Contour

Turhan tai kaksinkertaisen työn tekeminen vituttaa.

Olin ilmeisesti liian tehokas. Vaihtoehtoisesti rakentajalta on jäänyt yksi oleellinen tekotapa opiskelematta. Jos maa kovaa, kuivaa ja mäen päällä niin miksi kaivaa anturoita syvälle jo ennestään routimattomaksi tiedettyyn moreeniin. Riittääkö syyksi se ettei rakentajalla ole kokemusta reunavahvistetulle laatalle rakentamisesta.

Muutetaan sit suunnitelmia kun kapilaarikatkokerros on paikallaan. Tällä menolla täytyy tilata seuraavaksi poravaunu ja alkaa miettimään suuremman koneen tuomista tontille nyt kun salaojat on paikallaan. Toivottavasti lattiakorko sentään säilyy tai tulee alan vaihto ja laattaperustus. Kaikki rakennukset eivät ole kerrostaloja.

Kiusankappalekivestä tehty päätelmä oli aivan oikea. Rikkonaista punertavaa kiveä johon olisi varmaan voinut laittaa reilulla kädellä rikotuskonetta.

Lehdillä taitaa mennä aika huonosti. Kuulin vaan että paikallinen sanomalehti tarjoaa kolmen kuukauden ilmaisia lahjatilauksia. Tiimarikin haettiin konkurssiin, joten ilmeisesti ihmiset eivät askartele tarpeeksi tai kodit ja marketit on jo niin krääsää täynnä ettei sen alan erikoiskauppaa tarvita.

Päivän etenemä ei ollut kummoinen, Pitäisi opiskella käyttöohje, mutta ei ole vielä ilmeisesti tullut postissa.

Sitten pitäisi kovaa vauhtiä täyttää autotallin pohjaa. Lattiakorko on selvillä, samoin rakennuksen ulkomitta, mutta ei mitään kuvaa/ käsitystä mihin muotoon pohja pitäisi seuraavaksi laittaa. Ilmeisesti tehdään sileä kenttä sepelistä, levytetään koko paska 100 mm vahvasti routaeristeellä ja sen päälle sitten hiekkakakku.

Jos ei mikään muu tuossa tallissa toimi niin salaojitus sentään toimii.

Taitoluistelun saralta kuuluu huonoa. Paras toivotar mitalin metsästämiseen Venäjältä on loukkaantunut. Parane pian.

Kuuntelin viime viikolla ihan aiheellista tarinaa siitä kuinka vieläkin on suomalaisia joilla ei ole matkapuhelinta vaan pelkkä lankapuhelin. En kuulu heihin, mutta ymmärrän täysin kuinka paljon rennompaa elämä on kun esimerkiksi matkalla töistä kotiin ei tule seitsemää puhelua.

Ehkä kaiken tämän tietotulvan keskellä pitäisi käynnistää kännykkävapaapäivä, kännykkävapaa viikonloppu, vaikkei autoton päiväkään paljon katukuvassa näy.

Idea on varsin yksinkertainen: Sen päivän menot tai tarvittavat kohtaamiset sovitaan etukäteen ja aikataulussa pysytään. Sitten vaan puhelin kiinni ja ovesta ulos- tai vielä parempaa ovi kiinni ja oman kullan kainaloon. Edellyttää tietysti että sellainen on ja saatavilla, eikä missään tuhansien kilometrien päässä terroristipaimenessa.

Jos tuo on liian raju liike- siis olla päivä ilman kännykän räpläämistä niin ihan iltakin voisi olla hyvä. Jos yökerhossakin katselee vähän ympärilleen niin aika moni räplää puoli iltaa puhelintaan ja yrittää epätoivoisesti puhuakin luuriinsa oli sitten meteliä tai vaikka elävää musiikkia tarjolla kuinka paljon hyvänsä.

Jos on käytettävissä tietokone, puhelin ja kummassakin toimivat yhteydet mistä saa nopeimmin vastauksen.

A. Lähisukulaiselta eli tässä tapauksessa veljeltä
B. Deitti.netistä
C. Yhdestä maan suosituimmasta telkkariohjelmasta.

Tässä tapauksessa en minä mutta pojat kertoivat että järjestys on C, B ja A. Näin siksi koska tuotantoyhtiöstä tuli kolme puhelua ja tekstiviesti kuulemma vajaassa vuorokaudessa. Deittipalvelusta vastauksen saaminen kesti viikkoja, mutta veli ei ole vieläkään vastannut. Kaikkia noita nopeampi oli erään lehtifirman asiakaspalvelu. Tilauset sai lopetettua minuuteissa ja muutamien tuntien jälkeen kyseltiin palautetaanko rahat vai vaihdetaanko vain lehden osoitetta.

Puhelin on taas tänään soinut huimaa tahtia. On ollut tuttuja numeroita sekä yksi vieraskin.

En edes osaa kirjoittaa oikein mikä se saakelin viiteen kertaan siirretty puska on nimeltään, mutta toivon silti ettei sitä tarvitse nähdä enää koskaan.

Monttu alkaa olla auki ja pääsee yhteen lempipuuhistani eli salaojitukseen.

Päivän jo painuttua mailleen kaivoin puhelinta esiin ja se soi taas. Niittokone saapui täydellisellä ajoituksella.

Tänään olisi töiden puolesta saanut nukkua pitkään. Kuitenkin hereillä aivan liian aikaisin.

Jossain vaiheessa tulee hetki kun alkaa epäillä vanhemiensa dementoitumista. Eilen käyty keskustelu hedelmäpussista kertoo karua kieltään siitä mitä 1940-luvulla syntyneen päässä liikkuu. Minulle on aika lailla itsestään selvää että hedelmäpussi jossa on kolme senttiä korkeilla kirjaimilla käyttötarkoitus ei ole roskistavaraa sen jälkeen kun se on kerran kannettu kaupasta kotiin. Mutta näköjään niinkin kerskakulutukseen voi sortua tyhmyyttään että ensin ostaa sen kalliimman pussin, kantaa sillä viisi tomaattia ja laittaa sen sitten roskiin. Sen kun sitten kyseenalaistaa niin vastaus on että kaupasta saa uusia.

Niin saahan niitä, mutta se turhan roskan määrä mitä ihmiset kantavat kaupoista turhaan koteihinsa on valtava. Muovi oli aikoinaan hyvä keksintö, mutta sitä ei vaan oltu mietitty loppuun asti, eikä ympäristövaikutuksista tiedetty oikeastaan mitään. En minäkään ostoksiani yleensä kangaskassiin laita- ihan yhtä hyvin ne voi lapata hihnalta suoraan kärryyn ja kärrystä tavaratilaan.

Hedelmäpussin käyttäjän kanssa kauppareissulla toimintani aiheutti hänen rutiiniinsa hämmennystä, koska kassalta pääsi isojen ostosten kanssa nopeasti pois ja määränpäässä sai sitten hakea tarpeellisen määrän kangasasseja. Pieni valinta olla ostamatta turhia muovikasseja. Suurempi on ollut olla ostamatta liikaa ruokaa. Siitä on taas seurannut ettei biojäteastiaan tule oikein mitään ja se vähä mitä tulee ehtii kerätä kärpäsen kaikki kehitysvaiheet moneen kertaan ennen kuin astia tulee likikään täyteen.

Joku nainen huitoi ja puhui huutamalla. Luuli kai saavansa pihlajan niskaansa. En tosin ymmärrä miten se olisi onnistunut- nuori pihlaja kun on aika sitkeä, taipuisa ja välissä oli sentään keskiakseliperävaunu täydessä lastissa.

Päivä meni puskia siirrellessä. Kuulemma alueella on 24 samanlaista elementeistä kasattua omakotitaloa- ovat siis alkujaan olleet samanlaisia. Nykyään ulkoasu on tavallaan yhtenäinen, mutta muuten ei voi puhua samanlaisista taloista.

Toki sellainen rakentaminen on jo aikoinaan ollut nopeaa ja tehokasta kun on yksillä piirustuksilla mätkitty menemään. Vikaa on vaan tullut siitä kun ne saamarin talot on olleet liian tiheässä ja joka toisessa lattiakorko liian matalalla. Tilannetta on pahennettu nostamalla teitä, eikä tietenkään sadevesiviemäröinnin kapasiteetti riitä kovilla sateilla.

Ehkä siirtomatka ei ollut enää järkevin mahdollinen, mutta eiköhän ne sinne asetu kun vaan multaa saa säästymään.

Täytyy varmaan ruveta rustaamaan varoitusmerkkiä. Olen siis kohdannut kyyn neljä kertaa joista kahdesti mielestäni aivan liian läheltä. Edellinen kohtaaminen oli ilmeisesti sellainen että kyy oli kylläinen, eikä pitänyt minua millään lailla uhkaavana, mutta tänään kun se sitten alkoi kiemurrella ja sihistä metrin päässä jaloista niin oikeasti mietin mitä sille pitäisi tehdä. Päädyin tietysti väistämään mennen tullen, mutta luultavasti sen kohtaloksi tulee viimeistään kohdata peltotyökone tai auto.

Käärmeen varoitusmerkkiä ei taida olla olemassakaan, joten se vaatii soveltamista. Muu vaara ja siihen sitte kuva kyystä ja muistutus että marjat ja sienet pitää kyseisellä seudulla kerätä omalla vastuulla, kumisaappaat jalassa ja muutenkin kunnollisissa suojavarusteissa. Muuten voi jäädä retki viimeiseksi.

Mistäköhän löytyisi pari vielä lisääntymisiässä olevaa maalla viihtyvää naista noille naapurin poijjille. Mielellään sellaisia joille uskaltaisi antaa traktorin ajoon ja vielä perävaunun tai työkoneen kanssa. Pakkaa olemaan kiirusta tähän aikaan vuodesta ja keväälläkin sama juttu, joten mieluusti tulevien emäntien tarvis olla työelämässä, mutta kuitenkin siten että voivat sopia työ/loma-aikojaan.

Sen lisäksi tarvis pari kenties jo lisääntymisiän ylittänyttä tai päälle viisikymppisistä pitävää naista joista toisen sijoituspaikka olisi Hattula ja toisen HML... Ehkä materia ja maa ei naista/naisia niin viehätä, mutta mielestäni on todella sääli että tuo nelikko nelistää vapailla markinoilla- siis siksi että ellei paria löydy ja perillisiä tule on kaukaisemmilla sukulaisilla ja kunnilla edessä melkoinen soppa siinä vaiheessa kun heistä aika jättää.

Yhden naisen ottaisin tietysti itsekin. Olikohan tällä viikolla suosikki maajussittaren nimipäivä...

Ostamisen sietämätön vaikeus oli vanha otsikko, mutta muutin sen kun kahden mainitun ukon isä kysyi niittoon. Kun olisikin infonnut päivää tai kahta aikaisemmin niin olisi voinut hyvin siirtää huomisen hommat.

Näköjään ei tullut niitä kaivattuja poranteriä. Tuli vain lyhyitä ja erikoislyhyitä. Kyllä niillä alkuun pääsee, mutta töissä niillä ei tee mitään jos ei sit ole tarkoitus porata miljoonaa kiila-ankkuria.

Edelliset numeroa ja kahta pidemmät oli aika huonoja. 1/4 katkesi ekana päivänä kartion juuresta. Toisen parin kruunut johtaja löi väärään järjestykseen kiinni, joten jäljelle jäi yksi käyttökelpoinen terä.

Edessäni kassajonossa ollut ulkomaalainen tyttö yritti epätoivoisesti saada sipulirenkaileen juustoa. Saattoi saadakin, mutta sinihomejuusto ei varmaan ollut ihan sitä mitä olisi ollut vailla.

Ehdin edelle maustepisteelle ja hän sitten jätti huomioimatta suolan ja pippurin. Tarjosin ne sitten hänelle, koska sipulirenkaat yleensä ovat suolattomia ja mausteettomia.

Noin muuten käynnin syy ei ollut syöminen vaan jälleen kerran vinossa tönöttävä valopylväs. Samalla pihalla on tällä menolla puolet valopylväistä alkuperäisiä ja loput minun pystyttämiäni ennen kevättä.

Toisen kohteen pylvään siirto vapauttaa hyvän parkkipaikan kaksipyöräisille. Kolmannessa paikassa on oikein loistettu. Vedetty uusi asfaltti päälle vaikka jätepakkaajien sähköistys on jo silloin ollut rikki. Ei olisi tarvinnut paljon ajatella/kommunikoida että uuden pinnan alle olisi jäänyt edes tyhjä putki uuden kaapelin vetämistä varten.

Neloskohde sentään tuli valmiiksi. Salaoja oli tukossa- siis sitä avaamaan mentiin. Kaivettiin kauhea kanaali suohon, rassattiin putki ja todettiin että turha vaiva, linja on auki, mutta kokoojasta vesi tulee, eikä mene. Liekö sit koko pelto painunut. Ainakin kun ojien penkkoja katsoo niin pelto on painunut liki puoli metriä. Kun kaatoa ei alkujaankaan ole paljoa ollut niin kaato voi olla perskaadon puolella hyvinkin pitkältä matkalta.

Vähän tuli myös remonttia- dumpperivaunun taka-akselin laakerivälyksen poisto aamutuimaan.