Contour

En tiedä kenelle maksettiin eilisen keikan tekniikasta tai lähinnä äänistä. En ole aikaisemmin poistunut kesken keikan- varsinkaan sellaisen minkä pääsylipun olen ostanut, mutta niukasti lauantain puolella tulin kotiin ja varmana jäi monta hyvän artistin biisiä kuulematta. Siis varmasti jäi, koska jos sanotaan normaalisti sentään pystyy tunnistamaan laulun sanat ja tietysti esitettävän kappaleen. Nyt oli vaikeuksia jo kappaleen tunnistamisessa puhumattakaan että olisi saanut sanoista kunnolla selvää- Ei se enää mitään musiikkia ole jos sitä ei pysty tunnistamaan musiikiksi.

Parempaan laatuun pääsee kun pistää päähänsä ison teräskattilan ja hakkaa sitä vasaralla.

Ei ole paljosta kiinni, mutta ihan yksinkertainen lääke tuohon laadulliseen ongelmaan on tinkiminen äänen määrästä. Väkeä oli hyvin ja artistit tekivät lavalla parhaansa, mutta se ei vaan lohduta kun biisien välisistä puheosuuksta ei saanut selville edes sitä mitä kieltä artisti puhui. Nauti siinä nyt sit livemusasta perkele.

Jos nyt sit päivän paras anti pitäisi nimetä niin silmille kyllä riitti syötävää. Takanani istui jonkin aikaa todella näyttävä vaakaraitapaitainen rillipäinen blondi- valitettavasti esiliinan kanssa;)

Tunsin tänään itseni täysin suunnistustaidottomaksi. Ajoin lavetilla puomista sisään ja sitten vasta ekassa mutkassa hokasin että se ei ole se sama ura. Se taas johtui siitä että menin sen oikean uran loppupään auton kyydissä ja alkupäätä en ollut koskaan nähnytkään.

Oikeastaan oli onni että ajoin harhaan, koska se oikea reitti oli tukossa ja sieltä olisi joutunut siirrättämään ainakin asuntoauton ja yhden perävaunun ja ehkä silti joutunut peruuttamaan takaisin kun kuorma on otettu alas.

Ensi viikolla tulee eteen harvinainen tilanne. Käyttötili menee kokolailla tyhjäksi, riippuen tietenkin siitä minä päivänä palkka tilille napsahtaa. Edit 26.10: Ei vielä varmistunut se kauppa, mutta ilmeisesti ainain viereisen kohteen ostanut uskoo kaupan toteutuvan.

Jos näin ei olisi niin varmaan olisin tänään tehnyn vakavalla naamalla tarjouksen Nissan 300 ZX twin turbosta- se tosin oli pilattu automaattilaatikolla ja ahtopaineiden nostolla, mutta muuten se oli nätti auto neulaspeitteen alla.

En tosin tiedä mitä käyttöä näillä ajoilla keksisin autolle mistä on penkitetty nelisensataa hevosvoimaa ja jossa ei taida olla talviajon helpottamiseen kuin löysä lukkoperä.

Sitkeä liiteri pohja tuli viimein luovutuskuntoon ja pääsee vaihteeksi tuon vähän uudemman koneen kanssa tekemään jonkin sortin valtaojaa. Täytyy muistaa seuraavaksi kerraksi ottaa kumisaappaat kyytiin siltä varalta että maa pettää telojen alta.

Onko tuttu sanonta "Meinasin pyörtyä kun kuulin mitä se maksaa"?

Joitain vuosi sitten vein veljeni sairauskohtauksen jälkeen piikille ensiapuun. Tänään työmaan katselmus päättyi siihen kun asiakaalta katkesi filmi ja mätkähti sitten autonsa viereen nurin- ihan vaan tyystin varoittamatta. Eikä siis ollut vielä päästy keskustelemaan hinnasta ollenkaan. Pelästyin että nyt sit on aika tilata ambulanssi tai pahemmassa tapauksessa ruumisauto.

No asiakas huilaili hetken, vastasi ihan muutaman sekunnin jälkeen puheeseen, eikä ollut halvaantunut tai kärsinyt rintakivusta. Ambulanssia ei tilattu, mutta meni silti emäntänsä kanssa käymään ensiavussa. Kun en lääkäri ole, enkä sairaanhoitaja niin en ahtautunut kyytiin mukaan. Illalla sitten puhelin soi ja kävi ilmi ettei kyseessä ollut mikään sydänkohtaus, rytmihäiriö tai aivohalvaus, mutta ihan oli syytä käydä siellä tutkimuksissa.

Noin muuten päivän kulku oli varsin odottamaton. Siis siinä mielessä että olen tällä viikolla maksanut eilen saapuneen laskun jonka eräpäivä oli elokuussa, kaivanut postilaatikosta verottajan selvityspyynnön ja soittanut naispuoliselle ulosottomiehelle tiedustelun yhdestä myyntikohteesta. Vielä jos se kahdesti punastunut lakinainen soittaisi ja huomenna saisi tämän viikon iäsyysprojektin valmiiksi niin viikko olisi arkipäivien osalta täydellinen.

Jos olisit mies ja saisit naiselta julkisella paikalla lapun tuollaisella tekstillä- miten sen tulkitsisit vai onko siinä enää mitään tulkittavaa? Ainakin minun eka ajatukseni että onkohan tuo tarkoitettu vitsiksi, vihjeeksi vai oliko kyseessä sittenkin vain puhdas sattuma. Valitettavasti tuon vihjailevan lappusen antaja ei ollut sanani sekoittava kaupan neiti, eikä läheisen konttorin nuorempi lakinainen.

Minä ainakin meinasin vuorollani ruveta nauramaan ja totesinkin että jos olisit "poikamiestyttö" niin

Nainen taisi sitäpaitsi olla naimissa ja varmaan joku muukin on moisen lappusen käteensä saanut tai sellaisen missä on teksti "ÅTTA ÅTTA SJU SEX".

Siinä olikin päivän hauskin anti. Aamulla heräsin siihen kun puhelin soi. Samassa mäessä kuin lauantaina paku oli kuulemma joku mersu jumissa- ei se mikään MB ollut vaan se samainen auto jonka turhanpäiväistä ohitusta joku aika sitten kuvasin muistaakseni sanalla idioottiautoilu. Siitä samasta mäestä meni sujuvasti eläkeikäinen kesärenkaineen, Transporter Syncro talvirenkailla vetäen perässään kompressorivaunua ja eilen minäkin takavedolla kesärenkailla. Sitten kun oma vuoro tuli niin mäen alla oli ensin skoda, sitten se vähän kalliimpi auto melkein ojassa.

En minäkään ihan loppuun asti ajatellut kun lähdin naapureiden perässä mäkeä kiipeämään. En ottanut huomioon kuinka paljon olivat noita kahta autoa pujotelleessaan joutuneet hidastamaan ja lopulta heidänkin vauhtinsa loppui. Onkin eka kerta kun olen tuossa mäessä ohittanut oikealta ja vieläpä kaksi jumiutunutta autoa. Homma on vaan sama kuin lauantainakin eli se on kilapailevan firman hoitoaluetta tai siis hoitamatonta aluetta sieltä saakka. Turhaa minä sinne lähden hiekkaa kylvämään tai liukastelemaan. Paskempi juttu monelle ja kiitokset vaan taas kilpailuttamisesta.

Onnistuin hävittämään alkuperäisen tekstin. Jostain syystä se ei yllätä kun ostin kahdesta kaupasta niiden viimeiset laakeriyksiköt ja siellä jalkimmäisessä kaupassa olin hetken varma lompakon hukkaamisesta.

Olin vailla talvisia työvaatteita ja niitä oli, mutta sen verran korkealla että päädyin toiseen päähän kauppaa. Kun sitten kauniisti hymyilevä myyjä saapui hyllyjen välistä kysyin olisiko vapaaehtoisia kiipemään hyllyyn ja sit tietysti infosin mitä olin vailla ja mitä kokoa.

Myyjä teki parhaansa, mutta ei hänkään yltänyt edes tikkailla, toinen myyjä apuun, pidemmät tikkaat ja tartuntakoukku, eikä löytynyt oikeaa kokoa. Olisikin ollut liian helppoa jos olisi saanut ihan sovittamatta, mutta mikäs tuossa oli sovitellessa. Sen verran siinä aikaa vierähti että joko joutui pihalla odottamaan kaasupullon vaihtoa toiseen kuulutukseen asti.

Tuuletushatut ovat viimein paikoillaan imeytyskentän päässä ja lavettireissukin meni ihan ok. Täytyy vaan muistaa tarkkailla planeetapyörästöjen öljytilannetta- oli vanteeseen ilmestynyt musta läikkä.

Päivä on taas vaihtunut yöksi ja kovin niukat oli aikaansaannokset. Kivet tuli pyöritetty kuten olosuhteiden pakosta vähän karuselliäkin.

Ihan vaan mielenkiinnosta: Millä se aktivisteja kuljettanut laiva mahtoi kulkea sinne protestipaikalle asti- vahva veikkaus on että öljyllä.

Nyt sitten jos oikein uutisia ymmärsin niin 700 000 € takuusummakaan ei riittänyt porauslautalle kiipeämistä yrittäneen naisen lyhytaikaiseen vapauttamiseen.

En ole mikään ennustaja, mutta en usko mihinkään pikavapautukseen oli sitten painostajana mikä tahansa maa, järjestö tai kansainvälinen oikeusistuin. Vastassa on kuitenkin maa joka on öljyllä noussut retuperäisestä takapajulasta rikkaaksi supervallaksi.

Aamulla on edessä leivätön pöytä. Arvelinkin että jotain oleellista ostoslistalta unohtui. Ei se mitään: Nyt on tähteinä oman maan ensimmäiset perunat, saman osoitteen miniporkkanoita (lue huonosti kasvaneita), paistettuja oman maan sipuleita, munia, herkkusieniä ja vielä vähän pekoniakin.

Voi sanoa että varsin hidas ateria. Ehkä joltain olisi syntynyt alle tunnissa siitä kun aineet on hellan vieressä, mutta ainakin tuntui menevän liki kaksi. Mikään muu ei yllättänyt paitsi sipulit. En tiedä millä aineilla kaupan sipulit kasvatetaan pulleiksi, mutta ei tähän päivään mennessä ole tuota makua aikaan saanut edes voissa paistamalla.

Romu- tai ylipäätään tavara mitä kaupasta saa on selvästi liian halpaa. Isäni oli ostanut kaksi pressutelttaa, joiden putkirungon 0,7 seinämäiset 38 mm putket eivät juuri luottamusta herättäneet. Kysyinkin sitten että "Ostitko toisen ihan vaan ostamisen ilosta tai näyttämisen halusta?" No ei kai se paljoa maksanut, mutta ei niillä varmaan kummallakaan parin ensimmäisen talven ja kesän jälkeen mitään teekään. Toivottavasti olen väärässä

TDI - ainoa auto tähän mennessä että 25 kilometrin ajon jälkeen nollakelissä ei vielä toppahousuissa tarvinnut laittaa lämmityslaitetta pienemmälle. Paluumatkalla nollakelissä alkoi jo sen verran lämpöä olla että pystyi toppatakin aukomaan. Seuraavassa sukupolvessa on ilmeisesti tehokas sähkövastus jolla saadaan tuulilasille puhallettavaan ilmaan lämpöä heti kohta käynnistymisen jälkeen.

Samainen henkilö jota viime talvena ripitin kännykkä korvalla peilijäällä ajamisesta oli taas puhelimineen liikenteessä ja tietysti sujuvasti sillä koko paikkakunnan liukkaimmalla tieosuudella josta jo yksi yhdistelmä väkisin ylös hinattiin. Ilmeisesti sunnuntainakin näihin aikoihin kun valtaosa ihmisistä on työnsä tehnyt on niin kiire olevinaan ettei voi sitä pientä pistoketta tunkea sinne puhelimen perseeseen. Ei ole kivaa ajaa vastaan ison yhdistelmän kanssa kun tietää että jarrupoljita painamalla syntyy hyvin äkkiä peilijäätä, sivuttaispito lähtee ja sitten kysellään hinuria ja virkavaltaa.

Ei voi muuta kuin pyörittää päätä ja pysyä pois jarrupolkimelta.

En tiedä miten kasvit ovat tänä vuonna kasvaneet ja mitä pakkanen on jo ehtinyt omille puuhapalstan vihertäville tehdä, mutta kohta pääsee keittämään "agenttiperunoita" Nimesin ne agenttiperunoiksi kun niitä ei ole oikein kylvetty, puhumattakaan että olisivat riveissä tai penkeissä. Joitain kuormasta pudonneita ja kivenkeräyksestä selvinneitä kovasta savimaasta. Niin kovasta että porkkanakaan ei kasvanut pikkurilliäni paksummaksi.

Tottumus- tottumus siihen että apu on lähellä. Tottumus että apua saa heti eikä tuntien kuluttua. Tottumus vallitsevasta kesäkelistä...

Ilmeisesti Talvi oli yllättänyt myös auton vuokraajat. Ihan vaan siitä syystä ettei tulisi tällä kelillä mieleenkään lainata omaa autoa tai vuokrata autoa jossa on kesärenkaat alla. Puhumattakaan siitä että laittaisin sen perään henkilönostimen ja lähtisin seikkailemaan kaupunkiin tai jonnekin pikkuteille.

Talvi yllätti siis myös kilpailevan firman housut nilkoissa, kenties hauskan perjantain päätteeksi, eikä siis sieltä tullut apua, puhumattakaan ennakoimisesta tai hiekoituksesta edes silloin kun auto on jo perävaunuineen jumissa puolitiessä.

Luntahan tänne ei juurikaan jäänyt, mutta liukkaus jäi.

Lähtötilanne eilisen jälkeen oli kaksi rikkinäistä vetokäynnistintä ja sen vuoksi yksi käymätön täry. Meinasin että vaihdan uudempaan narun. No narua oli vielä sen verran käynnistimen sisällä että oletin helpommaksi purkaa koko paketin. Se oli virhe. Olisi pitänyt vaan tyytyä repimään tai puukottamaan vanha naru kappaleiksi ja laittaa uusi ohut naru tilalle.

Jossain kaukoidässä kootaan vetokäynnistimiä. Uskon että siellä tehtaassa on joku notkearanteinen robotti jännittämässä niitä pirullisia palautusjousia. Tietenkään narun vaihtamiseksi sitä jousta ja kelaa ei ole pakko purkaa, mutta kun oli narua koko 5 mm ja alkupereäinen oli alle neljää milliä niin sitä ei olisi kuitenkaan saanut pujotettua ilman viilausta ja porakonetta.

Purkaessa siis jousi pomppasi kolostaan. Kasatessa meni tuhottoman pitkään ja ainakaan minun käteni ja sormeni eivät yksin riittäneet. Mutta kun se sitten viimein meni kasaan sillä viiden millin narulla, heräsi konekin henkiin. Toinen käynnistin olikin sit taas purkautunut.

Sit pääsi vihdoin tekemään muutakin kuin nojaamaan portinpieliin. Kivahan niitä kivipaasia oli oikoa ja ajella rautakaupan kautta hakemaan työkalut käynnistimen vaihtoa varten. Joskus hommat vaan tuppaavat paisumaan ja nytkin pieni muutaman neliömetrin projekti paisuu ilmeisesti kiviaidaksi- juuri kun sain ne kivet kokolailla ulottuman ulkopuolelle. Kivien asettelu on ihan ok hommaa.

Olipahan paska aamupäivä. Aamu oli ihan mukava siihen saakka kun rupesin nykimään täryä käyntiin. Jossain neljännen vedon nurkilla napsahti käynnistimestä naru poikki ja sit tuli ilmaa alle.

Liikesarjaa on mahdoton kuvailla ja toivottavasti kukaan kyttääjänaapuri ei sitä piilokamerallaan tallentanut. Lopputuloksena olin kuitenkin eri puolella seinää kuin itse kone, pätkä narua kahvoineen oikeassa kädessä ja toinen kenkä puoliksi pois jalasta.

Sit ei auttanut kuin lähteä hakemaan varaosaa. Koska kyseinen naru oli hetikohta uutena jo katkennut ei sitä voinut enää lyhentää. Vanha käynnistin onneksi löytyi ja sain sillä koneen käyntiin tarvittavat neljä kertaa- siis sillä työmaalla. Seuraavalla työmaalla käynnistäminen jäi haaveeksi, joten ilmeisesti huomenna täytyy yhdistää vanhasta naru ja uudesta kaikki muut osat kun ei tietenkään juuri sopivaa narua ollut käsillä. Täytyy kai punoa vanhoista paalinaruista sopiva.

Oli siis vastoinkäyminen poikineen ja kesken jäi pieni liiterin pohjan raivaus.

Toki päivään mahtui myös pikavisiitti pankissa. Joskus täytyy hoitaa ikäviäkin asioita. Mieluummin olisin käynyt vaikka syömässä hyvää ruokaa vähän kauempana.