Contour

Tänään olikin yllättävän pitkä päivä. Työmaalla ei hirveän kauan mennyt tai etenemä ollut kovin suuri, mutta eihä se tietysti aina voi ollakaan.

Väkeä siellä kyllä piisasi. Oli miestä ja naista, nuorta, vanhaa ja keski-ikäistä, lapsellista ja lapsetonta, naitua ja naimatonta. Onnea myös hääpäiväänsä viettäneille puolimatkalaisille.

Kaikki eivät kuitenkaan päässeet auttamatta perille. Eipä ole ennen joutunut mopoautoa eli kevyttä nelipyörää hinaamaan, mutta nyt sekin on kokeiltu.

Täryynkin tuli tänään viimein varaosia. Nopeammin olis käynyt sieltä hakemassa, mutta tokihan se olisi tullut paljon enemmän maksamaan.

Olihan se ero uuden ja käytetyn välillä aika huima. Kuten arvelinkin niin ylemmästä männänrenkaasta puuttui puolet paksuudesta ja päittäisvälystä sen vuoksi vanhassa tuplaten. Ylemmässä männänrenkaassa siis kuuluisi olla kahta metallia käytetyn koneen yhden sijaan.

Betonimylly ja uppopumppukin kotiutuivat viimein.

Harvoin heti ovelta ensimmäinen ajatus on suunnilleen "Voi hitto mikä kaunotar"- tänään sellainen ajatus tuli siinä vaiheessa kun tajusin että matkalla lounaalle puhuttu tarina siitä kuinka nainen sai Suomessa luvan pitää housuja realisoitui edessäni työasuun josta varmaan jossain musilimimaassa vähintäänkin kivitettäisiin. Saatuani sit silmäni takaisin kuoppiinsa maksoin ja kysyin mitä on tarjolla ja onko itse maistanut.

No kovin oli tyhjää sillä hetkellä kun menin ovesta sisään, sain salaatin syötyä ja hain pääruokaa. Totesin sit lautaseni kanssa pöytää lähestyessä että Lasagnea se on ja ihan syötävää, muttei samanlainen täysosuma kuin viereinen kala lisäkkeineen.

Sitten koskapa oli hiljaista niin näin kuinka kaunotar nappasi lautasen ja alkoi ruokailupuuhiin. Hieman myöhemmin heilahti käsi mausteiden suuntaan ja sitten tajusin että se puute oli varmasti suola/aromisuola ja siihen kun päälle vielä tuli ketsupippia lopputulos oli varmaankin lähellä täysosumaa.

Itse olin siinä vaiheessa jo jälkiruuan kimpussa ja se oli santsaamisen arvoista.

Lasagne siis kuuluu niihin ruokiin mistä pystyy tekemään todella hyvää valtaosin säilykkeistä ihan kotioloissa seuraamalla pakkauksen ohjetta. Jos se on sitä todella hyvää niin silloin se ei kaipaa ainakaan ketsuppia- suolaa tai aromisuolaa saattaa kaivata, koska liika suola pilaa ruuan varmasti.

Lounaslistalla olisi ollut myös herkullisen kuuloinen Iron Maiden, mutta sitä en tyhjästä ravintolasta huolimatta uskaltanut tilata.

Kyllä joillain on hienoja työvälineitä. Katselin työvälinettä kaislan niittoon ja se oli kyllä hieno peli ja hyvinkin pitkälti kotimaista käsityötä. Toki pumput ja moottorit ja varmasti jonkun verran muitakin osia oli tuontitavaraa.

Tänään piti käydä vähän kiviä särkemässä. Pieniähän ne oli lopulta. Vettäkin rupesi tulemaan niskaan- ei nyt sentään pahin kuuro niskaan tullut.

Ei käy, ei toimi. Se oli ensimmäinen ongelma. Sit kun kaasari oli purettu, bensat vaihdettu se rupesi käymään. Vaan ei liikkunut vene. Ääni oli kohtalainen, kierroksia otti vaan potkuri ei pyörinyt.

No sitten soittelemaan ja pohtimaan ja kas potkurin vetävä sokka oli poikki. Uutta tilalle ja koeajolle- kai neljäs kerta moottorin kanniskelua. No sit se kävi, liikkui, sammuili ja taas purkamaan. No lopputulos oli että alemmalta sylinteriltä puuttuu kipinä, joten prutku autoon ja kalaa paistamaan.

Kuulostaako tutulta vai sarkastiselta- no varmaan sielläkin on ollut mielipiteitä puolesta ja vastaan, fikusuja ja vähemmän fiksuja puheenvuoroja.

Kuitenkin nyt sit vaan odotetaan erojulistusta ja katsotaan mitä tapahtuu.

Ehdin nuorena miehenä työskennellä myös brittien kanssa heidän saarillaan ja silloin valuuttaa joutui vielä vaihtamaan vaikka kuinka moneen maahan mennessä. Nyt tehdään valuuttakurssimuutoksilla joko rahaa tai tappioita, mutta vähän kuulostaa siltä että jossain on viimein tajuttu että EU ei ole sama kuin itsenäisyys.

Liekö sitten seuraava vaihe sellainen että kanaalin alittava tunneli räjäytetään umpeen, kaikki rajamuodollisuudet palautetaan ja saari on taas saari.

Itsehän en äänestänyt EU:n puolesta. Kaikki pahimmat pelkoni ovat toteutuneet Ukrainan tapahtumia lukuunottamatta.

En tosin osannut kuvitella millainen määrä ihmisiä jättäisi kotinsa ja lähtisi vaeltamaan sotia pakoon tai paremman elintason perässä tai varsinkaan sitä kuinka paljon heitä kuolee sitä yrittäessään.

Toki samoin olisi voinut tapahtua jo kauan aikaisemmin ja on tapahtunutkin, mutta mitään ei vaan opita. Edelleen soditaan, edelleen elintasojen välillä on suuri kuilu, edelleen ollaan kateellisia naapureille ja ruoka on edelleen kallista, samoin alkoholi, tupakka, autot, moottoripyörät polttoaineet jne jne.

Työkoneissa hinnat ovat paikoin lähes tuplaantuneet, huoltotarpeistossa kerroin on lähellä kuutta ja paljon saa taas klapeja tehdä että selviää seuraavista talvista.

Halpaa on vain kaukoidässä tuotettu krääsä aina siihen saakka kun muuttuu romuksi ja koittaa jätehuoltolaskun aika.

Ei paljon naurata kun alkaa olla hyvän käytetyn auton verran saatavia maatiloilta joilla ei yksinkertaisesti rahat riitä elämiseen, lisää lainaa eivät saa ja rakennukset jäävät joko kesken tai kokonaan rakentamatta. Ne pärjää joilla on "vanhaa rahaa" tai muuta liiketoimintaa mutta tällä menolla ei tiedä kuinka kauan.

Maailma olisi erilainen jos Suomessa tehtäisiin edes kaikki pohjoismaiden matkapuhelimet/mobiililaitteet, autot ja työkoneet alusta loppuun ja merkistä riippumatta. Toki muutakin teollisuutta ja palveluita on oltava, mutta ennen kaikkea sellaista tavaraa mikä kelpaa vientiin muuallekin kuin sinne missä meldoniumongelma kasvaa.

Taas pienemmällä tasolla NYT pitäsi Suomessa herätä maatilojen ahdinkoon. Täytyisi tajuta että vaikka pieni olisi määrällisesti tuottamaton ja iso jonkun matematiikan mukaan kannattava niin jossain siinä välimaastossa on kohta ammottavia aukkoja maan täydeltä. Tiloja joille ei voi jäädä jatkamaan vuosisatojen perinteitä. Tiloja joita on raivattu metsiin kuokalla ja kaskeamalla. Tiloja jotka ovat liian suuria kaupunkilaisen hevosharrastuksiin, mutta liian pieniä viljelijäperheen elättämiseen.

Brittien päätös tulee näkymään Suomessakin. Voi olla että siellä asuvat sukulaiseni iloitsevat tai sitten siellä voihkitaan kun mielestään muuttivat toiseen EU maahan ja nyt maa palaa juurilleen. Ei tosin varmasti kivikauteen ellei satu ikäviä ydinturmia.

Kysymykseen sattuuko- mitä siihen voi vastata. Toki joku masokisti voi vastata että kipu on kivaa, mutta yhä useampi valitsee puudutuksen.

No koska kyseessä oli kuitenkin vain hammaskiven poistoa niin arvelin että ei kai se niin paha rasti ole. Senkun vaan laittaa pään tyynyyn ja odottaa.

Koskapa vanha luottohammaslääkäri jäi eläkkeelle niin kynnys hammashoitokäynnille kasvoi hieman.

Tänään se kuitenkin madaltui, mutta ei niin paljon että menisin nauloja puremaan. Suussa kävi sellainen rutina että tuntui kuin olisi ollut routapiikillä menossa vähintäänkin rikkonaiseen Hauhon kallioon. Ei kai se hammaskivi siitä paljon kovuudeltaan poikkea.

Ultraäänityökalulla ja melko rouhealla mekaanisella työkalulla jälkeä syntyi,mutta kyllä se tuntuikin. Ei toki yhtä pahalta kuin poraaminen, mutta en yhtään ihmettele jos joku on käynyt hammaslääkärissä viimeksi vaikkapa vuonna 2011.

Hammashoitajan tai lääkärin persoona ja ote kuitenkin jonkun verran vaikuttaa siihen miltä siinä tuolissa istuminen tuntuu. Jos persoona herättää luottamusta ja kuten tänään kertoo mitä tekee, miten ja miksi niin kivun tunteeseen on helpompi suhtautua.

Kun sitten toimenpide ja tuli aika pohtia seuraavaa käyntiä niin melkein teki mieli sanoa että vaikka huomenna kun ei vaan vesi lentäis silmistä ja jos siihen mennessä käsien puristamat jäljet kyynärnojista on hävinneet.

Hammaskiveä poisti siis todella viehättävä nainen jonka taitoa varmoja otteita pääsee nauttimaan hinnalla joka selvinnee siinä vaiheessa kun kaatunut potilastietojärjestelmä ja uudelleen käynnistämisen vaatinut tietokone (tai ohjelmistot) on saatu toimintaan, lasku matkaan ja posti tuo sen perille.

Jos siis kyseessä olisi ollut treffit, eikä hoitokäynti niin huonommillakin treffeillä olen ollut.

Päivän päätteeksi kävin sit pujottelureitillä lavetin kanssa. Matka oli niin lyhyt että sen olisi kaiketi laputellut teloillakin, mutta kuitenkin ikävä kävellä noutopisteelle.

Liköhän ollut kolmas kerta kun venttiilikoppa oli auki ja ties kuinka mones kun auki oli ruiskutusputkia, suuttimia ja pumppuyksikköä.

Kun sitten viimein sain viestini läpi ettei vika nyt sit kuitenkaan ole enää polttoainepuolella alkoi armoton purkaminen. Sen seurauksena kone on palasina kampiakseliin saakka, nokka-akseli pöydällä, kansi irrallaan ja myös mäntä ja kiertokanki.

Täytyy kehua että Japanilainen insinööritaito on tehnyt koneesta helpon purettavan ja työkaluja tarvitsee todella niukan valikoiman.

En sit tiedä onko kyse syystä vai seurauksesta, mutta oletan että ainakin ylempi männänrengas on kulunut niin paljon että kromiosuus puuttuu kokonaan. En tosin tiedä onko sitä ollut tehtaan jäljiltä, mutta jos on kaksi samanlaista uraa ja renkaissa kokoeroa noin 30 % niin äkkiseltään arvelis että renkaat ovat olleet erilaiset jo uusina. Taas toisaalta kun raavin ylemmästä urasta kovaa karstaa niin tuli mieleen että karsta olisi sekä seurausta yliruokinnasta ja se taas puolestaan ahdistaisi männänregasta jostain kohdasta aiheuttaen ohivuotoa. Väljähän se kone putken toispuoleisesta pykälästä päätellen on.

Ruuvipaalut meni periaatteessa ihan mukavasti. Yksi osui kivikkoon ja neljä paalua on oikeassa jonossa, mutta kaksi rivissä noin 30 cm suunnitelluista paikoistaan. Oli siis hassu epätasajako ja tietysti paalujen merkkiympyrät niin pienillä tihtuilla tulosteessa ettei varsinkaan koneen ohjaamosta asti nähnyt niiden paikkoja tai mittalukuja.

Asiakas kun tietysti käytännön ihmisenä meinasi että paalujen päälle tulevat puut ovat suoria vaikka toki on selvää että kulmalevyjä ja jatkoksia ristikkoon tulee vaikka kuinka ja paljon.

Kovasti oli taas tälle päivälle ohjelmaa. Siis muutakin kuin formuloiden katselua ja lepoa. Nyt on vaan sormissa sen verran iskemiä että parempi lopettaa ennen kuin veri valuu.

Kaikkeen sitä törmää. Kaunis vaalea nainen yritti lainata ponnaria. En kyllä ollenkaan ymmärrä miksi koitti lainata sitä minulta kun hiuksia oli juuri aamulla lyhennetty.

Ei siinä mitään. Kyllähän sitä mielellään viehättävän naisen kanssa juttelee vaikka ei ollutkaan mitään pompulaa tai kuminauhaa tarjottavaksi. Autossa olisi ollut yksi musta nippuside. Sillä olisi saanut pysyvämmän kiinnityksen, mutta irroitus ei olisi kuulunut kauppaan.

Ruokarauhaani häirittiin tänään ja ilmeisesti keskeytin älypuhelinsession kotiin kysymällä "mitäs teille saisi olla tai jotain siihen suuntaan"

Hienoa että heillä oli omaa rahaa, mutta ikävää että en saanut kolikkoylijäämääni vähennettyä sen enempää.

Ilmeisesti naisparat luulivat että olin vähintäänkin humalassa. No ehkä olin vähän väsynyt tripla+ 1 juhlien jäljiltä ja verensokeri alhaalla, mutta vähän näytti että naisilla leuka loksahti suunnilleen saman verran kuin kuin kaukosäätimen käyttämä keskuslukitus pyöräytti lukkovipuja.

Kuitenkin jos jotain tästä päivästä mieleen jää sen lisäksi että onnistuin manaamaan Lewiksen pyöränripustuksen solmuun nii se oli kukkaiskuosissa ollut nuori nainen ilmeisesti punaisine hiuksineen. Oli kyllä sellainen kaunotar että koko paikassa oli vain yksi vastaava. Vaalean version viehätysvoimaa tosin vähensi kättä kiertävä tatuointi. Joku niistä tykkää, mutta minä en niistä syty ollenkaan.

Kaikkea sitä tulee luvattua ja näköjään myös tehtyä. Oli näet naapurilla pieni ongelma lietevaununsa karhuntassutelineen kanssa. Eli lietevaunun katolla on haarukka mihin kuormauspuomi lasketaan ja pumpun kohdalla valutuskaukalo. Sen kaukalon alapäästä puuttui vaaksan mitalla materiaalia ja kun materiaalia ei ole niin säiliö vuotaa.

No se oli sikäli hyvä kohta korjata että siihen pääsi käsiksi ilman tikapuitakin, mutta sikäli huono ettei tahtonut kaapelit yltää. Umpeen tuli ja sit suoraan suihkuun ja kaikki vaatteet pesukoneeseen.

Ei se vaunu varmaan viikkoon tai kahteen tule liikkumaan, mutta eilen oli silti hyvä rako se korjata ja tehdä sitä ennen ja sen jälkeen muita hommia.