Ja ikää oli...?

Baari-ilta. Paikka täynnä ihmisiä, suurin osa vielä nousuhumalassa ja osa jopa suhteellisen miellyttävää seuraa, varsinkin kun hallitsevat ainakin toistaiseksi kuolanerityksensä. Hyvännäköinen aikuinen nainen, tehoklubbaaja btw, ei kyennytkään viihdyttämään itseään, kun kaverit olivat vahingossa vähän myöhässä. Uskomatonta...

Me sovittiin nähdä paikan päällä kymmenen pintaan. Tultiin perille noin 20 min myöhemmin mut hei, sattuuhan sitä, varsinkin biletysiltana, varsinkin kun korkkareilla ei jaksanut juosta, varsinkin kun piti pysähtyä kuolaamaan jotain bägiä näyteikkunassa ja varsinkin kun ei ehdittykään just siihen tiettyyn metroon vaan vasta seuraavaan.

Siellä se istui, kun päästiin sisälle ja toiseen kerrokseen. Huoliteltuna, tyylikkäänä, edukseen erottuvana jääkuningattarena. Jalat ristissä, kädet puuskassa, naama solmussa, silmät vihaa leiskuen. Näki meidät: "Missä vitussa te oikein kuppasitte?! Mä oon odottanu täällä yksin kohta puoli tuntia!"

Kiva nähdä suakin. Fiilis laski hetkeksi miinuksen puolelle. Sitten muistin taas, että sillähän on ollut ongelmia jo vuosien ajan. Eikä se mun kaveri olekaan, onneksi. Hetken tunsin myötätuntoa kaveriani kohtaan, mutta itsepähän se on tuon jääpalan kanssa hengannut viimeiset 20 vuotta.