Mahaihrat hakkaa niksahteleviin polviin, kun sedät nousee penkiltä hurraamaan oman joukkueensa voittoa. Promillepitoisia juomia kumotaan ihan liiaksi asti, pikkusuolaiset lentelee pitkin vieressäistujien paitoja ja voidaan ajankuluksi vaikka käydä läsäyttämässä pihalla metelöiviä teinejä naamaan, kun eivät kikatteluillaan anna katsoa matsia rauhassa. (<- lukekaa vartista)
On niin voittajaolo ettei mitään rajaa. Ollaan yhtäkkiä ihan yhtä joukkueen kanssa ja tunnetaan rintaarikkovaa ylpeyttä ja yhteenkuuluvuutta, vaikka oma osuus on ihan nollassa. Ihan oikeasti, mikä siinä joukkourpoilussa on niin hienoa? Mitä yhteistä niillä lähinnä teeveen ja jääkaapin välillä liikkuvilla kannustajilla muka olisi urheilijoiden kanssa, siis muutakin kuin kansallisuus ja riittääkö sekään?
En muuten tästä aiheesta avautuisi, mutta lähikuppiloista pihoille purkautuvat huudot ja niiden aiheuttajat vaeltelevat nyt myös normaaleiden ihmisten ikkunoiden alla häiriten unta. Perhana. Ihan tuli mieleen Antisankarittaren avautuminen viisuista, mutta mä mesoon selvinpäin, en viisupromilleissa.
Jeh, olen niitä tyyppejä, jotka harrastaa liikuntaa sen sivustaseuraamisen sijasta. Mitä nyt vaivihkaa tyttöjä katselen koriskentällä satunnaisesti, kun kukaan ei näe.
Kirjoitettaessa soi "SUUUUAAMIIIII!"-huudot viileästä pimeydestä ikkunan takaa
2 kommenttia
Anonyymi
16.5.2011 09:04
Yhteenkuuluvuushan tulee monilla siitä, että ennen setävuosiaan nämä tyypit on "pelannu lätkää itekin" ja "olis ehkä päässy SM-tasolle, mutta kun teloi polvensa (kännissä)". Onhan tuo terveempää elää elämäänsä valmiiden maajoukkuepelaajien kautta kuin yrittää potkia lapsiaan pyrkimään NHL-uralle.
Jeps, mä tykkään Suomen voitosta - hienoa ku kollektiivinen itsetunto nousee taas hetkeksi ja meillä urpoilla on hymy herkässä. Eli kyllä toi vaikuttaa kaikkiin joko suorasti tai epäsuorasti ja onneksi suurin osa vaikutuksista on positiivisia (esim. se, ettei enää tarvi nähdä niitä - hieman ajan hampaan nakertamia - "maailmanmestarit -95"-paitoja).
Se itseäkin kyrsii penkkiurheilun saralla kun tappion hetkellä ollaan niin kaikkitietäviä "joukkueella pitäis olla parempi kuntopohja, että vois karvata alempaa". Kaikkitietävyys kumpuaa just noista omista "menestyksen" vuosista. Kiva jutella joidenkin itseni ikäisten (~40) tyyppien kanssa jotain urheilusta - kun kertoo itse siitä miten harjoittelee, niin vastaukseksi saa kuulla kuinka toinen voitti 20 vuotta sitten Hästfittanin korkeushyppymestaruuden vaikka oppi floppaamaan vasta kisojen aikana. Onhan nämä kuvailemani kaltaiset hemmot toki nykykunnossaankin hieman urheilullisia, pitävät töissäkin verkkareita kun ovat kasvaneet ulos farkuistaan.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
5.12.2021 10:38
Täältä löydät pian seksiä, suhteita, Deittailua --> http://dating24.me
Vastaa kommenttiin