Note to self

"Never argue with an idiot. He will bring you down to his level and beat you with experience."

Joskus sitä vaan niin innostuu käsittelemään uutta aihetta, uppoutuu asiasisältöön ja tarkkaan pointin selvittämiseen, ettei heti huomaakaan värikkääksi mutta silti suhteellisen tervejärkiseksi ja tasapainoiseksi persoonaksi olettamaansa vastapuolta provoja kylviväksi pissisaivoksi, joka kuluttaa aikaansa huvittamalla itseään lähinnä taantumuksellisella käytöksellään.

Olen miettinyt jo vuosia usein sivusta seuraamaani ilmiötä: ihminen tuomitsee/mustamaalaa muita keksimiensä asioiden avulla ja vain ja ainoastaan omaan mutuunsa nojautuen, ja samalla suunnilleen leimahtaa ja uhkaa hyökätä kimppuun, kun joku täysin asiallisesti huomauttaa kyseisen henkilön syyllistyvän itse paljon pahempiin käytösvirheisiin eli tuo esiin räikeän ristiriidan. Onkohan tuollainen sokeus ja itsensä kyseenalaistamisen puuttuminen valinnaista vai tiedostamatonta, ja kumpikohan on pahempaa?

Netissähän sitä erehtyy suhteellisen helposti, kun ilmeet, eleet ja äänensävyt puuttuvat täysin, eikä vastapuolta usein edes tunne. Todellisessa elämässä ollessaan kasvokkain ja omalla nimellään harvoin joutuu pidempiaikaiseen tekemiseen vastaavien henkisen kehityksen junasta hypänneiden/pudonneiden tapausten kanssa. Lohdullista, jollain tasolla, vaikka herättääkin paljon uusia kysymyksiä.