hikotusta ... sivumerkkejä

Sorron lapsien lukijalle päivittää Savon Sanomat uutta kulissien takaista tietoa vastaavasta. Eli Joel Lehtonen kuvailee romaanissaan suomalaisten rimpuilua irti Venäjästä ja autonomiasta, Arto Luukkanen luo kauhukuvaa näistä päivistä ja presidentti Niinistön matkasta Putininin pihteihin juhannuksen alla.

Luukkanen on Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen yliopistolehtori Helsingin yliopistossa, Joel Lehtonen on Putkinotko-romaanin kirjoittaja. Lehtonen kirjoittaa romaaneja, fiktiota, Luukkanen ei kirjoita.

Lehtosen ’lapset’ ovat monta mieltä, Luukkanen selkeästi yhtä:

Niinistön Moskovassa saama poliittinen viesti annettiin korkeimmalta taholta eikä siitä voi enää neuvotella. Vladimir Putinin viesti oli suora: Suomi ei saa mennä Natoon, vaan olisi löydettävä jonkin sopimusratkaisu, jossa meidät sidottaisiin lähemmin itään. Mikä se sopimusratkaisu olisi, ei tiedetä. Jäi auki, olisiko se uusi YYA vai muu poliittinen alistuminen.

Se on hybridisodan paikka.
Mahtaa nyt Onnilla, sillä Rentnerillä, Paratiisissaan olla pohtimista ja sottailemista, ei siinä taida auttaa edes Hortikan Jannun turva …

Nykyaikana pitää olla kaiken tehokasta ja nopeaa. Häiröitä ei suvaita.
Siksi parempi oikoa asioita kuin väistellä. Vetää sähkökaapelikin kulttuuriarvoista piittaamatta lyhintä reittiä.

Ämeriäkkylä on monessa asiassa edelläkävijä, kuten yksityistämisessä - se pahuksen Attentaatti vai mikä se on se terveyden ja sosiaalialan toimija.

Nyt on toimijana semmoinen peiteyhtiö, jolla kunta suhmuroi itselleen teko-eli keinorahaa myymällä omat sähköosakeyhtiön osakkeet perustamalleen ja kokonaan omistamalleen puljulle.

Tässä tulosta. Sen sähköyhtiön, sen jonka osakkeiden kanssa kunta pelehtii.
Lukijan arvattavaksi jää:
*
- Mikä ruma rakennus se tuon kauniin kaapelikopin takana pilkottaa?
*

vastaus täältä

- Tuo nyt mittää! väheksyi Hortikan Jannu kuikuilleessan Onnin selän takana kuvaa läppärin ruudulta.

Kademieltä, ja paljon, tuntui Paratiisin ilmanalassa olevan.

- Katopa tarkasti, josko kollegassa kumminkin jotain. Ei kai ne Jaappanin tytöt turhia hihku.

Ei vakuuttanut Onnin vakuuttelu; päätään pyöritteli Jannu ja kiepsahti oikein peilin eteen runnakkoaan ihailemaan.

Eikähän, mistäpäs se, Onni miehenpuolena toisaalta varma voinut ollakaan, josko sittenkin Jannu pesisi tuollaiset Shabanit mennen tullen, jos vain viereen kuvan laittaisi.

Jätettäköön ratkaisu naisten käsiin, verratkoot rauhassa. Ja jos huonosti käy verrokin kanssa niin pakkokos sitä Hortikalle on kertoa kumpi se varsinainen Ikemen on.

Menestysteoksen Aseet pois kirjoitti Bertha von Suttner jo vuonna 1889.
Mikä on vaikutus suuresta suosiosta huolimatta? No, saahan niitä kirjoja kirjoitella. Maailman sodat vasta edessä. Ja paukkupetet voimissaan: viime viikolla vasta tämä kirkkotragedia. Koulusurmia vähän siellä sun täällä.

Pärttyli Rinne kirjoittaa lukiopoika Franzin lujasta uskosta muovaamaansa uuteen Tosiajattelun-filosofiaan esikoisteoksessaan Viimeinen sana, Noxboox 2014.
Kolehmaisella on jo oma Glockinsa, Franzilla oma nietzsche-aseensa. Franzin ase ei riitä on ostettava kahella tonnilla kolehmaisenlainen, sellainen, josta kaikki luodit lähtevät yhdellä painalluksella. Kohdekin alkaa hahmottua oman valoatuovan tosiajattelufilosofian myötä. Katsos, vaikka tuonne, missä voimistelunopettaja ikivanhoissa verkkareissaan peluuttaa palloa alempiluokkalaisten tunnilla?

Lukija alkaa kiemurrella mukana, takertua Franzin filosofiaan, joka kertoo kolmesta rakkauden tasosta ja jonka korkeimmalle syvimmälle viisauden tasolle, 'UUSI RAKKAUS', vain harvoilla ja valituilla on kyky yltää. Ja vain näillä harvoilla on siten oikeus jäädä eloon.

'Korkeimmalla tasolla ei ollut seksiä eikä altruismia, ei Erosta eikä Agapeta. Varsinkaan siellä ei ollut Jumalaa.'

Ei Franzkaan taida ihan vielä yltää rakkauden korkeimmalle tasolle - vai miksi hän keskellä yötä kesken unien pukisi ja kävelisi neljän kilsan päähän ABC:lle ostamaan Virpi-jumalattarelleen sipsipussin, jonka Virpi puhelimessa on pyytänyt noutamaan.
Puet, lähdet yönselkään. On yli keskiyön, kello yksi...

Valmista tekstiä Pärttyli Rinne kirjoittaa, vääjäämättömästi vie asioita - kohti kuolemaa. Filosofi Rinne hallitsee psykologian lait ja kaappaa lukijansa kaikkeen kamaluuteen - kohti kuolemaa. Breivikin kuva alkaa välkkyä tekstin kirjainten paikalla, kuvotus yltyy sivujen myötä. Mutta ei auta, luettava on eteenpäin, pakko nähdä kuis äijän käy.

Ja niinhän siinä käy - pahasti.
Tai oikeastaan hyvästi, koska jne.

Kirjavinkkaus

... kun kokkokaan ei syty eikä grilli hehku - jäänevätkö makkaratkin paistumatta ...

***
**
*

VAARIN SAARI - tsaarin fanfaari

Sataa vettä
- YHTÄ PERKELETTÄ!
Saunan kynnyksellä huitoo vaari.

On mittumaari -
ITIKKA ja HUTIKKA ja SAARI.

*
**
***
20 ja 15 tai 15 ja 20
Siinä raikuilun vuoden 2015 tarkennettu, toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi, saa ja pitää lipsahtaakin.
(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)

Aamu - keskipäivä - iltapäivä - ehtoo = Oppija - huoltaja - erakko - pyhiinvaeltaja
Noinhan se hindulainen elämänketju mennä raksuttaa.

Vanha kamumme Onni Rentner on ohittamassa iltapäivänsä ja askeltamassa vääjäämättömästi ehtooseen. Erakkous muuttumassa pyhiinvalteluksi.
Hänen maillaan on rauha ja sees, seesteinen olo humeetissa, ollut siitä saakka kun irti pääsi kunnanmiesten ikeestä. (Eikä niillä, jumankekka, ole mitään asiaa astua Onnin valtakuntaan, Paratiisin & Puutarhaan.) Sen verran toki vielä kiusaa tekevät, nuo kuotot, jotta kiinteistöveron ilkeävät Paratiisista periä.
(Attendon sormet pelissä?)

Talven hiihtelyjen jälkeen Onnimme on omistautunut puutarhalleen, pitkille kävely/juoksentelulenkeilleen sekä ennen kaikkea kunnon kirjallisuudelle. Eikä millekään Sipilän yhteiskuntasopimukselle tai muillekaan Isoille Ässille.
Tällä haavaa kurkkaamme Paratiisin verannalle, löydämme miehen hymyhuulin nyökkäillen tutkimassa kärpäsläpän kokoista opusta. Ja kun höristämme korviamme kuulemme ääneen lukua:

Gogol alkoi ajatella sieluaan vasta elämänsä lopulla, mutta nuorena hänellä ei ollut lainkaan omatuntoa. Kerran hän hävisi korttipelissä morsiamensa. Eikä luovuttanut tätä.

Vaikka hetken Onni paheksuu Gogolia, on hän innoissaan päästessään kulissien taakse.
Hän on koko ikänsä ollut venäläisen kirjallisuuden suuri ihailija, vaan miten käy nyt kun on paljastumassa suurkirjailijoiden paheistus. Kuten rauhanmiesTolstoin väkivaltaisuus luennan anekdootissa:

Leo Tolstoi piti kovasti lapsista. Joskus hän toi heitä kärryissä viitisen kappaletta ja jakoi kaikille vieraille. Ja selvä se, ettei Herzeniä lykästänyt koskaan: milloin sai täisen, milloin raivotautisen. Mutta annas olla, jos yritti nyrpistää nenää - napattiin kainalosauva ja mäiskittiin pääkoppaa!

Kuvaa Onni jää tuijottamaan pitkäksi toviksi; siinä se itse LT kainalosauvoineen tulla rymyää:

Onniakos naurattaa moinen väkivaltaisuus. Keksitty juttu. Ei harmita yhtään, sillä tämä on harmsilaisuutta, jonka tarkoitus on pudotella neroja maahan.
Kärpäsläpän kannessa lukee Harmsiaadi ja pisteiden jälkeen ja he kaikki rakastivat venäläistä kirjallisuutta.

****
Dobrohotova-Maikova & Pjatnitski: Harmsiaadi. Nastamuumio 2014

Kirkollisia ilmoituksia.

Savitaipaleelle putkimiespappi:
Pastorilla on taustana 14 vuoden putkimiehen ura, jonka kirkkoneuvosto laski kahdeksan vuoden työkokemukseksi.

Toista se on leipäpitäjässä, kun on millä mällätä:

Liperin seurakuntaan uusi monialapappi.
Jari Uimonen valittiin Liperin kirkkoherraksi kirkkoherra Heikki Holkerin irtisanouduttua virastaan.
Uimonen on laajasti kouluttautunut.
Hänellä on teologian maisterin ja lisensiaatin tutkinnot, sekä lisäksi filosofian ja hallintotieteiden maisterin tutkinnot. Viime vuonna hän väitteli oikeustieteen tohtoriksi.

Ämeriäkkylän srk:ssa yt-neuvottelut
Vähennystarve on 2,8 henkilötyövuotta. (7 vakituista.)

Miten ois
ensapuun Savitaipaleen tahi Liperin monitaitomalli - yhdistelmävirka?

Ahas: Uuniprojekti ensin.

Moit!
Voisko joku auttaa?

Kahtosin Pikku Kakkosen Areenasta, mutta kun en uskalla kun sinne etusivulle ilmestyy aina tuo mörkömies.
Kuka lienee.

Onko se paha mies?
Uskallanko avata tään sivun:

Jotenkin vaistomaisesti sitä höristi korviaan - vähänkö kakofoniselta kuulosti jalkataitelijan uusi titteli: Tietokirjailija.

Tietokirjailija Atik Ismail. Runollista!

Tuntui toisaalta hyvältä: mies päässyt kuiville alhojen yöstä.
Toisaalta hävyttömältä: eikö millään enää mitään väliä.

Onnittelut Lieksaan, jossa stadin kundi on talven vaikuttanut.

Sweetbebe ja Ämeriäkkylä.
Kummatkin ovat häirinneet mielenrauhaa viime päivinä.

Toinen on työntänyt pukinsäärtänsä tänne Cityn kommenttilokeroon niin etteivät voksi, sirin kanssa käymämme akateemiset, korkeatasoiset, pohjiinajatellut (opettaja-lääkäri)keskustelupuheenvuorot ole tahtoneet olla löydettävissä blogipotun hallintapuolelta.

Kuten kuvasta näkyy, nytkin tämä lovely sweetukka luukuttaa ja on jonottamassa 100 (sadan!) fanituskommentin voimalla pääsyä hikkajiin pakeille.
Tuommoisenko houkutuksen kanssa sitä pitäisi alkaa toimia kankaanniemiläisittäin?
...

Ämeriäkkylä taas on kunnostautunut valtakunnallisesti, kuten kuva ja uutiset kertovat, palaamalla takaisin kriisikuntien kärkiporukoihin.
Ihanalla sweetbebemäisellä alvittomalla Attendolla ei tietenkään ole asian kanssa mitään tekemistä, päinvastoin, sehän auttaa kuntaa velkakierteessä, kuten lehdestä (KK3.6.) luemme (Attendon kuntaturvajohtaja Pitkälä): "mekin olemme lainoittaneet Rääkkylän kuntaa".
A antaa lainaa kunnalle, joka voi lainarahalla maksaa A-velkojaan!

(Lue Karjalainen, pääkirjoitus: Nolo päätös julkisuudelle)
Elä näiden kanssa ristillisesti!

Kumankaan kaa tässä haluis olla, ihan oigeesti, hei!
Ä:n kanssa taitaa kuitenkin olla pakko.

ps
Ajatelkaas swetukka lähetti tuollekin Jannu Hortikalle soman ihailijamailin, jossa sanoi ihailevansa 'profiiliasi ja ulkomuotoasi' sekä rakastavansa viimeisen paalle suvasti seka ...