Ilon kautta

Metsän siimeksessä, noin kilometrin päässä Storfinnhova Gård tilalta sijaitsee taianomainen Metsäkylä. Sen sydän on maan uumeniin rakennettu upea graniittinen savusauna. Metsäkylä on entisen omistajan Martin Andersenin älynväläys. Alue oli nuoren Martinin lempipaikkoja ja kun hän myöhemmin kehitteli Storfinnhovasta elämyskeskusta syntyi idea rakentaa metsään elämyksiä tuottava paikka, jossa aikuiset voisivat luvalla palata sisäisen luovan lapsensa maisemiin ja välittömän ilon tunnelmaan. Näin syntyi savusauna, puumajat ja Metsänhovi. Metsäkansalle luotu Metsäkylä sekä hämmästyttää että ilahduttaa.

Huikea mesta. Suosittelen.

Storfinnhova Gård, Metsäkylä
http://www.storfinnhova.com/suomeksi/metsakyla.html
Finnhovantie 163
25860 Björkboda

Menestystä ja seikkailuja elämääsi!

Ilkka Lavas
Sarjayrittäjä

Kaliningrad (ven. Калининград) on satamakaupunki ja Kaliningradin alueen pääkaupunki Venäjällä. Vuoteen 1946 saakka kaupunki tunnettiin saksalaisella nimellä Königsberg.

Viime vuonna ajelin Puolasta kohti Suomea ja ajattelin, että pitäisikö käydä kysäisemässä, pääseekö Kaliningradin läpi ajamaan. Tullivirkailija kertoi, että tarvitsen viisumin ja jos sellainen on, niin sitten onnistuu. Viisumia ei saa rajalta, joten viime vuoden Kaliningradin seikkailu siirtyi tälle vuodelle. Hankin viisumin etukäteen ja suunnittelin reitin Puola Gdansk - Kaliningrad - Baltiysk - Svetlogorsk - Liettua Nida - Klaipeda.

Viisumi pitää hankkia etukäteen

Viisumin sain muutamassa viikossa Suomesta matkatoimistosta. Ensin yritin virallisesta viisumitoimistosta, mutta koska minulla ei ollut hotellia vielä varattuna eikä ajopäiviä tiedossa, niin oli helpompi hakea viisumi matkatoimistosta. Viisumi maksoi 84 euroa.

Rajanylitys

Ylitin rajan kahdesta kohtaa. Saavuin upouutta E28 tietä Grzechotki:n kohdalta Venäjälle Novoselovoon. Rajanylitysasema oli moderni ja aivan uusi. Rajan ylitys sujui mutkitta. Minua avusti venäläinen tullivirkailija, joka neuvoi kädestä pitäen miten moottoripyörän tuontitullauspaperi(transfer tullaus) pitää täyttää. Viisumi minulla oli etukäteen ja olin kolmessa vartissa rajamuodollisuuksita läpi Venäjällä, Kaliningradin alueella.

Poistuminen Venäjältä oli eri rajanylityspaikasta. Ajoin kapeaa kannasta (Curonian Split, Kuurin Kynnäs) pitkin Morskoye :stä Nidaan. Tämä rajanylitys oli perjantaina, jolloin turisteja on enemmän liikkeellä. Rajanylityspaikka oli myös pienempi ja aikaa tuhraantui puolisentoista tuntia. Mitään ongelmia ei ollut kummassakaan rajanylityksessä.

Hotelli Kaliningradista

Varasin vain pari päivää ennen Kaliningradiin saapumista hotelliksi Heliopark Kaiserhof:in, joka vaikutti Hotels.com:in ja Booking.com:in arvostelujen perusteella hyvältä hotellilta.

Hotelli oli sitä mitä luvattiin ja vielä hieman parempi. Neljän tähden hotellin hintaan (74 euroa) kuului valtava buffet aamiainen sekä spa ja saunaosaston vapaa käyttö. Saunoja hotellissa oli 5 erillistä: höyrysauna, turkkilainen sauna, suola / mineraalisauna, mieto sauna sekä kovempilöylyinen sauna. Spa -osastolla oli poreallas, hyvä uima-allas sekä allasbaari. Heliopark ylitti ainakin minun odotukseni.

Tiet

Ajoin Kaliningradin läpi moottoripyörällä. Päätiet olivat hyvässä kunnossa (ainakin kun vertaa Puolan teihin). Kävin iltalenkillä Baltiyskissä. Tie Baltiyskiin oli ruuhkainen, mutta takaisin osasin tulla vähemmän ruuhkaista kiertotietä.

Venäjällä kannattaa reissata. Oppii ymmärtämään Venäjää ja venäläisiä. Kaliningrad on kiva pieni noin Helsingin kokoinen (400 000 asukasta) kaupunki, jossa voi viettää kaupunkilomaa.

Menestystä ja seikkailuja elämääsi!

Ilkka O. Lavas
sarjayrittäjä ja motoristi

Tiedät varmaan maapistepelin. Siis sen pelin, missä jokaisesta uudesta vierailemastasi maasta saat yhden pisteen.

Yksi maapistepelin välietapeista on vierailla vähintään yhtä monessa maassa kuin ikäsi. Kakskymppisenä homma on vielä kuulemma helppoa, mutta vanhemmat reissaajat tietävät kertoa, että viisvitosena uudet maat alkavat olla jo aika eksoottisia.

Lasketaanko lentokentällä pysähtyminen maapisteeksi?

Maapistepelissä on erilaisia sääntöjä. Toiset laskevat maan käydyksi vain kun ovat nukkuneet siellä yön. Toisten mielestä lentokenttähotellissa yöpymistä ei kuitenkaan lasketa eikä myöskään jos olet matkustanut yöjunassa vaikkapa Sveitsin läpi muttet ole muuten ole nähnyt Sveitsiä.

Entä Itä-Saksa vs Saksa?

Maapistepelissä yleisesti hyväksytty sääntö on, että jos maa on vaihtanut nimeä tai yhdistynyt, niin maa on uuden maapisteen arvoinen. Näinollen jos olet käynyt Itä-Saksassa tai Länsi-Saksassa ennen yhdistymistä ja nyt menet Saksaan, niin saat uuden pisteen. Sama koskee jos kävit vaikka Virossa Neuvostoliiton aikana, niin silloin se oli Neuvostoliitto ja nyt Eesti. Sama koskee Entistä Jugoslaviaa sekä uusia maita: Serbia, Bosnia-Herzegovina jne.

Entä Kaliningrad?

Kaliningrad on oma erillinen alue. Silti alue kuuluu Venäjään. Näinollen saan maapisteen vain yhden kerran Venäjästä. Toisen pisteen sain, sillä kävin aikanaan Neuvostoliitossa.

Maapistepelin idea ei oikeasti ole kerätä pisteitä vaan kerätä ymmärrystä, oppia ja suvaitsevaisuutta toisia kieliä, kulttuureja ja ihmisiä kohtaan. Siksi pisteiden oikeaa määrää tärkeämpää on, että reissaa ja näkee uusia ihmisiä ja paikkoja. Matkailu avartaa ja opettaa. Kannattaa reissata.

Isoin oppi joka maassa on: Everybody smiles in the same language. Kaikki hymyilevät samalla kielellä. Ihmiset on ihmisiä joka maassa.

Menestystä elämääsi ja pisteiden keruuseen.

Ilkka O. Lavas
sarjayrittäjä, jolla on nyt 38(42) maapistettä
Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska, Viro, Neuvostoliitto, Venäjä, Latvia, Liettua, Puola, Saksa, Slovakia, Tšekki, Luxemburg, Hollanti, Liechtenstein, Sveitsi, Ranska, Monaco, Italia, Espanja, Vatikaani, San Marino, Nepal, Intia, Burma(Myanmar), Cambodia, Thaimaa, Kiina, Japani, Australia, Malesia, USA, Kypros, Kreikka, Malta, Unkari, Serbia, Bosnia-Herzegovina, Romania, Slovenia sekä Kroatia

Alpit osaavat aina yllättää matkailijan omalla jylhyydellään. Alpit on hauska matkakohde moottoripyörällä ja autolla. Polkupyöräilijöille ja vaeltajille Alpeilla on paljon mukavia haasteita ja näköaloja.

Alpit on täynnä hyviä mutkateitä ja vuorten ylitysreittejä eli Passoja. Upeimpia näistä on kuuluisa (mutta ruuhkainen) Stelvio, Timmelsjoch sekä maksullinen tie Großglockner Hochalpenstraße.

Vinkki: älä mene suosituimpiin paikkoihin viikonloppuna!

Alpeille reissaavan kannattaa huomioida, että lähellä asuvat tulevat sinne useimmiten viikonloppuna, joten pe-su on ruuhkaa enemmän. Viikolla on enemmän tilaa.

Alpit on seikkailu. Suosittelen. Menestystä elämääsi!

Ilkka O. Lavas
Sarjayrittäjä

Saatat hieraista silmiäsi, kun saavut Wrocławiin. Juna taivaaseen taideteos on Puolan suurin taideteos ja se sijaitsee Strzegomski Squarella.

Wrocław sijaitsee Lounais-Puolassa, Oderjoen rannalla. Wrocław on Puolan neljänneksi suurin kaupunki ja siellä asuu noin 630000 asukasta.

Kiva pieni kaupunki. Lämminhenkinen tunnelma. Suosittelen jos olet ohi ajamassa tms.

Menestystä elämääsi!

Ilkka O. Lavas
sarjayrittäjä

Slovenia on pieni maa. Sloveniassa asuu noin 2 miljoonaa ihmistä ja sen naapurimaita ovat Italia, Unkari, Itävalta sekä Kroatia. Euroilla pärjää hyvin.

Kun juttelin tuttavieni kanssa Sloveniasta kaikki siellä käyneet suosittelivat Bled kaupunkia ja järveä, jonka keskellä on saari. Minun päämäärä oli huiputtaa prätkällä Slovenian korkein tie Kranjska Goran lähellä Kukla-Razorin luonnonpuistossa.

Tässä kuvia Sloveniasta. Kannattaa mennä pidemmäksikin aikaa.

Menestystä elämääsi!

Ilkka O. Lavas
sarjayrittäjä

Lentokone laskeutuu Splitin lentokentälle. Paparazzit ovat kuvaamassa. Samalla lennolla tuli julkkiksia ja meidän porukka.

Majoitumme tunnin ajomatkan päähän Marušićiin, joka on Makarskan Rivieraan ja Omišin välissä. Huoneiston olimme varanneet Homeaway:n kautta.

Kroatiassa parhaan loman saa, kun varaa huoneiston, vuokraa auton ja seikkailee ympäriinsä. Oma huoneisto on rauhallinen. Autolla pääsee eri beacheille ja aktiviteetteihin. Toki pääsee julkisillakin, mutta oma on aina oma.

Linnoja

Kroatia on täynnä linnoja. Niissä riittää ihmeteltävää pienemmille ja isommille. Kannattaa mennä joko heti aamusta tai myöhään illalla. Keskipäivällä on tuskaisen kuuma kävellä.

Laivareissuja saarille

Saarille menee laivaretkiä päivittäin. Kroatian saaristo on upea ja saarilla olevat pienet kylät ovat sympaattisia. Käymme Dracin saarella ja kuuluisallab Bol kylän lähellä olevalla beachilla, missä löytyy kaikille tekemistä:  kivoja rantabaareja, kioskeja, auringonottoa, surffausta, leijulautailua, moottoriveneilyä, sukellusveneretkiä ja vesitemppurata.

Omiš

Omiš on isompi kaupunki Makarskan ja Splitin puolivälissä. Omišiin laskee joki vuorilta. Joella voi käydä ihailemassa luonnonpuistoa jokilaivaristeilyllä. Joella on myös koskia ja tietenkin koskenlaskua. Hurjapäille sieltä löytyy myös köysirata, jokan menee 150 metrin korkeudessa.

Krka kansallispuisto

Must see paikka on Krka:n kansallispuisto, missä on upeita vesiputouksia. Kansallispuistossa voi myös tutustua sepän pajaan ja vedellä toimivan jauhomyllyn toimintaan.
Krka:n luonnonpuistossa voi myös uida vesiputouksen lähellä.

Kroatiassa on hyvää safkaa, jengi osaa englantia, on hyviä palvelemaan. Kroatia on mukava maa. Suosittelen.

Ilkka O. Lavas
Sarjayrittäjä

Saavuimme Bosnia-Herzegovinaan Serbiasta reittiä Topola - Valjevo - Sarajevo. Tietä oli mukava ajaa ja se oli suhteellisen hyvässä kunnossa verrattuna vaikkapa Romanian kuoppaisiin ja sata kertaa paikattuihin teihin.

Sarajevo on vuorten ympäröimä, joten sinne tietkin kulkivat pitkin vuoristoteitä. Saapuminen kulki pitkin upeita maisemia, pitkin mutkaisia teitä ja vuoret lävistäviä tunneleita. Sarajevon halkaisevan joen vartta pitkin kulkeva tie opasti meidät majapaikkaamme Hayat -hotelliin.

Majoituttuamme lähdimme kävelylle ja syömään kaupungille. Motoristin majoittumiseen kuuluu nopea perusrutiini: käy suihkussa, pese visiiri, laita radiopuhelin ja kypärämikrofoni latautumaan.

Sarajevo on melkoinen uskonto-, kulttuuri- ja turisti- sekamelska. Toisissa baareissa saa polttaa vesipiippua, toisissa uskonnollisista syistä ei myydä alkoholia,  ei edes viiniä. Kaikille on jotain kuitenkin tarjolla ja saamme hyvää ja herkullista Bosnialaista ruokaa vatsamme täyteen.

Kävelemme kadulla, sodan haavoja on näkyvillä taloissa: kranaatin sirpaleiden jälkiä ja luodin reikiä taloissa. Kirjaston seinässä on kyltti, missä kerrotaan Serbikriminaalien polttaneen kirjaston vuonna 1992.

Pysähdymme kyltin ääreen: Tältä paikalta Gavrilo Princip ampui Sarajevon laukaukset.

Sarajavon laukaukset oli kesäkuussa 1914 tehty poliittinen salamurha, josta käynnistynyt tapahtumaketju johti kuukautta myöhemmin ensimmäisen maailmansodan syttymiseen. Serbialaisten tukema separatisti Gavrilo Princip ampui Itävallan miehittämässä, slaavien asuttamassa Bosniassa Itävallan kruununprinssi Ferdinandin 28. kesäkuuta 1914.

Nousemme kukkulalle. Aurinko on laskemassa. Kukkula on täynnä väkeä eväslaatikoiden kanssa. Ramadania on jäljellä enää 10 päivää. Auringon laskettua saa syödä. Kukkulalla on Ramadan festivaalit. Ilotulitus on merkkinä, että eväslaatikot saa avata.

Jatkamme takaisin hotellille. Kävelemme hautausmaan ohi. Hautausmaa oli joskus puisto. Sodan ja kaupungin saartamisen aikana 1991-1993 puisto muuttui hautausmaaksi. Hautakylteissä on kuolinvuotena sama. On jo pimeä. Viimeinen rukouskutsu kaikuu kaupungilla. Hiljennyn. Sarajevo hiljenee. Ihminen on julma.

Menestystä ja rauhaa elämääsi!

Ilkka O. Lavas
sarjayrittäjä

Ajoimme Serbiaan Romaniasta Drobeta-Turnu Severin kaupungin läheiseltä rajanylityspaikalta. Meiltä tarkastettiin normaalin passintarkastuksen lisäksi moottoripyörän vakuutusten voimassaolo, tätä varten vakuutusyhtiöstä olimme tilanneet etukäteen green cardin.

Rajanylityksen jälkeen ajoimme Tonavan vieressä menevää tietä nro 34 kohti Mosnaa. Ajoimme ennen Mosnaa pienen ylimääräisen mukavan mutkapätkän Mirocin kautta. Tämä alkupätkä Serbiaa oli todella upea ja mieleenpainuva. Tie oli suht hyvässä kunnossa, tai keskimäärin Romaniaa paremmassa. Ajomukavuutta toi myös viileä Tonava, vuorten varjo ja metsiköt, jotka viilensivät muuten niin kuumaa (+34... +40 asteista) ajoa.

Serbia on keskellä montaa maata. Serbian naapurimaita ovat Unkari, Romania, Bulgaria, Macedonia, (Kosovo), Albania, Montenegro, Bosnia-Herzegovina ja Kroatia. Osa Serbiasta on vuoristossa, osa on tasaista.

Jotain outoa Serbian teissä?

Jatkoimme Mosnasta Majdanpekiin pitkin tietä 164. Tämä tie oli varsin kiva ajaa. Jotain outoa alkoi kuitenkin tuntumaan mutkissa silloin tällöin. Asfaltissa oli jotain outoa vaikka se näytti ihan kunnolliselta. Erään kaivoksen jälkeen asfaltti oli hieman mutkalla ja siinä oli syvät urat. Prätkän rengas heittelehti omituisesti. Ajattelin sen johtuvan syvistä ajourista. Vähensin vähän vauhtia ja jatkoimme muuten ajoa normaalisti.

Majdabpekistä jatkoimme kohti Kučevoa pitkin tietä 33. Erään pellon jälkeen käännyimme kohti pientä kukkulaa ja takapyöräni lähti irti tiestä mutkassa. En onneksi kaatunut. Ajattelin, että tie on varmaan liukas siitä kohtaa. Vähensin lisää vauhtia. Asfaltti näytti hyväkuntoiselta edelleen, eikä tiessä ollut yhtään paikkausjälkeä. Asfaltti näytti kyllä yllättävän vaalealta ja oudon sileältä. Parin mutkan jälkeen käännyin alamäkeen 90 asteista mutkaa. Nopeus oli ihan normaali sellaiseen mutkaan, nopeusrajoitus 90 km/h, mutkanopeus jotain alle 50. Sitten yhtäkkiä lähti eturengas alta. Ajauduin vastaantulijoiden kaistalle. Eturengas sai jostain pitoa ja sain pyörän takaisin hallintaani. Palasin omalle kaistalle ja katsoin peiliin jossa takana tuleva motoristi pyöri pitkin asfalttia. Minulla kävi tuuri, hänellä huonompi tuuri.

Serbian tie voi olla yhtä liukas kuin jäinen tie.

Olet varmasti ajanut joskus autolla mutkaan, missä on mustaa jäätä. Näkymätöntä, mutta älyttömän liukasta. Kuvittele ajavasi sellaiseen prätkällä. Niin liukas oli asfaltti tuossa mutkassa. Siinä olisi voinut vaikka laskea pulkkamäkeä.

Juttelen illalla paikallisen Serbin kanssa. Hän muuttaa syksyllä Pohjois-Ruotsiin liikunnanopettajaksi. Hän kertoo, että Serbiassa käytettiin kymmeniä vuosia sitten Jugoslavian aikakautena asfaltissa kovaa kiveä, mikä kulumisen myötä hioutuu sileäksi ja on kuin liukasta marmoria. Tie on erittäin kestävä, mutta tappavan liukas. Ole varovainen kun ajelet Serbiassa.

Guest House Baikal Topola

Yövyimme keittaassa keskellä peltoja. Guest House Baikal on saanut nimensä Venäjä suurimman järven, Baikal -järven mukaan. Hotelli oli loistava: iso uima-allas, herkullista ruokaa, hyvä aamupala ja ystävällinen henkilökunta. Mieleenpainuvaa oli, että tarjoilijalla oli vieressä englanninkielen tulkki, jotta he pystyivät palvelemaan meitä.

Topola - Valjevo - Sarajevo

Maittavan aamupalan jälkeen lähdimme Serbiasta kohti Bosnia-Herzegovinaa ja Sarajevoa. Tie sinne kulki Serbian Topolasta Valjevon kautta, eikä tie ollut yhtä liukas kuin idässä kulkemamme tiet 147 ja 33. Ajoimme kuitenkin varovasti ja vältyimme liukasteluilta. Tietä oli todella mukava ajaa, vaikka lämpöä oli +29.. +36 astetta. Sarajevo on onneksi ylempänä ja reitti sinne vuoristoista, näin ilmakin oli vähän viilempää.

Serbiasta jäi hyvä fiilis. Ruoka oli erinomaista ja palvelu hyvää. Liukkaat tiet jos asfaltoitaisiin kunnolla, niin tämä olisi motoristiseikkailijan unelmamaa.

Menestystä elämääsi!

Ilkka O. Lavas
sarjayrittäjä

Sanotaan, että matkailu avartaa. No niin se kyllä tekee. Kaikki mielikuvani Romaniasta ennen reissua Romaniaan olivat vääristyneitä.

Ensimmäisenä Romaniasta tulee mieleen romanikerjäläiset Helsingin asemalla. Fail! Romani ja romanialainen on eri asia. Romaneista Suomessa käytetään joskus epäsopivaa nimitystä mustalainen tai manne. Niin myös romanian romaneista. Romaneista tulee usein myös mieleen Hurriganesin Remu Aaltonen tai laulaja Rainer Friman joista kumpikin on romani, mutta ei kotoisin Romaniasta eli ei ole romanialainen. Siis hä? Romani ja romanialainen on eri asia. Toki Romaniassa voi myös asua romanialainen romani jos hän on Romanian kansalainen.

Millään näillä mielikuvilla tai henkilöillä ei ole kuitenkaan mitään tekemistä itse Romanian eli maan kanssa.

Jotta tietää, mikä ero on romanilla ja romanialaisella, täytyy ymmärtää mikä on romani ja mistä he ovat kotoisin. Romanit (romanin kielen sanasta Rom, ihminen ) on nykyisen pohjoisen Intian alueelta aikoinaan lähtenyt indoiranilainen kansa, joka on levittäytynyt eri puolille maapalloa. Osa heistä asuu Romaniassa, mutta sielläkin romani on vähemmistökansa (2,5% väestöstä). Romanit eivät alunperin ole kotoisin Romaniasta.

Romanien tarkkaa kokonaismäärää on heidän kiertolaisen elämäntyylinsä takia vaikea arvioida, mutta arviot liikkuvat yleensä 20 miljoonan tietämillä. Heistä puolet asuu Euroopassa. Lähes joka maassa, vähemmistönä, kiertolaisena, vakiintuneina tai romanikerjäläisinä.

Entä sitten romanialaiset? Romanian väkiluku Wikipedian mukaan on 19 042 936. Väestöstä 89,5 prosenttia on romanialaisia, 6,6 prosenttia unkarilaisia ja vain 2,5 prosenttia romaneja eli noin 475000 romania (tieto Wikipedia, vuosi 2002).

No palataanpa ihmisistä takaisin maantietoon.

Romaniaan moottoripyörällä

Ajoimme Romaniaan moottoripyörillä. Reitimme kulki ensin laivalla Viroon. Sieltä reissu kulki reittiä Viro - Latvia - Liettua - Puola - Slovakia - Unkari - Romania. Ajoimme Romaniaan 5 päivää. Lentokoneella pääsee tietysti nopeammin, mutta meidän matkan tarkoitus on moottoripyöräily Romaniassa.

Ennen rajaa oli mustalaisleiri. Jännitti hieman. Onkohan koko maa täynnä epämääräisiä leirejä? Millaistakohan Romaniassa on? Onkohan siellä turvallista? Kaikki uusi ja tuntematon on aina pelottavaa. Siksi omat ennakkoluulot ja pelot on hyvä kohdata, nimetä ja näin ne muuttuvat pienemmiksi tai häipyvät kokonaan. Matkailu avartaa ja hyvin pian saimme huomata, että Romaniassa ei ole mitään pelättävää.

Satu Mare

Olimme ensimmäiset 2 yötä Satu Maressa, joka on noin 100 000 asukkaan kaupunki Unkarin rajan lähellä. Romanian muita naapurimaita Unkarin lisäksi ovat Ukraina, Moldova, Bulgaria sekä Serbia.

Satu Maressa oli ihan sivistynyt tunnelma. Ei mikään turistipaikka, mutta turistimeininkiä emme tulleet täältä hakemaankaan. Taksilla oli edullista kulkea, ruoka oli ihan ookoo, juomat maittavia ja paikalliset ystävällisiä. Eihän tämä nyt mikään Lontoo ole, ehkä lähempänä Bangkokia, mutta sata kertaa pienempi.

Kuuma täällä ainakin näin kesällä on. Vähän liikennettä. Ei luksuskauppoja. Muutenkin kauppoja on vähän ja nekin ovat pieniä sekatavarakauppoja. Walmart, Prisma tai Lidl ei ole vielä tänne onneksi löytäneet. Kaikki on ihanan persoonallista ja samalla yhtä hankalaa kuin ennenvanhaan Suomessa, kun piti käydä hakemassa eri tavarat eri erikoiskaupoista. Leipäkauppa ja vesimelonikauppa on omia firmojaan. Supermarketteja tai länkkäribrändien liikkeitä ei ole ainakaan tässä pikkukaupungissa. Ei me kyllä niitä onneksi tarvitakaan. Me tulimme Romaniaan seikkailemaan.

Hilpeä hautausmaa

Lähdimme toisena Romania päivänä käymään pohjois Romaniassa päiväreissulla. Ajoimme metsän poikki lähellä Ukrainan rajaa. Aloin hämmästellä, kun en ollut nähnyt Romanian puolella kuin yhden mustalaisleirin. Eikö tämä sittenkään ole superköyhä kerjäläismaa!?!!

Ajelemme pienten kylien ja kaupunkien läpi. Monet talot ovat hienompia ja isompia kuin mikään Westendin huippukiinteistö. Hienon talon vieressä on usein huonompikuntoinen vanha talo. Välissä on vielä viljan tai lehmien rehun kasvatusta. Kontrastit ovat isoja. Pikkukylissä talot ovat usein vanhoja kivitaloja. Talojen väritys on pirteä: välillä näkyy jopa punaisia kivitaloja. Osa taloista on keskeneräisiä ja osasta puuttuu vähintään rappaus.

Ruoka

Usein ulkomailla käy joko niin, ettei löydä kunnollista paikallista ruokaa tai joutuu turistiravintolaan höynäytetyksi. Näin kävi meillekin tai sitten Romanialaiset eivät vaan osaa tehdä ainakaan minun makuuni hyvää ruokaa. Ihan ookoo, mutta 5 päivänä yksikään safka ei ollut täysi kymppi. Korkeintaan kasin tai kasipuolen suorituksia. Pihvi oli joko sitkeä, tai tehty huonosta raaka-aineesta tai paistettu miten sattuu. Keskiarvo mun ravintolakokemuksista on Romaniassa seitsemän ja puoli asteikolla neljästä kymmeneen. Toivottavasti Tripadvisor tai Yelp alkaa rekisteröimään pian tämän maan paikkoja. Antaisin heti palautetta. Selvisimme silti hengissä, mutta täytyy kyllä sanoa, että kulinaristin ei kannata Romaniaan sännätä, jollei sitten pidä Romanialaisesta sapuskasta. Ainakin minun kokemusten mukaan palvelussa, raaka-aineissa ja esillepanossa voisi parantaa huomattavasti, jos haluaa länsimaista huippulaatua ja kokemusta.

Surkein ravintolakokemus oli ensimmäisen hotellin ravintolassa. Siellä jouduimme odottamaan ensimmäisiä ruokia 2 tuntia. Viimeinen ateria tuli 2 h 45 min odottelun jälkeen. Romaniassa ei tunnu olevan kiire mihinkään. Onneksi kaupungista löytyi nopeampaa ja parempaakin palvelua: ruoka jopa tunnissa.

Romaniassa saa tupakoida missä vaan ja sisällä syödessä makunautintoa häiritsee tupakan savu. Tulee mieleen 80-luvun Suomi, tosin silloinkin oli erilliset tupakkapuolet. Romaniassa ei ole mitään rajaa tupakointiin.

Jos Romaniassa haluaa syödä hyvin, kannattaa kokeilla keittoja. Romaniassa keitot on loistavia ja jälkkäreissä jäätelöt ovat herkullisia. Muut ruoat olivat sitten vähän mitä sattuu.

Autolla ja moottoripyörällä helppo liikkua

Autoilijan ja motoristin on hyvä tietää, että bensaa saa ostettua useimmiten myös Visa ta Mastercard -kortilla. Huoltoasemaverkosto on suht kattava. Pienemmissä paikoissa kaikki kortit eivät tietenkään toimi,  joten kannattaa varata käteistä mukaan. Kylissä on pieniä kivoja aika alkeellisia kahviloita. Niissä korttia on turha tarjota ja kuittia turha pyytää. Harmaa talous ruokkii Romaniassa varmasti monta perhettä.

Teiden kunto Romaniassa

Tiet ovat vähän mitä sattuu. Osa teistä on hyväkuntoisia,  mutta yhtäkkiä tiestä saattaa puuttua metrin pala asfalttia. Asfalttia paikataan välillä myös pelkällä soralla. Tiet ovat usein aika kuoppaisia ja asfaltti saattaa olla ihan mutkalla. Kannattaa ajaa varovasti ja motoristin kannattaa pitää kunnon suojavaatteet päällä.

Romanialaiset ovat ystävällisiä

Romaniassa tapaamamme ihmiset olivat pääsääntöisesti ystävällisiä. Nuoret osaavat hyvin englantia, vanhemmat hyvin elekieltä. Viidessä päivässä ei kyllä kovin kattavaa otosta saa, mutta ensivaikutelma oli positiivinen.

Romaniassakin on näpistelijöitä

Vaikka pääsääntöisesti joka maassa ihmiset ovat rehellisiä, niin 19 miljoonaan romanialaiseen mahtuu myös pahiksia. Kannattaa siksi olla varuillaan, sillä viattomankin oloinen pikkupoika saattaa napata lompakkosi huomaamattasi.

Käsityö on kunniassa ja maatalous ruokkii oman perheen

Romaniassa ihmiset tekevät pientiloilla vielä paljon töitä käsin. Niityillä ja pelloilla heinät leikataan vielä usein viikatteella ja se riittää usein oman perheen tai suvun tarpeisiin. Leikkuupuimureita ei paljoa näkynyt.

Teillä ja teiden varsilla näkyi paljon lehmiä, hevosia, aaseja, lampaita ja kanoja. Usein ne olivat ihan vapaina. Kerran jouduin odottamaan, että kalkkunalauma ylittää tien.

Romanian upeimmat tiet

Kaksi reissumme upeinta tietä olivat Transalpina ja Transfăgărășan. Kolmas upea ja hyväkuntoinen tie oli tie 19 Livadasta Săpânțaan. Săpânțassa kävimme hilpeällä hautausmaalla ja ajoin takaisin upeaa, vaikkakin huonokuntoista tietä nro 18 Baia Mareen.

Jos vertaa Alppeja, Norjan teitä ja Romaniaa, niin ei voi oikeastaan edes verrata sillä jokaisella alueella on oma luonteensa. Romania on seikkailu.
Romania on ihan eri luokan moottoripyöräilyä. Täällä teillä tiellesi saattaa juosta hevosia, koiria ja jopa kalkkunoita. Varsinkin kulkukoirat ovat välillä aggressiivisia.

Transfăgărășan

Transfăgărășania on kehuttu maailman upeimmaksi tieksi, mutta se on aika huonossa kunnossa. Italian, Itävallan ja Sveitsin rajalla oleva Stelvio on ajamiseen paljon parempi, mutta tosiaan Transfăgărășan on ihan oman luokan seikkailua. Kannattaa kokeilla. Jos tänne vedetään joskus uusi asfaltti, niin tulen varmasti takaisin.

Transalpina oli paljon paremmassa kunnossa kuin Transfăgărășan. Pidin itse todella paljon Transalpinasta. Osa meidän porukasta taas päinvastoin. Makuasia. Upeita teitä molemmat.

Matkailu avartaa. Romania on seikkailu, joka muuttaa käsityksesi romanialaisista täysin. Romania on hieno maa ja 19 miljoonaa asukkaaseen mahtuu kaikenlaisia ihmisiä.

Menestystä elämääsi!

Ilkka O. Lavas
Sarjayrittäjä