Ihan aiguisten oigeesti. Putin soittaa kilautti Niinistölle. Silti jääkiekon nuorten MM-kulta Suomeen - jatkoajalla. Kasperi Kapanen ratkaisi vanhanaikaisella.
PARIT PUHELUT
Soitettiin. Putin: - Parempi voittakoon! Sauli: - Voittakoon!
Voitettiin.
P: - Lähti lapasesta!
S: - Tähti Kapasesta!
Päätettiin.
Pelaa SaPKossa!
*
**
*** 20 ja 16 tai 16 ja 20
Siinä raikuilun vuoden 2016 tarkennettu, toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi, saa ja pitää lipsahtaakin. (Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)
Niin kirjoittaa 'vanki omassa kehossaan', locked in.
42 vuoden iässä, tuntemattomasta syystä, mitä energisin erityisopettaja saa aivotukoksen, jonka jälkitilana neliraajahalvaus sekä puhekyvynmenetys, lopullisesti.
Marja Korhonen, Saarijärvi. Eronnut jo ennen vammautumista, kolme lasta.
"Järki, tunteet ja täydellinen kehon tunto joka solussa jätettiin" - minkä lisäksi:
Vain kauniit silmäripseni toimivat ja niiden räpytysten voimalla ponnistin itseni tähän uskomattomaan seikkailuun - elämään.
Että tämmöinen tapaus häivähdyksinä silmillenne nyt sulateltavaksi.
Häivähdyksiä- erityinen elämäni, Myllylahti 2014, on kirja, jonka Marja Korhonen on kirjoittanut omalla otsallaan: otsahiirellä ja tietokoneen näppäimillä, kehittyneillä niskalihaksilla. Vastaavanlainen tapaus muistuu mieleen Ranskasta: Jean-Dominique BaubynPerhonen lasikuvussa, kirjana sekä elokuvana.
Häivähdyksiä kuuluu siihen kirjasarjaan, joka herättelee lukijansa kysymään ja toteamaan: - Eipä minulta taidakaan mitään puuttua.
Sitkeä sissi tämä Korhosen Marja, sillä jo vuoden jälkeen hän taisteli - puhekyvyttömänä ja liikkumattomana! - itsensä pois laitoksista, minne ilman omaa sisukkuutta olisi ikiajoiksi jäänyt, ja on nyt asunut pian kymmenen vuotta omassa kodissaan avustaja-'armeijan' voimin.
Todella: ilman Martti Kitusen sisukasta sukuperintöä makaisi tämä blondi 'vihanneksena' jossain laitoksessa, joka asumismuoto maksaisi kunnalle ja yhteiskunnalle paljon kotiasumista enemmän.
Nyt hän elää ja toimii aktiivisesti, kuten kenen tahansa pitäisi jotta mieli virkeänä pysyisi: kuntosalikäyntiä, maailmatilanteen seuraamista, reissuamista maailmalla, musiikkia, ystävät ympärillä, omat lapset, läheiset lähettyvillä.
Marja Korhosen kidutus-/selviytymistarina vertautuu yhteen vaikuttavimmista, elämänuskoa valavimmista teoksista eli Viktor FranklinIhmisyyden rajalla -kirjaseen, kertomukseen, kuinka keskitysleirilläkin oli mahdollisuus selviytyä.
Ei paikkaa ettei valoa, sillä 'mielestäni meistä jokainen on oman onnellisuutensa seppä - aina loppujen lopuksi'. Sanoo tämä nainen kaiken kokeneena ja locked in -tilassa!
Katkeruus on nyt poiskirjoitettu, jätetty, näihin kansiin.
Raskas on Marja Korhosen taakka ollut, muttei niin raskas etteikö huumorinhengellekin sijaa olisi löytynyt ja löytyy.
Jos joskus pyörätuoli keulii ostosten painosta niin keulii myös sillä istujan iloinen mieli suorien sanojen ja hurtin huumorin siivin: repesipä taas silloinkin ilo ilmoille, jäi kotiin pyörimään kun avustajaenkeli pitkän lypsämisen jälkeen ronskisti mainitsi kenkuimman hommansa:
