hikotusta ... sivumerkkejä

Onko se Ilta-Sanomat lopulta niin paljon huonompi ja köykäisempi lehti kuin Helsingin Sanomat?

Onni Rentnerin postilaatikkoon elinalueensa Paratiisin portin pieleen kannetaan päivittäin kumpikin aviisi, joten Onni jos kuka on varsinainen lehtiasiantuntija, olletikin kun olettaa sopii hänellä olevan myös tallessa se lehtien lehti ihmisluoman alkuajoilta, siis se lipsauslehtisuoja.

On harvinaista että IS päivittäin jonkun postilootaan kannetaan, tässä tapauksessa se johtuu hyvästä ja bilateraalisesta naapurisuhteesta: Onnille tulee HS, kotiintilattuna 0,94e, naapurin Kalle noutaa päivittäin IS:n Osuuskaupalta, 1,41e + bensat.
Lehtien vaihto tapahtuu kun naapuri on saanut ristikon ratkaistua iltahämärissä; Kalle kiikuttaa Ilta-Sanomat laatikkoon, jonne Onni on oman Hesarinsa vaihdokkina hyvissä ajoin päivällä, päivälehdestä kun on kysymys, toimittanut.
Joskus vaihto menee pitkäksi, jopa seitsemään kahdeksaan, joskus vaihto on varhaisempi, mutta ikinä vaihtoa ei hylätä.
Eilen naapuruksilta vaihtuivat ainakin seuraavat uutiset ja jutut

Onnin HS tarjosi Kallelle:
1. Kalasataman työmaa seisoo rahapulan takia
2. Suomi nousuun vaikka puhumalla
3. Orpo haluaa valaa uskoa
4. Facebook menettää otettaan teineistä
5. EIT siunasi pääministerin ex-naisystävän sakot
6. Lukion historia sytytti sanasodan
7. Siperian henkäys toi pakkaset
8. Hollande väisti kysymykset salasuhteestaan
9. Amerikkalaisnuori itsenäistyy autossa
10. Pitkämäki uudelleen vuoden urheilija

Onni sai vastineeksi Kallelta:
1. Kosinta yllätti täysin
2. Upseereilta meni usko Suomen puolustamiseen
3. Talvi tekee jäätepposet
4. Tekisi saman uudestaan (iso Matti Vanhasen naamakuva)
5. Vanhemmat uusavuttomia? (iso OAJ:n pj Olli Luukkaisen naamakuva)
6. Positiivisuutta peliin (Saarinen, Samulin, Bjurström hymynaamoineen)
7. Nyrkkeilijää epäillään pahoinpitelystä; Diakonia pahoinpideltiin
8. Kuumia suhteita Suomessakin (Kekkonen, Mannerheim, Virolainen)
9. "Mukavampia" lapsia viinillä
10. Kihlaus oli perinteinen (laihtunut Jutila Satunsa kanssa)

Näin keskiviikkoinen tammikuun puolenvälin uutisanti Paratiisissa on paketissa.
Olisivatko lehtien otsikot olleet 'päikkäin' vaihdettavissa?
Täydentyikö tieto? Sivistyikö Onni? Entä naapuri? Kumpi hyötyi enemmän vaihtokaupassa? Oliko laadukkaampi lehti laadukkaampi? jne. jne.

Siinäpä pulmaa kuin muinaisella tanskanpojalla.
Jätämme Onnin oman onnensa nojaan pohtimaan asetettuja kysymyksiä, ja miksei - pohdiskelkoon myös lukijakunta tykönänsä, et kuis on. Ja Onnihan voisi Paratiisissaan pohtia myös vakavasti sitä, eikö se maailman ensimmäisenä ilmestynyt lehti, siellä Paratiisissa, olisi yhä riittävän kattava ja sopivan vihjaava saamaan Onnin pään sopivasti sekamelskaan siinä missä IS ja HS.

Laakkosen Yrjö on Pohjois-Korean ei kun siis Pohjois-Karjalan mahtimies, jolla sanansijaa joka paikassa.
Sanomattakin selvä asia.

Kuten kuva näyttää: koko P-Karjalan lehtiviestintä hallussa ja omistuksessa.

Maakunnassa ilmestyy ainoastaan kaksi maakuntalehteä Karjalainen sekä Viikko Pohjois-Karjala, joista jälkimmäinen vain vaivoin sanomalehtimäinen kun ilmestyy vain kerran viikossa ja ihan omine nokkineen, koska pääkaupunkidemarit hylkäsivät lehden jättämällä sen tukiensa ulkopuolelle.
Niinpä VPK:ta nykyisin kustantaa Osuuskunta Kansan Valta:
'Maakunnan oma viikkolehti säilyttää tutun perusilmeensä ja pyrkii myös kehittämään sisältöään entistä monipuolisemmaksi. Samalla turvataan yhteiskunnallisen viestinnän moniarvoisuus Pohjois-Karjalassa.'

Aikamoisena yllätyksenä ilmestyi sitten moniarvolupausta lunastamaan vuoden 2014 eka numeron pökerryttävä ja miltei kiäriäismäisesti veret seisauttava kansi: puolisivua Yrjöä, kuvana!
Palvottavaksi?

Kunhan ei turhaan kehua reuhkaisisi, kuvia kumartelisi - siis lehti, ei Yrjö.
Vai olisiko Yrjö ostamassa tämänkin lehden konserniinsa, niin eivät turhia lehdet asioita seuloisi, joutavia höpisisi?

___
Kirjoittajan kytkökset:
omistuksessa
1 kpl Osuuskunta Kansan Valtaa
315 kpl P-Karjalan Kirjapainoa
suvulla sentään jokunen enemmän

City-lehti on täynnä elämäntarinoita kiihkeimmissä muodoissaan, melkein livenä ja kaikki rilikuttimet näpeissä. No mikä ettei!

Kaipaa vaan välillä sekaan rauhallisempaa menoa ja asettumista.
Sitä tarjoaa Elämäntarina-lehti. Ihan ennen kuulumaton ja käsiin osumaton lehti, vaikka on ilmestynyt jo vuosituhannen vaihteesta. Straniuksen Pentti sen Petroskoin-matkalla käteen punalsi, kun Karjalan Sanomia ei mistään löytynyt. Kai korvikkeeksi.

Jokin Regina tai Nyyrikki? Senhän se ja nuohan ne ekana mieleen pukkasivat ja jotka jo kuolleiksi luulin, kunnes googlasin! Vaikka tuskin se Pentti nyt semmoisia salkussaan vierailla mailla olisi kanniskellut.

Löytyipä lehti, joka ensi kosketuksella samanlaisen sytkäyksen antoi kuin aikoinaan eka kosketus Elonkehään: Vai että ihanko on tosi jotta tämmöistäkin julkaistaan Suomessa! Eli ihan toisenlaista kuin mikä näkyvillä on ja mistä julkisuudessa puhutaan. Vähän niin kuin nurkan takana puuhasteltaisiin.
Eihän näistä tavan media mitään kerro, ei ainakaan IS eikä IL eikä HS eikä ...

'Nyt kun laitat paketin niin älä laita voita kun tuli näin lämpimät ilimat, se taitaa mennä rasvaksi. Ei tartte laittaa leipää. Et sinä ole hommannu viinapullua ei se haittaa vaikka yhen sinä laittaisit. Mutta se pittää pakata hyvin kun pakettia heittelevät että ei säry. Jos sinä laitat sen tulemaan niin täytä vetellä ihan täyteen korkkia myöten että ei hölskää ja korkki hyvästi kiini, pane oikia korkki että ei aukia taikka vuoja.' Isän kirjeestä rintamalta/Kaisa Kervinen

Eikös alakin jo kiinnostaa? Tiedä vaikka löytyis se kadonnut vyö ...
Taikka

'Hän oli tullut siihen ikään, ettei hänen sähköposteihin vastattu ---
Hän oli tullut siihen ikään, että kassanhoitaja sanoo päivää eikä hei ---
Hän oli tullut siihen ikään, että hän oli läpinäkyvä. Vaateosaston myyjä, jos sellainen oli, tuli palvelemaan kolmen pyynnön jälkeen, katsoi ohi ja ohjasi alennuskolttujen rivistöä kohti ---
Kosmetiikkaesittelijä ei katsonut häneen päin lainkaan ---
Hän ei ollut kiinnostava edes lääkärin silmissä ---'/Maijaliisa Mattila

Miksi pukki ei tullut
Satujoulu
Pyörätarinaa
Junamatka
Jään yli
Polku
jne.
Tavallisia tarinoita tavallisista ihmisistä eikä mistään tauskipeltosista, joita levikkilehdet täynnä.
Tosin kunnon korkkaricityläisille enempi eksoottisia nimikkeitä myös tarjolla: Torpan tyttö navetassa, Karjakkona kartanossa yms.

Luennassa siis Elämäntarina: Elämäkertateemainen kulttuurilehti, 14. vuosikerta / 51.nro, joka ilmestyi marraskuussa. Päätoimittajana Liisa Enwald. Kultti ry:n jäsen Julkaisija: Elämäntarinayhdistys ry. Kärsämäellä 1999 perustettu 400-jäseninen yhdistys.

Vanhahtavuudessaan tuoreelta tuntuva lähimmäiskääre - metsäradiomainen. Avatkaas!

Kaikenlaista dokumenttia, jos fiktiotakin, on tullut luettua turtumuksiin saakka, vaan aina sieltä jokin yksityiskohta pääsee hätkähdyttämään. Niin kuin nyt tämä Aino Kuusisen muistuma kirjassaan Jumala syöksee enkelinsä (Otava 1972) Vorkutan vankileiriltään Jäämeren kylmyydestä.

Jos joku kaatui heikkoudesta eikä jaksanut enää nousta, hänet ammuttiin muitta mutkitta. Entä miten kävi ruumiiden? Niitä käytettiin puutavaran vähyyden vuoksi ratapölkkyinä, sillä niin kaukana pohjoisessa ei ole puita eikä siis puutavaraa. Kun maa oli jäätynyt talvella kovaksi, kestivät nuo ihmisluilla tuetut raiteet suurtakin liikennettä.

Kesällä tämä rataosa täytyi "panna viralta". Mutta talvella taas ajaa hurauteltiin. Kuten eräs veturinkuljettajana toiminut vanki kertoo ja kuvailee, miten 'voi ajaa pelkäämättä, jäätynyt tundra vain rasahtelee veturin alla'.
Totta totisesti: moneksi on ihmisestä - elävänä ja kuolleena.

ps
miten paljon kauniimpaa on lukea kirjerakkaustarinaa!

RAUHA SIUNAA
SUKUPOLVIEN TYÖN JA UHRIT

On tuota harmaata kiviseinää tullut tuijotetuksi aamuisin kyllin aikoinaan, lyseolaispoikana opettajien nutuutettavana. Epävarmana tulevaisuudestaan.

Vaikka valoihan se pystyviiva-Imppa uskoa tulevaisuuteen kaitafilmatessaan parhaiden urheilusuorituksia kamerallaan:
"Tämmöinen on mainio väline. Teillä kaikilla on varaa tämmöiseen sitten aikanaan." - Sitten kun meistä tulee herroja. Sitä se Imppa tarkoitti ja kuvasi kun Rusin-poika kylmiltään kiskaisi satasen 11,5 käytyään ensin henkisauhuilla katsomon takana.

Ja taas tuo kivetty teksti kylmän kalseana edessä. Juhlasalissa, aamuhartauksien pitopaikassa; Ellin silmät yhä kiiluvat puhujapöntöstä lempeyttä vailla.

Nyt vapaaehtoisena samassa salissa pallolamppujen alla; virtana vilahti juuri Jämän lunttaukset ja Kuivalaisen Oton korvia vihlova karjunta ja ovien ryskytys kun väkisin yritti päästä juhlasaliin käräyttämään meitä tänne välitunniksi piiloutuneita.

Taiteen takia nyt täällä. Ja ehkä myös jelppimisen. Zonta-naiset tai jotain. Vapaaehtoisesti.

Ensin musiikkiin.
Siksihän me etupäässä täällä istumme parinsadan muun kokoontujan kanssa loppiaistunnelmissa.
Sitten tauolla oheistuotteena maalauksiin.

Kimaset ja Munsterhjelm esillä. Ei vähempää! Sepon veljen lapset musisoimassa. Kyllä lähtee!
Väärän puun (koivun?) takaa, vai miten ne sattuvasti sanovatkin, sukulaisia kumpaisetkin. Jotenkin näin että vaimon enon lapsen lapset ja siskon miehen isän sedän jne...
Rinta röyheänä siis joka tapauksessa.

Mozartia, Schubertia, Sibeliusta, Chopinia jos Meriakannon Oskariakin.
Pipareita ja glögiä tauolla ja samalla tauolla sitä Munsterhjelmin Hjalmaria, Halosta ja Edelfeltiä seinältä.

Vain yksi harmi jäi kaivertamaan: Hildu Roosa Elisabet Rengon biologian luokka jäi näkemättä - joku amanuenssi vai mikä lie oli varannut sen huoneekseen, pah! - ja niin paljon kun siitä haaveksin että sitten näkisin sen luokkahuoneemme missä tämä ikivanha Hildu Roosa kertoi suikulaisista ja banaanikärpäsen perimän periytymisestä ja siitä miten mukavia mussukoita nämä, me, maalta tulleet lukiolaispojat ovat näihin kaupungin jermuihin verrattuna ... että näille sietää laittaa lähtönumeroksi jo kahdeksan ja siitä sitten ylöspäin todistukseen hilata ...

- Ne vain puuttuivat, ne mitkä ne veivät niitä lahjoja tuonne Jeesukselle, mitä ne olivat ne miehet?
- Tietäjiä.
- Niin niitä. Ne uupuivat.

Isä ja lapsi siinä käyvät keskustelua autolle palatessaan. Älkääkä luulkokaan että isä siinä mitään tietäisi tahi muistaisi! Lapsi ja isä, yhä, vaikka kyselijä vaihtumassa, ajanratas verkallensa kääntymässä: Tyttö on jo Iso, isä Vanha. Aikuisia kumpainenkin.

Muuten soma seimenääri, iskästäkin. Vaan ne miehet!
Kaipa nekin, mitkä ne nyt olivatkaan ... niin ne Itämaan tietäjät, vähitellen sinne tiensä löytävät. Ensi loppiaiseksi tai sitten sitä seuraavaksi. Tilaa on. Vaikka koko kumpu käyttää.

Ämeriäkkylässä, Ämeriäkkylässäpä hyvinkin, tässä ollaan, missäpäs muualla. Keikossa. Ja Itämaan tietäjistä, näin loppiaisna, kapelo. Kuten nähdään.

"Niirala niitä tulvii, vaan eivätpä jää tänne.
Eivät ne jää näin lähelle rajaa, eivät pysähdykään. Tahkolle ja muihin huvipaikkoihin ohi hurauttavat; eivät pysähdy seimen ääreen edes sen vertaa että lahjojaan jakaisivat, kun kiire on tahkoille ja muihin huvikumpareihin...", mietiskelee iskä, itsekseen autolle palattaessa. Jokunen sana tihkuu kuultavaksi asti.

- Ei ne kuule venäläisiä ole ne itämaan tietäjät! arvaa saattelija isänsä ajatukset ja ohjailee, huumorilla - äänen sävyssä ymmärrystä.

Onni on naisensa valinnut. Punkkarirotta, se se on.

Jotenkin vinksahtanut on Paratiisiaan pitävän Onni Rentnerin maailmankuva. Ainakin ajasta jälkeenjäänyt. Pelleksi - eikö muuten Ahos-Jannenkin vähitellen pitäisi siirtyä virallisesti pellehyppääjän kirjoihin? - pian sanovat mikäli aivotaantuma jatkuu eikä nykyaikaan kääntymystä enemmissä määrin tapahdu.

Eipä silti: yrittää hän sentään aina silloin tällöin toisinaan tulla maailman menoon ja melskeeseen mukaan. Jo toki ja nähkääs!

Viimeisimpänä tempauksena on osanotto naistenlehden äänestykseen.
Hänellä on aina tapana äänestää. Äänestettiinpä sitten kansanedustajaa tai parasta makkaramerkkiä, kautta aikojen parasta lämääjää tai, tai niin mitä hyvänsä. Jos vain suinkin silmiin sattuu äänestyslapuke, on hän heti pystykorvan valppaudella juonessa mukana - tuntenee jotenkin pakolliseksi kansalaisvelvollisuudeksi osallistua edes sivusta monenlaisiin pippaloihin. Puolueistakin hän on, tasapuolisuuden nimissä, äänestänyt kaikkia puolueita paitsi RKP:tä: eihän se itärajalla ole ollut mahdollistakaan. Vaan saapas nähdä nyt kun EU-vaalit keväällä käydään, josko vaikka näitä Ylämyllyn ja Kontiorannan lakkauttajia äänestäisi, pasifistimielinen kun Onnimme on.

Uusimman äänestyksen kohteena oli valita Vuoden Eeva, omaa paratiisitarta ei tietenkään voinut äänestää, sillä se olisi ollut sitä kotiinpäinvetoa, jota mies viimeiseen saakka välttelee, paitsi polttopuuasioissa.

Alla olevan listan naisista hän valitsi naisen, joka ei pienistä hätkähdä ja jonka punkkarinuoruuskautta hän ihailee.
Kohde oli aikoinaan ennen menestymistään oikea punkkarlirlotta, jota ei koulunkäynti pahemmin inspiroinut.
Siis?

Tuli pikkuhousunsuoja. Ilmainen. Lehden perään oli liimattu. Käyttämätön. Siitäkös hämminki syntyi. Miespuolinen tilaaja. Ehkä olisi toivonut miel. jakoavainta tai tippakannua öljyämiseen.

Sitäs tilaa naistenlehteä!

"Mikä alkio ei kuulu joukkoon?"
Heräsi vakava kysymys, aivan kuten entisessä joukko-opissa. Nyt viimein kävi selväksi, ettei kuulu tähän joukkoon. Melkein itku pirahti.
Ja kun niin oli fanittanut lehteä jo parin vuoden ajan, viimein tilannutkin sen.
Ja mitä sai palkaksi! Pikkuhousunsuojat!

- Pikkuhousunsuojat!

Mies joka käyttää vain pitkiä housuja, varsinkin talvisin. Siis alushousuja. Ei mitään nauramista: virtsatientulehdus on vakava asia. Ei niissä pitkissä kalsareissa mitään hävettävää ole. Rohkeasti vaan pitkät pöksyt jalkaan, vaikka miten nauraisivat muut viluisina tutistessaan kuten Hannu Kapaselle HIFKin pukukopissa aikoinaan.

Yritti se lukijamies epätoivoisesti paikalleen asetella. Sitä sidettä. Vaan eihän siitä mitään tullut.
Sen nyt arvaa.
Jotain oli koko ajan tiellä jotta olisi saanut ne paikalleen asetetuksi.

Luopui lopulta yrittämästä ja päätti ensialkuun lakkauttaa tilauksensa: - Moinen lehti! Harrastaa sukupuolista syrjintää! Tuli jo mieleen oikeuskansleri, eduskunnanapulaisoikeusasiamiehenvaramiehenäkin toiminut Jaakko Jonkka: jos valittaisi - Jaska kalsarimiehenä saattaisi ymmärtääkin ja tarttua epäkohtaan.

Lukijamies on, kuten arvasittekin, Onni Rentner, se eläkeläinen, mutta arvasittekos lehden?

EEVA!

jatk.

Humaltua ei pitäisi, ei varsinkaan näin.
Pitäisi osata putelinsa ja rakettinsa paukutella säällisemmin.
Lukekaahan mitä ystävän aamumaili yö'Maili'-tyttösestä kertoo.
Ihan syäntä sykähyttää:

Kahvinkeittohon. Pannu hellalle. Sisähuussiin. Tuli hellaan. Pöönät pannuun. Pötyä pöytään.
Takaisin yläkertaan kyselemään, että --- Uninen tuhina kuului petistä, mutta laskeutuihan tuo kahville. Kävin laittamassa olohuoneessa joulukuuseen valot. Katsahdin saunalle. Onpa muisti huonontunut: saunaan on jäänyt iltakierroksella valot. Kylpyillan jälkeen käyn aina ennen kymmentä laittamassa pellit kiinni ja katsomassa, että kaikki on kunnossa. No, joo. Juodaan kahvit.
Juotiin kahvit.
Katselin ipadista uusimmat vanhat uutiset.
Jaa, käynpäs sammuttamassa ne valot.
Saunan eteisen oven avattua huomasin lattialla valkoista. Mitenkäs... jäikös pyyhe oven päälle... tavallisesti vien sen aina saunaan kuivumaan... nyt se on pudonnut lattialle...
Valot pukuhuoneeseen...

Valkoiset saappaat!

Siinä hän on... valon lapsi... pukuhuoneen penkillä nukkuu käppyrässä... laukku pääpuolessa... kännykkä jalkopäässä... punatukkainen tyttö... nuori nainen...
"Kukas sie out..."
"Mhy..."
Läksin sisään ilmoittamaan, että ei minun muistissa olekaan mitään vikaa. Saunassa nukkuu tyttö!
Ja sitten varustaudumme taskulampuin, kännyköin ja kameroin. (Pyssyä meillä ei ole.) Jos vaikka pitää soittaa poliisia tai sairasautoa tai ottaa valokuva.
Saamme vieraan ylös. Ei näytä olevan erityisemmän "sairas". Viinan lemu tosin on aikamoinen.
"Mistäs sie out? Outkos sie tiältä?"
"Joo..."
"Pitäiskös siun lähtee kotiin?"
"Joo..."
Alkaa vetää saappaita jalkaan. Meikkiä on naamassa rutkasti... järin pakkelia... punainen tukka... tumma pusakka... mitenkähän lie saanut nuo farkut vedettyä jalkaan... ei se ainakaan ehjänä saa niitä pois... piukat on...
"Piäsetkös sie?"
"Joo..."
Hoippuu ovelle.
"Ota laukku... ja kännykkä..."
"Ai niin..."
"Mistäs sie out..."
"Tuosta kyliltä..."
"Siula ei ou heijastinta... piäsetkös sie..."
"Joo..."
Hoippuu pihaan ja osaa suunnistautua pihatielle. Katoaa aamupimeään. Vissiin se tietää minne mennä.
Tarkistan, onko auton jälkiä. Toiko joku sen pihaan. Ei näy mitään jälkiä. Ison tien reunaan se on aamulla jäänyt. Nähnyt joulukuusten valot ja önkyröinyt pihaan... sattunut saunaan... vai tiesikö minne tulla...?

Päivä valkenee. Tihkuttaa vettä.
Jotta: ei kun vuoden jatkoja!
terv. rip

Oi oppi ottakaatten joutsenista, ja Antoisaa Uutta Vuotta kaikille teille!

IS-katsaus 30.12.2013
miten oikeat miehet potkivat toisiaan ja iskevät päätä kiveen sekä miten ero onnellistaa naisen yms.

Vihon viimein on Paratiisin alkuasukkaan Onni Rentnerin puheenvuoron aika. Joko hän on pidätellyt mielipiteittensä vuota tai sitten hänellä on ollut muita kiireitä Paratiisissaan nyt kun kesä näyttää tulleen talven keskelle: lumikolaa kesäsäilöön jne. jne.
Annetaanpa miehen digistä tikistää sanottavansa, koska näkyy parhaillaan lueksivan netistä Iltistä ja ääneen sadattelevan rinkulan kiertäjiä sun muita turhanpäiväistä työtä tekeviä potkijoita: Schumacher näyttää laskeneen kielletyistä paikoista suksilla ja Silva katkaisseen raajansa leijonahäkin tapaisessa tilassa vapaapainiottelussa.

- No johan taas on pojilla pelit ja pensselit! Aikuisilla miehillä! tuntuu lukijamme tuhahtelevan.

Jotenkin noita julkkiksia sun muita hörhöjä lehtien kansista tutkaillessa ja tuskaillessa tuntuu monesti lujasti, etteivät ne oikeita hengittäviä henkilöitä ole, vaan pitävät yhtä sarjakuvaporukan kanssa; yhtä eläviä tai kuolleita ovat kuin Aku Ankka, Nakke Nakuttaja ja Viivi ja Wagner.
Siksipä ei Onni Rentneriäkään juuri hetkauta jos Michael törmää kallioon tai vapaaottelupainija Antonikselta, vai mikä kumman Anderson sukunimi sen etunimenä nyt onkaan, katkeaa sääriluun mukana pohjeluu. Säälin sijasta kysyttää, että onko 'poikain' pakko painia, onko joka koloon kallioon pakko päänsä työntää.
Vastauskin valmiina lukijallamme: - Joutavilla jottai!

Kovaksipa kovaksi on Onnimme kypsynyt Paratiisissaan! Lie lumettomuus, valottomuus masentanut yleensä niin onnellisen miehen. Paratiisi helvetiksi muuttumassa?

Tuota vielä kummastelee selvää potaskaa - ettäkö onnellinen! erotessaan! - ja jää tuijottamaan suu auki ammollaan Puuta kuin kuuta nousevaa: