Contour

Eilen meni myöhään ja tänään heräsin tuntia ennen kelloa. Harmitti hieman, mutta töitä piisasi silti siihen asti mitä pystyi ilman valoja tekemään, eikä vielä voi puhua valmiista.

Naapuruksilla on hieman eroava näkemys siitä millainen muoto rajalle tulee. Tänään alanaapuri iski koneensa käytiin ja alkoi kolituntisen höyläysoperaation. Ylänaapuri oletettavasti ajaa kahteen kertaan äkeellä ja pääsee omalla puolellaan hyvään lopputulokseen. En tosin edelleenkään tiedä missä se raja oikeasti on.

Luonto hoiti yhden homman. Ei enää pinta pölise.

Valitettavasti päivä ei mennyt ollenkaan suunnitelman mukaisesti. Lainavaunun palautusreissusta tuli kokonainen työpäivä. Sen tosin keskeytti heti alkuunsa pumpun säätimen letkun vaihto.

Toinen siis se suunniteltu työmaa ei hurjasti edennyt, mutta nyt ymmärrän sen toisenkin viljelijän muotoilulogiikan.

Joitain sää suosii, toisia taas ei. Ei tarvitse olla kummoinen ennustaja/salapoliisi havaitakseen omakotitalokyttääjän. Jos on päättänyt ostaa kalliin erikoiskilpisen saksalaisauton, tialon ja tehdä siihen pihan joka tuo mieleen muuanne kivenpyörittäjän. Ilmeisesti rahat eivät kuitenkaan ole riittäneet talon ostamiseen kestopäällysteisen tien varresta ja iltapäivän ratoksi voi sitten ottaa kuvia pölypilvestä silla kohtaa kun hiekkatie vaihtuu asfaltiksi. Eikä siinä vielä kaikki. Tyhmyyden huippu tulee siitä kun lähetetään vielä mies autoineen ja perävaunuineen ajelemaan roskasäkkien kanssa edes takaisin ja vielä ohittaamaan siinä siinä menomatkalla.

Ehkä se vaan on niin outoa kun joku yrittää leipänsä tienata sunnuntaina. Ehkä sekin on outoa että uudella tiellä riittää utelijaita. Ehkä sekin on outoa että tietä tehdessä nostetut maavallit pitää poistaa pellolta tai ilmoittaa EU- papereissa. Kuitenkin jos taloudessa on ajokortillisia ja silmät päässä niin pitäisi tajuta ettei järkevä ajoreitti ole se jossa on pelkästään käännöksiä vasemmalle ja kaksi kertaa vilkasliikenteisen tien yli. Säälin kuitenkin kyttääjiä sen verran että lyhemmälle, mutta selvästi hitaammalle reitille. Ehkä kyseessä oli heidän viimeinen kesäinen päivänsä kotosalla tänä vuonna.

Samoin terveiset sille vanhalle lihavalle lavettikuskille raivonneelle bussikuskille: Minkäs teet kun kuorma-autolla ei pääse perille, eikä se ole lavettikuskin vika jos perään kertyy autojono. Toki liikennettä voi päästä ohi ja päästetäänkin, mutta sitäkään ei voi tehdä missä tahansa vaan vain sellaisessa paikassa mistä pääsee turvallisesti ja sujuvasti takaisin sinne liikenteen sekaan.

Päivä oli pitkä ja polttoainettakin meni varmaan 90 litraa. Ajotietokone näytti jotain 78 pintaan ja vanhemman koneen mittarikin liikkui. Outo oli ajaa lainavaunulla. Hyvät vaunut vetää, mutta turhan korkeat kuormata ja kipata. Lainaaja varoitteli laittamasta kunnollisia kuormia. Mitään ongelmaa ei ollut kun pellolla kuljetettiin kukkamultaa ja veturissa oli paineet kohdallaan. Tuli vaan sellainen epäilys vastaan että kipin letku on ollut lavan ja rungon välissä puristuksissa- silloin ei kippi nouse.

Päivän parasta antia oli kuitenkin ruokailu vaikkei pelifirman kielenkääntäjän silmiä aurinkolasien takaa näkynytkään.

Tasa-arvo ei taaskaan toteudu. Selaisin moottiripyöräilmoituksia ja sieltä pomppasi esiin tuttu nimi. Luin ilmoituksen läpi ja totesin että ei liene epäilystäkään siitä kumpi heistä tyttäristä on lempilapsi. Myyntikohteena oli siis aika hieno moottoripyörä ja jos en ihan väärin arvaa niin perheen vanhemilla lapsilla ei varmaan vieläkään ole ajokorttia.

Oikeastaan piti kirjoittaa ensimmäisestä kohtaamisestani pakolaisen kanssa- nyt kun siis on ollut taas vaihteeksi provosoivia kirjoituksia. Oli siis käynyt niin että luokkakaverini ja varmaan jo aikaisemmiltakin ajoilta tuttu tyttö nimeltään Inka lähti perheensä kanssa toiselle paikkakunnalle ja lukukauden aluksi luokalle saapui uusi tyttö. Ei ollut juurikaan poikkeavan näköinen vaan lähinnä kaunis. No ensimmäinen oppitunti joka vietettiin kahden hengen pöytien takana sain hänet viereeni. Jos en ihan väärin muista niin pöytäkunnittain piti tehdä joku harjoituskin heti kärkeen ja taidettiin käydä opoakin tapaamassa.

Oli pelottavaa kun ei tiennyt mitä sanoa ja jos sanoo suomeksi niin ymmärtääkö toinen vai ja jos yrittää englanniksi niin osaako edes itsekään. Aika vähillä sanoilla taisin selvitä ja jo sitten muutamaa kukautta myöhemmin tyttö piti varsin sujuvasti kirjaesitelmän suomeksi.

En tiedä miten hän aikoinaan tänne kotiutui, enkä tiedä missä mahtaa olla nyt. Sen tiedän että tavattuani vuoden 99 jälkeen hänen kotoalueensa ihmisiä kaikki ennakkoluuloni olivat yläasteella turhia. Toki eroa kulttuurissa ja uskonnossa oli ja on varmaan edelleenkin, mutta ei ne ihmiset sen kummempia siellä olleet.

Vai ettei Elop valmistellut Nokian kaappausta- uskoo satuihin ken haluaa, mutta nyt satu on taas yhden pykälän lähempänä suuntausta jossa kauniista kotimaastamme tulee maatalousvaltainen takapajula josta ei enää tule yhtään uutta Nokiaa. Pahasti sanottu, mutta aika vähissä alkavat olla teollisuuden kotimaiset helmet. Minun päiväni ei siitä pilalle mene jos joudun ostamaan jonkun muun kuin Nokian puhelimen.

Ehkä seuraava Nokia löytyy jostain polttoaineesta tai ylipäätään energiapuolen keksinnöstä, mutta aika hyvä bisnes täytyy olla että pääsee edes käymään markkinaykkösenä ja jossain 240 miljardin markkina-arvossa.

Tänään kaipasin puskutraktoria ja huomenna varmaan isompaa perävaunua. Saviläpi meni aika perusteellisesti umpeenm mutta pellon toiseen päähän jäi vielä aika valtava korkeusero korjattavaksi.

Nopeus ei ole aina hyvä juttu. Asiakkaan visio pintamuodosta oli ihan ok, mutta noin 25 cm ylmempänä kuin mihin olin jo ensimmäisen paikan muotoillut. Kun hän sitten rupesi mittakeppejä lyömään ja vaakitsemaan niin totesin aika pian että täältä ei sitten selvitäkään pois tällä viikolla, eikä varmaan vielä maanantainakaan. Lisäksi pitäisi vielä vähän naapurinkin puolta siistiä tai ainkin palauttaa keväällä valahtaneet täytemaat oikealle puolelle rajaa missä se sitten ikinä onkaan.

Yritin hahmottaa mikä toisessa kyläsepän tekeleessä on vialla. Tulin siihen tulokseen että sillä on törmätty niin lujaa esteeseen että pikakiinnike on uponnut kauhan sisään ja sen vuoksi yhtään suoraa levyä ei enää ole. Tai kai ne päätylevyt aika suorat on mutta huulilevy oli mutkalla ja jännityksellä.

Ei siis auttanut edes uusi nuoliprofiili.

Noin muuten hitsaamisen ja hiomisen ohella puhelin on käynyt kuumana. Taas tuli tilaus samaan osoitteeseen ja samasta syystä. Kumma juttu että valopylväätkään eivät saa olla rauhassa.

Sellainenkin ihmeellisyys löytyi pienen etsinnän jälkeen kuin kantoharava tai kantohara tai nelipiikki. Joka tapauksessa työkalu jota ei oli käytetty likikään niin paljon kuin sille olisi ollut käyttöä. Se on vähän vanhanaikainen ja liian kevyt sellaisena kuin se tuli, mutta ainesta on. Siihen täytynee tehdä pieniä parannuksia kun kotiutuu tai tehdä kokonaan uusi.

Pelitkauha- sillä nimellä sitä on kutsuttu, valtavasti sillä on lastattu lunta ja jonkin verran soraakin. Suorastaan hämmästyttävän hyvin se kyläsepän tekele on kestänyt saa kai sanoa jo viidessä traktorissa vuorotahtiin.

Nyt se oli kuitenkin remontin tarpeessa. Huulilevy oli loppu ja molemmissa etukulmissa halkeamat. Nuoliprofiilia siis sovittamaan rupesin ja siinä meni todella kauan aikaa. Ensin piti saada suora pinta ja ahneuksissani leikkaisin nuoliprofiilia viivaimena käyttäen huulen suoraan. Idea oli sinänsä ihan hyvä, mutta vanha rakenne olikin kaksikerroksinen ja kerrosten välissä oli maata. Se taas tarkoitti että toinen kerros täytyi purkaa että saisi jostain sen kaivatun suoruuden myös toiseen suuntaan. Kolmen leikkuulaikan jälkeen oli kymmenkunta irtopalaa ja uusi huulilevy edessä ja aika vaihtaa hiomalaikkaan ja hitsauskoneeseen.

Kyllä siitä vielä ihan toimiva tuli, mutta epäilen että yksi hyvä ominaisuus tuossa korjauksessa hävisi eli huulilevyn joustavuus.

Kyllä se kyläseppä on ollut laiska hitsaamaan ja yllättävän siroilla saumoilla peltikauha on kestänyt. Pikakiinnikkeen puoli toki on vaihdettu - siis koukut ja varmaan alakorvakkeetkin kertaalleen kun alkoi olla häiritsevästi välystä.

Taisin jo hyvin pian Elopin rantautumisen jälkeen ennustaa ettei tästä hyvä seuraa. Tuskin kukaan yksittäinen yritysjohtaja on tehnyt yhtä huonoa jälkeä suomalaiselle huippuyhtiölle. Lopputulos näkyy tänään puhelinliiketoiminnan myyntinä.

Seuraava ennustus on että haudattu tabletti tulee, ehkä myös monta muuta piilossa pidettyä innovaatiota ja sitten kysellään miksei sitä julkaistu ennen myyntiä- no tietysti siksi että kurssi olisi voinut nousta rajusti ja kauppa syntymättä.

Tätä se on markkinatalous pahimmillaan. Ehkä jotain hyvääkin voi seurata eli se että USA on täynnä lakimiehiä ja Nokian pöytälaatikoissa lienee valtava määrä patentteja joita on rikottu ja rikotaan edelleen. Ehkä niillä patenteilla ja valtavalla määrällä lakimiehiä voidaan horjuttaa nykyistä markkinatilannetta.

Ehkä niillä noin 245 miljardilla taalalla minkä verran Nokian arvo on huipustaan laskenut olisi voinut tehdä jotain järkevääkin. Saa nähdä mihin sitten lopulta nousee ja onko päivälleen kymmenen vuoden päästä myyty viimeinen Nokia.

Toivottavasti työpaikat säilyvät, mutta miksi säilyisivät täällä? Ehkä säilyisivät paremmin jos työvoimalla ei olisi älypuhelimia tai ylipäätään matkapuhelimia vaan voisi rauhassa keskittyä työntekoon ilman että kukaan tai mikään häiritsee. Ihan toiselta alalta vanhempi työntekijä totesi että juniorillaan kun on puhelin toisessa kädessä ja tupakka toisessa niin aika vähäinen se työteho oikeastaan on.

Kyllä sitä ihminen on joskus puhelimensa orja. Tänään ihmettelin kun vieras numero oli kovasti koittanut tavoitella. Ensin silloin kun keikuin perävaunun päällä- tai niin ainakin luulen. Seuraavan kerran kun ajoin asiakkaan luo ja vielä kolmannen kerran kun olin rämpimässä kolmannen asiakkaan saviläpeen.

Minulla oli pieni aavistus mitä asia saattaisi koskea ja soitinkin takaisin saviläpikierroksen jälkeen ensi tilassa. Ei ollut tällä kertaa puhelinmyyjä vaan jotain joka saattaa johtaa joko johonkin hyvään tai sitten pahaan pettymykseen.

En oikein tiedä mitä ajatella, mutta sen tiedän että lopun päivää hymyilytti.

Häirikön mobilisoima kaksi viikkoa Deluxea on sitten takana. Ehkä tekstini on vaan kertakaikkisen pelottava ja kukaan terve normaali nainen ei siihen uskalla vastata.

Lisäksi huomasin tänään tietyssä kaupassa kuinka heidän arabikahviensa juurilla kasvaa sieniä. Sehän tarkoittaa että kaupassa on sisällä tuotettuja itiöitä. En tiedä oliko ne syötäviä, mutta totesin henkilökunnalle että taitaa olla kahvin kanssa symbioosissa.

Jos näin on niin aikaisemmin ostetut ja tänään jaetut taimet tulevat kuolemaan pian.

Sitä kauppaa vastapäätä on kyllä kaupunkin kauneimmat naismyyjät. Varmaan vielä joku pudottaa siellä silmänsä ja kävelee jonkun korkean hyllyn nurin.

Hei missä päin maailmaa olet kysyin kilpailevan firman kaverilta. Hän sieltä sitten vastasi olevansa menossa poraamaan paikkaan X.

Minä sit totesin vaan että milläs meinaat porata kun toinen porakone ei ole jäljiltäsi paikallaan vaunun sisällä ja toisesta on kahva poikki. Korjaisit välillä noita vehkeitä perkele.

En ruvennut koottuja selityksiä enää enempää kuuntelemaan ja turhaahan se olisi ollutkin. Mikäköhän siinä totuuden kertomisessa on niin kovin vaikeaa...

No paskaviemärin tulvaputki tuli sentään rassattua auki ja jatkettua tien alta ilman että yhdenkään autoilijan tarvi peruuttaa. Harvoin olen ateriasta kieltäytynyt, mutta tänään jääkapissa köllötellyt valmis karamellipossu houkutti.