Vähän kaikesta ja paljon muustakin. Hektisiä ajatuksia laiskaan tahtiin ja toisinkin päin. Varoitus: Henkisesti keskenkasvuisille, negailijoille ja muille trolleille sopimatonta sisältöä. Onnellisuus ja positiivisuus etusijalla.
Niitä on. Isoja ja pieniä, suunniteltuja ja ex tempore tapahtuneita. Kaikenlaisia, mutta kaikki ovat hienoja. Osa näkyy myös muille, osa vain tuntuu hyvältä ja osa on vielä vähän kesken, mutta olen tyytyväinen kaikkiin.
Tässä on taas kerran tullut tsempattua parissa asiassa, ja lopputulos miellyttää.
Vanhassa on toki varansa, ja silti uudistettuna se toimii entistä paremmin.
Pienten toiveiden ja unelmien toteuttaminen rasvaa koneistoa, ja pian isommatkin unelmat alkavat muuttua todeksi. Itselleen voi kuvitella onnellisuus- ja menestymislihaksen, jota voi treenata vahvemmaksi ja kestävämmäksi.
Luottamus itseensä, usko omiin kykyihin sekä haluttujen asioiden visualisoiminen vauhdittavat ja sujuvoittavat unelmien muuttumista osaksi arkea. Arkeahan elämässä on eniten, ja sen laatuun ja väreihin voi vaikuttaa itse - jopa täällä ikuisen yön luvatussa maassa.
Arki voi olla täynnä pienen pieniä onnen ja ilon pisaroita. Ne on vain osattava nähdä. Niistä kun on kiitollinen, mieli avartuu, hymy jää asumaan kasvoille, ja asioihin alkaa suhtautua ratkaisukeskeisesti sekä kiitollisuudella.
"Not a problem!" on tietyllä tavalla hyvin terve tapa suhtautua myös vastoinkäymisiin. On aika pitkälti itsestä kiinni, tekeekö jostain asiasta itselleen ongelman, vai suhtautuuko siihen haasteena, kasvumahdollisuutena ja tehtävänä, josta suoriuduttuaan on entistä taitavampi, viisaampi ja paremmin voiva.
Sinänsä simppeli asia, mutta kun sen tajuaa ja alkaa elää sen mukaan, ongelmien määrä pienenee huimasti ja olo paranee kohisten!
Jos ja kun sitä on ympäristössä, jossa voi pahoin ja jota ei voi muuttaa, kannattaa vaan poistua sieltä ja keskittyä sellaiseen, mistä on itselle iloa.
Mikään raha tai status ei ole sen arvoista, että mätänisi elävältä niiden takia.
Mikään pelko tai häpeä ei ole yhtä paha kuin se, että niiden takia valitsee elävän kuolleen elämän tai pikemminkin olemassaolon.
Jos ja kun joku tulee selittämään, että ei kaikilla ole mahdollisuutta tehdä moisia päätöksiä, kannattaa vain hymyillä.
Ei kaikilla olekaan.
Ei ihminen yksin ole vastuussa kaikista. Itsestään vain.
Löysin vuosien takaista kirjeenvaihtoa. Ilta menikin nauraessa ja aww-äännähdellessä.
Mun menneisyys on täynnä ihan huippujuttuja, samoin tulevaisuus, sekä tämä hetki, tässä ja nyt, ja siitä olen kiitollinen.
Hän osaa hymyillä jamesdeanimäisesti, osaa puhua barrywhitemäisellä äänellä, hän nauraa vahvasti ja tunteella, ja hänellä on sopivan omituinen huumorintaju: sekoitus karua, suloista, terävää ja yllättävää.
Hän näyttää vähän pelottavalta, tuoksuu tupakalta ja Paco Rabannelta, tuntuu tutulta ja tuntemattomalta samanaikaisesti ja on monitaitava kaikessa paitsi feilaamisessa.
Hänelle ei tarvitse pelätä korottaa ääntään tai purkaa mieltään. Hän sanoo itsekin asiat suoraan ja reaaliajassa, ja leppyy nopeasti. Hän on samanaikaisesti avoin ja aito ja ujo.
Hän myös soitti ja kyseli vointiani viikon jokaisena päivän niin kauan kuin olin kipeänä. Lisäksi hän tuli käymään, toi ruokaa, piti sylissä, kuunteli, kertoi tarinoita ja teorioita, esitti ex tempore sketsejä ja kertoi arvostuksestaan. Kaikki pyytämättä ja omasta halustaan.
Tänään tapansa mukaan totaaliyllärinä hän myös antoi pienen lahjan, joka on paitsi suunnattoman ratkiriemukas huumoriarvoltaan, myös intiimi hellyyden ja huomioinnin osoitus. Nappiosuma.
Tämä on minun lottovoittoni. Tämä on ystävyysrakkautta puhtaimmillaan. Tästä ihmisestä olen niin iloinen ja kiitollinen, että en osaa edes löytää sopivia sanoja ilmaistakseni sen hänelle. Onneksi hän kuitenkin tietää. Niin hän ainakin sanoi.
Ilmeisesti hän myös osaa lukea ajatuksiani - niitäkin, joita en saa itsekään sanamuotoon. :D
Se iski ihan yllättäen. Positiivisen lopputuloksen tajuaminen. Muutaman mutkan kautta mentiin, mutta käteen jäi silti paljon: enimmäkseen hyvää, loput oppeja. Erityisen hienoa on se, että laaja skaala mitä moninaisimpia tuntemuksia tuli taas elettyä muutamassa vuodessa.
Kiitos eilisestä puhelusta. Joskus tarvitaan se tietty kuunteleva korva ja Ne Tärkeät Sanat, jotta omat ajatukset löytäsivät järjestyksensä, itseilmaisu osuisi ytimeen ja oivaltaminen toisi tapahtuessaan mielenrauhaa.
Varjoillekin on aikansa ja paikkansa. Se ei kuitenkaan ole tässä eikä nyt.
