vieläkään oikein ymmärrä miten ja miksi se on rakennettu.
Ei tietenkään 1/1, mutta monin paikoin korealainen kone on tietyn japanilaismerkin kopio. Ainakin tällä markkina-alueelle tuoduissa koneissa on vähintään yksitoiminen lisälaiteventtiili.
Kuitenkaan varaosakirja ei tunne kuin pedaaliohjatun kaksitoimisen lisähydrauliikan ja yksitoimisen vasarahydrauliikan nappiohjauksella.
Näin ollen ei ollut mitään kuvaa tai kaaviota mistä olisi voinut päätellä mikä on oikea venttiili ja mitkä ovat sen toiminnot.
En siis edelleenkään tiedä onko siinä pääpiirteittäin 2/3 venttiili jolla normaalisti aktivoidaan vasaraventtiili ja sen perässä 2/4 venttiili jolla ohjataan öljy joko vasarointipuolelle pääkaraa tai sen vastakkaiselle puolelle. Edellisessä koneessa oli päälohkon ulkopuolella pedaaliohjattu 3/4 venttiili luiska/kourakäyttöä varten ja vasaralle painonappi.
Meinasin että ensi vuonna perunat kasvavat kunnolla. Ehkä olisi ollut fiksumpi ratkaisu ajaa kaksi kuormaa turvetta jo kauan sitten kasvimaalle.
Kuka teistä on synnitön heittäköön ensimmäisen kiven. Minä heitin tänään tuuhansia kiviä, mutta en yhtään yhtään saanut osumaan Eloppiin tai muihinkaan MS kaikentuhoavan toimihenkilöön.
Käyttöjärjestelmä on taas päivittänyt itsensä ja kun saan tämän kirjoitettua menen mitätöimään ne päivitykset ja etsin edellisen toimivan kokoonpanon.
Työpäivä meni siis ihan kivasti, mutta sitten kun pääsee kotiin niin edes tietokone ei toimi kunnolla.
Suomalainenhan on varsinkin talvella melkoinen energiasyöppö. On sitä vaikka vain makaisi kotona, puhumattakaan jos käy töissä toisessa kaupungissa, matkustelee, käy päivittäin suihkussa, joka toinen päivä kaupassa ja saunassakin kahdesti viikossa.
Joku viherhörhö oli neuvomassa että suihkussa pitäisi käydä harvemmin kuin päivittäin. Kaunis ajatus, mutta jos fyysistä työtä tekee niin sen arvioidun kuuden minuutin verran saattaa mennä päivässä käsiä pestessäkin- mikä pakko siellä suihkussa on kuutta minuuttia olla? Jos on kylmä lattia niin parikin minuuttua kerrallaan päivittäin on parempi vaihtoehto - niin ja sulkee sen hanan välillä.
Tieteen kuvalehti tai joku vastaava oli saanut sivuilleen havainnekuvaan hiusten tummuutta lukuunottamatta kovasti entisen tyttöystäväni oloisen naisen. Jos havainnekuva piti paikkansa niin se selittäisi sen perheen suuren energian kulutuksen. Ilmeisesti neanderdalilaiset piirteet saadaan esiin käyttämällä alkoholia. Neanderdalin ihminen kun kuulemma käytti nykyihmiseen verrattuna tuplaten energiaa. Siihen ei sitten paljon jätteiden lajitteleminen auta jos suihkusta poistuessa ei osaa laittaa hanaa kiinni tai käyttää mökkireissulla kaikkia viittä vaihdetta.
Osa energiankäytöstä on kokolailla välttämätöntä, sitten taas on suoranaista tuhlausta kuten esimerkiksi käyttää muovikassit ja pussit vain sen ajan kun kiikuttaa niillä tavarat kotiinsa. Samoin pidän tuhlauksena juomanhakumatkoja ulkomaille, palautuspullojen ja tölkkien työntämistä sekajätteiden sekaan ja sitä että joka saakelin tuote pitää myydä kertakäyttöpakkauksessa.
Aamulla kuulin radiosta esimerkin kotimaisten viranomaisten lyhytnäköisyydestä: Pesuaineen myynti omiin astioihin oli kielletty. Perusteena oli puutteelliset pakkausmerkinnät. Toki joku saattaa vahingossa juoda mehupulloon laitettua pakkasnestettä tai syödä muropakettiin laitettua pesuainetta, mutta kai sentään näin pikamallinnuksen aikaudella voitaisiin tulostaa myös se etiketti ja asiakkaan huoleksi jäisi liimata, jos ei ole jo liimannut omaan astiaansa.
En ole vielä siinä ekologisuuden pisteessä että huuhtoisin jokaisen tölkin, mutta ainakin voin sanoa että palautan ostamani pantilliset tölkit, enkä joka kerta osta uutta muovikassia.
Ei yllättänyt että päivästä tuli pitkä. Heti aamulla ensimmäinen kone mitä yritin käynnistää oli hengetön eli akku tyhjä. Se taas tarkoitti suunnitelmien uudistamista ja noin kahta tuntia työajan menetystä. Iltapäivällä tiimalasi vuoti ja nyt sitä pitää kasassa pikaliima ja toivottavasti liukenematon polttoaineletku
Onneksi oli vain urien oikomista sovittuna ja tietysti vaunun vienti. Sitä ennen kävin poimimassa härkäpapuja ja nyt on sitten niitäkin maisteltu.
Jos oman maan porkkanat on pieniä niin maussa ei ole mitään vikaa. Perunoissakaan ei ole mitään vikaa, mutta onko kukaan nähnyt kenenkään survovan niistä muussia lävikössä tiskialtaan päällä?
Tänään aamulla olisi saanut proteiinitkin poimittua työmatkan varrelta. En tosin tiedä saako jonkun toisen autolla tappaman rusakon kerätä talteen ja pistää riippumaan, mutta olisi ainakin ollut jo pää ja suurin osa suolista valmiiksi poistettuina.
Fiktiota:
Mutta siis tosiaankin: vein perunota ja porkkanoita tuollaiselle reilut kuusikymppiselle miehelle, jonka oletin osaavan laittaa ruokaa. Kun hän sitten sanoi tekevänsä muussia jouduin toteamaan että ei kannata näin pienistä perunoista tehdä kun menee koko päivä kuoriessa ja niin suuret kokoerot että pilkottava.
Hänellä kun sitten oli toisia perunoita kuorittuina totesin että nekin kannattasi ainakin halkaista suunnilleen saman kokoisiksi (kattilaan kiehumaan) ettei muussiin jää raakoja paloja siinä vaiheessa kun pienet perunat ovat jo "räjähtäneet". Sitten kysyin onko maitoa ja kun ei ollut lähdin hakemaan.
Kun sitten tulin takaisin porkkananuudelinugettikastikkeen kera mies survoi perunoita lävikössä. Olen toki nähnyt jonkun survovan perunoita suoraan keitinveteen ja kaatavan ylimääräisen veden sujuvasti kannen välistä, mutta tuo oli sellainen suoritus että ei tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa.
Faktaa
Kun ei osannut niin päädyin sitten tekemään suolattoman muussin voilla ja maidolla hänen keittiössään. Sääliksi käy sitä naista joka tuonkin kanssa on naimisissa ollut. No sitten se ukko vielä töhri puoli pöytää jaffalla, yritti imeyttää sitä aikakauslehdellä vaikka pöydällä oli täysi rulla talouspaperia .
Jos tätä nyt joku nainen sattuisi lukemaan niin pysykää erossa tuollaisista tumpeloista etteivät vaan pääse lisääntymään.
