Contour

Paluumatkalla sain taas todistaa idioottiautoilua. Jos alla on Ford Transit ja samaan suuntaan on kaksi kaistaa joista vasen on päättyvä ohituskaista niin miksi se perkeleen Ford pitää ajaa suoraan sinne ohituskaistalle kun vieressä on kilometri oikeaa kaistaa vapaana?

Oikealta ohittaminen on mielestäni hölmöä, mutta vielä hölmömpää on ohituskaistan tukkiminen silloin kun edessä ei ole ketään ja takaa tulee auto muuten turvalliseen ohitukseen riittävällä nopeudella.

Kun tuollaisen idiootin eteensä saa niin joutuu miettimään uskaltaako sitä tientukkoa ohittaa ollenkaan vai ottaako vain auton perästä firman nimi ja puhelinnumero ylös vastaisuuden varalle.

Edelisen kerran samassa paikassa asioidessani tuli vähän sellainen tunne ettei heidän miehityksestään yksi oikein kuulunut joukkoon- oli siis silloin työharjoittelussa ja nyt kesätöissä.

Lasi on raamissa kiinni ja vuorokauden päästä saisi laittaa paikoilleen. Muuten ei mitään ihmeellistä tänään tapahtunut.

Joskus pienet asiat kiinnittävät huomiota: Koskapa jätin jo paljon elämää nähneet työkenkäni joko Asikkalaan tai Sysmään jouduin tarpomaan lenkkareilla. Huomasin sitten ruokakaupan kassajonossa kuinka takanani punakenkäinen nainen survoi nauhojaan kenkien sisälle- ei niitä turhaan tarvitse sitoa. En minäkään noita märkiä nauhojani sitonut- eli siinä sitä oli minun tyyliseni nainen ja vieläpä seurasi perässä parkkipaikalle melkein samaan ruutuun ja kapusi pienine eväineen ilmeisesti Fordin rattiin.

En vieläkään tiedä mikä rikkoi koneesta etulasin. Uutta osaa ei tietenkään kannattanut lähteä viikonloppuna etsimään, mutta vanha on sentään kehyksineen auton kontissa.

Sokko-ostoksena voi saada paskaa tai sitten jotain hyvääkin. Arvelin että telttapaikan alla on kiveä ja tänään se sitten varmistui. Maa oli hyvää kovaa moreenia ja sen alla kallio.

Rikoituista kivistä- jotka siis olivat pääosin peräisin tien teosta syntyi penger rantatielle ja tuli kai muutama puukin sahattua. Eilen hajosi etulasi, tänään särkyi onkivapa- siis niin uusi vapa etten ollut itse ehtinyt onkia sillä kertaakaan. Koneen omistaja kun lainasi sitä suuruudenhulluudessaan ja oli ilmeisesti kiinnittänyt teleskoopin pätkät toisiinsa huonosti. Kolmekin metriä vapaata pudotusta niin helpolla menee muovitulppa rikki.

Aattona olin töissä. Se oli tosin vain sellainen muutaman trukkilavan ja rumpuputken siirto, jälkimmäisten upottaminen maahan ja yksi koekuoppa mahdollista vesikaivoa varten. Silmänruokaakin oli kun yksi innokas lenkkeilijä tiukoissa kuteissaan juoksi pariinkin otteeseen työmaan ohi. Ihmettelen vaan miten sellaisissa varusteissa voi juosta- siis miksi teipata hauiksen kohdalle joku soitin tai mittalaite. Toki kun niinkin kaunis nainen lähtee lenkille keskellä ei mitään niin hyä olla puhelin matkassa ja kenties joku pippurisumutin, mutta mitä virkaa sillä hauispainolla on?

En tiedä millainen rummusta tuli, mutta kaivoon näyttää vettä tulevan ihan kivasti.

Sieltä sitten hyökkäsin perävaunu perässä tavallaan mökille. Oli ollut sen verran tiivistä työtahtia taas toista viikkoa että kaipasin lähinnä rauhaa ja hiljaisuutta. Rauhallista kyllä oli, mutta hiljaisuuden kanssa oli vähän niin ja näin.

Varmaankin viime vuonna nukuin laavulla ja tänä vuonna oli vuorossa eri paikka ja kupoliteltta mallia erittäin halpa, mutta uusi. Kun olen kuitenkin jokseenkin mukavuudenhaluinen niin perävaunussa kulki mukana neljä trukkilavaa ja kevytpeite. En siis kovin vahvasti luottanut että halpisteltta pitäisi vettä alta tai päältä. Trukkilavojen avulla teltan alle jäi mukavasti ilmatilaa ja kevytpeite varmisti ettei sada sisään.

Tänään sitten naapuri puhui jotain teltan siirtämistä ja jouduin toteamaan että se on ruuvattu kiinni alustaansa ja kallion päällä.

Naapurin suosiollisella avustuksella päädyin Kalkkisten sillalle puolen päivän tienoilla jälleen lenkkeilijän perässä jarrutellen. Nuotiomakkaroiden jälkeen naapuri työnsi koneellaan tietä auki ja kuului pieni helähdys. Etulasi helähti sisään ja tietysti niitä sirpaleita oli ulkonakin aika laajallla alueella.

Mutta noin muuten onkin aikaa edellisestä telttayöstä. Saattoi edellinen yö olla niinkin eksoottisessa paikassa kuin erään suurvallan rauhaturvaajien huoltoleirissä. Tällä kertaa oli huomattavasti parempi varustus,lämmin makuupussi ja sen verran paksut patjat että jos teltta olisi ollut hieman isompi olisin kaivannut naista ja yhteenkytkettävää makuupussia.

En ole mikään lintubongari, joten en ole varma oliko naapurissa kaksi kurkea ja kukkuiko käki missä suunnassa, mutta kaikkiaan varmaan se 20 erilaista linnunlaulua/näköhavaintoa + 2 pientä irtokoiraa kalkkistentiellä. On muuten paskamainen tilanne kun tietää että ne eivät selviä 33 tonnin jyräyksestä ja päättävät hyökätä vastaantuljoinen kaistan yli mun kaistalleni. Onneksi oli rauhallinen vauhti ja hyvät jarrut, muuten ne koirat olisivat vain pesuleimoja mustassa asfaltissa.

Aika hiljaista on- ja niin on varmaan monessa muussakin paikassa. Juhannuksen viettoon monen matka käy.

17.6 edelläni tötöili MB. Tänään sitten selvittyäni paalainkäärinyhdistelmän korjaamisesta ja rautakaupasta oli vuorossa BMW. No en tietenkään nähnyt mikä valo sille paloi, enkä myöskään kahden edessä menneen auton läpi nähnyt paloiko sille vihreä valo kun risteykseen lähti. Sen verran ehdin nähdä että edeltäni lähti Nissan Micra vihreillä liikkeelle, eikä siis mitenkään erityisen rivakasti. Samoin lähti koko viereisen kaista jono ja sitten se BMW:n oikea kylki oli Micran edessä, micra päin BMW:n kylkeä, Bemariin syttyi hätävilkut ja Nissanin kuski ajoi autonsa kaiteen viereen pois tieltä.

Noinhan sitä on hyvä juhlistaa eväidenhakureissua. Liekö sitten jomman kumman auton matkustaja ollut silä välin Tiiriössä kaupassa, koska ruokaostoksille päästyäni siellä naismyyjä teki ostoskärryn kanssa käänteistä ostoskierrosta, eli palautti kärrystä tavaroita hyllyille.

Jos liikennevalot toimivat normaalisti niin BMW:n on täytynyt tulla risteykseen päin punaisia valoja ja jos valo ei ole palanut ollenkaan on vika silti bemarin kuskissa, koska oikealta tuleva ajaa ensin, vastaantulijoden kaistan yli kääntyvä väistää suoraan ajavaa, enkä usko että Micra olisi ehtinyt kiihtyä ylinopeuteen. Micran kuski ehti tajuta tilanteen ja jarruttaa, mutta en tiedä mitä BMW:n kuski teki tai ajatteli.

Varmaankin sakkoja näköpiirissä ja Autokeskuksen korjaamolle töitä- tai AVK:lle.

Aamupäivän aikana sain hukattua loput hiekat, suodatinkankaat tien alkupäähän ja mursketta pintaan. Sitten kun eväät oli syöty kävin lykykäisellä kaapinkantokeikalla kaukana kotoa. Sinä aikana kun kannoin hiekkaa oli tullut 5 viestiä ja luonnollisesti olisi pitänyt olla jossain muualla klo 16 pintaan. Olin kuitenkin menoni sopinut ja sen 127 kilometrin päästä ei noin vain kotiin tulla, vaikka olisin mieluusti ollut toisellekin kaverille kantoapuna. Siihen päälle vielä käyni yhdistelmäkoneen luona.

Jotain mystistä siitä koneesta on pettänyt, koska käärintäverkkoa syöttävä nokka toimii oikeaan toimintaan nähden tasan päinvastaisesti paitsi tietysti käsiajolla. Sitä liikuttaa sylinteri jota ohjaa ainakin kaksi patruunaventtiiliä. Varma en ole, mutta jotenkin vaikuttaisi että kyseessä on vastapaineen aihettama ongelma tai vapaakiertoventtiilin jumiutuminen- jos sellainen koneessa on. Sähköthän karoille tulivat ihan normaalisti ja yleismittarin mukaan kelat olivat kunnossa.

Yhdistelmä johon kuuluu valkoinen MB, mutkainen tie ja todennäköisesti gsm- se ei ole hyvä yhdistelmä. Ei ainakaan silloin kun itse haluaisi ajaa kokolailla rajoituksen mukaisesti ja se Vito ei pysy omalla kaistallaan niissä paikoissa missä pääsisi muuten turvallisesti ohi.

No ajettuaan kestopäällysteellä selvästi alle rajoituksen lähinnä kuviteellisen keskiviivan päällä se perkele kääntyi vielä samalle hiekkatiellekin, mutta siellä taas ei ollut tietoakaan alle rajoituksen ajamisesta. Ilmeisesti halusi olla tahallaan tientukkona.

Pienellä kohteliaisuudella saa siis puolen tunnin vitutuksen. Ja siis jos mersussa olisi vilkut ruksattu sinne lisävarustelistalle ja niitä olisi käytetty oikein- olisin ollut sen perkeleen tientukon edellä, mutta kun ei vilkuttanut niin oletin että menee suoraan ohi siitä ensimmäisestä risteyksestä.

Ei se minun päivääni pilannut, mutta ihmettelen vaan edelleen missä olivat sen auton vilkut ja miksei voi katsoa välillä peileihin- ne kun sentään mersussakin kuuluvat vakiovarustukseen.

Juuri pari reissua sitten varmaankin vastaava autoilija oli pakottanut vastaantulevan kuorma-auton väistämään ja sen seurauksena kuormuri ojaan kyljelleen.

Varoitin kyllä asiakasta heti perille päästyäni, koska se Vito meinasi päätyä tukkirekan keulakoristeeksi siinä matkan varrella.

Varmaankin omalla autolla, normaaleissa oloissa ja vähemmän mutkaisella tiellä olisin tehnyt turvallisen ohituksen ekassa alamäessä, mutta laiskalla laina-autolla ei kannattanut edes yritittää. Vaikka töihin teki mieli niin ei silti kannata ajaa henkensä kaupalla kaapelia upottamaan tai viimeisiä murskeita pohjalle nostamaan.

uomaa että on aika paljon ajanut yksin. Luin palumatkalla takapenkillä moottorisahan ohjekirjasta puoli sivua. Seuraavaan sivuun mennessä olisin varmaan oksentanut.

Kaapelioja avattu ja kaivattu vesisuoni löydetty- tietysti inan väärästä paikasta.

On hetkiä jolloin huomaa valvoneensa liikaa. Tänään olin naapurin apuna tekemässä sakkapusseille isomman saostuskaivon. Sen perään totesin että 16.6 on viimeinen päivä laittaa siementä vakoon. Vaan milläs laitat jos ei ole vehkeet kunnossa. Jos siemenputki puuttuu niin saahan niitä vakoja kyntää, muttei oikein satoa ole odotettavissa.

No tein sitten kaksi uutta vannasta ihan vaan raudasta ja siirsin siemensäiliötä kolmisen senttimetriä taaksepäin. Näin siksi että tapin saa reikään.

Tätä voi tietysti lukea kaksimielisesti vaikka Akaan kaunis akka, mutta oikeasti ongelmana oli ettei nykytraktorin työntövarsi mahtunut korvakkeiden väliin.

Tasan vuosi sitten tunnelmissa oli ihan muuta kuin toiveita päästä edes päiväksi peltotöihin. Nyt on isommat surut surtu ja toivottavasti seuraavat isommat juhlat eivät ole hautajaiset.

Pitkä päivä vaihtui taas yöksi. Päivän mittaan täry lauloi, samoin kantokone ja kai se kaivurikin jonkun aikaa kävi.

Testasin paluumatkalla noin 50000 kilometriä taivaltanutta korealaista autoa ja yllätyin. Jos ratissa ei olisi lukenut Kia olisin väittänyt sitä ajettavuuden, vääntävän moottorin ja sisustan perusteella uudeksi Audiksi.

Toki joku saksalaisia autoja rakastava vetää herneen nenään jo pelkästä ajatuksesta että noin pahasti voisi erehtyä, mutta kun ottaa huomioon että edellinen korealainen ei maasturi taisi olla ikivanha Pony oli harppaus huima. Keskikulutuksella 4.4 l/100 km kolmen henkilön + työkalujen kuormalla ajettu lenkki kertoi miksi tuota vastaava uusi malli on haluttavampi kuin vastaava Toyota, muttei sitä miksi maksaa puolet enemmän vastaavasta saksalaisesta.

Toki eroa on jälleenmyyntiarvossa ja muissa kustannuksissa, mutta hankintahinnan erotuksella korealaisella taitaa ajaa kertaalleen tiibettiin ja takaisin.