hikotusta ... sivumerkkejä

HV
Hj
Kahtelepa päivän Luakkosen tigiä niin näät miten hengenmiehet ja köyhien ylimmät ystävät ovat nyt rikkaihen seuramiehinä. Eipä ois Jeesus tuonne männy.
Voi Pyhä Pietari!
tuus
L

(linkki17.4.2014)

Laakkosen Yrjö on Pohjois-Korean ei kun siis Pohjois-Karjalan mahtimies, jolla sanansijaa joka paikassa.
Sanomattakin selvä asia.

Kuten kuva näyttää: koko P-Karjalan lehtiviestintä hallussa ja omistuksessa.

Maakunnassa ilmestyy ainoastaan kaksi maakuntalehteä Karjalainen sekä Viikko Pohjois-Karjala, joista jälkimmäinen vain vaivoin sanomalehtimäinen kun ilmestyy vain kerran viikossa ja ihan omine nokkineen, koska pääkaupunkidemarit hylkäsivät lehden jättämällä sen tukiensa ulkopuolelle.
Niinpä VPK:ta nykyisin kustantaa Osuuskunta Kansan Valta:
'Maakunnan oma viikkolehti säilyttää tutun perusilmeensä ja pyrkii myös kehittämään sisältöään entistä monipuolisemmaksi. Samalla turvataan yhteiskunnallisen viestinnän moniarvoisuus Pohjois-Karjalassa.'

Aikamoisena yllätyksenä ilmestyi sitten moniarvolupausta lunastamaan vuoden 2014 eka numeron pökerryttävä ja miltei kiäriäismäisesti veret seisauttava kansi: puolisivua Yrjöä, kuvana!
Palvottavaksi?

Kunhan ei turhaan kehua reuhkaisisi, kuvia kumartelisi - siis lehti, ei Yrjö.
Vai olisiko Yrjö ostamassa tämänkin lehden konserniinsa, niin eivät turhia lehdet asioita seuloisi, joutavia höpisisi?

___
Kirjoittajan kytkökset:
omistuksessa
1 kpl Osuuskunta Kansan Valtaa
315 kpl P-Karjalan Kirjapainoa
suvulla sentään jokunen enemmän

City-lehti on täynnä elämäntarinoita kiihkeimmissä muodoissaan, melkein livenä ja kaikki rilikuttimet näpeissä. No mikä ettei!

Kaipaa vaan välillä sekaan rauhallisempaa menoa ja asettumista.
Sitä tarjoaa Elämäntarina-lehti. Ihan ennen kuulumaton ja käsiin osumaton lehti, vaikka on ilmestynyt jo vuosituhannen vaihteesta. Straniuksen Pentti sen Petroskoin-matkalla käteen punalsi, kun Karjalan Sanomia ei mistään löytynyt. Kai korvikkeeksi.

Jokin Regina tai Nyyrikki? Senhän se ja nuohan ne ekana mieleen pukkasivat ja jotka jo kuolleiksi luulin, kunnes googlasin! Vaikka tuskin se Pentti nyt semmoisia salkussaan vierailla mailla olisi kanniskellut.

Löytyipä lehti, joka ensi kosketuksella samanlaisen sytkäyksen antoi kuin aikoinaan eka kosketus Elonkehään: Vai että ihanko on tosi jotta tämmöistäkin julkaistaan Suomessa! Eli ihan toisenlaista kuin mikä näkyvillä on ja mistä julkisuudessa puhutaan. Vähän niin kuin nurkan takana puuhasteltaisiin.
Eihän näistä tavan media mitään kerro, ei ainakaan IS eikä IL eikä HS eikä ...

'Nyt kun laitat paketin niin älä laita voita kun tuli näin lämpimät ilimat, se taitaa mennä rasvaksi. Ei tartte laittaa leipää. Et sinä ole hommannu viinapullua ei se haittaa vaikka yhen sinä laittaisit. Mutta se pittää pakata hyvin kun pakettia heittelevät että ei säry. Jos sinä laitat sen tulemaan niin täytä vetellä ihan täyteen korkkia myöten että ei hölskää ja korkki hyvästi kiini, pane oikia korkki että ei aukia taikka vuoja.' Isän kirjeestä rintamalta/Kaisa Kervinen

Eikös alakin jo kiinnostaa? Tiedä vaikka löytyis se kadonnut vyö ...
Taikka

'Hän oli tullut siihen ikään, ettei hänen sähköposteihin vastattu ---
Hän oli tullut siihen ikään, että kassanhoitaja sanoo päivää eikä hei ---
Hän oli tullut siihen ikään, että hän oli läpinäkyvä. Vaateosaston myyjä, jos sellainen oli, tuli palvelemaan kolmen pyynnön jälkeen, katsoi ohi ja ohjasi alennuskolttujen rivistöä kohti ---
Kosmetiikkaesittelijä ei katsonut häneen päin lainkaan ---
Hän ei ollut kiinnostava edes lääkärin silmissä ---'/Maijaliisa Mattila

Miksi pukki ei tullut
Satujoulu
Pyörätarinaa
Junamatka
Jään yli
Polku
jne.
Tavallisia tarinoita tavallisista ihmisistä eikä mistään tauskipeltosista, joita levikkilehdet täynnä.
Tosin kunnon korkkaricityläisille enempi eksoottisia nimikkeitä myös tarjolla: Torpan tyttö navetassa, Karjakkona kartanossa yms.

Luennassa siis Elämäntarina: Elämäkertateemainen kulttuurilehti, 14. vuosikerta / 51.nro, joka ilmestyi marraskuussa. Päätoimittajana Liisa Enwald. Kultti ry:n jäsen Julkaisija: Elämäntarinayhdistys ry. Kärsämäellä 1999 perustettu 400-jäseninen yhdistys.

Vanhahtavuudessaan tuoreelta tuntuva lähimmäiskääre - metsäradiomainen. Avatkaas!

Tuli pikkuhousunsuoja. Ilmainen. Lehden perään oli liimattu. Käyttämätön. Siitäkös hämminki syntyi. Miespuolinen tilaaja. Ehkä olisi toivonut miel. jakoavainta tai tippakannua öljyämiseen.

Sitäs tilaa naistenlehteä!

"Mikä alkio ei kuulu joukkoon?"
Heräsi vakava kysymys, aivan kuten entisessä joukko-opissa. Nyt viimein kävi selväksi, ettei kuulu tähän joukkoon. Melkein itku pirahti.
Ja kun niin oli fanittanut lehteä jo parin vuoden ajan, viimein tilannutkin sen.
Ja mitä sai palkaksi! Pikkuhousunsuojat!

- Pikkuhousunsuojat!

Mies joka käyttää vain pitkiä housuja, varsinkin talvisin. Siis alushousuja. Ei mitään nauramista: virtsatientulehdus on vakava asia. Ei niissä pitkissä kalsareissa mitään hävettävää ole. Rohkeasti vaan pitkät pöksyt jalkaan, vaikka miten nauraisivat muut viluisina tutistessaan kuten Hannu Kapaselle HIFKin pukukopissa aikoinaan.

Yritti se lukijamies epätoivoisesti paikalleen asetella. Sitä sidettä. Vaan eihän siitä mitään tullut.
Sen nyt arvaa.
Jotain oli koko ajan tiellä jotta olisi saanut ne paikalleen asetetuksi.

Luopui lopulta yrittämästä ja päätti ensialkuun lakkauttaa tilauksensa: - Moinen lehti! Harrastaa sukupuolista syrjintää! Tuli jo mieleen oikeuskansleri, eduskunnanapulaisoikeusasiamiehenvaramiehenäkin toiminut Jaakko Jonkka: jos valittaisi - Jaska kalsarimiehenä saattaisi ymmärtääkin ja tarttua epäkohtaan.

Lukijamies on, kuten arvasittekin, Onni Rentner, se eläkeläinen, mutta arvasittekos lehden?

EEVA!

jatk.

Sarjassamme 'Kuka nyt X-lehteä lukisi' Onni Rentnerin lukuvuorossa on Sydän, jonka hän saa käsiinsä viisi kertaa vuodessa Sydänliiton parinkympin jäsenmaksun maksettuaan.
Terveellisin lehti mikä Onnille tulee. Vuorossa on vuoden viimeinen numero, eikä onneksi liiemmin joululla mässäillä, mistä Onni iloitsee.

Anna-Liisa on elänyt 10 vuotta uuden miespuolisen sydämensä kanssa; Kettusten, kauppiaspariskunnan, suonet tukossa; Nitron hinta nousi reippaasti; Marevanin käytöstä vastailee lääkäri Syvänne; Magnesiumin saanti näillä eväillä turvattu. Ruokajutut hän sivuuttaa, niin kokkisotien kyllästämä niin kyllästämä.
Kakkuna pohjalla: Elvi Avikainen, 87-v, yhä leipomossa töissä.
Passaa lukea tervaskannosta. Elvi antaa toivoa Onnillekin ettei tässä mittää hättää vielä.

Tuohan on huippumimmi tuo Elvi: yhä paiskii kymmentuntisia työpäiviä Helsingin Kalliossa! Työpäivä alkaa puoliseitsemältä ruistaikinan riivaamisella eli vaivaamisella. Leipominen käy kätevästi kaksin käsin kahta limppua kerralla muokkaamalla: tämä päivän kuntojumppaosuus kestää yhdeksän tienoille, jolloin Elvi siirtyy myyjän hommiin tiskin taa. Omat 'lapset' jatkavat muiden tuotteiden leipomista, kaikki hoituu käsin. Viideltä myymälä suljetaan. Viimeistään yhdeksältä on kellistyttävä nukkumaan jotta jaksaa taas viideltä virkkuna herätä. Elvi on terve, lääkkeitä ei tarvita. Kerran on ollut viikon saikulla. Eläkkeelle siirtymisestä ei puhettakaan: - Mitäpä minä yksin tekisin kotona kun mies on kuollut?

On näitä siis positiivisempiakin lehtiä ja ihmisiä, lukija-Onneille ilon antavia, kuin iltisten mielen myrkyttävät omahyväiset ailukset, nallet sun muut manteleiden napostelijat.

Itse kyllä Onni eniten ihmettelee Matti Simulan Kuoleman kuukausi -kolumnia ja sen Katri Helenaa, jotta näinköhän tuo ihan oikeasti on yhteydessä noihin vainajiinsa; pakkohan sen on olla, muutenhan sitä pidettäisiin ihan hupsahtaneena jos ei peräti hups...

Päätökseksi - jäynänneekö lukijaa? - Simula aprikoitsee: "Viestinvaihto henkimaailman kanssa tuntuu nokiasuomalaisen mielestä luontevalta, kodikkaalta."
Onnia ei ainakaan, kehno, nenästä vedä, koska Onnilla on vain lankapuhelin, Tshekkoslovakiasta aikoinaan tuomiseksi tuotu ja vankilassa toimintakykyiseksi yhdistelty.

ps
Onni on tänä iltana puurolla ei puurossa sydänyhdistyksensä pikkujoulussa - mantelin toivoo saavansa.

valinnan vaikeutta tokko - miehisellä miehellä

Ottaa Onni Option, koska Me Naiset luokitellaan hömpäksi, siinä siis ei kannata käsiään polttaa eikä mainettaan menettää, ja koska Optio on aina memieht-asialinjalla, siis vähän outo ja ylpeä, ylempänä muita, ulkopuolella rahvaan - vähän niin kuin Onni luulee olevansa.

OPTIO 16 10.10.2013 = V V. Varma Valinta.

- Mitä helkkaria! pian mölyää Onni, nyk. Rentner. - Väärä lehti, täähän on Me Naiset! sadattelee Onni kun on muotisivuja käännellyt jo toistakymmentä.
Mutta kun ei ole ne naiset. Optio on. Uskoo vasta kun etusivun kultakirjaimet tavaa.

- Kaiken maailman hepenien heiluttajia! tuhahtaa, ennen kuin katsoo tarkemmin kannen kuvaa. - YITin johtaja Kari Kauniskangashan siinä! alkaa Onni sulaa.
- Ja tuo nainen, tuohan on Krista Kiuru. Opetusministeri itse jalkautunut muotigaalaan mannekiiniksi.

Mielenkiintoiseksi pian lukija havaitsee lehden, vaikka on odottanutkin aivan muuta: Nokia siellä, Elop täällä, Tulikiven Vauhkonen alhosta ylöspäin ponnistelemassa, Pekka Peräpä ei periksi anna. Kääntää takkia Onnimme, ikään kuin. Nyt onkin jo sitä mieltä jotta tämäpä mielenkiintoista, lämpiää OR, hyvä ettei kuola ala tipuskella suusta kiiltokuvasivuja selatessa.
Pörssisäätiön toimutusjohtaja Sari Lounasmerikin niin uljaankoppavana punaisissaan tepastelemassa catwalkilla, vautsi! Kuvassa lukee, että 'valloitti yleisön Finatexin sisääntulossa Annikki Karvisen punaisessa yhdistelmässä'. Toisesta kuvasta Onni lukee: "Takki Auki. AmChamin toimitusjohtaja Kristina Helenius Personan asussa."

- Suorastaan runollista, herkkää, päästelee Onni ilmoille luettuaan: "Yksilöllistä luksusta. Jukka Rintalan uniikkipukujen kavalkadissa nähtiin tämä upea luomus, jota tukevat Tilanderin korut ja taiteilija Matti Vaskelaisen näyttävä kukkakoru. Paljettipuku on aina oikea valinta näyttävimpiin juhliin."

- Hyvä etten sortunut Me Naisiin, iloitsee Onni lopetettuaan ja napitettuaan oman sarkanuttunsa vaillinaisen napiston ulkotöille lähtiessään. - Olis ollu hukkaan heitettyä aikaa.

sarjassa Kuka nyt tätäkin lehteä lukisi!

Brasilialaiset ovat saaneet tarpeekseen: vaikka pitää maksaa 40 % veroja, silti ei mikään yhteiskunnallinen palvelu pelaa. Joku nielee välistä.
Pomot, pomot. Niinpä tietenkin.
Johtajat kahmivat sillä aikaa kun kansa sambaten keskittyy viihteeseen, siihen jalkapalloon, sillä porukat turruttavat päänsä niin etteivät tajua ympäröivää todellisuutta.
Parempi kai kuitenkin jalkapallolla kuin viinalla. Väkeähän meillä Suomessa varoiteltiin pitämään näppinsä irti väkiviinasta jo 1903 Työväenpuolueen Forssan kokouksessa, jotteivät portsut pääsisi selän takana juonittelemaan; nyt vissiin pitäisi kieltää viihdyttävät tv-kanavat ja videopelit, jotta kataisten juonet paljastuisivat.
Kansan nauttiessa kännissä viihteestä wahlrooseilla on aikaa sumplia asiat mallilleen. Heureka! Heu!
Vaan nyt Brasseissa tuonkaltainen poliittinen peli on pelattu: kuukausitolkulla jatkuvat mielenosoitukset ovat yllättäneet valtaapitävät ja ensihätään uudistuksiksi on luvattu metrolippujen korotusten lykkäämistä, opetukseen satsaamista öljytuloista, presidentti Dilma Rousseff haluaisi hetipian tuoda maahan 10 000 lääkäriä Espanjasta ja Portugalista.
Uudet presidentinvaalit ovat ensi vuonna, päättäjien on oltava varovaisia elämänhallinnassa. Kuvernöörikään ei enää oikein tohdi tuosta noin vaan lennättää helikopterilla koiraansa huvilalleen - yksityislennolla.

Mistä moista verestä tietoa meikäläisellä?
Kandee lukee lehtee jota just muut ei viiti: Kehitys-Utveckling 3/2013. Eikä maksa kotiin tilattuna latin latia.

ja on palindromeilla pelailla, sanoilla leikiskellä

Se SONNIkauppias eikun siis SAIPPUAKAUPPIAS oli ensimmäinen ihme etu/takaperin luennassa, jossa kuulemma Jani Sievinen on peto. Että noin pitkää sanaa pojankossien kanssa kiikkuessa silloin ihasteltiin!

Itse osaan nämä: sokos, otto, anna. Pisimmillään: oli ilo.
Kömpelöä! Vaan antaapa taitajien takoa; nyt ei kuitenkaan Simo Frangenia tahi Esa Hirvosen teosta Takana kapakan akat, vaan Sami Liuhtoa, joka juuri livautti ilmoille runokokoelman ilonirunonurinoli.
Pysyttekö perässä?
No hyvä, juuri ja juuri kuten minäkin. Jatketaan pätkän verran. Maaria Pääjärvi esittelee 68-sivuisen runokirjan** Parnassossa 4/2013 mielenkiintoisesti. MP löytää Liuhdon/Liuhton? maailmasta miltei koko ihmiskunnan historian, ainakin suomalaisten osalta: Kalevalaa, Aleksis Kiveä aineistossa sanailijalla.
Kalevalaa Ilmarisen morsiamen taonnassa, ”Tinaa morsian soma / vaimo komia / vamos! / naisromaanit.”, Kiven kajastusta 'ikäväki'-runossa.
Jos tuo ei vielä kuulosta tarpeeksi 'latinalta', niin ovat ne oikeastikin latinaksi palindromeja pykänneet: ”Sator Arepo tenet opera rotas” (”kylväjä Arepo pitelee vaivalloisesti pyöriä”)
On on joillakin kieli hallinnassa, nokkeluus huipussansa. Siinä ja siinä on, ostaako moinen kirja riesaksensa ratkottavaksi iltojen iloksi, vaiko tyytyä perjantaisiin palindromittomiin Hesarin ristikko-Auliksiin, joissa puntaroitavaa nokko: eilenkin ISSA ATTI =? (= ollit). Tai ratkaiskaapa vaikka, mikä on EHKÄ SUOMENI. (= kaimaani)
ps **Sami Liuhto: ilonirunonurinoli. Runoja, 68 s. Turbator 2013.
tai http://sami-liuhto.blogspot.fi/

Mitä tolkkua - vain Uutisvuodossa pärjätäkseen? - on lukea Iltistä! Tai Seiskaa! Tai Suomen Kuvalehteä! Tai mitä tahansa kakkien lukemaa lehteä, sisältöhän tiedetään jo ennakkoon: Tukiaisen siskokset humalassa, tai Urpilaista kiristää valtion kassavaje yms.
Tänä aamuna Onni Eläkeläinen tuumii ihan pokkana: kuivien lehtien haravoiminen on mukavaa puuhaa, samoin kuivien lehtien lukeminen. Siis tänään hän ei halua kuulla kosteista kuumista ihmisistä sanaakaan.
Onnin tapana on silloin tällöin toisinaan valita lehdistä sellainen jota ei ihan jokapoika luekaan: johan pääset maailmaan missä Nykäsen Matti ei humallu eikä Kanervan Ilkka toikkaroi. Valinnan varaa on, kun yksin Suomessa ilmestyy puolenkymmentätuhatta erimerkkistä lehteä.
Nyt Onni E:n luennassa on KU, ei se vas. vaan Kritiikin Uutiset, SARVilaisten, arvostelijoiden oma aviisi. Vähän epäröiden kääntelee: kunhan vain ei olisi koira haudattuna, koska noin huulilla houkuttelevat; naisasian ympärillä näyttävät pyörivän.
Edessä rappio vai kukoistus? kysyy päätoimittaja Salusjärvi. Lehtien painopisteet siirtyvät nettiin, kulttuurin valtiolliset rakenteet elinkeinostuvat: rahoitus vaatii tuloksia, so. ei panosta jos ei tuottoa.
- Jopas niille kriitikoille nyt hätä leivästään tuli. Kirjoittaisivat pirut luettavampaa tekstiä! summaa OE pääkirjoituksen ja kääntää sivua ohittaen Hilkka Eklundin ja Antti Lindqistin kuoleman, siirtyy kiisteltyyn Sirnöön, jonka Arhinmäki nimitti Taiteen edistämiskeskuksen, Taiken, johtajaksi. Nytpä on Minna, eduskunnasta pudottuaan, unelmatyössään, jossa voi oikeasti vaikuttaa: - Suomessa on meneillään kulttuuri- ja tiedekielteinen aikakausi, sivistysvaltion romuttaminen. Siihen on kajottava kovalla kädellä.
- Siis Tukiaiset on raivattava syrjään Joel Lehtosten ja kumppaneiden tieltä. Oikein! välkkyy Onnimme otsalla myötämielisyyden lamppu.
Eikä onneton itse näe miten juuri ketään kiinnostamatonta materiaalia itse tässä parhaillaan lukee ja tuottaa! Tämmöistäkö tekstiä hän pakottaisi muiden tankattavaksi ja siirtäisi nykäset julkisuuspannaan!
Me jätämme Onni Eläkeläisen omaan liemeensä muhimaan, paneutumaan mm. juttuihin Feministi ei näytä tältä, Kaunis tyttöystävä ja tylsä äiti - miesten luomukset sekä loppusilaukseksi Runouden diplomatiaan.
Me aukaisemme mehevämmät vehkeet!
Jääköön Onni joutavoimaan ja tutkikoon Sirnönsä viimeistä pilkkua myöten: "Kulttuurin rapautuminen taloudellisen ylivallan jaloissa on kansallinen häpeä. Halutaanko todellakin, että ihmiset vaipuvat lobotomiaan ja eristäytyvät kotisohvilleen television ääreen..."