Contour

Näin huusi kovaan ääneen nuori kaunis nainen kaupan parkkipaikalla kokolailla puoli yhdeksän aikaan illalla. Kysyin sitten vähän rauhallisemmalla äänellä onko niitä montakin ollut- kuulemma oli tarpeeksi kokemusta.

Koska oli kiire kauppaan ennen kuin se sulkeutuu en edes yrittänyt kysyä sen tarkemmin mistä oikein tuuli. En väitä että olisin onnistunut, mutta se ei saa estää yrittämästä.

Jossain vaiheessa kai kaikilla on kusipäisyysvaiheensa. Jos sitä ei ole ei ole tavannut tarpeeksi ihmisiä ja vaikka ei olisi niin ei siltikään julisteta pyhymykseksi.

Tässä sivusilmällä seuraan mitä the social network elokuvan mukaan alkujaan oli. Ei ainakaan tähän mennessä ole helistellyt ihastuksen kelloja. Mutta tuo idea on jo osoittanut toimivuutensa ja koukuttavuutensa siinä määrin että se haittaa maailmanlaajuisesti ihmisten työntekoa, sen vuoksi ajetaan kolareita, erotaan, pariudutaan, erotetaan, synnytään, kuollaan ja kohta varmaan myös soditaan.

Ei kuitenkaan niin paljon kiinnosta että olisin kenekään kutsua noudattanut.

Piti päästä valoisalla aikaa kirjallisiin töihin. Toisin kuitenkin kävi ja työaika tuli täyteen ja ylikin tietokonetta avaamatta. Olin aamulla kovaa vauhtia menossa täyttämään autotallin perustuksia, mutta eihän sinne oltu muurattu viikonlopun aikana ainuttakaan kiveä. Sen verran siellä oli tapahtunut että anturat oli mitattu ja todettu että väliseinän antura ei ole oikeassa kohdassa vaan semmoiset 30 cm linjasta sivussa. Ei siis täytetty vaan kovaa vauhtia kaivettiin sen vierusta auki, täryä perään ja uusi anturamuotti aluilleen.

Asiakas oli tehnyt mittauksen, eristyksen ja muotin itse. Muistaakseni sanoin sen edellisen työvaiheen nähtyni että väliantura ei ole keskellä, ei sen kuulunutkaan olla, mutta ei myöskään kuulunut olla ihan noin kaukana keskilinjasta. Keskilinjalle seinän muuraaminen olisi jopa voinut onnistua. Toisaalta ymmärrän mistä moinen virhe tulee kun itsekin sitä samaa kuvaa katsoin. Iloitsen kun en itse ollut sitä mittaamassa.

Ihmeellinen päivä. Koneen mittari näytti ulkolämpötilaksi + 17 eikä sinne aurinkokaan paistanut. Kärpäsiä pörrää ja hyttysetkin ovat edelleen aktiivisia.

Joitain vuosia sitten (lue 13) olin niin onnellisessa tilanteessa että pääsin ostamaan uuden auton. Se oli sikäli paha tilanne kun autokuume oli kova ja aikaa ostopäätöksen tekemiseen lopulta varsin vähän.

Kun sitten kaupat oli tehty ja auto ollut muutaman vuoden ajossa jouduin sen kanssa samoille raiteille kahden jäniksen kanssa tai mitä rusakkoja sitten olivatkaan. Toisen onnistuin täpärästi väistämään, mutta toinen tuli kirjaimellisesti yöstä kuin jänis makuulta puskuriin sumuvalon viereen. En jättänyt onnetonta luontokappaletta tielle, enkä myöskään pystynyt itse viemään autoa korjaamoon.

Nyt kun välillä tulee vilkuiltua AVK:n listoja niin aika pienestä kolhusta/kolhuista menee kalustoa lunastukseen. Sitä en pysty sanomaan millaisia ne lunastussummat ovat, mutta alkaa tuntua että jos jäniskolari tapahtuisi nyt niin vakuustusyhtiö lunastaisi sen yhden haljenneen puskurin vuoksi. Näin siksi kun varaosa täytyisi tilata Japanista, purkaa rikkoutunut osa irti, asentaa uusi ja maalata puoli keulaa ettei uusi osa erotu.

Nyt sitten isäni alkoi puhua että hänen työautonsa kasko on niin ja niin kallis, ettei sitä kannata pitää. No ei tietenkään kannata jos pysyy tiellä, autosta ei ole kiinni kenenkään henki, elinkeino, mökille/raveihin pääsy ja on malttia ajaa niin että ei kolaroi. Sitten vaan täytyy todeta seuraavalle joka sitä autoa kysyy taas lainaan: Ei ole kaskoa, jos ruttaat ostat vastaaavan ja yhtä vähän ajetun tilalle. = Ei voi enää lainata kenellekään kun lähin sellainen auto löytyy todennäköisesti Japanista ja maksaa sielläkin jonkun 5000 -9000 €. Niin ja ei tietenkään kannata jos on kasko eikä sitä käytä kun joku peruuttaa kylkeen. Niin on siis käynyt jo kahdelle autolle.

Joitain vuosia sitten kokolailla harrastuspohjalta oli käytettävissä Valmetin 602 turbo 4x4. Tänään sitten sen uusi omistaja soitti ettei saa sitä käyntiin. Soitti hyvään aikaan kun olin menossa samaan suuntaan linnuntietä ehkä kilometrin päähän.

Soitti siis silloin kun levittelin viimeisiä ojamaita ja suuntana oli ruokapöytä.

Kun sitten pääsin perille ja oli puhallettu imulinjat puhtaiksi, purettu siirtopumppu, vaihdettu suodatin ja ilmattu ilmaamisen perään, jouduimme toteamaan että yhtään polttoainetta ei mene syöttöpumpusta läpi. Eli pystäytin on jumissa tai pahemmassa tapauksessa kaikki pumppuelementit ovat käyttämättömyyden vuoksi jumiutuneet.

Ei ollut siis iloinen jälleennäkeminen, mutta tein silti voitavani ja riensin sitten seuraavaan osoitteeseen. Talkoista toisen työmaan kautta konepajamiehelle ja sit parin mutkan kautta kotiin.

Ihminen unohtaa, jumalat antavat anteeksi, mutta tietokone ei tee kumpaakaan. No tuon paikkansapitävyys voidaan hyvinkin kyseenalaistaa, koska nykyiset tietokoneet unohtelevat tämän tästä jopa sen miten käynnistytään ja tuntuu olevan ihmisillä pitkä muisti.

Otan esimerkin ihmisestä joka tunsi tulleensa kohdelluksi kaltoin. Hänellä oli siis pienehkölle pelloleen kolme liittymää saman tien eri kohdista. Kun sitten tie alkoi olla levinnyt ja ojat ummessa päätti hoitokunta että siltäkin kohdalta missä hänen peltonsa sijaitsee perataan ojat että tien runko saisi mahdollisuuden kuivua. Hänen liittymistään yksi oli putkitettu, yksi tuli pienellä koukkauksella ja yksi oli ilmeisesti tehty vain täyttämällä oja ilman mitään putkea.

Kun sitten ojat oli auki alkoi vainoaminen. Vainoaminen siksi kun epävirallenen liittymä, jonka havaitseminen täyttyneestä ojasta oli mahdotonta, kaivettiin auki. Sitten ilmeisesti kyseinen viljelijä vielä luuli hoitokunnan saaneen taloudellista hyötyä ojamaista joita ei tietenkään voin nostaa hänen suorakylvetylle pellolleen kun seassa voi olla kiviä ja rikkaruohoja. Kauan se herne nenässä pysyy.

Sitten alkoi valittaminen ja näköjään mikään ei kelpaa. Jostain kumman syystä kyseistä liittymää ei kuitenkaan saanut laittaa takaisin paikoilleen. Ei saanut putkittaa, ei saanut tuoda tilalle soraa ja sitä helvetin tyhmää risteystä saa nyt sitten ensi talvena joku muu kierrellä.

Itsekin ihmettelin hoitokunnan toimintaa ja että onko oikeasti putki niin kallista ettei sitä voinut jo silloin pudottaa ojaan ja peittää kaivumailla.

Talvella ihmettelin tapausta jossa mies soittaa että tarvis hiekottaa suoraa ja tasaista tietä tai siis tie koko pituudelta ja vaimo vetelee kännykkä korvalla sillä kaikkein liukkaimmalla kohdalla vastaan. Itse valituksen lähde taisi nyt sitten paljastaa itsensä tiekokouksesssa, eikä ilmeisesti ollut se joka puhui kännykkään.

Onneksi vapaassa markkinataloudessa on mahdollisuus myös olla tekemättä mitään. Ilmeisesti on tiettyjen perheiden ja sukujen tyyli tulehduttaa naapurisopu valeilla ja aiheettomilla valituksilla. Sitten kun kaikki ovat keskenään kusipäitä voi hyvillä mielin ostella lisää maata kun naapurit tappelevat keskenään.

Tänään 4.10 ei onneksi tarvinnut kuunnella kuin kallioporan valitusta ja tapella vetokäynnisteisen täryn kanssa. Noin muuten päivä meni varsin leppoisasti työn merkeissä. Autotallin ulkotäyttö on ajoluiskaa vaille valmis. Sisälläkin on jo tavaraa, mutta sen lappaminen täytyi lopettaa kun ei ollut enää enempää seinäkorkeutta.

Aamulla kello soi. Sointi ei tällä kertaa ollut mitenkään vastenmielinen, koska tiesi että töihin pääsee tarvittaessa vaikka kävellen. Käveleminen jäi tänään kuitenkin varsin vähiin, eikä juoksemaankaan tehnyt mieli lähteä.

Silta saatiin naapuriin tehtyä ja sen toivotaan kestävän vuosia tai kymmeniä vuosia. Vuosia tai kymmeniä on ollut lähes yhteneviä tapoja kiristää betonirenkaat toisiinsa. Ei tänäänkään uutta keksitty, mutta tuo menetelmä mahdollistaa siltarummun jatkamisen varsin kivuttomasti. En sitten tiedä koska ojayhtymä/yhtiö sen kanaalin perkaa, mutta sen tiedän että syytä olisi.

Ei tässä paljon taas hurraata huudella. Jotain plussaa kuitenkin eli yksi iäisyysprojekti valmistui käyttökuntoon vihdoin viimein. Se on siis vanha dieselillä käyvä generaattori. Noin ajatuksen tasolla se oli hyvä hankinta, mutta toimintakuntoon saattaminen maksoi niin paljon että bensakoneisia olisi saanut 3 uutta kiinalaista ehkä jopa 4. Jos niistä jokaisen laskisi kestävän takuuaikansa tai vaikka 1000 käyttötuntia niin voi pohtia oliko vanhan korjaamisessa mitään järkeä.

Osuvasti ammattilehdessä jota kollega tavasi oli juttu vuodelta 2009 siitä kuinka talven kovilla pakkasilla työkone houkutellaan käyntiin. Sellaisessa käytössä generaattorista voi oikeasti ollakin hyötyä edellyttäen että generaattorin saa jollain ilveellä käyntiin.

Toinen iäisyysprojekti oli vanha buusterilaturi. Ilmeisesti senkin kotimaa on ollut Kiina ja näin ollen on ollut turha odottaa hyvää laatua. Eihän sellaista konetta saisi edes avata, mutta nyt oli valittava laittaako sen kierrätykseen vai korjaako olevat viat tai oikeastaan ominaisuudet. Kone on siis rakennettu jonkin sortin muovieristeisillä kaapeleilla. Näin ollen sekä sähköä syöttävä johto että koneesta lähtevät johdot alkoivat olla murusina. Vähän harmitti laittaa autohifiasennukseen tarkoitettua hienosäikeisttä erittäin taipuisaa kupajohtoa, mutta kun ei muuta tarpeeksi tukevaa ollut ja sitä sattui olemaan aika tarkkaan korvatun pituinen pätkä.

Varsinaiset työt jäivät tänään vähiin, joskin kolmisen tuntia perkasin ojaa ja kävin tekemässä yhden kippauspaikan. Huomenna kait sit olisi ohjelmassa sillan rakentaminen. Toivottavasti ei sada.

Paikallinen lehti kertoi että turkisten viennin arvo on noussut. Ei varmaan kettuja ja kuitupuusta tehtyä sellua viemällä päästä koskaan tuontivoittoisesta suosta ylös. Aika provosoiva otsikkohan se oli, mutta kun se vaan on totta. Täytyy kai sit ruveta suunnittelemaan parempia virikehäkkejä ja kuitupuupuimuria;)

Tänään se sitten pulpahti postilaatikosta: Tarjouspyyntö talven lumitöistä.
Ennustan seuraavaa: Koska tarjouspyyntö on hieman epämääräinen ja sen voittaa joku kilpaileva firma. Laskin lyhyesti että heidän ajokertansa voi maksaa noin 25% omasta vastaavasta ja tuottaa silti voittoa.

Tämä on siis laskettu matematiikalla jossa lasketaan talven kokonaiskustannus: Eli jos olet se jolla on eniten matkaa kiinteistölleen , syy ajaa sinne lumityöhön soveltuvalla kalustolla lähes päivittäin, syy kylvää hiekkaa omien vehkeiden etenemisen vuoksi ja tarve päästä sinne sinne aikaisin aamulla- voit tarjota vaikka kympin ajokerralta kannatavasti. Näin siksi että muuten jos tie on aurausvuorossa esmerkiksi sijalla 4- 12 ja pyry päättyyä neljältä aamulla pyörittää heillä joko sorakuskit peukaloitaan tai pyöräkonekuski joutuu avaamaan sen väylän sekä tietysti sorastamaan.

Edellisten talvien kokemusten perusteella kannattavuus nousee automaattisesti lisääntyvien lisätöiden myötä. Kun lumi/jääpolannetta pelätään menee soraa auratessa pitkin penkkoja, routa pääsee kivuttomasti syvemmälle savipohjaan ja kevätsorastuksen tarve kasvaa.

Yhden tien tai yhden pihan hoitaminen tai yhden ajokerran ajaminen on ihan eri juttu kuin hoitaa koko talvi edes tyydyttävästi. Onnea ja menestystä heille.

Voi toki olla että hoidon taso nousee urakka-aluuen osalta ja kustannukset tämän talven osalta laskevat. Eniten huolettaa mitä tapahtuu vanhuksille ja muille huonokuntoisille jotka ovat tottuneet siihen että lingon lumisuihkua suunnataan ajon aikana liittymistä poispäin, penkkoja ei ole ja nivelauralla liitymien kohdat pyritään jättämään vallittomiksi.

Tietty kellonaika tietylle tielle palvelee tiettyjä ihmisiä, mutta ei urakkakokonaisuutta. Voihan lumitöitä tehdä urakalla ja kelloa vastaan, mutta oikea tapa on toimia sään mukaan ja järjestelmällisesti.

Edit 2015 kevät. Ainakaan laatua ei kilpailuttamalla parannettu. Routavaurioita tuli, maata niin paljon aurauksen mukana ojaan että ainakin yksi rumpu meni tukkoon, useampaan otteeseen autoja jumissa ja kyllä oli mukavaa sanoa sille ensimmäiselle jumiin jääneelle letkalle että tämä ei ole meidän hoitoaluettamme.

Keväällä auton kyljet sentin muuraushiekkakerroksessa, sepelin sijaan kylvetty pölisevää kissanhiekkaa ja sillähän ei pääse ilman ketjuja tai kovaa vauhtia mäkiä ylös raskaammilla vehkeillä. Useampaan otteeseen tiellä isoja jäisiä sorakökköjä ja keväällä asfalttiosuudella kymmenisen senttimetriä hiekoitukseen käytettyä luonnon soraa

Tänään oli kuitenkin vielä sulaa onneksi kaapelivapaata kaivantoa kaupan pihassa. Sinänsä outoa kun kaapelitutkan mukaan odotettavissa oli vaikka mitä. Tietysti voi olla että piha on aikojen saatossa noussut ja suuren kaapelit ovat sen myötä jääneet syvälle.

Nyt on kuitenkin taas yksi jätepakkaaja onnellisesti maakaapelin varassa ja ihmiset pääsevät liikkumaan autoillaan ja ilman.

Kebab salaatilla oli yllättävän hyvä.

Jotkut päivät on paskoja. Aamupäivän osalta tämä kuului taas niihin. Olin varannut siis iltavuoron siksi että kohteessa yhtä lukuunottamatta kaikkia jakeluautot ovat menneet puoleen päivään mennessä menojaan.

Itsestäni riippumattomista syistä aamupäivä meni kuitenkin peltokivestä kärkeä poistaessa. Porarin pilloomahan siitä tuli ja kaksi sanaa suorituksesta: "uusiks meni.

Vasta sitten pajalle opettamaan prässin käyttöä ja taas kiromaan suuren johtajan silmälasien puuttumista. Aika meni nopeasti aina siihen asti kun pääsi varsinaisen työmaan kimppuun. Siellä vastassa oli kylmää, kovaa ja paksua asfalttia, vähän terävää mursketta ja sen alla kaapelointisyvyydessä kovaa moreenia niin että kipinät vaan sinkoilivat uraa avatessa.

Jotain plussaa kuitenkin eli silmänruokaa piisasi pitkin päivää. Niin ja yhtään kaapelia ei vielä tullut vastaan. Päivän päätteeksi pelastustie alkoi olla tampattu kiinni ja nurkan takaa kuului lupaava ääni koeajajasta. Autoaan liikutti, muttei ollut lähdössä enää mihinkään. Oli kuitenkin tuttu mies, jonka nimeä en muistanut, mutta oikeaan asiayhteyteen muistista joku tiedonjyvä kuitenkin yhdistyi.

Muutamaa päivä sitten sukulaisen autoa pyydettiin lainaan että saavat nostettua veneen järvestä. Kun hän sitten oli lupautunut ja ei itse ollut paikkakunnalla toivoi auton omistaja että menisin ajamaan sitä autoa.

Erinäisten vaiheiden kautta löysin sitten auton ja lainatun trailerin nostorampilta. En väitä etteikö se olisi maantiealuueella ramppia noussut, mutta, alennusvaihde ja se koko laatikko on maastoautossa juurikin noissa tilanteissa hyödyllinen ja sen käyttö säästää kytkintä.

Toinen juttu on käsijarru- kun auto on sen verran tuttu niin en olisi sitä jättänyt rampille käymään käsijarrun varassa ja mennyt itse sen taakse repimään venettä järvestä.

Jotenkin aavistin että vaikeuksia siellä tulee ja itse vene alkoi temppuilla. Moottori ei käynyt kunnolla, vene oli hetkittäin tuuliajolla, ankkurin köysi katkesi ja allekirjoittanut oli polvia myöten siellä kylmässä vedessä useampaan otteeseen.

Sitten kun vene viimein saatiin käymään ja trailerille todettiin ette ne eivät ole samaa paria. Sivupyöriä ei saanut tarpeeksi alas, eikä sivuille, eikä toisaalta keskirullia nostettua kiinni köliin. Ei siis keikka mennyt ihan putkeen. Erinäisten vaiheiden ja ties kuinka monen yrityksen jälkeen vene kiilattiin trailerille, sidottiin kiinni ja pääsi viimein kotiin kuivattelemaan kankeita jalkoja.

Ehkä se kaksikko olisi saanut veneen ylös ihan keskenäänkin, mutta varmaan sitten vasta huomenna ja jollakin toisella trailerilla.

Sitten vielä yön selkään valmistelemaan huomista työmaata. Tuttu osoite ja varmaan reipasta lapiointia odotettavissa vielä tiistaillekin valtavan kaapelimäärän seassa ei koneella juuri voi muuta tehdä kuin leikata asfaltin.