Räksän pesille ennen vanhaan mentiin, joskus ilmakon kanssa. Siis siihen aikaan kun melkein kaikki mukava nykyisin kielletty oli sallittua.
Nyt pesille saavat mennä vain pesiksen pelaajat - ja vaikka syöksymällä!
Eilen piskuisen itäsuomalaisen kylän valloittivat lapualaiset, kävivät kyytiä antamassa, viinijärveläisiä vikisyttämässä. Niillä naisilla oli liike hallinnassa. Jo ensimmäisellä sisävuorolla, tuskin katsojat olivat pyllyllensä paikkaa löytäneet, pommittivat nämä nelinkertaiset suomenmestarit vastustajan maanrakoon: 9-0!
Ja kohta jo 10-0.
10-0!
Lapuan varsinainen liike oli jalkautunut joukolla Viinijärvelle!
Hävisi eli voitti: paskatko siitä!
Kesän jälkilämpö helli tienoita, reippaita urheilevia nuoria naisia oli kiva katsella ja yllättyä, onko todella näin tervettä nuorisoa verkkareissa ihan oikeasti olemassa.
Terveellistä, ihailtavaa!
Eikä se peli ole niin kuin ennen halventavasti sanottiin: yksi lyö ja muut juovat limonaadia.
Kaikkea muuta.
Eikä se peli sotaisaakaan termeistä huolimatta ole, vaikka
Itkos-Jukka runoileekin maanmainiossa urheilurunokirjassaan Laulavat lenkkitossut:
Pesäpallo on Suomen kansallispeli.
Pihkalan Tahko sen kehitteli,
sellaisen vähän
sotaisenkin kaavan:
jos joku ottaa kopin
juoksija saa haavan.
Ei siinä tuupita, ei rähistä, ei tapella niin kuin jossain lätkäpelissä, sillä tämä on älykköjen peli, jossa käytetään pullistelun sijasta älyä vastustajaa jujutettaessa.
No se pauhaava musa.
Sille kai ei mitään voi, siitähän jo mökämusiikki-Heikinheimokin turhautuneena kirjoitti Mätämunan muistelmissaan. Siitäkin.
___
2016
yllättäen paremmin: 1-2 (6-1, 2-3, 2-0)!
Lapua sentään myös vuoden 2015 mestari.
