"Syitä" ärsyyntyä

City on viime aikana kuhissut trolleja, joiden takana on mitä ilmeisemmin huomionkipeä ihminen, joka saa mielihyvää yrittäessään aiheuttaa muille mielipahaa. Epic fail, tietysti. Tarkastellaan aihetta hiukan lähemmin.

Tutkimusten ohella ihan arkielämä todistaa, että ihmiset ärsyyntyvät helposti niistä asioista muissakin ihmisissä, joita
a) eivät hyväksy itsessään
b) eivät voi saavuttaa itse eli kadehtivat*.

Esimerkkinä lienee hyvä vaikkapa tällainen klassinen tilanne.

* kateus: A haluaa naimisiin, muttei pääse, kun kukaan ei huoli tai ei itse uskalla sitoutua niin vakavasti -> tuttu tyyppi B on taas astumassa jo kolmatta kertaa "pyhään liittoon"
* periaatteellisuus: A:n mielestä naimisiin mennään kerran ja samaan liitoon kuollaankin, eli always & forever -meiningillä, ja B:hän selvästi rikkoo kaavaa.

Kateus on varmasti monelle tuttu ja jopa hyvin inhimillinen tunne. Pieniä kateuden pistoksia saattaa kokea jopa täysin elämäänsä tyytyväinen ihminen. Kateuden totaalikieltäminen on melkein poikkeuksetta defenssi: sellaisen asian kieltäminen, jota ei haluat tunnistaa/tunnustaa itsessään olevan. Toisessa ääripäässä ovat surkimukset, joilta puuttuu paitsi elämän mielekkyys, usein myös elämän sisältö. Nämä saattavat jopa naama punaisena raivota maanantaisin: "Taas lottopotti meni toiselle, vittu jos tietäisin kenelle, veisin siltä ne rahat!", koska kaikki muiden saama on luonnollisesti aina heiltä itseltään pois.

Periaattellisuus, kaavoihin kangistuminen ja asioiden väkisinlokerointi ymmärrettävämmäksi on häivähdyksenä tai hyvin pienissä määrin sekin merkki inhimillisyydestä, kuitenkin vain tiettyyn rajaan saakka (tässä vallitsee melkein nollatoleranssi). Jokainen aikuinen (lapseton) ihminen on vastuussa vain omasta elämästään ja tilivelvollinen ainoastaan itselleen. Siinä vaiheessa, kun aletaan asettaa rajoja ja standardeja myös muille, mennään kovaa vauhtia väärään suuntaan. Pahimmillaan eletään periaatteiden vankilassa loppuelämä eli eläkkeellekin päästyään pidetään kiinni jostain lapsuudessa koetusta ikävästä asiasta: "Kaaduin nelivuotiaana pyörällä, joten en varmasti enää nouse sellaisen selkään, enkä halua edes kokeilla!"

--

* Kateus on yksi parhaimpia tapoja tuhlata energiaansa ja aikaansa saavuttaakseen ainoastaan huonomman olon. Kadehtimalla ihminen aktivoi itsensä pyöimään ympyrää ja lietsoo itse omaa pahaa oloaan. Kateus on noidankehä, johon fiksut eivät edes hyppää ja jota vähemmän fiksut kiertävät pahimmillaan läpi elämän.