Contour

Mitä tapashtuu maata vasten olevalle puulle- no ajan myötä se tietenkin lahoaa. Maalattia on yksi vaihtoehto ja toimiihan se teltassa kesällä.

Jos teltat ja autokatokset unohdetaan niin joku muu kuin maalattia on yleensä toivottava. Tänään sitten sellaisen tein ihan raakalaudoista. Vanha lattia oli puoliksi lahonut, mutta että sen pystyi korjaamaan jäi vanhaaa lattiaa kokolailla tasan neliömetri jäljelle.

Yhtään en tiedä kuinka kauan nykyajan painekyllästetty puu maata vasten kestää, mutta veikkaan että suunnilleen ainakin sen mitä katon vanha bitumihuopa.

Maa alkaa viimein jäätyä. Se on hyvä asia jossain mielessä, mutta huonojakin puolia on helppo löytää.

Paha karmani kassalla ja kaupassa jatkui tänään. Valot tuikkivat- yritä siellä sit pilkkopimeässä tehdä ostoksia, kuittitulostin oikkuili, kulmalevyistä puuttui hinta, lähete hukkui myyjän koneen näytöltä. Ainoastaan ruokakaupassa meni kivuttomastia.

Oli jokseenkin tylsät kaksi päivää. Lähinnä siksi kun tulee välillä luvattua ensin ja ajateltua sitten. Pidin kahden pienen rakennuksen siirtämistä pikkujuttuna ja arvelin että pienillä vahvistuksilla ja pitkillä liinoilla niist selviäisi.

Kuitenkin mittanauha ja unohtunut kynän käyttö johtivat vähän suurempaan operaatioon. Rakennuksista suuremmassa kun ei ollutkaan kurkihirttä harjalla vaan mitätön kiero kakkosnelkku. Ei toivoakaa nostaa, eikä toki nostokonettakaan. Erinäisten ruuvien, naulaan osuneen moottorisahan teräketjun ja telineillä taiteilun jälkeen uskon että nostolle on edellytyksiä kunhan vaan lattia otetaan tyhjäksi.

Tänään oli sitten ohjelmassa puolta pienenpi hökkeli ja se olisi ehkä kestänyt nostaa vahvistamattakin sen mitä se kesti- lattia meni kappaleiksi ja ja katto oli varmaan vuotanut jo useamman vuoden ajan.

Onneksi sain sen verran apuvoimaa ettei tarvinnut kumpaaakaan puurtamista tehdä yksin.

Alan olla hieman huolissani. Lähinnä siksi että jotain hassua tuntuu olevan tekeillä. Kaupasta ei saa niitä ostoksia kuittiin mitä on ostanut, pikaruokapaikasta sitä mitä tilaa ja meinasin tänään tulla kirjastosta uusimiskuitti lainaamattoman kirjan välissä kotiin. Olisin tullutkin jos en olisi pysähtynyt hetkeksi.

Oli siis "pakko" käyttää vaihteeksi kirjaston palveluita. On siis käynyt niin onnellisesti että kirjastoauton pysäkki on siirtynyt. Se on siis järkevä siirto ja kysyin sitten samalla sen siirron taustaa ja aloitteen tekijää. Kävi ilmi että kirjastoauton kuljettajalla oli maalaisjärki kohdallaan ja oli todennut että (yhden mahdollisen kävijän vuoksi) ei kannata lähteä seikkailemaan mihinkään mäkiseen pussinperään (oli sitten tiellä painorajoitusta, lunta, liukkautta, idioottiautoilijoita tai ei). Uusi paikka on mallikelpoinen, lähtemään pääsee loivaan alamäkeen, ei tarvitse kääntää ympäri ja lähtiessä on myös hyvin esteetön näkyvyys peileistä.

Sitten ne huonot jutut. Ei viime, mutta edellisen kerran kun lainasin satunnaisotannalla kirjan teksti oli sellaista tappamista, raiskaamista, kiduttamista kannesta kanteen että De Saden "Justine" vaikutti sen rinnalla lasten iltasadulta. Viime kerralla lainatun kotimaisen sain tänään päätökseen ja siinä ei tapettu kyläkaupalla väkeä, vaikkakin yksi ulkomaalaisten leiri hengettömäksi menikin.

Tarinan opetus kuittien lukemisen ohella on se että pitäisi kai hieman lukea mistä se kirja kertoo ennen kuin sen lainaa tai varsinkaan ostaa.

Edelleenkään en tiedä että onko vika järjestelmissä, minussa vai minun ja asiakaspalvelua suorittavan henkilön vuorovaikutuksessa. Niin päin se olisi helpompi ymmärtää että minä katson vähän liian pitkään jotakuta kassaneidiksi olettamaani ja esimerksi näppäilen väärän tunnusluvun.

Tiistaina ei paljon ehtinyt tapahtumaan. Ihan vaan siksi kun nukutti hyvin ja marjapensaiden siirtäminen vei tuntitolkulla aikaa. Kun sitten pimeän tultua pääsin kotiin alkoi puhelin soida.

Ei mitään maailmaa mullistavaa, vaan yksinkertainen tehtävä viedä sukulaisia koulutusreissunsa junalle. Aikakin oli sopivan myöhäinen joten hyvää matkaa vaan heille sinne kylmään ja lumetettuun pohjoiseen.

Marjapensaiden ohella tuskailin maastosta tunkevaa veden määrää. Keväällä näkee oliko uudesta metsäojan pätkästä mitään iloa vai ei. Jos sitä joku käy katsomassa niin varmaan luulee että kuski on ollut vähintään kolmen promillen humalassa- no ei varmasti ollut vaan toiveisssa oli ettei parempia taimia paljon tallottaisia ja että ojassa olisi mieluummin mutkia matkassa.

Muistin myös viimein hakea putkikelan levittimen kotiin. Se jäi monta kuukautta sitten työmaalle kaapelilastissa ja en ollut kiinnittänyt mitään huomiota sen puuttumiseen ennen kuin asiakas soitti. Olin näet mielestäni vienyt sen jo varastoon, mutta siellä olikin pelkästään välitaso.

Päivän lounaan tienoilla erehdyin avaamaan television. En muista mikä kanava se oli mutta taisi olla seksiblogaaja Melissa heiluttelemassa kahta 500 € seteliä tietokilpailussa.

Erinäisiä monikulmioita joista piti laskea yhteen luvut kaikissa mahdollisissa kolmioissa. Mikä on sitten mahdollinen kolmio? Kolmio on aika yksiselitteinen, mutta mikä on mahdollinen kolmio?. Onko se vahän sama kuin mahdollinen tuleva tyttöystävä tai mahdollinen ex joista ei kokeilematta tiedä oliko siellä kolmio vai tuhero.

Jos nyt sitten mahdollinen kolmio voi olla sellainenkin jonka sisällä on erinäisiä muita viivoja, mutta ulkokehää pitkin voi muodostaa kolmion niin ainakaan mun geometrian opinnoissani koskaan käsitelty mahdollista kolmiota. Tiedän myös mihin käytetään tähti-kolmiokytkentää. Ehkä täytyy kysyä juontajalta itseltään. Voi olla että se selviäisi myös katsomalla tietokilpailu alusta loppuun tai nauhoittamalla sitä siihen asti kunnes tehtävään ehkä saadaan oikea vastaus. Nimenomaan ehkä, koska ensin pitäisi saada yksiselitteinen kysymys.

Joskus sattuu kohdalla varsinainen maanantai. Puhtaat paperit Rautakaupalle ja kadun toiselle puolelle Valtran huoltoon tällä erää. Rautakaupalle vielä plussat uretaaninäytteestä. Heitin ensin voiteluaineet ja Suzukin huoltopisteeseen perävaunulla, yhdistelmä jäi, Suzukilla kotiin, sitten kone ajamalla sinne ja kevennetyllä yhdistelmällä kotiin. Harkitsin muitakin vaihtoehtoja, mutta Suzukilla on ehtinyt tänä vuonna ajaa niin kovin vähän ja huoltiksella olisi ollut kuitenkin käytävä.

Sitten alkoivat kommellukset. Ensinnäkin meinasin kävellä päin tolppaa- Meinasin koska on tiettyjä asioita mihin miehen katse nauliintuu halusi sitä tai ei. Tässä tapauksessa nainen ei ilmeisesti ollenkaan tajunnut näkymää kadulta eikä sitä kuinka selvästi yksi kirkkaasti valaistu ikkuna kaihtimet auki erottuu mustassa kaupungissa kuten varmaan monessa kylässä ne mökit joissa on sähkökatkoksen aikana generaattori tuottamassa sähköä. Varmasti normaalissa valaistustilanteessa olisi ollut ihan sama mitä siellä julkisessa rakennuksessa puuhaa, mutta tuossa tilateessa sitä ei heteromies voinut olla huomaamatta. Toki joku voi ihan vaan tahallaan riisua itsensä siinä ikkunan edessä ja sitten istahtaa tyytyväisenä tietokoneensa ääreen jatkamaan töitään. Itse olisin varmaankin sulkenut ne sälekaihtimet, ellei sitten niitä ole tahallaan sabotoitu.

Samalla huomasin että ikkunaan ei voi heittää edes viiden centin kolikolla ja pyytää sitä kaunotarta ulos, koska ilmeisesti sitä oli jo joku yrittänyt isolla kivellä, sen verran säröllä ulompi lasi jo oli. Koska ikkuna oli kokolailla suoraan kulkuoven yläpuolella kävin informoimassa asiasta ettei se lasi tule talvella sieltä kenenkään niskaan. Näytti olevan ainakin 10 mm paksuista lasia ja se kun sopivasti lohkeaa siitä tulee tappava. Ihmeellinen rakenne muuten- lasi taisi olla karmiton ja ihan vaan muutama pultin varassa varsinaisen ikkunan ulkopuolella ja irti seinästä. Liekö sit joku meluun liittyvä vai olisiko sillä haettu rakoa jossa ilma virtaa pystysuuntaan tai joku UV tai tuulieste. Toki jonkun mielestä kaunis.

Kaunis näytti ainakin olevan se nainen siellä sisimmän ikunan sisäpuolella.

Sitten lampsin kauppaan- no ei siellä mitään ihmeellistä ollut, mutta kun olin päättänyt jotain pientä ostaa nappasin jotain tarjoustavaroita todennäköisesti joulupaketteihin laitettaviksi ja otin tasarahan valmiiksi kun menin kassalle.

En sitten tiedä mitä tein tai miten kassaneiti (toivottavasti oli neiti) noin kuukauden kokemuksella oikein teki, mutta välituloksena oli että sain viisi euroa liikaa takaisin. En usko että blogini on vielä päässyt siihen pisteeseen että saisi syödä ilmaiseksi tai että kaupoista alkaisi tulvia ilmaisia näytteitä. Minä sitten kysyin että meniköhän tämä ihan oikein ja kassa väitti että meni. Otin sitten kuitin kassista ja totesin että kuitissa on kaksi tuotetta ja kassissa kolme ja että minulla on ollut tapana maksaa ostokseni ja ruokani. Se korjattiin ja sitten alkoi tulla ilmaisia näytteitä. En tosin usko että hän oli oli blogiani lukenut, mutta jos oli niin saattaisin hyvinkin tarjota lounaan, iltapalan tai kenties testata niitä näytteitä hänen seuranaan.

Sitten poikkesin seuraavassa kaupassa ja siellä oli taas vaihdettu hyllyjen paikkoja. Samoin sinnekin oli tullut oikein viehättävä kauniimman sukupuolen edustaja töihin. Kun trendi oli kerran jo viime viikolla haettu niin tälläkin kertaa osuin varmaan ainokaiseen tuotteeseen jossa ei ollut minkään valtakunnan hintalappua. No ei se ilmainen ollut, mutta eipä se myyjäkään ilman mun asiantuntemustani saanut sitä esiteltyäkään. Ehkä hänkin olisi kaivannut hieman kädestä pitäen opastusta. Sieltäkin näyte mukaan ilmaiseksi.

Paluumatkalla jututin vielä poliisejakin, mutta tuollaisista putoamisvaarallisista ikkunoista he eivät ymmärrä mitään vaan valitus osoitetaan kuulemma rakennusvirastolle.

Kotomatkalla iski sitten tietysti nälkä ja kello oli jo sen verran paljon ettei jaksanut ruveta enää ruokaa laittamaan. Sen toisen vastaavan pikaruokaketjun työntekijä erehtyi puhumaan pahaa entisestä tyttöystävästäni ja hänen kaveristaan, mutta tällä kertaa siinä vaiheessa kun tilauksen vastaanottaja kysyi "tuleeko muuta?" olisi pitänyt sanoa että "apukuljettaja kiitos". En sanonut, mutta sitten kun lähdin tilaukseni kanssa ajamaan ja tilatuista tuotteista puuttui oleellinen eli pirtelö ja pilli- oli palattava takaisin valittamaan.

Ilmeisesti joku vuoronvaihtohässäkkä, mutta niin tai näin- niillä on sentään kassakone ja kuitissa lukee aika selkeästi tuotteet.

"Mistä näitä luojan luomia oikein riittää"

Niukasti eilisen puolella havaitsin hassun ilmiön. Ihmiset jonottivat HML sirkukseen. Ei nyt mitenkään mahdottomassa määrin, mutta kuitenkin väkeä oli niin paljon että ilmeisti vuoropäällikkö oli joutunut tilaamaan lisäväkeä avukseen.

Väkeä oli siis silleen sopivasti ettei ihan päät yhteen kolisseet.

Tälle päivälle osui renkaanvaihtoa, rautakaupassa ja hevostallilla käynti. Ei mitään suuria ostoksia, mutta olis vaan ollut vahän hassu ajella 1,5 valkoisen ja 2,5 mustan vanteen kanssa.

Samoin ihmettelin käsivoimiani/muovin haurastumista. Semmoinen kunnon kanisteri jossa ehkä 20 tai 30 litraa nestettä, avaamaton pakkaus ja kahva jäi nostaessa käteen.

Ei ollutkaan sitten kunnon kanisteri kahvan osalta. Olisiko kenties itsestään hajovaa muovia. Tai sitten vaan liian vähän materiaalia.

Mitä kirjoittaa päivästä milloin ei tapahdu oikeastaan yhtään mitään. Ehkä sen että rautakauppa joutuu tämän päivän jäljiltä tilaamaan rumpuputkia ja en edes muista milloin viimeksi ehdin näyttämään autolle painepesuria.

Lakat kuoriutuvat etupuskurista ja pintaan saattaa silti jäädä vähän pölyä.

Tänään olisi ollut hyvä päivä vedonlyöjille pelata formuloiden aika-ajoja. Pastoria kävi vähän sääliksi kun Bottas kävi listan kärjessä ja pastorin osaksi jäi kai ruutu 18.

Yhtään pistettä ei ole vielä Kovalaiselle jaettu, mutta näköjään ihan mahdollista jättää taakse red Bulleja sekä tallikaveria lukuunottamatta vähintään yksi auto joka väriä. Ilman kolarointeja tai muiden teknisiä ongelmia ei tuolta paikalta nousta kuin korkeintaan sijalle neljä.

Näin pari päivää sitten unen tummasta pörröpäästä ja arvelin että olen tulossa mökkihöperöksi. Ehkä se mökkihöperyys pääsee valloilleen siinä vaiheessa kun nimet on kauppakirjoissa, varainsiirtovero maksettu, lohkomiset ja tietoimitukset hoidettu. Ei sillä että mökkiä olisi, tai ihan niin paljon rahaa että sen saisi rakennettua, mutta siinä vaiheessa olisi ainakin (ranta) rakennusoikeutta.

Ehkä vain alitajunta sanoi että tänään pitää mennä tekemään jotain muuta kuin nukkumaan aikaisin. No melkoisella varmuudella vastaan tuli heti ovella inttikaveri, en tosin nimimuisteineni tiedä kuka ja taisipa sielle yksi exäkin viilettää. Sen isosiskon perässä taisin olla kaupassa ja sieltä tulikin sitten väärä työvalo- siis piti ottaa tunnistinmalli muuten samasta valaisimesta.

Kukaan ei ole koskaan kaunistanut Apulantaa kuin öisen näköalani peittänyt nelikko. "Siihen ei paljon tarvita", mutta jos joku olisi aamulla sanonut että illalla tuijotat sit metrin päästä nukoryhmän tytöistä sitä kasvoiltaan kokolailla kauneimpana pitämäsi takapuolta puolen metrin päästä- olisin varmaan nauranut.

Sikäli merkillistä että niiden kolmen vuoden aikana tai kahden ja puolen miten kukakin laskee kiinnitin kyllä huomiota kasvoihin, mutta ei mitään muistikuvaa siitä alaspäin. Eipä tainnut olla sillä vanhan ryhmän "tytölläkään" koska olisi voinut ihan kysymättäkin istuttaa kaverinsa viereeni.

En siis nähnyt juurikaan mitä lavalla tapahtui, mutta musiikki kuului OK ja oikeastaan parempaa näköalaa ei voinut pyytää. Eikä minua oikeastaan kiinnostanutkaan nähdä niitä lavan valloittaneita ukkoja, ei varsikaan kun ruutulippupaitainen keksi nousta polvilleen tuolille. Joko hän teki sen tahallaan tai ei sitten ollenkaan arvannut kuinka kauniina sitä näköalaa pidin. Valitettavasti parin viimeisen biisin ajan mun hyvät näköalani blokkasi joku iso äijä ja sitä ennen toinen talloi varpaille vaikka kuinka olin sivussa ja poissa tulilinjalta. Olisikin ollut joku siitä naisnelikosta niin olisin pyytänyt tanssimaan kun kerran mun varpaiden tallominen meneen noin luontevasti. Ehkä sit seuraavaksi ostoslistalla parit turvakengät.

Noin muutenkin voi sanoa että oli sitä silmänruokaa. Monta kertaa on ollut niin että viehätysvoimaisimmat yksilöt ovat olleet joko RAY:n pöydän tai tiskin takana palvelemassa asiakkaita.

Toi otsikko taas juonti juurensa muutaman kuukauden päähän. Oli siis hiljainen ilta ja tänäänkin vastaan tullut tehokaksikko oli sitä mieltä että se olisi kuollut, mutta kun he siellä sitten tänään iloisesti pyörivät ja moni heitä taisi turhaan tanssimaan pyytää muistutin heitä sitten kokolailla tuolla otsikon lauseella. En sitten tiedä muistavatko omia sanojaan, eikä minunkaan muistini mikään eideettinen sentään ole, mutta en vaan odottanut heihin törmääväni,

Vaihteeksi tekniikkapuoli oli jollain lailla kunnossa- Tässä olisi se nollataso josta ei saisi laskea vaikka olisi joku huonommin yleisöön uppoava esiintyjä. Ehkä nollataso on huono ilmaisu mutta joka tapauksessa jonkinlainen perustaso josta voi musiikkilajin mukaan poiketa hieman alaskin, mutta edelleenkin mieluummin hieman hiljempaa ja laadukkaammalla niin katsomassa ja kuulemassa on kiva olla.

Arvelin että tänään ehtisi katsomaan kuinka Räikkösen tuuraaja pärjää. Ehdin juuri töistä parhaaseen katseluaikaan ja mitä helvettiä. Kisajärjestäjät eivät osaa laskea edes yhteen ilman apua. Sumun vielä ymmärtää, mutta vähän heikommin sitä ettei pelastushelikopterin puuttumista noteerattu. Ilmeisesti sille ensimmäiselle helikopterille tapahtui jotain tai sitten se vaan oli unohtunut vieläkin sumuisemmalle lähtöpaikalle.

Toista harjoitusta lopusta hetken katseltuani naureskelin kippurassa kun saakelin tumpelot onnistuivat jäämään jumiin hiekalle nelivetoisella Manitou kurottajalla Marussian auto nostoliinassa roikkuen. En ole koskaan kurottajalla ajanut, mutta sen verran koneilla kuitenkin että taakka tarvis ottaa vähän lähemmäs ja jos nostokoneen pyörät painuvat niin nostetaan sitten kone sieltä asfaltin puolelta eikä pulverihiekalta. Ainakin näytti että siinä vaiheessa kun kurottajalla piti lähteä peruuttamaan olivat sen etupyörän montuissa ja tietysti kun kokolailla kaikki paino on niillä montussa olevilla pyörillä se ottaa noustakseen valtavasti voimaa.

Todennäköisesti siinä koneessa olisi ollut myös hitaampi vaihde, ehkä myös lukot tasauspyörästöille jne, mutta niitä ei olisi tarvinnut edes ajatella jos olisi ottanut koneen kantoon radan puolelta, auto poikittain ja lyhemmällä puomilla. Kyllä helvetti ainakin Suomessa kurottajakuskin vievät koneensa märässsä savessakin tuota sujuvammin.

Varmaan jo kolme kierrosta sitä tumpulointia katsellut kuski kysyi radioteitse tyyliin "Kuinka kauan yhden auton siirtäminen oikein kestää". Monacossa tuossa ajassa olisi jo turva-auto kiertänyt varmaan sen kolme kierrosta ja noin hyvästä paikasta nostamaan päässyt kurottajapartio juonut kahvit, pyytänyt nimmarit ja käynyt vielä tankkaamassa sen kurottajan onnistuneen nosto-operaation jälkeen. Hyvää turvahiekkaa kun sillä saa kurottajankin hidastumaan. Monacossahan ei taida koko maassa olla noin suurta aukeaa paikkaa- no ehkä jossain urheilukentällä tai rannalla laskuveden aikaan.

Tänään olisi saanut nukkua pitkään. Olisi saanut vaan ei pystynyt. Ohjelmassa olisi vaikka mitä korjattavaa, mutta päädyin aloittamaan vesitalouden korjaamisella. Tiesin että vettä on kiusaksi asti, mutta kyllä nyt rupeaa ihmetyttämään minkä helvetin vedenottamon joutuu rakentamaan että pääsee kuivin jaloin edes 3/4 pellosta. Toisaalta voi ajatella että pakkasen tullessa jäärata syntyy ihan itsestään. Olin alkujaan laittanut maan poveen tai alkujaan ja alkujaan 2 kpl 100 mm salaojaputkia ongelmakohdalla. Tänään niiden rinnalle meni 315/280 putkea ja vasta se vaikutti yläpäädyn ojan vedenpintaan.

Näyttää vahvasti että joutuu menemään naapurin puolelle avaamaan ojan ja vasta sitten alkaa salaojitus ehkä toimia toivotulla tavalla.

Arvelin että tällä kertaa voisi tehdä jotain ruokaa ihan ehkä lämmintäkin. Kuivia klapeja oli vaan turhan vähän ja märkiä turha edes yrittää sytytellä. Kyllä se purkkihernekeittokin menee puolilämpimänä kun on tarpeeksi nälkä. Tähtäimessä olisi että seuraavalla kertaa mukaan tulisi parin pesällisen edestä kuivia klapeja tai halkomakone. Vähän olleet nuo bioenergiatoimiset laavun, makuupussin ja vuodevaateiden lämmittimet vähissä.

Joku ihme muistivälähdys Säkylästä. Ilmeisesti jonkun radio-ohjelman teksti meni suunnilleen näin "Niin halpaa kapakkahuoraa ei ole vastaan tullut että suostuisi täällä asumaan"- No nyt varmaan jokunen pyörremyrskyssä kotinsa ja kaiken omaisuutensa menettänyt asukki antaisi tyttärensä mielellään tänne tietäen että on katto pään päälle ja sentään edes jonkinlaisia polttopuita, kirves ja yllin kyllin ruokaa.

Olisi vaan pitänyt ottaa enemmän polttoainetta trangiaa varten tai niitä kuivia klapeja, mutta huomenna ei tarvi moisia murehtia kun on pihvipäivä.

Kokolailla ennätyksellisen lyhyt työpäivä tässä kuussa. Yksi pieni kökkö hiekkaa autotallin seinustalle ja kaksi kiveä ylös kaapeliojasta.

Rakentaminen on näköjään stressaavaa touhua. Siis jopa siinä määrin että vaikuttaa yöuniin ja päivittäiseen toimintakykyyn. Hyvänä esimerkkinä asiakkaan japanilainen auto. Emäntä kolhi ristikkopäivänä etupuskurin kauhaan ja sen jälkeen on jo ehtinyt osua peilillä ja kyljellä tolppaan.

Sitä varten on autokorjaamot ja nuo oli onneksi ihan vaan pieniä pintakolhuja. Ei siitä niin kauan ole kun itse jyräsin yhden asiakkaan roskapöntön perävaunulla ihan levyksi.

Sorat kun oli levällään suuntasin rautakauppaan. Rautakaupassa oli rakentajapalvelussa tyhjää, mutta varaston puolella suorastaan ruuhkaa. välituloksena olin sitten kahden täysperävaunuyhdistelmän välillä annettuani sille etummaiselle tilaa. Onneksi peruutin vaununi maatalouskonerivistöjen väliin ja pääsin livahtamaan parkkiruutujen kautta kotimatkalle.

Nyt varmaan stressi helpottaa, kuume nousee ja toivottavasti ruoka pysyy sisällä.

Kimi Räikkösestä voi olla montaa mieltä, samoin Heikki Kovalaisesta. Joka tapauksessa jos tänään uutisoitu siirto pitää paikkansa voi ensi kauden tallipaikkojen jako mutkistua entisestään. Meinaan vaan jos Heikki nappaisi pari palkintosijaa tai edes sijat 4-6 molemmissa jäljellä olevissa tämän kauden kisoissa.

Taisin juuri eilen lukea viikonlopun lehdestä parin tutun kaverin isästä. Tänään sitten katselin aika ikävää uutista lentoturmasta toivoen ettei kummassakaan koneessa ollut tutun poika ohjaimissa. Toisaalta täytyy sanoa sekin että tapaus vetää jo vertoja USA:n lentäjille jotka onnistuivat nokkakolaroimaan helikoptereilla vaikka olivat ainoat satojen kilometrien säteellä.

Ehkä Hots Shots oli katsottu kertaalleen liikaa ja killisilmäisyyslääkkeet jääneet ottamatta. Joka tapauksessa kaksi miljoonien lentokonetta romuina, toisen lentäjä kuollut ja toinen ilmeisesti pelastautui heittoistuimella. Varmasti kova paikka sille joka jäi moisesta henkiin. Joutuu elämään sen tiedon kanssa ja varmaan kohtaamaan myös kuolleen lentäjän omaiset. En oikein jaksa uskoa metsästysonnettomuuteen, mutta sen selvittäminen on varmaan jo alkanut. Itse veikkaan että kumpikin on väistänyt kohtaamistilanteessa samaan suuntaan tai toiseen koneeseen on tullut tekninen vika.