Punainen luuri: disconnecting people

Takana pitkä ja hyvin turhauttava työpäivä. Päänsärky kolkuttelee ohimoilla. Istun ruuhkametrossa. Puhelimeni soi.

Soittaja: Moi, missä oot?
Dia: Metrossa.

Keskustelu soljuu hetken yleisaiheissa, sitten soittaja esittää joitakin yksityisiä kysymyksiä, joihin vastaan:

D: Odota hetki, pääsen kohta pois metrosta niin voin puhua. Nyt en voi vastata sun kysymyksiin, koska en halua puhua koko aiheesta monen ihmisen istuessa alle puolen metrin etäisyydellä.
S: Ok.

Hetken päästä:

D: No niin, nyt olen perillä. Tässä vastauksia sun kysymyksiin: ...
S: Rauhoitu nyt!
D: Mä oon rauhallinen.
S: No mun piti jotenkin keskeyttää sut, ennen kuin tulee liikaa infoa.
D: Eikö tarvinnutkaan vastata?

Hyvin tuskaisen dialogin jälkeen selvisi, että "Rauhoitu nyt!" tarkoitti, ettei tarvitsekaan vastata tai että olisi pitänyt vastata yhdellä sanalla yhden lauseen sijaan.

D: Jos sä sanot mulle "Rauhoitu nyt!", mä käsitän sun luulevan mun olevan kiihtynyt, enkä ollut. Vastasin vain sun kysymyksiin.
S: Anna mun puhua miten mä haluan! Mä käytän omia sanojani!
D: Jos sä käytät sanoja eri merkityksessä kuin niiden omansa on, otathan huomioon, että väärinymmärryksen riski nousee.
S: No niin kai.
D: Tiedän, että joillakin saattaa olla hankalaa joutua miettimään sanojaan eikä vaan tuottamaan kuraa. Se on mun mielestä pieni hinta toimivasta kommunikaatiosta.
S: No niin kai, mutta anna kun mä selitän vielä kerran!

En enää halunnut kuulla, koska selitykset sulautuivat muutamassa sekunnissa sateen ropinan kanssa yhteen, sanat jakaantuivat kirjaimiksi ja puuroutuivat sekamelskaksi. Jotenkin mun kuulokyky hävisi samalla kun pinna natisi liitoksissaan. Tästä samasta aiheesta on käyty jo niin monta tuskastuttavan tyhjää "keskustelua", etten jaksanut vielä yhtä.

Käsitän sanat niiden varsinaisessa merkityksessä enkä vieläkään osaa lukea ajatuksia, piilomerkityksiä ja ymmärtää, mitä uutta piilomerkitystä kukin näennäisesti selkeä sana kantaa pintansa alla juuri tänään.

Ehkä on tosiaan parempi, ettemme puhu.
Ainakaan toisillemme.
Ainakaan puhelimessa.
Ainakaan jommankumman ollessa ruuhkametrossa tai ihmisten välittömässä läheisyydessä.
Ainakaan vaikeina päivinä.
Ainakaan lähiaikana.

Kirjoitettaessa soi Dido: My Life