Contour

Ehkä pari viikkoa sitten tuttavani kertoi kaverinsa remontista. Remontisa jota kaveri on tehnyt heiltä lainaamillaan työkaluilla ja valoilla.

Tänään sitten toinen kaveri soitti ja oli vailla kuljetusapua. Hän oli ilmeisen tietoisesti ostanut remonttikohteen, mutta voi hyvänen aika sentään. Täytyy oikeasti miettiä mitä uskaltaa sanoa, sen verran hyvä vanha kaveri kuitenkin kyseessä.

Täytyy muistaa että sitä pihaa ei sit nosteta senttiäkään mittaamatta pintakaatoja seinänvierustoilta. Sit se tontti on yhdeltä rajalta rivo ja pahaa pelkään että sen rivouden alta löytyy rakennusjätettä. Nurmikko- no olihan se vähän möykkyinen tai montuilla, eikä kasvanut tasaisesti, mut en silti usko sen paranevan vaikka siihen ajaisi kerroksen kekkilää. Ei kasva jos alla on metritolkulla harjusoraa, eikä kastella. No kastella ei voi, koska se maksaa ja kohtuulleslla sateeella tulee 10 cm syviä lammikoita.

Se siitä rauhallisesta viikonlopusta ja rasvaputkien korjaamismahdollisuudesta. Ei näköjään ehdi, mutta kai sit on kaveria koitettava auttaa.

Kun sitten kysyin että onko laskenut tarvitsemansa tavaramäärän ja kuulin vastauksen totesin ettei varattu tavaramäärä tule riittämään ja että oikea määrä on todennäköisesti ainakin 1,5 kertainen, ehkä jopa tuplaten suurempi.

Yöllä sitten kaverini viestitti että myös itselleni reserviin tarkoitettu tavara meni (eli tuplaten oma laskelmansa) ja tiedän syynkin. On ihan eri juttu valaa pihalaatta suoraan eristelevyn päälle tai tiivistetylle hiekalle kuin aidosti maavaraiselle epätasaiselle pohjalle. En viitsinyt edes kysyä onko koko laatan alunen eristetty+ ainakin metri kolmeen ilmansuuntaan. Jos vastaus on ei niin se laatta on joko keväällä tai viimeistään parin vuoden päästä joko kappaleina tai sitten vaan vuosittain pois paikoiltaan. Toki jos piha on tehty soraa säästämättä niin voi pysyä kasassa.

Periaatteessahan talkootyöt on ihan ok, mut menee vaan vähän turhan tiiviiksi loppupäivä. Onneksi sentään puhelimen akku tyhjeni.

On tainnut joku viesti jäädä lukematta ja näköjään täällä selain+ uusi virustorjunta yhdistelmällä saa kaikkea muuta kuin vanhoja ja tuttuja näkymiä.

Siihen lisätään kohmeiset sormet ja muutama takerteleva näppäin niin tulee mielenkiintoista tekstiä. Myös pesuri takkuili tänään.

Nyt naiset perässäni juoksevat... No ei sentään, mutta silti tuntui että oman elämän Truman Showssa pyörivät samat ihmiset.

Aamun visiittii pankkiin ei mennyt odotetusti, koska tälläkin kertaa tiedonkulussa oli tai lähinnä tilaajan muistissa oli ongelma. Paperit oli siis syvällä holvissa ja ainoa mitä selville saatiin oli että kotivakuutuksesta voi saada osan jääkaapin piirikorttien vaihdosta.

Pankki oli siis tällä kertaa hoitanut asian OK ja vakuutusyhtiöstäkin löytyi vaihteeksi palvelua miltei jonottamatta.

Sitten päivän päätapahtuma eli uurnan lasku, jonne tietenkin kukkakaupan kautta. Kävi ilmi että tunnen kauppiaan molemmat lapset edesmenneen ihmisen ansiosta. Ei tosin sen jonka uurna tänään laskettiin tai miten sen nyt ottaa. Sieltä syömään ja kahvien jälkeen melkein kävelin yli yhdestä oven takana kengänauhat auki olleesta nuoresta naisesta. Jäin hetkeksi juttelemaan heidän seurueensa miehen kanssa.

No sitten iltapäivällä hautuuseurueen serkkuni vastasi mitä mahtaisi toivoa syntymäpäivälahjaksi ja minä sit totesin että ei taida töihin enää keritä joten lähdetkö valitsemaan. No kaupassa oli sitten myyjä T ja T joista viittelöin sen naispuolisen serkkuani palvelemaan. Sieltä sitten seuraavaan kauppaan ja taas meinasin kävellä sen saman naisen päälle irtokarkkihyllyn tuntumassa kuin kahvipaikassakin. Nimikin selvisi ja kyky punastumiseen. Ehkä se vaan yllättää kun pääsee kysymään ns puun takaa saa pintaverisuonet avautumaan.

Nälän kurniessa ruokapaikan ovella juostiin myyjä T:n kanssa ristiin, joten aloin jo epäillä että meitä seurataan. Minähän siis en ole muotitietoinen ja olisin ostanut serkulleni jonkun sellaisen vähintäänkin räikeän Drymax tai GTX takin jos ei olisi itse ollut valitsemassa.

Talven tullen musta toki näkyy hankea vasten, mutta näin pimeänä aikana värikäs ja paljon heijastimia on mielestäni parempi.

Asiakas oli puimassa viimeisiä viljojaan ja lunta tuli taivaalta kolmeen otteeseen. Ei se tietenkään kauan sulassa maassa viipynyt, mutta muistutti taas siitä kuinkä sää reippaasti vaihtuu kesästä talveksi.

Lämpöpatterit on napsuteltu päälle ja nyt vaan täytyy tosissaan valmistautua talven tuloon. Toivottavasti myös paikallisten idioottiautoilijoiden kerho löytää kalenterinsa, vaihdattaa autoihinsa talvirenkaat ja luopuu kamikaze ja muilla tienkäyttäjillä ei ole mitään väliä asenteesta.

Annan esimerkin: Lavettia vastaan tulee auto pikkutiellä, lavettikuski hiljentää että vastaantulijalla on mahdollisuus päästä ohi. Takaa lähtee idioottiatoilija Jaguarillaan ohittamaan ja vastaantulija joutuu jarruttamaan nokkakolarin välttämiseksi samoin kuten toki lavetin vetäjäkin. Menee samaan sarjaan kuin peilijäällä puhua ajaessa kännykkään ja valittaa että tiellä on liukasta. Onneksi ei vielä ole talvi, koska muuten Skoda olisi saatanut yhtyä Jaguaarin kanssa ja lavetti olisi löytynyt samasta läjästä tai syvästä ojasta.

Reilut 20 vuotta sitten talvella tietä pääsi menemään luistimilla ja potkukelkallakin ja autoja ei likikään yhtä usein revitty ojien pohjilta.

Pari talvea sitten hinasin viimeisen kerran kilpailevan firman rekan tien poskesta. Nyt tekivät sitten viimein muutamia kohtaamispaikkoja ja syytä onkin kun näkyvyyttä on heikosti ja ajo/peruutustaidottomia riittää.

Tarvis vaan kylmäst lopettaa kaikkien pikkuteiden hiekoittaminen ja verkkoterien käyttö- ei jäällä opi ajamaan jos koko ajan ajaa pitävällä tiellä.

Ihan hyvä että niitä kohtaamispaikkoja on koska yhdistelmän peruuttaminen talvella ei mäkisillä osuuksilla ole mitään helppoa. Toisaalta tuon peräosan ongelman saisi ratkottoa muuttamalla tien yksisuuntaiseksi raskaan liikenteen osalta. Se vaan tarkoittaisi kahden tien yhdistämistä.

Aikataulullisesti aamu oli täydellinen. Ehti herätä hieman ennen kelloa, syöda ja lastata kokolailla kaiken tarpeellisen kyytiin. Juuri kun olin kahden vaiheilla menisinkö katsomaan 2. 3. tai 4. työmaata soitettiin ykkösestä että pystyy jatkamaan.

Se umpeen ja täryllä niin maan perkeleesti kiinni. Jämät kyytiin ja täry lavalle. Sitten oli taas nälkä, kuten oikeastaan aina lounasaikaan on. Pari tuttua kaveria taapersi naapurikauppaan apetta hakemaan, mutta mielessä oli vähän muuta. Oli näet ainutlaatuinen tilaisuus käydä kadun toisella puolella vaikkei ollut oikeastaan mitään ostettavaa tällä kertaa.

Olin näet päättänyt, että minähän kysyn lähtisikö se parin kaupan päässä työskentelevä neiti, joka saa minut painamaan maksupäätteen vääriä nappuloita pelkällä katsellaan, syömään kadun toiselle puolelle. Tilaisuus oli sikäli ainutkertainen että ei ollut A sähköfirman B kunnossapitofirman ukkoja ja C samassa tienhoitokunnassa oleva naapurin tyttö ( joka on muuten ensimmäinen nainen jonka kanssa muistan koskaan tanssineeni) samasta rakennuksesta oli varmaankin maakunnassa puita mittaamassa ja D olin hommani tehnyt ja kävelyetäisyydellä.

Valitettavasti en saanut sen kauppakeskittymän mielestäni viehättävintä naista ruokaseurakseni, mutta ruokakasseja kantaneet tutut kaverit eivät suostuttelua kaivanneet.

Jälkiruokaan päästyäni sähköfirman legioona palasi ja onneksi en ollut nostanut kytkintä. Kyseinen tolppamali kun oli sellainen ettei sitä noin vain nostettukaan pystyyn, vaikka oli neljä ukkoa hikoilemassa. ilman valaisinta ja toisen valaisimen kiinnikettä olisi varmaan mennytkin. mutta noilla lisävermeillä painopiste menee niin valtavan kauas, ettei nostovoima kertakaikkiaan riittänyt käsipelillä.

Ihmettelin aamulla kun työmaalla oli tavanomaisten kahden ukon sijaan kolme ja iltapäivän korvalla poikkesi vielä neljäskin. Kolmas oli harjoittelija samasta koulusta jossa itsekin kolme vuotta vietin- toki neljää ainetta vajaana, mutta kuitenkin.

Joko opetuksen taso on laskenut tai sitten vaan ihan kaikkea ei enää opeteta/vaadita ja jos ei mitään vaadita niin ei voi myöskään saada. Työssä ja sen tekemisessä ei ollut mitään valittamista, mutta hieman kyseenalaistan varusteita tai lähinnä niiden puuttumista kun sentään ulkotöissä oltiin.

Sitten kun tolppaa pistetään pystyyn niin niitä perkeleen kaapeleita pitää oikeasti vetää ettei ne ole jalan ja tolpan välissä solmussa. Ainoa plussa oli että lavalle unohtuneen klapin ansiosta nostopiste saatiin vaihdettua, tolppa ylös ja kaapeli jäi mutkista huolimatta ihan ehjäksi. Niin ja tietysti se että näköjään isolla nostolenkillä pääsee nostosyteemä purkaessa parempaan lopputulokseen kuin vanhalla menetelmällä. Jopa niin paljon parempaan että vaikeuksista huolimatta toinenkin possu oli kaivettu esiin asfaltin alta ja siirretty ennen puolta neljää.

Huh mikä päivä takana. Ei millään tahtonut ymmärtää että oli sunnuntai ja vieläpä formulapäivä. Kun aikoinaan kävin Singaporessa niin lähinnä kiinnitti huomiota se kuinka paljon väkeä siellä oli ja kuinka siisti se paikka oli kaikin puolin.

Tai no siisti ja siisti. Kävin kiertelemässä hieman syrjemmällä ja yksi paikallinen yritti houkutella halvempaan majoitukseen, mutta totesin että mirluummin menen hotelliin missä ei ole termiittejä, paikallisia kusiaisia, torakoita tai ylipäätään oven karmeista uskaltaa ottaa kädellä kiinni ilman että jokin puree tai ryömii kättä pitkin.

Singapore ei valitettavasti ollut matkan viimeinen kohde, joten aika vähän tavaraa tarttui matkaan. Sen sijaan parturissa kävin ja se oli nopea ja edullinen käynti. Muistaakseni ostin kengät- joilla ei kotoissa lämpötiloissa tee mieli kävellä, mutta siellä olivat mukavan pehmeät. Housut, kultaisen pirunnyrkin ja ehkä jonkun puvun takin tapaisen.

"Go to little india"- oli ihan eri planeetan hinnat kuin keskustan hienoissa liikkeissä. Tinkivaraakin olisi varmaan ollut, mutta oli vähän kiire.

Nyt on purusukat pesukoneessa, umpisäiliö maassa ankkuroituna ja eristettynä. Samoin toivottavasti vuoden viimeinen autotallin pohja on auki, puoliksi routaeristetty ja nyt on viimein kuvatkin olemassa.

Meinasin tänään ostaa sahan. Muuten varmaan olisin ostanutkin, mutta kun ilmeisesti EU pistää tuonkin elinkeinon matalaksi niin voisi olla vähän turhan kallis harrastus. Samalla hintaa kun saa jo aika hyvän uuden tai ainakin käytetyn moottoripyörän.

Kiinalaisessa ravintolassa oli varsin tyhjää. Ruokaikijoita oli tasan kahdessa pöydässä. Minä ja kollegani valtasimme sitten kolmannen pöydän. Meidän jälkeemme saapuikin sitten ilmeisesti vanhempiensa kanssa kaunis nainen. En osaa sanoa mistä yhteydestä, tai paikasta tai henkilöstä, mutta ne kasot oli vaan niin tutut.

Edellisestä kerrasta on useampi kuukausi ja silloin taisin kantaa ruuat kotiin ja syödä niitä vielä seuraavanakin päivänä.

Samoin pitkästä aikaa upotin umpisäiliön uskoakseni kallion päälle. kuivaa ja kovaa se maa ainakin oli ja ankkuroinnit tehtiin hieman tavanomaista kevyemmin.

Toisessa paikassa leviteltiin maata. Sen verran tappioita tälle päivälle että linkin tapin molemmat rasvaputket oli jo lähtiessä katki. Varmaankin ensimmäinen kerta sitten vuoden 2007 kun tuo kone sai rasvaa nippoojen kautta, eikä rasvarin putkia pitkin. Maahantuojalla on oltu fiksuja kun rasvariasennus on toteutettu juuri noin.

Eikö koulussa opeteta katsomaan mitä kudetta on päällä niissä kuvissa jotka reippaasti julkaistaan kaikkien halukkaiden ja varmaan myös monen haluttomankin nähtäville?

En sitten tiedä onko lukutaito nykyään aliarvostettua vai oliko käynyt näppihäiriö, koska kuva oli varsin nopeasti häipynyt. Kuva sinänsä oli hyvä ja kohde kaunis- varmasti ainakin sen kuvan perusteella kolme sekuntia riitti päättämään että paidan kutsua olisi kiva noudattaa.

Veden säästäminen käymällä yhdessä suihkussa- no silloin kun oli vielä betoniregaskaivon varassa ja vesi ajoittain loppui oppi arvostamaan vettä. Kun sitten yhden ja toisenkin tyttöystävän kanssa pääsi siihen suihku/pesuvaiheeseen niin saattoi vain ihmetellä sitä veden tuhlaamisen määrää.

Taas ehti aurinko laskea töissä ollessa. Aamulla tosin oli vähän lähtöhässäkkää johtuen yhdestä karkuteillä olleesta laskusta.
Etenemät eivät päätä huimanneet, mutta eiköhän se viikonlopun aikana saada tassujen tilausta vaille valmiiksi. Rautakaupassa ei oltu osattu katsoa kuvia ja laskea tarvittavia eristemääriä. Viidellä paalilla routastyroxia ei kahden päästy edes puoliväliin.

Tänään kiinnitti tuomiota MB Vito. Muuta siitä autosta ei tiedä sanoa varmasksi paitsi sen että lastutettu tai muuten viritetty rajusti. Nopealla mainosten luvulla jonnekin 255 hevosvoiman nurkille kiristetty pakettiauton kone liikuttaa jo melko ripeästi varsinkin tyhjää koslaa. Tietty kun samassa pihassa on ilmeisesti aika tuore EVO mitsu niin tutuisihan likimain mikä vakiopaku hyvänsä vähän mopolta sen perään.

Huomasin taas tänään ikävöiväni upeaa harjoittelijaa. Nyt olisi hänelle ihan hyvä harjoittelutyömaakin.

Tänään selvisi mikä oli reunavahvistetun laatan ongelma- ongelma on kun tekijä ei ole valanut edes yhtään anturaa sitten vuoden 1992 tai jotain siihen suuntaan.

Nyt täytyy sit kaiketi opettaa kuinka käytetään lammilaisia tassuja. Onneksi minun vastuuni päättyy siihen kun kun eristeiden alle saadaan kova ja sileä pohja. Lisäksi suosittelin pientä porrastusta ja se ilmeisesti toteutetaan sellaisenaan että rakennus istuu paremmin ympäristöönsä.