Totuuksia

7.8.2010 10:26
Dia

Rakkautta?
Ei ainakaan enää.

Oleellisia kysymyksiä:
Olinko osallinen valintaani?
Kyllä.

Olenko valmis kantamaan vastuuni seurauksista?
Kyllä.

Olenko valmis käsittelemään asiaa?
Kyllä.

Olenko valmis antamaan itselleni anteeksi omat virheeni?
Toivottavasti pian.

Olenko valmis antamaan toiselle anteeksi hänen virheensä?
Toivottavasti pian.

Olenko itselleni vihainen?
En.

Opinko tästä arvokkaita asioita?
Kyllä.

Olenko vihainen toiselle?
Jonkin verran, enemmän koen kyllä ymmärtämisen kautta sääliä ja surua.

Luuletko, että hän oppii tämän kautta jotain arvokasta?
Toivon, mutten näe ainakaan toistaiseksi aihetta uskoa siihen.

Fyysisyyttä?
Kyllä.

Henkisyyttä?
Yritystä ainakin oli. Yksipuolisesti.

Luopumisen ja uuden kohtaamisen pelkoa?
Kyllä.

Tunne, että antoi liikaa saamatta edes osaa takaisin?
Kyllä.

Kipua siitä, ettei ollutkaan arvostettu?
Kyllä.

Kipua siitä, ettei ymmärtänyt toisen olevan hyvin erilainen kuin miksi hänet kuvitteli?
Kyllä.

Don´t call it love. Don´t lie to yourself.

2 kommenttia

Dia

7.8.2010 19:58

Mä valitsin ennen ttätä miestä aika selkeesti pitkän linjan luusereita, mut silloin olinkin 17-21-vuotias eli liian nuori tajuamaan isoja totuuksia. Tää viimeisin tapaus vei jalat alta paitsi ulkonäöllään, ihailullan, huumorintajullaan, myös fiksuudellaan. En osannut heti nähdä niitä pieniä lapsellisia piirteitä ennen kuin oikeastaan asuttiin yhdessä. Omasta mielestäni en muodostanut hänestä valheellista mielikuvaa, en vain tajunnut hänen olevan vielä kehittymässä aikuiseksi. Menin harhaan.