Contour

Illan pimetessä totesin meneväni lähikauppaan juuri ennen ihmistä jota en tunne, mutta naama on kuitenkin tuttu. On tuttu naama jo jostain vuodesta 1996 ja näytti silloin hyvältä roikkuessaan käsillään ammattikoulun naulakosta. Voiko tuollaisen asian oikeasti muistaa vai muistaako sen vain väärin.

No joka tapauksessa nainen kauppaan päästyään selitti isoon ääneen kuinka oli lähettänyt kuvansa jonnekin- no ei siinä ulkonäössä mitään vikaa ollut, mutta sen jälkeen kun joku vuosi takaperin olin hänen ikkunansa ohi menevän kadun alla puoli kesää en ole häntä nähnyt kai kertaakaan ilman puhelinta tai jotain soitinta toisessa kädessä. Nyt oli ensi kerta kun oli jotain muuta, koska banaaneja, appelsiinejä, Taffeleita ja jotain muutakin ei kertakaikkiaan saa kannettua yhdellä kädellä ja jopa ostoskoriin laittaminen on hankalaa.

Ei tämä oma tekstikään virheetöntä ole, mutta toi valahti on ihan eri juttu kuin Toivonlahti tai Toivon lahti. Samoiten brand new = ihan uus tai ihanuus.

Sataa, pesukone käy ja takana on reipas 14 tunnin setti sisältäen tietenkin ajomatkat kahdelle työmaalle ja toiseen suuntaan vieläpä perävaunun kanssa.

Soraa tuli, mutta vasta puolen päivän jälkeen.

Ilmeisesti tässä palvelussa syntyy ja kuolee profiileja tiheään tahtiin. Ihmettelen välillä miksi luoda tyhjä profiili, lähettää flirtti ja sitten ihmetellä kun ei tule vastausta.

Tietenkään mikään pakko ei ole kirjoittaa pitkiä tarinoita, mutta jos on aidosti seuraa vailla- joko ihan oikeaa tai virtuaalista niin ei luulisi muutaman sanan olevan paljoa vaadittu. Häiriköt ja valeprofiilit ovat tietysti oma lukunsa.

Mukava paikka, mutta pieni etenemä. Paikka alkaa hahmottua. Huomenna salaojia ja putkia alkuun.

Metsuri teki väylää ja hyvä niin.

Tänään tuli vähän tappioita. Ensin generaattia pyörittävä moottori lakkasi toimimasta ja paluumatkalla perävaunusta rikkoutui laakeri.

Noin muuten päivän etenemä ei päätä huimannut. Sain toki aikaan parille autolle riittävän parkkipaikan, tankattua ja asiakas sai ensimmäisen vaiheen tavarat kokolailla tontilleen.

Moottorin sain onneksi illan aikana kotiin ja kuntoon. Suutin oli irronnut kiinnitysmuttereiden löystyttyä ja ilmeisesti se aiheutti kovan äänen käydessä. Täysillä pyöriessään pieni rako sylki savua varmaankin suuttimen juuresta, mutta ei enää käynnistynyt kun painetta puuttui ja ruiskutus meni väärään kohtaan.

Taas on olkapäät hyttysten jäljiltä paukamilla. Takana on yö yksin keskellä ei mitään patolevyn päällä liian kuumassa makuupussissa.

Aamulla tein tietä, huomenna jatkuu.

Varsinainen haaste oli päästä perille. Aivan kamalia mäkiä- tai ihania jos omistaa mäkiauton ja saa hyvän pätkän suljettua.

Pakkamisen ohella tein tänään ekaa kertaa ruuvipaaluperustuksen.

Helppoa se ei ollut vaikka paalu sopikin ns heittämällä maaporan tilalle.

Ensimmäinen paalu upposi reilun metrin, toinen vajaan metrin, kolmas vieläkin vähemmän.

Siihen löytyi puhelimella ihan selkeä syy ja kun veti painepaukut tappiin niin jo rupesi uppoamaan.

Eilen oli ukkosta. Tällä kertaa kuuro tuli niskaan vasta sen jälkeen kun hommat oli saatu pakettiin. Kummallakin kerralla kun jouduin siirtämään konetta tien kautta tuli sinnekin pussinperälle auto. Vieläpä molemmilla kerroilla samanlainen, vain väri ja kuski vaihtui. Ei sentään tällä kertaa tullut kahta vaihto-oppilasta polkupyörineen sulostuttamaan näköalaa.

Tänään piti sit käydä kahdessa paikassa paikkaamassa ukkoskuurojen jälkiä ja harjoitella jälleen pihakeinun maalaamista. Maalissa täytyy olla jotain vikaa, koska osa laudoista on ihan kirjavia. Olisiko sit tehtaalla tai kaupassa huonosti sekoitettu tai jotain.

Torin parkkipaikalla nuori nainen huutaa: "Mä haluun uutta munaa!", kaveri vastaa, "Pitikö tuokin sanoa ääneen".

En ihan tarkkaan kuullut mitä puhuivat sitä ennen, enkä varsinkaan mitä puhuivat sen jälkeen, koska olin juuri matkalla sen kaverin autolle joka oli heidän parkkiruutua etsimässä kun ääni oli kaikkein kovin.

Ei moiseen huutoon oikein voinut vastata mitään, paitsi nauraa sisäisesti partaansa ja kävellä ohi. Ei sillä etteikö koko kolmen tai neljän naisen populaatio olisi ollut viehätysvoimaa pullollaan ja etteikö heistä jokainen varmaankin olisi ollut hyvinkin tutustumisen arvoinen. Oli vaan kertakaikkisen väärä aika ja väärä paikka.

Joskus asioille ja tavaroille löytyy uusi koti hyvinkin helpolla. Aina niin ei ole. Tänään tein harkkolastin, jonka kaveri vei toivottavasti hyvään tarkoitukseen. Kun hän sitten palautti vaunun ja kysyi voiko sitä lainata huomenna rautakauppareissuun niin minun mielestäni voi, mutta kun nyt sattui olemaan se noin 30 metriä patikkaakin niin päätin sitten että säästetään nyt ainakin kilometrejä.

Valitettavasti tarpeelliset pätkät olivat pinossa alimmaisina eli sen 30 merin eteen joutui tekemään aimo annoksen töitä. Se ei olisi ollut mikään ongelma siihen aikaan päivästä eilen tai huomenna, mutta tänään oli sovittu ruokailu kaverini kanssa ja varsin hölmöltä tuntui ajella heti syönnin jälkeen pinoa purkamaan ja suihkun kautta takaisin sinne missä ei sit enää ollut naislaumaa huutelemassa uutta munaa.

Piti ihan vaan tehdä pieni kaivotiivisteiden vaihto. No kauhat oli lavalla, renkaannostimet kaivossa, kaivossa kansi päällä, kaivo kasattuna vaunun päällä, kone väärällä työmaalla ja lavettikin tietysti varattu.

Lopputuloksena oli että juuri kun kaivo oli kokonaan avattu tuli niskaan ukkoskuuro ja siihen asti kuiva ja kova savi muuttui pian upottavaksi mutavelliksi. Paikan kaunis nuori emäntä oli upea ilmestys vasta heränneenä, mutta ilmeisesti siinä vaiheessa kun rupesi ruokaa tekemään oli ladannut uuniin kahta laatua perunaa. Näin ollen ne pienemmät oli vähintäänkin kypsiä ja ne mitä oli toinen satsi juuri sopivia. Näin ollen, koska pihalla oli kaksi kuraista miestä piti saada ensin kaivoon renkaat, kansi ja pumpun syöttökaapeli takaisin paikoilleen oli paremmat ranskalaiset hukkuneet parempiin suihin siinä vaiheessa kun pumppu pärähti pyörimään. Ruoka oli silti hyvää.

Ketunpojalla ei taida olla kovin pitkä elinaikaennuste. Jos pentu ei tajua autoa väistää ja ruokailee tiellä niin kyllä siinä pimeässä kurvissa viimeistään jonkun raskaamman ajoneuvon perävaunu tekee ketusta pannukakun. Minä sain sen väistettyä, mutta jos joku olisi tullut vastaan keskiviivaa nuollen, en tiedä olisiko pystynyt pysäyttämään ajoissa. Kotikissaa pienempi kettu hukkuu aika hienosti tienvarsiheinän sekaan.

Oikeastaan mikään muu kuin kattoristikoiden laitto ei tänään mennyt suunnitelmien mukaan. Kaapeliojalla tuli kallio vastaan, apulainen joutui käymään autokaupoilla, maali oli ihan läpikuultavaa, kanto petti jalan alta, kädet on sen johdosta naarmuilla.

En ymmärrä mitä valuporukalla ja betoniautojen kuskeilla on ollut mielessä. Ylijäämäbetonia varten oli paikka odottamassa seinän 3 jatkeella, sen sijaan ylijäämiä oli seinien 1 ja 2 vieressä sekä valitettavasti myös naapurin puolella.

Konetta työmaalta siirtämään piti lähteä ja lähdinkin, mutta päivä ei meinannut riittää, koska suurella vaivalla tekemäni lapio oli pudonnut kyydistä keskelle ei mitään. Tunnearvoa oli sen verran että uhmasin hyttysparvia ja kävin sen sieltä etsimässä. Onneksi kaivinkoneen jälki poikkeaa ajokoneen kuviosta.

Ehkä päivä ei ollut kaikkein kuumin ja kaunein, mutta kostea se oli kuitenkin. Seurasin sivusilmällä kuinka nainen ulkoiluttu koiraansa siinä muutaman kymmenen metrin päässä työmaastani ja olisi saanut minun puolestani tulla toisellekin puolelle aitaa piipahtamaan.

Seuraavan aidan takana seurattiin mielenkiinnolla kuinka naapurin parkkipaikan jatketta tärytettiin. Täryttäjä ahkeroi oli silminnähden kuumissaan tummissa vaatteissaan. Täryttäjä vei sitäpaitsi yhden koiranulkoiluttajan huomion sen verran perusteellisesti että ainakin kolmesti kävelytti hurttansa samasta paikasta viiteen tuntiin- joko koiralla oli ummetus tai sitten oli useampi samanlainen koira joita ei voinut samanaikaisesti pihalla käyttää.

Onneksi ei sentään ollut ihan mahdottomasti paljasta pintaa kun kuitenkin tarkoituksena oli jättää rakennukset pystyyn ja kaapelit ehjiksi.

Huomenna jatkuu helle- älkää siis laittako liikaa vaatetta päälle.

Ilmeisti lippujuhlapäivän kunniaksi liikenteessä oli aika paljon ajoneuvoja maastoväreissä ja tietysti miehiä maastopuvuissaan. Toki kai siellä joukossa saattoi joku nainenkin olla.

Tankkia olin itsekin katsomassa, mutta kotiin pääsi hyvissä ajoin ennen neljää.

Ilmeisesti eilen uutisissa kerrottiin rauhanturvaajien kuntouttamisesta. Varmaan ihan hyvä idea tuotiin esiin. Valitettavasti esiin on tullut myös pieniä epäkohtia.

Toki itsekin ne vakuutusehdot luin, mutta oletus oli että jos jotain sattuu niin vakuutukset ovat kunnossa vaikka joutuisi kuinka pitkäksi aikaa hoitoon.

Itse satuin varusmiesaikana kertaalleen paikalle kun toisen yksikön varusmiehellä oli vartiossa napsahtanut päässä ja taas toisaalta en ollut paikalla kun tupakaveri napsautti muutaman männyn ajoneuvolla poikki.

Ensimmäisen tapauksen johdosta ei kohdalle osunut mitään hengenhoitoa, mutta toisen tapauksen johdosta kyllä. Saattoi jopa olla että nuo tapaukset tapahtuivat samana päivänä ja kaatosuunnasta johtuen ilmassa oli suuronnettomuuden ainekset.