Sirpaleiden kuuluu tuottaa onnea. Sitä on siis minulla rutkasti tiedossa, ainakin jos sirpaleiden määrällä on asiaan vaikutusta.
Kaksimertinen leveä peili tuli viime yönä ryminällä alas ja levähti lasisateena pitkin huonetta ja huonekaluja. Veikkaan lemmikkini avustaneen asiassa, sillä on tapana kaataa ja pudotella myös itseään isompia esineitä.
Elukka on onneksi kunnossa. Oli piiloutunut pöydän alle ja esitti, ettei ollut osallisena asiaan. Loistava asenne! :D Ei mulla kyllä ole todistusaineistoakaan sitä vastaan, joten en nosta syytteitä.
Vaikka tykkäsin peilistä, sen särkyminen ja siivoaminen eivät vituttaneet. Ei kai pienillä asioilla ole suurta painoarvoa, kun on päässyt käsiksi olennaisten asioiden järjestämiseen.
Olihan se kokemus hakkailla loputkin peilibiitit irti raameista varasalla. Ei ollut kyllä mitään aggreja taustalla, joita olisin voinut purkaa. Lattiakin on nyt imuroitu ja pesty kolmesti ihan kunnolla kaiken lasipölyn poistamiseksi. Kevätsiivous hoidettu! :D
Ehkä asenteellani oli bonusvaikutusta lopputulokseen: universumi tarjosi tänään tilalle kahta pienempää, mutta yhdessä mahtavampaa peiliä hajonneen tilalle. Pilkkahintaan. Kotiinkuljetuksella.
Huone on entistä hienomman näköinen. Kevät lähti käyntiin hyvällä testillä, josta selvisin mielestäni kiitettävällä arvosanalla.