Contour

Jos joku olisi aamulla kertonut mitä kaikkea tulee tänään tapahtumaan olisin varmaan jäänyt suosiolla kotiin. Toki se olisi tarkoittanut että sunnuntain ratoksi olisin käynyt katsomassa millaisen setin panostaja on kanaaliin ladannut ja onko kallion kieleke hävinnyt putkilinjalta. No olihan se hävinnyt, mutta kuulemma peittässä oli yksi lanka katkennut. onni onnettomuudessa että kenttä oli ollut sopivasti hajautettu eli muut oli saanut sähköistettyä kerralla ja vieläpä ensimmäisellä yrittämällä. Myös uxo oli lähtenyt vartin työllä, joten pääsiin avaamaan putkilijan lopulliseen syvyyteensä ja mukavaan aikaan kotiin suihkuun.

No sitten alkoi tapahtua eli paluumatkalla perävaunusta leikkasi laakeri kiinni, pyörä lukossa levikkeelle, tietysti autossa väärän koon mutteriavain.

Kolmannella autolla sinne, mutteri irti, napa takakontiin ja syömään.

Oliko sitten sympatia, empatia vai kertakaikkiaan hurmaava takapenkin terroristi syynä että pelastin vielä pulaan joutuneen perheen puolimatkasta kotiovelleen

Mopo ja polttoaineen ruiskutus- jos siitä olisi puhunut vuonna 1996 niin varmaan olisi naurettu. No nyt on olemassa ja näköjään vikaantuu siinä missä kaasarikin. Korjaaminen vaan on vaikeampaa.

Oletan että italian ihmeessä on tankki, suodatin, pumppu, ruiskutusyksikkö ja erinäinen määrä tunnistimia. Ainakin kovasti näyttää ettei ilman täyttä akkua koko keksinnöllä tee yhtään mitään- eikä akunkaan kanssa jos se ei käy.

Vanhoissa mopoissa ja kevytmoottoripyörissä pääsääntöisesti vika oli joko kaasuttimessa tai sytytysjärjestelmässä, toki mekaniikkakin saattoi pettää, laakeri hajota, mäntä puhjeta tai leikata kiinni.

Mutta mistä helvetistä lähteä hakemaan vikaa käymättömästä ruiskumoposta... No sytytystulppa on edelleen olemassa bensakoneessa, mutta hirveä työ ottaa se esiin. Kipinä tuli, bensaa tuli bensa oli syttyväa, mutta ei vaan käynyt. Koska sytytys oli kärjetön en lähtenyt sitä edes tutkimaan, mutta jos nyt pitäisi jotain veikata niin polttoainesuodatin on tukossa tai mageneetto/ pohjalevy irti.

Renkaat on paikoillaan ja paikkausvälineet vieressä. Putki vaan puuttuu ja sähköä. Kallio vastassa taas jälleen kerran.

Kolme rengasta on paikallaan, Vettä odotellessa täytyy laittaa loputkin paikoilleen.

Kuulin tänään aika pahasta tapauksesta. Siihen liityi helikopteri, eläinlääkäri ja ilmeisesti ihminen joka tarvitsi ja tarvitsee edelleenkin apua. En tiedä kuka häntä pystyisi auttamaan, tai miten hän on siihen jamaan joutunut.

Harrastamisen pitäisi olla kivaa, siitä pitäisi saada elämyksiä, ehkä kavereita ja tietysti sisältöäkin elämään, mutta se ei silti saisi olla koko elämä ja harrastuksen loppuminen elämän loppu.

Miljoonat ja taas miljoonat ihmiset kamppailevat saadaakseen ruokaa ja puhdasta vettä. Täällä taas ihmiset ovat harrastuksensa vuoksi valmiita pilaamaan vaikka oman juomavesikaivonsa veden, näkemään suunnilleen nälkää ja elämään yli varojensa.

Kalliopora on periaatteessa helppokäyttöinen työkalu. Kivi ja kallio ei vaan aina ole helppoa.

Katselin tänään kuinka paljon kiveä irtosi neljällä pikku napsulla, mutta niiden eteen joutui porari tekemään hurjasti töitä. Viidennessä kolossa terä on varmaan edelleenkin.

Sillä kohtaa kalliossa näytti olevan halkeamia moneen vinoon suuntaan ja halkeamissa maataa. Pora menee ensin hienosti ehjään kiveen, mutta halkeaman kohdalla suunta muuttuu, reikään tulee ympäriltä enemmän tavaraa kuin pora ehtii puhaltaa ja kun terä juuttuu tulee porarille hiki.

En jäänyt niin pitkäksi aikaa että tietäisin mitä tapahtui napsujen 5 ja 6 jälkeen, mutta oletan että huomenna tähän aikaan päivästä sen tiedän.

Muuannen Skoda farmarin kuskilla on ilmeisesti käynyt huono mäihä- siis niin huono että hänen toimintaansa on katsottu reilut 520000 katselukertaa. Todennäköisesti yksi tai useampikin tunnisti auton, autoilijan ja varmaan monikin ajotavan.

On jopa mahdollista että minäkin olen nähnyt sen saman autoilijan, saman auton ja yhtä vaarallisen ajosuorituksen ja kirjoittanut siitä. Enkä siis tarkoita peilijäällä kännykkään puhumista lapsi kyydissä.

Edit. tuo ylinnä mainittu tilanne oli kuvatekstin mukaan kuvattu Hauholla VT 12:lla.

Myös asiakaspalvelu voi olla idioottimaista, kuten tänään nähtiin. Oli siis tilattu kuljetus ja nostokone sinne toiseen päähän keskelle ei mitään. Sitten siinä jakeluautossa kuitenkin oli ihan kunnollinen nosturi, mutta kuorma pakattu siten ettei sinne saanut liinoja väliin.

Kyllähän sen purettua sai, mutta turhaa hommaa kun olisi voinut lähetyspäässä laittaa liinat ympälle edes yhteen nippuun ja sitten nostaa loput kyytiin.

Naapuri sai siltansa ja terasssia lukuunottamatta mökki styroxinsa.

Betoniauto oli aikaisessa. Pumppu meni perille asti, mutta betoni kannettiin koneella pumpun suppiloon.

Sen perään seurasi poijunpainojen valuharjoitukset, ulkotäytön aloitus ja toteamus ettei naapurin toimittama rumpuputki ollutkaan liitettävissä noin vain

Onnistumisesta en tiedä, mutta valoimme sitten betonisen liitosholkin silä varalta ettei muovista tai rautaista löydy.

Lauantain ratoksi joutui istumaan aamupäivän tietokoneen äärellä, mutta jos joku olisi sanonut että menet sitten illalla lomakylään saunaan ja kokeilemaan aivan uutta kaasugrilliä- olisin varmaan nauranut.

Tulin kuitenkin työmaalle ajeltuani ja muutaman tunnin touhuttuani siihen tulokseen että tarvikkeita puuttuu ja että ei tule millään valukuntoon vaikka painaisi puoleen yöhön.

Sunnuntainakin lähtö hieman venyi. Ei tosin lauantain tapaan pizzoja paistaen, mutta tarvikkeet kun oli ja tankissa muutakin kuin höyryt alkoi jälkeäkin syntymään.

Aamu hirvittää- siis lähinnä siksi kun odotan jos jonkinmoista tumpelointia betoniauton käynniltä. Yleensä ne on olleet ongelmattomia, mutta 2 edellistä teettivät lisätöitä ja niihen verrattuna tuo seuraava on autolle ainakin kolme kertaa vaikeampi kohde.

Sitten vielä sananen- jos nyt satut tämän lukemaan:
Minun päiväni oli suunniteltu ja pahoittelen etten hyödyntänyt tilaisuutta lähiseudulla lenkkeilemiseen. Noin muuten esittämäsi ehdotus oli kyllä kiinnostava, mutta ei tällä kertaa oikein toteutuskelpoinen.

Jos ehdotus rannalla olisi tullut keneltä tahansa muulta kuin pitkäaikaiselta ex tyttöystövältäni muutaman vuoden takaa niin lopputulos olisi ollut aivan sama. Siis se että nukkuminen saattaa onnistua tietyin edellytyksin, mutta se ei ole minulle mikään itsestäänselvyys tai automaatio että pystyisi edes nukkumaan samassa huoneessa.

Ehkä puhutaan tottumuskysymyksestä tai siitä että tiettyihin juttuihin pitää suorastaan kyllästyä tai ainakin alkaa pitämään itsestään selvinä että teltan saa purkaa ja salon taiteltua kasaan.

Telttakepitkin muistin viimein kaivaa pois lavetin laatikosta, mutta narut ovat vielä hakoteillä.

Piti kirjoittaa ihmiskaupasta, mutta taitaa jäädä väliin. Aika hurjaa on kuitenkin meno Nepalissa ollut jos väestö on tuplaantunut vuodesta 1981 ja mikäli arvio yli 7000 tuhannesta vuosittain ulkomaisiin bordelleihin päätyneestä tytöstä ja naisesta likikään pitää paikkansa.

Taisi eilen radiossa muuan entinen alppihiihtotähti kertoa elämästä virossa ja joistakin 300 € kuukausipalkoilla töitään tekevistä. Nepalissa tuokin olisi kova luku. Ihmettelen vaan koska sielläkin oikeasti tajutaan että siinä ilmastossa ja sillä pinta-alalla vuoden 1981 väkiluku oli jollain lailla järkevä, mutta kiihtyvällä kasvutahdilla siellä on kohta 60 miljoonaa nälkäistä suuta tuontiruuan varassa.

Ihmisellä on toki oikeus tavoitella parempaa elämää, parempaa palkkaa, parempaa koulutusta, mutta jos mikään ei riitä niin silloin kannattaa sijoittaa roponsa omavaraisuuden kehittämiseen. Tietokonetta tai hienoa autoa kun ei voi syödä.

Onko helpompi rakentaa uusi talo vai remontoida vanhaa- no kummassakin voi käydä heikosti.

Miltä esimerkiksi kuulostaa 8 vuotta niin että keskimääriin 1/8 tontista myllätään vuosittain ja nyt on vielä pelko perseessä että syksyllä juuri laitetut pinnat menevät uusiksi jos alueelle tulee kunnallistekniikka?

Takana on pitkä päivä ja paljon ajokilometrejä. Särkyneen lasin tilalla kiileli hetken aikaa puhdas uusi ikkuna- ei killä enää kiitos märän saviläven.

Asiakas kertoi maanantaipainajaisestaan. Oli siis tilannut soraa ja edellisillä kerroilla kaikki oli sujunut hyvin, nyt taas ei. Ei tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa kun näin kippaustulokset.

Sinänsä hyvä idea jättää ylämäkeen kääntyvä liittymä auki oli ok, mutta miksi hitossa kipata sinne kaikkein vaikeimpaan paikkaan, tieltä alas ja vieläpä siltarumpu tukkoon. On kumma ettei 14 metriä riittänyt. Kun sen kasan siihen jätti niin kääntöpaikka jäi lyhyeksi ja se kaikkein helpoin paikka oli vielä tänäänkin ihan tyhjä.

Sanotaan että kotimatka tuntuu lyhemmältä- tänään se sitä olikin, koska tiesin suunilleen mitkä mäet uskaltaa ajaa ilman että kone menee ylkierroksille ja missä vaiheessa voi pistää cruisen päälle ja katsella kyyttöjä.

Pitkä päivä takana taas, eristeet peittossa, kehikko pystyssä ja kattomiehiä odotellaan. Tärystä edelleen uusi hihna kateissa, eikä vanhasta ole malliksi.