Contour

Kun jonkun tien pistää tukkoon niin Truman Shown tyyliin jostain puskee ainakin sen seitsemän autoa joilla on just sillä hetkellä asiaa samaan paikkaan.

Asiakas ajoi oman autonsa naapurin liittymän toiseen haaraan. Ehkä vartin päästä naapuri tuli sitten ystävällisesti ilmoittamaan että se täytyy siirtää, koska hänellekin on tulossa kaivinkone myöhemmin päivällä. Tulihan sinne liittymään tosiaan puolustusvoimien Land Roverista lähtien ainakin se viisi autoa- paha sieltä pussin perältä olisi ollut lähteä ilmeisesti tytärtä viemään kouluun.

Tällä viikolla on tullut noita poliiseja vastaa oikein urakalla. Ihan hyvä että hoitavat hommiaan ja saavat mieluusti syödäkin samassa ruokapaikassa. Ainakin lyhyt matka käydä ilmoittamassa jos joku tumpeloi parkkipaikalla kylkeen. Oli sitäpaitsi silmänruokaakin poliisien pöydässä.

Niiden päälle pari sorayhdistelmää, roska-auto ja ilmeisesti sähköfirman maastokuorma-auto. Ei siellä paljon tyhjiä hetkiä ollut. Murske oli vähän märkää, eikä tahtonut tulla kauniille matolle. Laatikosta putosi ensin kunnon kökkö kun ei mutkan ja mäen vuoksi voinut oikein vauhdista kippiä nostaa. Kökön paikka ja määrä oli kuitenkin aivan hyvä, mutta jos ei olisi levityskonetta ollut siihen olisi saattanut joku kuormurin puskurin alareuna vaurioitua tai olisi pitänyt madaltaa sitä lapiolla. Yllättävänkin hyvin vedetty.

Varmaan lähes jokaiselle tulee joskus maksun hetkellä mieleen suoranainen kusetuksen uhriksi joutuminen. Siksi aina kannattaa kysyä jonkinlainen hinta etukäteen. Oli se sitten tunti, urakka, kilo tai kappale. Tuossa yksi tilitti kuinka kallista oli- ja oli jotain hintoja netistä tutkinut. No näin jälkiviisasteluna siinä kohteessa olisi kannattanut vaihtaa oven paikka ja nostaa lattioita.

Jos se olisi oma ollut niin todennäköisesti olisin vuokrannut poravarusteet ja kiilakoneen. Jonkun kolmen tai neljän päivän ja muutaman rikkoutuneen kiilan jälkeen hänen kalliina pitämänsä hinta olisi ollut edullinen ja jos viikon olisi käyttänyt kiilaamiseen olisi päästy totuuteen eli melkoiseen polkuhintaan.

Harvinainen päivä. Tehtynä päivän työt ja kotona klo 16. Joillekin se on arkea, minulle tällä erää lähes juhlapäivä.

Minut puhallutettiin matkalla elokuvateatteriin. Naapuri katsoi varmaan että nyt lähti vähintään kortti kun olin poliisiauton vieressä parkissa.

Pysähdyin ihan vapaaehtoisesti ja kysyin että "puhallanko nyt vai vasta lähtiessä". Pysähdyin kun piti soittaa ja lähettää tekstiviesti + lannoittaa naturaa. Mikäs sen turvallisempi paikka jättää auto kuin kahden poliisin silmien alle.

Täytyy ensinnä kiittää elokuvateatterin henkilökunnan kauniimpaa osapuolta joustavuudesta. Oli siis "lievästi" vanhaksi mennyt lahjakortti - oli sentään oikea vuosiluku. Periaatteessa sen olisi voinut laittaa roskiin ja periä täyden hinnan, mutta nyt meni ihan hienosti vaikka maksun puolelle menikin.

Sitten itse elokuva... no jos parhaissa kohtauksissa käytetään käsikranaattia- ja liikuttavimmassa kohtaa meinasi olla tippa linssissä oli elokuva ihan hintansa arvoinen.

Neuvoisin kuitenkin ohjaajaa kokeilemaan kulmahiomakoneella tai kiillotuskoneella vaikka omaa pohjettaan ja koittaa sit nauraa edes samana päivänä.

Ehkä siis ehkä tämä elokuva pitäisi näyttää opetusmielessä kouluissa ja kenties joissain heikomman elintason maissa, koska jotain mediayhteyksiä ja talouselämän karuja totuuksia oli tunnistettavissa.

Noin muuten vähintäänkin tarpeeksi väkivaltaa, seksiä ja ehkä vähän rakkauttakin. Toivotaan ettei elokuva saa aikaan mitään rasismin aaltoa suuntaan tai toiseen.

Ei tuolla Oscareita voiteta, mutta kun ottaa huomioon budjetin ja valmistusmaan niin ei tarvitsekaan. Juoppohullutteluun verrattuna tää oli parempi lähinnä siksi että kaikkiin tekoihin ei haettu voimaa viinasta.

Yksi asia meinasi unohtua eli seura. Kiitokset seurasta, kaakaosta ja herkullisesta rähmämunkista. Harmi että sekä Laurell että Suominen olivat jo kiinni.

Kello 23 ja risat. Koko kerroksen täyttää piirakan ja uunilihan tuoksu. En sitten tiedä tuliko sämpyläjauhon jämistä hyvä pohja vai ei, mutta ainakaan ihan hetkeen en niitä lisää osta,

Kolme hieman erilaista, joista yksi lähti parempaan kotiin puolivalmiina. Jo siis pohjia oli kolme erilaista, koska sämpyläjauhosta tehty taikina loppui kesken ja yhdessä on siis sämpyläjauhoaseosta, toisessa vehnäjauhoa ja kolmannessa sämpylää pohjalla ja vehnäjauhoa pystyreunoilla.

Syyhän on tietysti tuo huominen kun en ollut aikeissa ostaa isälleni mitään teroituskonetta, sukkia, kenkiä, villapaitaa tai muutakaan pehmeää pakettia, Piirakka on varma valinta ja nälkä tulee jossain vaiheessa päivää. (Niin ja syön sitä varmaan itsekin monta palaa)

Edellinen vuokaan tehty luomus syntyi pekonikerroksen päälle ja se oli vähän sellaista poikkeavaa lasagnea. Syöjiä vaan liian vähän.

Oliko se peräti 60 € minkä verran on säästettävissä ennen joulua leipomalla itse... Sivusilmällä siis kuultuna kaunis Suvi Teräsniska ja partaa istuttamassa Stan Uutisvuodossa.

Hyvää juhlapäivää vaan kaikille isille, pojille, äideille ja erityisesti tyttärille. Lisäksi kai täytyy toivottaa hyvää juhlapäivää myös niille jotka ovat jotain siltä väliltä. Varmaan kova paikka lapselle, mutta myös vanhemmille jos syntyneen lapsen sukupuoli on epäselvä.

Päätin että lauantain kunniaksi koitan nukkua vähän univelkoja pois aamutuimaan. Ehdin silti tänään tehdä kymmeniä metrejä ojaa, peittää ehkä 20 metriä tehosalaojaa ja kasata vaunullisen polttopuita. Eikä siinäkään vielä kaikki vaan noita puujuttuja ennen otin aika monta peltokiveä ylös ja yhden alas. Yhden alas, koska ei voima riittänyt nostamiseen. Kolme oli tiedossa, mutta ne oli kaikki sellaisia että vieressä oli seuraavan kiven kärki kyntösyvyyden yläpuolella. Ennakkoon suurin oli kaikkein helppoin ja keskikokoiseksi arveltu oli kokoluokkaa Fiat 600.

Olin pitkästä aikaa seuraamassa salibändyottelua. Olin luvannut mennä ja olihan se ihan viihdyttävä ottelu. Ei tosin tilanteen jälkeen vastustajaa päähän mailalla lyöminen kuulu sen tai minkään muun lajin henkeen, mutta tunnen sen iskun saaneen sen verran monen vuoden takaa että ei yllätä jos joltain vastustajalta hermo pettää.

No viisi minuutti ylivoimaa ei tuottanut tulosta, eikä kummankaan iskun vastaanottaneen omien toilailujen vuoksi tulleiden jäähyjen aikana omissa soinut, joten ei tainnut tulla yhtään ylivoimamaalia. Oma maali sensijaan tuli. Ei ihan yhtä hieno kuin muuannen entisen oman seurakaverin pikkuista vajaa katossa käynyt ja maalivahdin selän taa pudonnut, mutta kuitenkin niin selkeä oma maali ettei sille voitu rehellisesti vastustajan pelaajaa merkata tekijäksi. Jotenkin se kimpoili liikkuvan pelaajan mukana maaliin asti vaikka tarkoitus oli ilmeisesti peittää vetoa tai syöttölinjaa.

Karhulauman maalivahdille täytyy antaa tunnustusta, vaikka vastustajankin päässä oli hetkensä.

En ihan alusta kuullut juttua, mutta jotenkin niin se meni että V2 koneistaan tunnettu moottoripyörävalmistaja olisi tekemässä aluevaltausta moottoreiden tehoa ja kokoa pienentämällä.

Mitään yllättäväähän siinä ei ole, koska customi ja vieläpä lähes rajattomasti rakeneltava pyörä olisi monelle mieleinen jo ensipyöräksi, mutta nykysäännöksillä se ei onnistu jos pyörä ei alita tehtaalta lähtiessään tiettyä moottoritilavuutta ja moottoritehoa.

Käytännösssä 125 kuutioinen 2T moottori joita kyseisellä valmistajalla on ollut muinoin tai japanilaisten kilpailijoiden viimeiset täystehoiset 125, 250 ja 350 kuutioiset 2T koneen olivat ihan riittävän tehokkaita arkiliinenteeseen, Muistaakseni se Honda NSR millä ajoin ennen autokortin saantia ja vielä vähän senkin jälkeen tuotti noin 28 hevosvoimaa katalysaattori paikallaan tehtaan jäljiltä ja kulki moottoripyörälehden mukaan 156 kilometriä tunnissa. Se oli muuten italiassa tehty pyörä ja sitä nopeampia löytyi Italiasta ja jo en väärin muista niin täystehoinen Suzuki RG 125 kipitti 33 hevosvoiman turvin lähes 180 vakiona- se saattoi toki olla katalysaattoreista vapautettu vanha malli.

No joka tapauksessa joku 250. 400 tai 600 kuutioinen V2 saadaan nykyään tuottamaan 2T tekniikalla helposti yli 70 hevosvoimaa jos päästöistä ei tarvitse välittää. 600 kuutioisille R4 moottoreille luvataan jopa 200 hevosvoiman litratehoja joten esimerkisi 600 kuutioisesta nelitahtisesta V2 moottorista voisi ottaa 60 heppaa ja nelisatkusta 40 ilman ahdinta. Näillä eväillä pyörästä saadaan kevyt, käytännöllinen ja sen verran ripeä että sillä saa kortin kuivumaan myös moottoritiellä. Niin ja sitten tietysti ruiskutustekniikan ansiosta teho voidaan asettaa kuljettajan taitojen tasolle.

Kun moottoriteho laskee, vääntöä on vähemmän voidaan laatikkoon pistää parikin vaihdetta lisää ja kai ne jenkitkin kohta automaattin saavat moottoripyörissä yleistymään.

Uudet mallit taisivat olla 750 ja 500 kuutioiset- turhaa tehdä 2300 tai 1809 kuutiosentin konetta kun pienemmälläkin pärjää. Niin ja saadaan ehkä naisia kääntymään pois japanilaisten leiristä.

Piti tehdä vähän puusavottaa. Ensimmäinen sahaus ja puusta löytyi hyvin naamioitunut piikkilanka. Se sitten siitä ruuvipenkissä teroitetusta lähes uudesta teräketjusta.

Viilaa etsiessä totesin sen olevan teräketjun lailla tylsä. Samalla selvisi ettei ole puhelinkaan kyydissä.

Onni onnettomuudessa oli että kyydissä oli vanhempi yleensä temppuileva 351 Husqu. Tänään se ei temppuillut, eikä pitkästä laipasta huolimatta sen ketjuun tarttunut yhtään piikkilankaa, kiveä, eikä juuri mitään muutakaan.

Noin seitsemän tankillista ja toista litraa teräketjuöljyä myöhemmin linja on auki ja suunta seuraavaan osoitteeseen.

Siellä jo tekstiviestiä oltiin näppäilemässä kun en tietenkään ollut koko päivänä puhelimeen vastannut- enkä vastannut puhelinmyyjälle senkään jälkeen kun puhelin oli paikallistettu. Autotallin luiskaan mursketta, täryllä kiinni ja työmaalle nro 3, kone kyytiin ja työmaalle nro 4. Ei pelkoa että olisi ehtinyt esimerkiksi jääkiekkoa katsomaan.

Ilmeisesti viimeinkin aletaan päästä eroon syömäkelpoisen ruuan kärräämisestä kaupoista kaatopaikoille. Leivän osalta kaatopaikkaa parempi vaihtoehto olisi kompostointi, kuivatus (+poltto).

Mistä tämä leivän kärrääminen kaatopaikoille on sitten saanut alkunsa ja miksi sitä on ylläpidetty näihin päiviin asti? Vastaus tuskin on yksiselitteinen. Ainakin silloin kun minä olin pieni olin täysin tyytyväinen jos oli leipää ihan vaan yhtä laatua, mutta nyt kun menee vähänkään isompaan kauppaan niin leipää on kymmeniä hyllymetrejä ja niin montaa laatua että halutessaan voi syödä vuoden jokainen viikko eri laatua (jos ei ole allerginen). Jo yhdenkin leipälaadun menekin ennustaminen on kokolailla mahdotonta. Sit se kun kerrotaan muutamalla kymmenellä ja tavoitteena on ettei mikään laatu ehdi loppua on pakko tilata hieman yli kaupan tarpeen.

Sitten on säilyvyys/säilymättömyys. Jos myytäisiin vain tyyliin näkkäriä, korppuja ja kuivaa varrasleipää olisi myyntiaikaa, eikä tarvitsisi pelätä pehmeän leivän kovettumista tai homehtumista muutamassa päivässä. Hapankorppukin maistuu yllättävän hyvältä pitkän tauon jälkeen, mutta ei se enää kolmen viikon kombomuonakuurin jälkeen vakuuttanut vaikka oli hyvääkin pasteijaa sen päälle.

En voi sanoa tänään leiponeeni, mutta söin kuitenkin leipää. En leiponut, mutta uuni oli kuumana toista tuntia että sai tehtyä ruokaa. Ehkä tänään samalla lämmityksellä olisi voinut jotain leipoakin, mutta kun se leivän ostaminen kaupasta ohimennen on vaan niin helppoa. Se on tehty helpoksi.

Tuoretuotteiden osalta pienempikin valikoima riitttää oikein hyvin elämiseen, mutta isot kaupat kilpailevat keskenään valikoimalla.

Kun sitten joku leipä ei menekkään kaupaksi ei sitä enää nykytekniikalla saa palautetuksi taikinaksi. Kuulemma joidenkin makeisten osana on tulla jauhetuiksi uudestaan ja lopputuote on herkkua. Leivän kierrossa jauhaminen tapahtuu hampailla ja lopputuote ei ole herkkua.

Sen tarvii maatua aikansa ennen kuin sitä sopii pelloille levittää antamaan kasvuvoimaa seuraavalle leipäviljasadolle.

Kaupoilla ei ole oikein ollut muuta mahdollisuutta kuin pistää vanhentuneet leivät jäteastiaan, mutta nyt ilmeisesti päiväysvanhan ruuan saa lahjoittaa esim. jollekin voittoa tavoittelemattomalle organisaatiolle ja samalla siirtyy myös tuotevastuu.

Perinnerakentamisesta olisi hyvä ottaa oppia.
Ei ole ihan hetkeen työpäivä niin paljoa jännittänyt ettei meinannut viime yönä saada oikein nukutuksi.

Hieman oli aihettakin jännittää kun en ole routavasaralla purkanut seinää ja välikattoa rakennuksen sisäpuolelta. (Eräs toinen järjesti jännitystä laittamalla ruokaa, unohtamalla kattilan liedelle ja polttamalla hernekeiton lahjakkaasti pohjaan.)

Heti ensimmäiset lyönnit osoittivat että haastetta oli luvassa. Ei ollut pelkoa että saisi oviaukon vierestä mitään isoja paloja irti. Vanhaa betonia 12, 15 ja 30 mm raudoituksia ja merkilliset lautakotelot. Kotelot oli aika suuria laatikkomaisia. Ilmeisesti niillä oli haettu keveyttä. Karmin ympärys ei ollut paksuudeltaan kummoinen, mutta kun se oli kiinni lähes metrin paksuisessa kiviseinässä meni sen purkamisessa varmaan likemmäs tunti.

Kun karmin sai toiselta puolelta pois, välikattoon muutaman aukon aloin kiviseinää kaatua. Tuntuu uskomattomalta että sen ohuen n (7-8 cm) välikaton päällä on varastoitu ties millaiset kasat heinää ja ajettu päältä traktoireilla. Ei tietenkään mitään yli kuuden metrin jännevälejä ja välissä on ollu puukansi, mutta kuitenkin.

Noin kolmen tunnin kilkuttelun jälkeen seinässä oli 9 metriä leveä aukko, mutta se ei vielä paljon lohduttanut, koska sen kiviseinän takana oli vielä tiilistä tehty koppi purettavaksi, muuta siihen ei yltänyt ennen kuin siivosi osan pudotetuista kivistä sivuun- siltkin piti mennä maksimiulottumalla että välikatto jäisi lopuilta osin paikalleen. Aika aavemainen tunnelma vääntä reilu parimetrinen kivi suorasta seinästä 90 astetta ulos ja yrittää loppua seinää kaatamatta ottaaa se kahden kiven välistä alas.

Päivän ekalla työmaalla ei ollu mitään ongelmia. Oli suorastaan mukavaa vesisateesta huolimatta.

Kun sitten joskus puoli viiden pintaan rupesin kaivamaan esiin routavasaraa ja laittamaan sitä kiinni, totesin että kaivulaitteen alakiinnike on väljä-siihen sovitettava ensin pala ja lastaus pimeässä. (Nyt putosi jotain pöydältä omia aikojaan- maanjäristys jossain...)

Pimeässä kun sit lähdetään konettaa siirtämään ja on satanut kunnolla täytyy varsin tarkkaan miettiä mihin uskaltaa ajaa ja missä ottaa koneen lavalta alas. Nyt mentiin joitain satoja metrejä oikean liittymän ohi levikkeen toivossa- sitä ei löytynyt, mutta sentään sellainen liittymä missä pääsi sujuvasti ympäri.