Onneksi se on nyt siinä. Ämeriäkkylän irtiotto. Ja jähmätorvelaisten.
Päivän Hesari-leike kertoo sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö Päivi Sillanaukeen suulla kaiken SOTEsta,
mm.
RKP:n Haglund on herännyt haraamaan moista vastaan. Puolustusministeri ei enää puolustakaan tekemäänsä ratkaisua! Carl on siirtynyt kahden itäsuomalaiskunnan puolelle!
Haglund myös siksi kun - tai no joo, antaa Kalevan jatkaa: "Erityisesti Haglundia kismittää se, ettei sote-ratkaisu turvaa riittävästi yksityisten palvelutuottajien asemaa."
Attendon yms. paratiisilaisten.
Pienen kunnan päättäjät puolestaan ponnistelevat entisen menon puolesta ja surevat päätösvallan menettämistä isommilleen. Yli puolet kunnan budjetista siirtyy yhdenäkin muiden käsiin.
Lohdutukseksi kuntapäättäjille: Eivät sentään veroparatiisisaarille, kuten nykyisin.
Nyt on Perhonen tapettu, nyt ei enää hätä, vaan hyvä mieli.
Siellä se liiteli ja huuteli katetulla linnan pihalla kahdentuhannen katsojan edessä. Itku ilon jälkeen, niinhän se ihmisen elämässä menee, niin tuon ihmisperhosenkin. Tämä perhonen oli geisha, Madama Buttefly, 15 v., jota amerikkalainen laivastoupseeri Pinkerton piti, voi sanoa, pilkkanaan, jalkkiksenaan, nykyisin paheksuttavana pikkuvaimonaan, lolitana, miltei pedofiliaa hipoen. Mies aikamies, nainen tyttö. Menivät kyllä naimisiin, mies tarpeeksi saatuaan häippäsi mantereelleen. Tuli sitten toki noutamaan kolmen vuoden kuluttua poikansa, uuden vaimon kanssa, merten taa. Muttei se nyt aivan kivuttomasti käynytkään. Upseeri ja herrasmies kun oli, hän huomasi Madaman aidon polttavan kaipuun, palavan rakkauden ja tuskan. Murheessa ja tuskassa kieriskeli sitten aikansa, kunnes kovettui ja lähti poika mukanaan Amerikkaan.
Kuis Perhoselle kävi?
Kursiivi sen kertoo tuolla alussa - oman käden kautta lähti.
Siinä tarina ja sen mausteina ne laulut, kulissit ja muut hiippailijat. Puccinin Giacomon musa, joka jatkui ja jatkui: ei mitään kolmen minuutin iskelmää perä perää. Toiselle sadalle nousi esiintyjien luku kuoroineen soittajineen.
Jotta paljonkos tuosta satasen piletistä yhdelle jää jaettavaksi. Linnavuokrat ja kaikki.
Oli komeata kuultavaa, tosin tapahtumaköyhää katsottavaa ennen kuin päästiin loppupuolen huipentumiin. Luulisi nyt alkupuolen miehen ja naisen välisestä seurustelustakin irtoavan jotain säpinää esitettäväksi vaikka huru mycket! Vaan eipä. Siellä nyhjäsivät näyttämön vasemmalla laidalla italiaksi laulellen, siellä voimapaikalla, siellä kaukana jossakin niin etteivät oikean laidan katsojat lähikontaktiin päässeet. Eivät kyllä toisessa eivätkä kolmannessakaan näytöksessä.
Sitä en tiedä, soiko tenorin ääni puhtaana, johtiko kapellimestari karvalleen viulut balanssiin, lauloiko Perhonen, Helena Juntunen, karvalleen oikeassa tempossa; mitä kömpelyyksiä lie sattunutkin, mutta kyllä kelpasi kuunnella, katsella. Mielessä ilman muuta myös tuo Perhosen lapsi, jaksoipa urheasti huutamatta - toisin kuin nuo toiset - iltamyöhään poika lavalla tepastella.
Valveilla piti miljöö katselijansa.
Vasta kotimatkalla alkoi omaa suuta repiä vähän samaan malliin kuin laulajilla lavalla.
Isompi Tietäjä möyryää: - alkupuoli oli jopa kammottavaa kuultavaa
- loppupuolella hän joutui hieman pinnistämään
- soinninväri oli kaunis, mutta ydintä puuttui
- tuntui ensin hosuvalta ja sitten vähän pliisulta
- soinnista puuttui pohjaa ja intensiteettiä Sirén/HS
Pienempi tietäjä ei jää pekka pahemmaksi: - lavalla ei tapahdu yhtään mitään
- vaikutelma on lähinnä levoton
- edes kuoro ei tule ohjaajan avuksi, sillä P ei ole säveltänyt sille mitään
Jääskeläinen/Karjalainen
Hittolainen ja 85 euron piletti taskussa ja tuo naarasperhonen lentelee taas tänä iltana Olavinlinnassa klo 19.
Surmaa itsensä, ja jättää kylmän viileästi jälkeensä oman pienokaisensa - siksikö kun hulttiomies, tuo Suuri Rakkaus on hyljännyt hänet?
Siinä kysymys katsottavaksi ja kuunneltavaksi,
vaan sittenkin:
Repiskö lipun vai meniskö sinne kitumaan?
Kas siinä vasta kysymysten kyssä!
Kaivolla ollaan, siis tällä kertaa ei sellainen vakavampi (cor)vika niin kuin ablaation aikaan. Päässee ystävämme Onni R helpommalla, vaikka kovin hätääntyneenä häärii kaivonsa ympärillä.
Murhe musta, mieli maassa aatamilla?
No jo on aikoihin eletty.
Jos vain kaivon pumppu renaa.
Eto asiaa nyt surra!
Vaan mites saunan lämmität, löylyt lyöt, itsesi peset, huuhdot jos vesi kaivossa pysyy, pumppu ei nosta vaikka kuinka vipuaisi. Allapäin nostaa laskee pumpun vartta. Tyhjää potkii rautavarsi. Vesi kaivossa pysyy.
Aikansa kun rumppaa ja kun hikoontuu mies ja miehen mieli, niin tasapaino palailee kuten aina hikihomman jälkeen: näkyy jo ees yksi valopuoli.
- Toisaalta rumahan tuo onkin - pois joutava vanha ruma romu, tuumaa Onni silmäillessään tuota invalidisoitunutta.
Haaveilee, on jo vuosia haaveissa ollut, jos saisi sellaisen entisaikojen kaunottaren, sellaisen jossa muodot kohdillaan, pyöreähkö pallukka siinä keskellä ja kaareva kaikkine varsineen. Semmoisen Rautarouvan jos Paratiisiin saisi.
Mutta niin turhaan, niin turhaan haikailee menneiden aikojen mies menneiden tavaroiden perään. Mistäpä semmoisen muotopumpun tähän, käsikäyttöisen rautaisen kaunottaren.
Sähköllä sähköllä ja kovalla äänellä rumpsuttavia ehdottavat kauppamiehet jos kauppaan erehdyt tai sitten noita ei-niin-minkään näköisiä nökeröitä, seinään kiinnitettäviä. Seinään kiinnitettäviä!
Vinttikaivoa ei enää viitsisi pystyttää, semmoista Veken tekemää, se on jo kerran ollut, ja Vekekin jo kuollut, liian laaja-alainen on kauneudessaan, ja vaarallinenkin. Ei mökin kaivokehystäkään, somaa kyllä, tänne siirtää viitsis, se kun siellä paikoillaan jo jököttää. Vaikka joutamisen puolesta joutaisi.
Aiinakaan ei viimesyksyiseen myllerrykseen menemistä ole - että pihasaunaan vettä ranasta! Herranen aika! ja Luoja varjele! Ruiskauta nyt vettä hanasta - kauha, taasa, korvo täytyy olla. Käsivesi, käsinpesu.
Semmoinen jurake tuo Onni tänään, jääköön pulaan kun ei kelpaa apu.
Tapahtuu kirkon lehterillä tuonalähtösunnuntaina, mukana korevväät ja kaikki. Mitä mainioin ämmäluoma, luomuämmä, ämmäolema!
Ämmä ettäänperältä
Ken? Kuka?
Neititellä
vai
Teititellä? Akkaa.
Virtesä vetäs,
kuulu etäs
ja het takkaa: - Höh! et sie tunne muka?
***
**
* 20 ja 14 tai 14 ja 20
Siinä raikuilun vuoden 2014 tarkennettu, toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi, saa ja pitää lipsahtaakin. (Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)
Kirkkoherran
raakkas
- tuon perhanan.
Titteliksi
pisti Vapaaherran.
***
**
* 20 ja 14 tai 14 ja 20
Siinä raikuilun vuoden 2014 tarkennettu, toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi, saa ja pitää lipsahtaakin. (Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)
Viedään värikäs Venäläinen, kirkkoherra, eläkkeelle. Nyt pyhänä täällä Ämeriäkkylässä. Pertille jo tässä vaiheessa etuottona: iloisia eläkepäiviä - ja yksityistä elämää, vihdoin! Kirkkovenesoudut ja kaikki kamppeet.
Vaan siitä sitten ajallaan.
Kanootein käytiin jo harjoittelemassa.
Eli tulin vain sanomaan, että harjoitusmielessä hypätkää ensin Juha Hurmeen tervaveneeseen, so. tarttukaa Nyljettyihin ajatuksiin, sillä
suorastaan pakkohan teidän kaikkien vähänkin kultturi- ja kirjaihmisten on viimein kovin kourin tarttua airoihin ja siirtyä 20 päivän matkalle Kustavista Hailuotoon Hurmeen, tuon Hullun kirjoittaneen, opastukseen.
Melkoisen eläväinen kala on käsissänne, nyljettynäkin sätkivä.
Ja oppii soutamaan - rakoitta.
kaksi kuvaa, kaksi tietä - yksi kysymys:
Kummassa mielikuvitukselle enemmän askaretta?
SAMALLA REISSULLA Tolosesta
Yksi meistä
lähti - junalla! - Islantiin
asti.
Kaksi meistä
piipahti samantien - autolla - Venäjän Värtsilässä.
***
**
* 20 ja 14 tai 14 ja 20 Siinä raikuilun vuoden 2014 tarkennettu, toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi, saa ja pitää lipsahtaakin.
(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)
HV
Hj
Ja voihan hele-vetti! Tuota se vielä puuttu, että tuo yks tunkee hiihtolatuloille!
Pääselostajaksi Njam'njam'Njam.
Ois vaan pysyny pääelostajana.
tuus Lennu
myrt.
Kerrankin Lennun kanssa samaa mieltä, mikäli ihmisveli tätä tarkoittaa:
Toisaalta: eipähän oo sitten muita lajeja maiskuttelemassa, ja kuitenkin kun palkkaa maksetaan, niin joutavalle jotain.
Sarjassa Kuka nyt mitään lukisi, tänään on vuorossa HS:n Teema, jonka uusimman numeron 3/14 teemana on Intohimo - Passion.
Samalla onnitelkaamme Himon Intoa, joka tänään viettää nimipäiväänsä; ennenhän, silloin parempina aikoina, juhannusaaton sankari oli tietenkin Jussi, joka näin kylmänviileästi on syrjäytetty palliltaan.
Oi niitä Ihmiset suviyössä -aikoja! Oi!
Intohimo voi olla kaikkea muuta kuin seksiin liittyvää, vaikka siihen lokeroonhan se useimmiten työnnetään.
Parikymmentä julkisuuden kasvoa kertoo kirja-aukeaman verran omistaan. Poimitaanpa sakista jokunen, myös himottomuus:
+ Pepe Wilberg: Sekuntien hetket - 'Kun Suomi voittaa ja tulee palkinnot, niin jumalauta on vaikea olla.'
+ Anna Kontula: Tanssi - 'Kun perustuslakivaliokunnassa näkee itsensä, kollegat ja asiantuntijoita pönöttämässä samalla tavalla, niin siitä on intohimo kaukana.'
+ Mark Levengood: Jatkuva liike - 'Seksi suomalaisen miehen kanssa on kova kokemus.'
+ Matti Apunen: Työ - 'Jalkapallossa maali on hetken hurmio intohimon pitkässä juoksussa.'
Kuvankaunis Minna Kauppi, Pasi Ikosesta äskettäin eronnut, Sipe Santapukin löytänyt suunnistuksen yhdeksänkertainen maailmanmestari puhdistaa pelin ja putsaa pöydän:
- Sanoisin kyllä olevani seksuaalisesti intohimoinenkin.
Kuulostaa pornolta, kuin olisin hirveä syöjätär! Mutta mieluummin lietson kuin lasken tunnelmaa.
Kristiina Halkola kertoo Käpy selän alla -kuvauksista, miten Mikko Niskanen hääräsi ympäriinsä ja oli tyytyväinen kuin pieni sika. Satu Tiivola kertoo Lollo-vaateketjustaan ja bisnesvainusta. Stefan Lindfors hedonismista ja hieromasauvastaan. Anja Snellman on ottanut selvää minkä alan naisia Sonja O vanhentuneena naisihmisenä nykyisin on.
Teemasta löytyy viisasta selitystä intohimolle sadan kirjan sivun verran, lehtihän on kirjan muotoinen ja näin ollen käteen käypä. Ehkä vavahduttavin on loppuluikaus, missä vapaa toimittaja Tero Kartastenpää kertoo mahdollisuudesta tulevaisuudessa (Levy: Love and Sex with Robots) rakastua robottiin:
- Kone tyydyttää seksuaaliset tarpeemme tehokkaammin kuin ihminen. Moni haluaa mussukkarobottinsa kanssa naimisiin.
Eiköhän päivänsankari Himon Into ja me muutkin näillä tiedoilla yks mittumaari selätetä ja selvitä - sitä ikiomaa ja uskollista robottia etsiessä aika kuin siivillä kulu! Katella tillotetaan vaikka tuota Kaupin Minnan pärstää, jos ei ulos ole menemistä, eikä loverobottia näy ei maillahalmeilla kuulu.
