Vähän kaikesta ja paljon muustakin. Hektisiä ajatuksia laiskaan tahtiin ja toisinkin päin. Varoitus: Henkisesti keskenkasvuisille, negailijoille ja muille trolleille sopimatonta sisältöä. Onnellisuus ja positiivisuus etusijalla.
"Voin kääntää ja vääntää vaikka mustasta valkoisen ja liittää siihen vielä repaleisen majavahännäkin, vain saadakseni esittää olevani aina oikeassa."
Vittu aamen.
Never argue with an idiot. He will bring you down to his level and beat you with experience.
Sitäpaitsi yksinään huuteleva on aika koominen näky :D
"Asia on nyt näin kuten minä sen sanon olevan, ja lisäksi minä jankkaan ihan silkasta jankkaamisen ilosta!"
xD
Siis ei vittu millaisen puhelinsoiton mä sain jokin aika sitten: "No minä tässä, moro. Hei mä tarviin sulta palveluksen. Mun naapuriin muutti joku musta perhe, ne sopottaa keskenään jotain siansaksaa ja ranskaa ja sit ne meluu iltaisin tosi paljon. Ku sä osaat sitä ranskaa, niin voisitsä kirjoittaa niille lapun, että olisivat hiljempaa?"
Repesin. Totaalisesti. Ensin kävi mielessä tehdä käytännön pila ja kirjoittaa kirje tyyliin "Hei, olen seinänaapurinne ja kärsin aistiharhoista väärinkäytettyäni alkoholia sekä muita aineita vuosien ajan..." mutta en tehnyt niin, olenhan (välillä) aikuinen.
Vastasin, ettei ihan oikeasti kiinnosta sekaantua asiaan. Perimmäinen syy on siinä, etten siedä ko. tyyppiä mm. tästä syystä, ja monesta muusta vastaavasta.
No mitäköhän tämä viinanhuuruinen 30-vuotias sääliö tekee? Soittaa siskolleen, joka on kaverini, ja haukkuu mut pystyyn! xD Tää nainen soittaa sit mulle ja ihmettelee, miksen voi auttaa hänen veljeään. Lähetän sääliöltä saamani huorittelutekstiviestit eteenpäin, ja - kumma kyllä - kyselyt loppuu lyhyeen: "No olipa aikuismaista. Ei se muistanu noista mitään mainita." :D
Vuosia sitten tuli lainattua eräälle sääliölle parikymppiä, jotka se makso tilille viestin kera: "Kiitti viime yöstä." Joo ehe ehe öhö öhö öhööö, vanha ja huono. Oon itekin kuluttanu sen loppuun yleensä narikassa lainaessa frendille 2 egee. Mutta mutta... nyt sattui niin, että just sen kuukauden tiliote piti liittää muutamaan tärkeään paperiin jenkkilän matkaa varten, ja olin sitten vähän käärmeissäni ku piti oikein sutata toi teksti ja ottaa tiliotteesta kopio.
Soitin siten tälle tyypille ja ihan nätisti selitin, ettei tollaset viestit kuulu ihan terveimpien ihmisten arsenaaliin ainakaan kirjallisena, kun jouduin ihan näkemään vaivaa sutatakseni tekstin pois. Että olis kirjoittanu ees jotain hauskaa.
Siihen tyyppi tokaisee: "No eihän se viesti näy siinä!" Olin ihan että wtf :D Juu ei näy, ja mustakin on valkoista jos sä niin sanot xD
Pientä lampea oli suurennettu, tosin toistaiseksi se näytti isolta lätäköltä. Yhtäkkiä pihalla hyppi iso tuuheaturkkinen orava, jonka häntä oli irronnut ja lojui vieressä. Ei muuta ku orava takin alle jemmaan ja matka eläinlekurille.
Yhtäkkiä oltiin sillalla ja piti mennä meren yli. Silta oli vielä katkonainen: kesken kaiken ois pitänyt joko hypätä reilut kaks metriä pituutta betonikannelta toiselle tai sitten uida. Päällä pelkkä t-paita ja aamutakki. Oravasta ei jälkeäkään.
Poskihaava kuoritaan auki eli rupi kostutetaan ja vedetään irti. Däääm, se oli just ehtinyt umpeutua kunnolla ja kokonaan, nyt ihonreunat rosottaa ja punottaa ärtyneinä. Antiseptia kehiin ja eiku poistamaan mätää. Sitä tulee kivasti, ensin paksuna massana ja vasta hetken päästä limaisempana. Sormet on heti liisterissä ja haju oksettaa. En sentään oksenna. Se nyt oiski nätti näky ku haava ois täynnä mätää JA yrjöä! xD
Desinfiointianetta ruiskulla haavaan ja napakka puristus, jotta mätä ui ulos liuoksen mukana. Ja sitähän riittää, valkoinen neste virtaa sormille ja pyyhkeen ohi molempien iholle. Operaatio kestää reilun puoli tuntia. Potilas ottaa kolmesti aikalisän, pudistelee päätään ja katselee kun valmistelen pyyhkeitä ja otan desinfiointiainetta ruiskuun. Ei kuitenkaan valita kertaakaan, kahdesti vaan pää nytkähtää ja silmiin tulee valpas, hätääntynytkin katse. Selostan samalla rauhallisesti, mitä teen. Pysyn itsekin kärryillä paremmin.
Lopulta antisepti tulee ulos haavasta melkein kirkaana. Päälle snadi annos antibiottiliuosta, ja potilas saa rauhaa ja ruokaa. Huomenna sama juttu uudestaan. Ja ylihuomenna taas.
Tää ei muuten varmasti oo mun ala.
