No johan tuli lankapuhelu tuossa äsken klo 16:n särvessä, etten sanoisi sarvessa!
Seuraa tyrkyttivät. Lankaan olin menossa - ja kai meninkin?
Tuntui kuin olisi istunut Viru-tyttöjen helmanvilautustilaisuudessa, näiden tankotyttöjen meinaan: Jos katsot niin maksat! Ja jos istut niin syliin työntäytyvät, ja maksat vielä enemmän.
Miesääni puhui ja puhui, tuntui olevan meno päällä. Keskeytys ei tullut eikä mennyt kuuloonkaan, eli ei onnistunut: aivan kuin soittajalla olisi ollut linja vain yhteen suuntaan.
Kuuroille korville meni oma puhe.
- En tilaa, en osta, en maksa! huutelin väliin.
Äijä vaan lateli kaiken maailman hopeakoruja laittavansa tilauksen mukaan. Ei maksa mitään paitsi 2 € viikossa kahdeksan kuukauden ajan!
- Kiitos teille ja Seura alkaa tulla heti osoitteeseenne.
Siinä koko puhelu.
Linja jäi auki, mutta kukaan ei sen koommin luurin toisessa päässä korviaan lotkauttanut, sen sijaan taustalta kantautui samanlaisen kaupankäynnin olevan menossa jonkin toisen uhrin kanssa. Ajan päästä puhelu sulkeutui.
Ja taas oli saatu yksi uusi lehden tilaaja!
Haloo Seuran-väki siellä pääkallon paikalla: Valitkaa nyt ihmeessä puhelinmyyjänne huolellisemmin - muutenhan maineenne mustenee kokonaan!
ps
Rääkäisenpä kuin variksenpoika tämän 'peruutuksen' näin, julkisemmin ja melkein yhtä julkeasti kuin puhelinmyyjänne, vaikka vaikea on peruuttaakin lehtitilaus jota ei ole ikinä tehnyt.
Käyköön tämä sitten peruutusdokumenttina.
Saas nähdä saanko Seuraa vai Apua?
ps2
Enpä tämän jälkeen ihmettele kun puhuvat vanhojen mummojen vaikeudesta kieltäytyä puhelinmyyjien tarjouksista. Kun vanhoille ukoillekin tehtävä on ns. mahdoton tehtävä.
Hyi hitto!