Vähän harrastuksia, paljon töitä ja nukkumisesta on turha runoilla. Blogi on alkanut sinkkuuntumisen jälkeen ja varmaan loppuu kunnollisen naisen iskiessä.
Eilen tähän aikaan oli pilkkopimeää. Ei ollut edes kynttilää sytytettäväksi. Kännykän vaatimattomalla taskulampulla oli pärjättävä. Onneksi sentään kännykkä toimi ja selvisi että onkin vähän isompi alue pimeänä.
No päivä eteni sit pimeän suihkun kautta jääkaapille, kauppaan ja sitten sellaiseen paikkaan missä oli sähköä kesäkurpitsalasagnen valmistukseen, muttei valitettavasti syöjiä.
Huh mitä menoa- on ollut lähes kolme viikkoa putkeen sellainen työtahti että heikompia hirvittää ja itse asiassa vähän itseäkin.
Tietysti jos kaikki menisi ihan putkeen, suunnitellusti, eikä mikään kone koskaan hajoaisi ja pystyisi vieläpä säät ja ilmat säätämään niin olis eri meininkiä. Vaan kun ei niin ei.
En muista milloin olisin yhtä paljon upottanut maahan päivässä, viikonlopussa tai edes yhden työviikon aikana kuin perjantain ja lauantain ratoksi. Perjantaille osui vielä jo vähän myöhässä ollut Kobelcon osittainen huoltokin. Osittainen siksi että ei ollut varastossa suodatinta polttoaineelle ja muita suodattimiahan ei joka sadan tunnin välein edes vaihdeta.
Maanantaina pitäsi sit työmaalle 1 tulla kauhea lasti rakennustarvikkeita. Työmaalle 2 toivotavasti 1 kaivo tykötarpeineen ja kenties betonirenkaita.
Kuka kysyy tietä Tampereen Burger Kingiin sokealta noin klo 20:25 noin viidenkymmenen metrin päässä ravintolan ovelta. Oikea vastaus on minä.
Se ilmeisesti tarkoittaa jotain tyyliin kaukana kaikista palveluista tai jotain siihen suuntaan.
Aika hiljaista oli tänään ainakin siihen saakka kun kaksi nuorta naista ilmaantui poimimaan vadelmia. Tokihan niitä olin itsekin jo hyvän määrän koneen edeltä syönyt ennen kuin hautautuvat maahan.
Tänään syntyi viemärille uraa ja sähkökaapelia meni jo vähän peittoonkin.
Kello on taas vähän liikaa. Päivä olisi mennyt huomattavasti sujuvammin ilman viime päivien sateita ja sateiden nostattamaa pohjavettä. Toki voi olla että putkilinjassa on vuoto, mutta yhtä kaikki se ylimääräinen ja hurjaa tahtia virtaava vesi aiheutti harmaita hiuksia, ylimääräistä ohjelmaa ja aikaa ei käännettyä takaisin perjantaihin.
Näemmä hidas purkutahti on houkutellut västäräkkipariskunnan pesänrakennuspuuhiin. Munat ovat jo kuoriutuneet ja poikasten ruokinta on hyvässä vauhdissa. Hämmästyttävää kuitenkin on kuinka pariskunta ruokkii poikasiaan vaikka kaivinkone jonka ilmansuodattimen alle ovat pesänsä tehneet liikkuu, pyörii ja on yleensä päivän päätteeksi eri paikassa kuin aamulla. En sit tiedä jos koneen siirtää toiselle työmaalle tuleeko pariskunta koneen kyydissä sinne ruokintaa jatkamaan- muuttolintujahan ne kuitenkin ovat. Onneksi eivät ole pakosarjan päälle pesineet tällä kertaa.
Myös porkkana hämmästytti tänään. Siis sellainen lähes puolimetrinen varsi siitä porkkanasta. Meinasin että on kumma rikkaruoho, mutta siellähän se porkkana maan sisällä varteen voimaa puski, Ensimmäinen kurpitsa tai kesäkurpitsa kukki vasta, mutta peruna ei.
Sade sotki tehokkaasti aikatauluja. Siitä huolimatta yksi kattopala ja osa hormia on turvallisesti maassa. Sen ansiosta taas Partneri paukahti käyntiin pienen tuvimisen, kaasarin purun, puhdistuksen, akun vaihdon ja muutaman muunkin osan kasauksen jälkeen.
Mutta se ääni... Sillä herättäisi tähän aikaan päivästä sujuvasti koko naapuruston. Liekö sit vaimentimessa räjähtänyt kertaallee palamaton bena.
Ehkä mies etsi jotain, ehkä mies halusi kuvan näyteikkunasta. Ehkä mies ei tajunnut mitä oli kuvaamassa tai sitten stalkkeroi jotakuta.
No jos nyt oletetaan että minä olin kuvauksen kohteena niin terveisiä vaan sille toimeksiantajalle. Kuka hän sit mahtoikaan olla ja miksi.
Toki ihmiset nykyään kuvaavat kamerakännyköillään suunnilleen käytettyjä akkuja, liitutauluja ja tietokoneen näyttöruutuja, mutta varsinaiselle kunnolliselle kameralle yleensä tarvis olla jotain oiken kuvattavaa.
Tietysti tietäkin voi lanata silloinkin kun ei ole soraa mitä lanata. Se on vaan pakko tehdä jos meinaa ettei tie ole keskeltä multaa ja reunoilta jotain vesiuraa ja kuraa.
Olin siis ravintolassa syömässä ja kyykkivä Paparazzi ei ainakaan kuvannut kuubalaisia huippu-urheilijoita, naapurikiinteistön parturia, eikä ohiajavia autoja. Tai jos kuvasi niin otti kameran kuvausasennosta pois auton lähestyessä.
Noin muuten päivän päähomma vei vain noin tunnin. Putken siirto, mutta kyllä se sellainen jötkäle oli ettei sille puolta pienemmällä koneella olisi mahtanut yhtään mitään. Toisaalta jos olisi ollut toisin päin, pieni kone ja saman painoluokan traktori yhteistyössä niin olisihan se turbiinikoneella onnistunut. Varsinkin jos olisi ollut laittaa putken etupään alle joku sileä levy .
On ollut maantiivistäjän kanssa pitkä remontti. Ei se vieläkään ihan täysillä toimi, eikä starttaa ilman pientä pilottisuihkausta, mutta tänään sen sain myös peruuttamaan.
On joskus ollut helpompiakin remontteja ja ainakin nopeampia, mutta en ole toki ennen dieselmoottoria osiksi pistänytkään.
Huonomminkin voisi asiat olla. V8 diesel MB, jakoketju hyppää jonkun hampaaan yli ja laahaimet halki. Vähän eri luokkaa vaativuudeltaan kuin yksimukinen ilmajäähdytteinen.
Eilen poistuessani vastaverhoillun talon betoniportaita jokin vilahti portaiden alle. Minä tietysti katsoin mikä mahtoi olla ja siilihän se ja vieläpä iso jässikkä.
Ei kestänyt kauan kun portaiden alle nurkkaan kömpinyt piikkipallo avasi keräänsä ja katseli että tuleeko sieltä joku päälle vai onko se vaan kameran valo.
Tänään sit kävin Yanmarin kimppuun. En tiedä mahtaako öljy pysyä sisällä, mutta se oleellinen eli käykö vai ei on nyt käyntikuntoisen puolella. Ei tosin narusta nyppimällä startannut suosiolla tänäänkään, mutta sitten kun koneen sai kuumaksi niin käynnistys oli ihan kivutonta. No rystyset paloi illalla kuitenkin kun puuta pesään lisätessä halko tökkäsi ja kaksi sormea tulikuumaa luukunkarmia päin.
Tänään kävi tuttujakin, mutta sattuneesta syystä eli Yanmarista johtuen tutut oli kohteessa ja itte vielä jossain puolimatkan paremmalla puolella.
