Rohkeuden puutteesta ei ainakaan, kuten yleensä paikallislehtien, Sulkava-lehden päätoimittajaa voi syyttää. Soutuviikon ilmaisjakelussa Kalle Keränen on julkaissut rohkean kuvan ns. alanmiehistä - tai sattumalta paikalle osuneista - istumassa penkillä eli julkijuopottelemassa.
Poliisi-tv:ssä naamat olisi kyllä, raukkamaisesti, töhritty tunnistamattomiksi, vaan ei tässä lehdessä. Taikka mitä se olisi auttanut: pienessä kylässä ihmiset vaatteista jo kaukaa tunnistetaan - samoissa rytkyissä sitä kuljeskellaan.
Pienennös Sulkavan nro 28 lehtikuvasta
Eikä siinä vielä kaikki.
On kuulemma rääväsuista porukkaa: huutelevat ohikulkijoilla herjoja ja kaikenlaista kommenttia.
Kunnanjohtajakin on saanut osansa hätyyteltyään porukkaa pois.
Kj Rinna Ikola-Norrbacka kertoo:
- mutta eipä sillä ole ollut vaikutusta, muuta kuin peräänhuutelua.
Hyvinpä oli lehtikuva tehonnut, sillä soutuviikonlopun jälkeen Kaken keikalta palatessamme Sulkavan keskus vilisi ihmisiä, vaan Vpiinapenkki ammotti typösen tyhjänä:
Selitystä! Selitystä eikä ihan pientä moitetta äänessä kuullut ystävämme Onni Rentner eilismaanantaina Parempansa suusta kun tämä kyökin oven oli saanut tempaistua auki ja kiinni ja seistä jahotti nyt siinä kynnyksen lämpimämmällä puolella - lämpimänä, sormi sohossa postinipun päällä.
Onnipa oli ihan öönä: ei osaa ei arpaa ei tietoa mitään että mistä moinen kanne.
Tämmöstä peliä tässä.
Melske ja meteli jatkui, niin että Onnikin alkoi jo oireilla.
Päivän posti lävähti siihen pöydälle, jonka takana Onni istui.
Uskalsi sitten nostaa päätä pystyyn, riuhtaisi kakkulat nenältään, kaivoi rätin taskusta ja pyyhki linssit.
- Onpahan kuva onpa! joutui Onnikin nieleskelemään ja oikein peukalolla silittämään kantta jotta tottako tosiaan.
Aikansa nikoteltuaan ja kuolaa valuteltuaan, silmiä räpyteltyään pääsi asiasta perille: - Tämähän on Lipposen Paavon perillisten lehti. Tuorein Lippunen. - Mikä? - No sen nuorisojärjestön. - Eikö vähempi könyäminen riittäs! - Siveämpää profiiliako meinaat? - Matalampaa! - Eipä matalammaksi lattiatasoa pääse. Ja hyvinpä tuo kuvaa että nuorisoa lisätä halutaan, jäseniä puolueeseen. - Jäseniä jäseniä, näkyy noita olevan nokko! Ristissä ja vaikka sun miten.
Niin sanoi Parempi ja poistui.
- Kovaks on peli menny, jäsenien hankinta. Siinnon akka kantensa valinnu! myönsi Onni ja alkoi vihellellä Fahne hochia.
Siihen jäi selaamaan nuorison mietteitä ja askartelemaan, peittelemään enimpiä kannen jäseniä tussilla jottei vilu pääsisi puistelemaan.
Tässä kirjoituksessa käsittelemme kahdenlaisia lahjoja: älyn ja joulun.
Istuu Onni Rentner, tuo paratiisilainen, Tupasensa pöydän äärellä ja lukee lehteä. Onni on kova poika lukemaan; tiedetään, tiedetään!
Nyt käsiin on osunut varsinainen nimike: Viisas Raha.
- Voiko raha muka olla viisas? pohtii. - Koira voi olla, hevonenkin, ja Lempi nyt ainakin. Mutta raha! Ja jos raha niin mikä rahoista. Rupla nyt ei ainakaan, luisuu vaikkei luntakaan.
Ihminen tuskin voi olla vaikka ihan homona (homo sapiens) vaeltaa. Paitsi: Jääkiekkoilija voisi olla ja onkin, ainakin Tammisen mielestä:
- Neron syöttö!
- Älykäs laukaus!
- Viisas, einsteinlaisen viisas veto!
Poliitikko ei voi olla, viisas - ei ainakaan ministeri. Vai oletteko kuulleet asiantuntijalausuntoja:
- Vau mikä Stubbin nerokas ratkaisu!
- Ou mikä Rinteen älykäs leikkaus!
- Grahn-Laasoselta upean huikea ilmiömäinen suoritus!
Löytää Onni kirja-arvostelunkin VR:stä: Emilia Kullas & Ninni MyllyojaNainen ja rikastumisen taito. Talentum 2014. Nainen, hanki vaurautta, älä mieti leppoistamista!
Kavahtaa Onni otsikkoa, koska Onnin aatos on päinvastainen. Onnihan on liki downsiftaaja.
No, eipähän hän nainen olekaan. Siirtää pöytäliinan helmaa. Varmistaa. Iloitsisi jos uskaltaisi näinä aikoina egoansa nostaa, huudahtaisi: - Enpäs ole!
Nyt ei huudahda, on vaiti ja hiljaa, sentään hyreksii kun oven takaa ei kuulu liikuntoa, sen Ievukan.
Siirtyy ajankohtaisempiin asioihin Nordean tutkimukseen: 311 euroa suomalainen käyttää tänä jouluna joululahjoihin, vuonna 2013 tuhlattiin 323 euroa. sitä edellisenä vuonna summa oli 330.
Summa laskee kuin lehmänhäntä. Itäsuomalaiset käyttävät 245 €, etelän porhot 357.
Tasan eivät käy nekään lahjat!
Niinpä pöydän ja lehden takaa kuulemmekin tuhinat: -Pah! ja - Epistä!
Ja jos ei Kaislaa vitseineen olisi, niin jäisi karvas maku tuon lukijaraukan suuhun, nyt ei jää:
Mitä joulupukki tekee loppuaattoillasta monen kotikäynnin jälkeen?
- Menee kontilleen.
Saamme huomata, kuinka Onni Rentnerille Paratiisissa aseteltiin lehti nenun eteen pöydälle, jonka kannessa, siis ei pöydän vaan lehden, lukee TRENDI. Rva, vaimonpuoli, sen siihen asetteli ja asetellessaan lepuutti, niin Onni otaksui, silmiään olemuksen, siis Onnin, habituksessa. - Tukka hyvin - kaikki hyvin? kysyi Onni otettuna.
Rva poistui ähäkästi toiseen huoneeseen.
'No mikä sille nyt tuli ja miksi tämä lehti eikä Parnasso eikä Elonkehä eikä jokin muu tutumpi?' miettii Onni: 'Vihjailleeko?'
Haroo hiuksiaan ja lukee kannesta:
'Miten olla Chic30 ihaninta vinkkiä'
Ei ymmärrä, ei. Ulkopuolella sivistyksen on käsite, Cheekin sentään tietäisi.
Jatkaa:
'Tyylilöydöt jotka imartelevat kaikkia'
Katsoo omaa vaatetustaan, älyää olla ilahtumatta.
"Hän tuli ja muutti kaiken"Voiko rakkaus pelastaa elämän?
'Voi voi!' huokaisee, vilkaisee ovelle, josta rakkaus äsken poistui, ovea paiskomatta, se Rva. Tämän ymmärtää, syvällisesti, Onni, lähettää lentosuukon vähän sinnepäin.
TARVITSET VAIN NÄMÄ
PARAS RIPSIVÄRI
TOIMIVIN SEERUMI
TÄYDELLISIN KYNSILAKKA
Putoaa kärryiltä, varsinkin kun laskee yhteen lehdenpöydälleasettejan ynnä kannen rubriikit: hänelläkö noista onkeen otettavaa, muka!
Onni avaa kaikesta huolimatta lehden, kiltti ja ennakkoluuloton kun on: - Lue kirjoja ja lehtiä, jotka ovat tuntemattomia tai eri mieltä, niinhän Tiililä Huovista oli opettanut siellä teologisessa.
Nyt jo askartelee OR! Repii liimattua pehmoläpykkää kynsinhampain irti, sivu repeytyy; turhaa touhua, huomaa: dream MATTE MOUSE meikkivoide, ilmavankevyt, vaahtokoostumus, antaa virheettömän mattalopputuloksen. 'Rvalle varmaan' toteaa Onni ja kääntelee sivuja seuraavaan näytepussiin kun ei huomaa mitään luettavaa, tai no pääkirjoitus on kiinnostava, ei vain otsikoltaan: Silmäpussini ovat Chanelin.
Repii, miltei verenmaku suussa, uuden näytteen, joka lupaa: 'PUHDISTUS, KUORINTA, NAAMIO. Tekee kaiken epäpuhtauksia vastaan'.
Onni ei hellitä, vaan jää jatkamaan, vaikka me poistumme, urheasti lehden 'luentaa' eteenpäin, uusia näytteitä etsien.
Kuitenkin on syytä epäillen kysyä, onko Rva onnistunut vai epäonnistunut aikeissaan, so. Onnin uudelleen naamioinnissa, aivan uudessa tyyli- ja ajatussuunnassa.
Veroluetteloaikoina on paikallaan puhua rikkaasta miehestä joka on köyhä kuin kirkon rotta - Suomessa asuessaan.
Pitkästä aikaa löytyi säpäkkää luettavaa tunnetusta vakavaraisesta mutta varattomasta ja vaarattomasta miehestä. Ja niinkin kuivasta lehdestä kuin Latu ja Polku, juuri uunista tulleesta ja uudistuneesta numerosta 5/2014
Vaikka ainahan kummia tapahtuu kun ekologinen humanisti eli elämästä kiinnostunut ornitologi ja tietokirjailija avaa partaiset suupielensä amolleen: sai jopa Matti Apusen liikkeelle näissä pottuiluasioissa Kauppalehden blogissa aikoinaan.
Siis Pertti Koskimies, jolla sama tinkimättömyys asioissa ja ajatuksissa kuin Juoksija-lehden perustajalla Tapio Pekolalla aikoinaan. Aivan Linkolan jyrkkyyteen ei Koskimieskään taida yltää.
Vaan vastanneeko nyt vielä kahtakuulumpi Venäjän mies tänne Hikotusta ... sivumerkkejä -blogiin. Saas nähä.
Rotta raastuvassa otsikoi Koskimies juttunsa, jossa muun painavan asian toimitettuaan pääsee tähän varattomaan naapuriin ja käräjille kun tämän venäläisnaapurin kaukaasianpaimenkoira haukkasi palasen Pertin pohkeesta.
"Kerran piski puri minua. Rotta tarjosi korvausta, mutta yleinen syyttäjä vei koiranpidon oikeuteen - onneksi, sillä varattomaksi judovalmentajaksihan mies itsensä vannoi, millä se korvauksia.
Vaan kohta kohosi mökkitontille miljoonatalo."
Koskimies kertoo ja lopuksi paljastaa mikä mies miehiään oli tämä mies:
Lukumiehen lehtivalinta ei tuota vaikeuksia, vaikka yllättävä onkin. Varma on valinta.
Valittavissa
joko riemunkirjava Seiska 39
tai kalmankalpea huomaamaton Parnasso5.
"Ensyklopediselle narratiiville ovat ominaisia alluusiot ja laajat historiallis-filosofiset perspektiivit sekä pyrkimys luoda uudenlaisia kerronnan muotoja, joilla pureutua vallitsevan aikakauden psykopatologioihin."
Tommi Melender yrittää varmaan itse luoda uudenlaista kerronnan muotoa arvostellessaan Thomas Pynchonin 1001-sivuista romaania Painovoiman sateenkaari.
- Ei helevetissä!Kunhan ei narraisi, nenusta vetäisi, parahtaa Lukumieskin moista. - Jokin tolkku sentään sietäisi olla...
Paiskaa tilaamansa lehden laattialle lukemista odottavien, iso pölyinen vuori, joukkoon ja helpottuneena avaa Seiskan.
Ja johan tajuaa: BB-Tuulikin hurjat rikostaustat Neumann: Kieltäydyin terapiasta Helena Lindgren höpötti luuriin. Anna Puu hajuvesiostoksilla. Niklas Hagman pysäköi jalkakäytävälle nälissään. Ben Zyskowicz matkusti junassa. Björn 'Nalle' Wahlroos jätti laukun vartioimatta lentokentän kahvilaan. Duudsonien Jukka Hildén ruokaili rauhallisesti.
Näihin paneutuu Lukumies, uskokaa tai älkää, jättäen Melenderin Postmoderni klassikko panee hanttiin -jutun vähemmistövaltuutetun ja muiden narratiiviensyklopedistien heiniksi.
Pikkuisen kademielin, se tunnustettakoon. Älykkökin kun mielestään on - mokomakin mensalainen!
Potkii toki, ajatus, vielä vastaan vähäsen ja heittää pohdintaan: - Entä jos Parnasson levikki olisi Seiskan levikki, ja Seiska vain rippeitä kiinnostaisi? Mahtas muu maailma öönä olla, sivistyskansaa kadehtisi?
Sarjassa Kuka nyt mitään lukisi, tänään on vuorossa HS:n Teema, jonka uusimman numeron 3/14 teemana on Intohimo - Passion.
Samalla onnitelkaamme Himon Intoa, joka tänään viettää nimipäiväänsä; ennenhän, silloin parempina aikoina, juhannusaaton sankari oli tietenkin Jussi, joka näin kylmänviileästi on syrjäytetty palliltaan.
Oi niitä Ihmiset suviyössä -aikoja! Oi!
Intohimo voi olla kaikkea muuta kuin seksiin liittyvää, vaikka siihen lokeroonhan se useimmiten työnnetään.
Parikymmentä julkisuuden kasvoa kertoo kirja-aukeaman verran omistaan. Poimitaanpa sakista jokunen, myös himottomuus:
+ Pepe Wilberg: Sekuntien hetket - 'Kun Suomi voittaa ja tulee palkinnot, niin jumalauta on vaikea olla.'
+ Anna Kontula: Tanssi - 'Kun perustuslakivaliokunnassa näkee itsensä, kollegat ja asiantuntijoita pönöttämässä samalla tavalla, niin siitä on intohimo kaukana.'
+ Mark Levengood: Jatkuva liike - 'Seksi suomalaisen miehen kanssa on kova kokemus.'
+ Matti Apunen: Työ - 'Jalkapallossa maali on hetken hurmio intohimon pitkässä juoksussa.'
Kuvankaunis Minna Kauppi, Pasi Ikosesta äskettäin eronnut, Sipe Santapukin löytänyt suunnistuksen yhdeksänkertainen maailmanmestari puhdistaa pelin ja putsaa pöydän:
- Sanoisin kyllä olevani seksuaalisesti intohimoinenkin.
Kuulostaa pornolta, kuin olisin hirveä syöjätär! Mutta mieluummin lietson kuin lasken tunnelmaa.
Kristiina Halkola kertoo Käpy selän alla -kuvauksista, miten Mikko Niskanen hääräsi ympäriinsä ja oli tyytyväinen kuin pieni sika. Satu Tiivola kertoo Lollo-vaateketjustaan ja bisnesvainusta. Stefan Lindfors hedonismista ja hieromasauvastaan. Anja Snellman on ottanut selvää minkä alan naisia Sonja O vanhentuneena naisihmisenä nykyisin on.
Teemasta löytyy viisasta selitystä intohimolle sadan kirjan sivun verran, lehtihän on kirjan muotoinen ja näin ollen käteen käypä. Ehkä vavahduttavin on loppuluikaus, missä vapaa toimittaja Tero Kartastenpää kertoo mahdollisuudesta tulevaisuudessa (Levy: Love and Sex with Robots) rakastua robottiin:
- Kone tyydyttää seksuaaliset tarpeemme tehokkaammin kuin ihminen. Moni haluaa mussukkarobottinsa kanssa naimisiin.
Eiköhän päivänsankari Himon Into ja me muutkin näillä tiedoilla yks mittumaari selätetä ja selvitä - sitä ikiomaa ja uskollista robottia etsiessä aika kuin siivillä kulu! Katella tillotetaan vaikka tuota Kaupin Minnan pärstää, jos ei ulos ole menemistä, eikä loverobottia näy ei maillahalmeilla kuulu.
Ei ollut eka kerta, tod.näk. ei viimeinenkään kun tätä arhinmäet ottanutta kirjailijaa vietiin.
Jo ilta kahdeksalta oli kanttuvei, kertoo lehti oikein kuvan ka. Selvät toisen kuulun, Leinon Eikan, otteet hallussa tällä uudemman polven kuululla. Vahvana, vahvana pukkaa mieleen Einon perusteellinen rypyvalmistautuminen Savonlinnan oopperajuhlille aikoinaan, se puhekin ku piti pitämän.
Ovat nämä veitikoita, se heille suotakoon! Tai sitten ei. Kukin kivensä koon mukaan tuomitkoon.
Kävin siis taas rivitaloilla ikuisen ystäväni luona lehden vaihdolla. Nivaskan vein, toisen toin.
Niitä tässä pläräillessä vähän hukassa seilailuttaa.
Yhdessä lehdessä luki että Cheekin toinen auton vai oliko toisen auton valo ei toimi, jossain luki että lisää pitää botoxia tai jotain tisseihin pumpata, jotta törröttäisivät ja jossain numerossa vaati se Tuksun ex lähestymiskieltoa Tuksulle.
Aikani selailin ja siirryin sitten lehdistä kirjoihin ja paneudun Nelly Sachsiin, jolla ei tainnut olla rintaongelmia tai ne olivat ongelmista vähäisimmät natsivainojen alla.
Vaan se onkin jo toinen juttu ja Nelly Sachs toinen kirjailija kuin Jari Tervo, ei lähellekään niin kiinnostava tässä selvitettäväksi - olipa kuin nobelisti tahansa.
- Voin kirjoittaa, kuinka piispan harvakarvaiset pallit heiluvat raskaasti kirkonkellojen lailla, sanoo Pasi Kauniston Ranskassa asuva kirjailijatytär Milja ja ilmeisesti kirjoittaa noin jommassakummassa kirjassaan Synnintekijä tai Kalmistossa.
Ihan pitäisi lukea ja tutkia jos löytyis pallit niin kuin Jallu, joka geokätkeilee jossakin saman lehden sivulla.
Apu-lehteä 6 2014 tässä kääntelen, sitä ennen Einiä ilmestynyttä, tuota jota pulskassa kunnossa oleva Kivisen Mikko koristaa ja vissiin jakaa taas näkkileipäsyöntivihjeitä.
No enpä sitäkään viitsi lukea, enempää kuin raitistunutta Kaunistoakaan.
Mutta sitten tärppää.
Tuossa on asiaa ja näitä paikalla pöydän takaa nähneenä allekirjoitan ja -viivaan jokaisen sanan toimittaja Vera Miettisen jutusta Avuttomana oikeudessa.
Ollaan oikeussalissa.
--- iäkäs nainen astuu saliin. Jokainen askel näyttää vaativan ponnisteluja. Rollaattori kolisee kapealla käytävällä tuoleihin ja pöytien jalkoihin. Yksi salissa olevista nousee ja auttaa uhrin istumaan. Jokainen näkee sen, minkä myös oikeus toteaa tuomiossaan: joillakin uhreilla on viitteitä toimintakyvyn heikkenemisestä.
Kuuden vanhuksen 'kääntäjällä', törkeistä varkauksista epäillyllä, nainen, on valtion varoilla maksettu asianajaja**, uhreilla, kaikki yli 70-vuotiaita, ei puolustajia ole, koska ovat sen verran varoissaan etteivät saa julkista oikeusavustajaa, eivätkä ole ymmärtäneet omilla varoillaan asianajaa hankkia, koska kukaan ei ole huomannut neuvoa että ken on henkisen toiminnan häiriintymisen tai heikentyneen terveydentilan vuoksi kykenemätön valvomaan etuaan, voi tuomioistuin määrätä asianomistajalle edunvalvojan oikeudenkäyntiä varten.
Niinpä aika heitteillä ovat vanhukset käräjäsalissa, vaikka kuinka syyttäjäkin heltyy auttamaan ja tuomari selittämään.
Tuomio
- ehdollinen1 v 3 kk vankeusrangaistus
- korvaukset 730 euroa
- oikeudenkäyntikulut valtion kassasta (mm. asianajaja 2900 €)
Siinäpähän saavat taas heilua piispan pallit vaikkapa Einin diskotahtiin.
Meno jatkuu.
** (jos kk-käyttövarat ovat alle 600 €,
oikeusapu on ilmainen;
jos yli 1300 € ei oikeussapua myönnetä)
