Suhdeklinikka

KYSYMYS: Olen 30-vuotias mies. Olen Vaimoni kanssa olleet yhdessä 10-vuotta joista 7-vuotta naimisissa. Helmikuussa vaimoni ilmoitti että hän ei rakasta minua niinkuin pitäisi ja haluaisi erota. jatkoimme kuitenkin eteenpäin ja koitimme paikata suhdetta, jonka seurauksena vaimoin ilmoitti että haluaa erota. Sovimme jo käytännön asioista mutta yön yli nukuttuaan vaimoni tuli toisiin aatoksiin. itse en haluaisi erota koska rakastan vaimoani ihan samalla tavalla kuin aina ennenkin. Yritimme siis uudemman kerran, ja noin kuukausi edellisestä vaimoni ilmoitti samasta asiasta uudestaa. Tälläkin kertaa hän pyörti päätöksensä.

VASTAUS: Kiitos yhteydenotosta. Kirjeestäsi välittyy rakkautesi puolisoosi sekä sitoutumisesi avioliittoon ja vanhemmuuteen. Ne ovat erittäin arvokkaita asioita! Mahtaakohan puolisosi tietää, kuinka tärkeitä edellä mainitut asiat sinulle ovat? Kerrot, että vaimosi on kuluneen kevään aikana toistuvasti halunnut erota ja palata yhteen. Tämä on varmasti ollut rankkaa sinulle ja niin kuin kirjoitat, luottamuksesi alkaa olla koetuksella. Mietin, mistähän kaikesta vaimosi eropuheessa mahtaa olla kysymys. Onkohan hän pohtinut asiaa jo pidempään vai onko kysymys tullut ajankohtaiseksi vasta viime aikoina? Onko hän voinut kertoa sinulle avoimesti toiveistaan ja pettymyksistään? Onko jotain erityistä tapahtunut kevään aikana hänen tai perheenne elämässä? Tästä kaikesta teidän olisi tärkeää nyt keskustella. Mitä vähemmän tiedätte toistenne ajatuksista, sitä enemmän arvelette niitä. Arvelu taas antaa sijaa tulkinnoille ja väärinymmärryksille.

Kirjoitat, että sinua rassaa suhteenne seksittömyys. Kuinkahan pitkään tätä on jatkunut? Onko seksielämänne ollut ennen toimivaa? Minkälaista se silloin oli? Seksuaaliset tarpeet voivat muuttua ajan myötä... onkohan teille käynyt niin? Ajoittainen haluttomuus voi liittyä mm. kuormittavaan elämäntilanteeseen, mutta pidemmän päälle se on merkki jostakin. Kuinka läheisyys muuten toimii välillänne? Onko parisuhteessa hellyyttä? Puhutteko tunteistanne? Sanotaan, että nainen tarvitsee tunnetason yhteyttä kumppaniinsa ennen tyydyttävää seksiä, mies taas etsii seksin kautta tunneyhteyttä kumppaniinsa. Tämä on toki yleistys, mutta voisiko se päteä teidän kohdallanne? Mietin, että jos vaimosi on tunnetasolla etääntynyt sinusta eropohdinnoissaan, niin seksuaalinen haluttomuus voi olla näiden pohdintojen luonnollinen seuraus. Näin ollen seksuaalinen lähentyminen edellyttäisi ensin tunnetason lähentymistä: lämmön ja rakkauden osoittamista puolin ja toisin, sitoutumista, luottamuksen uudelleen rakentumista. Se vaatii aikaa eikä oikotietä ole.

Suosittelen, että lähtisitte yhdessä puhumaan parisuhteenne solmukohdista pariterapeutin kanssa. Jo lastenkin tähden olisi tärkeää selvittää, millä edellytyksillä voitte jatkaa liittoanne ja minkä pitäisi muuttua, jotta voisitte kaikki olla jatkossa tyytyväisiä perhe-elämäänne. Erosta puhuminenkaan ei ole haitallista. Puhumattomuus sen sijaan on, jos eroasia on (ollut) toisen mielessä. Lähimmän Perheasiain neuvottelukeskuksen yhteystiedot löydätte netistä. Palvelu on luottamuksellista ja asiakkaille maksutonta. Pariterapiapalveluita on saatavilla myös yksityissektorilla.

Kaikkea hyvää perheellenne toivoen
perheneuvoja Kaisa

KYSYMYS: Olen seurustellut yli 16- vuotta mieheni kanssa ja meillä on 3 lasta. Suhde on ollut ihan hyvä, mutta minusta se tuntui välillä pelkältä kämppäkaveruudelta ja ehkä kasvoimme erilleen toisistamme. Mieheni jäi kiinni pettämisestä jota oli jatkunut kuukausia ja hän jätti minut ja lapset. Hän asui kuitenkin koko ajan meidän kanssa, mutta pyöri illat naisen kanssa. Minä hoidin talon ja lapset. Mies ei välittänyt mistään. Tämä nainen jonka kanssa mieheni seurusteli oli naimisissa ja hänen mies teki meidän elämästä hankalaa. Tekemällä lastensuojeluilmoituksia, tappouhkailuja ym ja tämä nainen oli mukana niissä. Mieheni ei tosin uskonut. Mieheni palasi kuitenkin takaisin luoksemme, mutta jäi kiinni taas valehtelusta ja siitä että oli yhteydessä edelleen tähän naiseeen.

Mies on valehdellut paljon minulle suhteemme aikana ja loukannut minua. Viestittelemällä ja soittelemalla muille naisille salaa ja vei yhden myös ajelemaan. Hänellä oli myös pakkomielle pornon katseluun. Nämä kaikki ja nyt tämä pettäminen on tehnyt elämästäni vaikeaa. En pysty luottamaan häneen enkä pysty nukkumaan kunnolla. En saa asioita mielestäni eikä hän puhu tilanteesta kanssani vaikka haluaisin. Emme puhu suhteestamme tai tapahtuneesta mitään. Rakastan häntä kyllä, mutta en tiedä miten jatkaa. Pelkään että petyn taas.

Susi, 36

VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi! Olet ollut miehesi kanssa suhteessa 16 vuotta ja teillä on kolme lasta. Kerrot kämppäkaveruudelta tuntuneen tilanteen muuttuneen hurjaksi miehesi jäätyä kiinni uskottomuudesta. Erositte toisistanne, mutta jäitte asumaan yhdessä. Miehesi tapaili tätä toista naista, joka oli myös tahollaan varattu. Naisen aviomies teki teidän elämästänne hankalaa mm. tekemällä lastensuojeluilmoituksia ja uhkailemalla tapolla ilmeisesti miestäsi. Päätitte yrittää uudelleen, mutta miehesi jäi kiinni yhteydenpidosta naiseen. Kerrot, että pitkän suhteenne aikana hän on viestitellyt muille naisille ja tavannutkin ainakin yhden naisen. Lisäksi hänellä on pakkomielle pornoon. Luonnollisesti suhteessanne on suuri luottamuspula etkä saa asioita mielestäsi.

Ensin mieleeni tuli kysymyksiä koskien lapsianne. Miten he voivat tämän sopan keskellä? Tietävätkö he asiasta? Onko heillä ihmistä, johon he voivat tukeutua tarvittaessa? Miten itse olet jaksanut tämän kaiken keskellä? Mistä olet saanut voimaa? Kerrot, ettette puhu asiasta mitään. Miksi ette? Haluaisiko jompikumpi puhua? Uskottomuudesta selviytymiseen, kuten muihinkin parisuhteen ongelmiin, ei ole parempaa hoitoa keksitty kuin asiasta keskustelu. Olisitteko valmiita pariterapiaan? Akuutin tilanteen lisäksi pariterapiassa keskustellaan suhteenne tilasta ennen uskottomuutta. Keskusteluissa ei syyllistetä ketään vaan yritetään saada ymmärrystä asioihin. Aloittaminen ns. puhtaalta pöydältä menneet unohtaen ei todennäköisesti onnistu. Aika yksin ei myöskään paranna kaikkia haavoja. Tästäkin tilanteesta voi selviytyä eteenpäin, mutta se vaatii motivaatiota ja rohkeutta perusteellisiin keskusteluihin teiltä molemmilta.

Kerrot, että rakastat miestäsi. Mitä rakastat hänessä? Miltä ajatus elää hänestä erikseen vanhemmuutta hoitaen tuntuu? Toivon, että otat asiat rohkeasti puheeksi kertoen omista rajoistasi ja peloistasi uudelleen yrittämisen suhteen. Myös toisen vaihtoehdon eli eron pohtiminen yhdessä ja erikseen on hyväksi. Eron miettiminen vaihtoehtona herättää yleensä tehokkaasti ajatuksia siitä, mitä haluaa ja mitä ei ainakaan halua.

Suosittelen siis lämpimästi teille pariterapiaa esimerkiksi paikkakuntanne perheasiain neuvottelukeskuksessa. Sieltä saatte keskusteluapua myös lasten kannalta mahdollisimman rakentavan eron tekemiseen, jos teistä tuntuu, ettei edellytyksiä yhdessä jatkamiseen enää ole.

Voimia raskaassa tilanteessa koko perheelle!

Perheneuvoja Nina

KYSYMYS: Hei, olen 25v nainen ja kihlattuni on 31v mies, olemme hyvin kinkkisen tilanteen alla josta emme ole oikeastaan puhuneet mutta tämä hohtaa lävitse. Olemme olleet noin 5kk yhdessä ja noin 2kk kihloissa, ennen minua miesystävälläni oli yksi naisystävä jonka kanssa hän oli todella vähän aikaa yhdessä (n.2-3kk) mutta miesystäväni kaipaa edelleen exäänsä todella paljon, hän joskus puhui minulle että hän haluaisi sinänsä exänsä takaisin mutta ei siitä mitään tulisi, hetken myöhemmin hän sanoi että jos otettaisiin pieni tauko toisistamme ja sanoi mahdollisuudesta että jos hyvin/huonosti, miten hän sen nyt ottaakaan käy niin hän palaa exänsä kanssa takaisin yhteen ja jättää minut, kuitenkin hän on vielä minun kanssani ja puhuu monesti ettei voisi kuvitellakkaan enää olevansa ilman minua ja kuinka paljon hän rakastaa minua ja kuinka meidän suhteemme on paljon enemmän muihin hänen exiin verrattuna, no sitten kuitenkin muutama päivä sitten hän taas kaipasi exäänsä, kaikki olisi kiinni siitä ettei miesystäväni suostu muuttamaan sinne missä hänen exä asuu( kaverit ja perhe jäisi tänne) jos tämä exä muuttaisi tänne alueelle niin he varmaankin palaisivat yhteen samantein.

Jos teillä olisi antaa jotain neuvoa tähän kamalaan tilanteeseen niin olisin todella kiitollinen.

Huolestunut avovaimo/kihlattu

VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi! Olet seurustellut miesystäväsi kanssa 5kk ja olette jo ehtineet kihlautua ja muuttaa yhteen. Tuoreessa parisuhteessanne ongelmallista on se, että miehesi ajatukset ovat vahvasti edellisessä suhteessa. Hän jopa pohtii paluuta yhteen entisen naisystävänsä kanssa. Toisaalta hän sanoo rakastavansa sinua paljon ja kokee, että teidän suhteenne on paljon enemmän entisiin suhteisiin verrattuna. Olet huolissasi miehesi voinnista ja kysyt neuvoja kamalaan tilanteeseen.

Kuvaat tilannettanne kinkkiseksi, jolta se kieltämättä kuulostaa. Elätte parisuhteen alkua, jossa tavallisesti ollaan niin sanotun alkuhuuman vallassa ilman ongelman häivää. Alkuhuumalle on tyypillistä keskittyä vain rakastumisen kohteeseen ajatusten ja tekojen tasolla. Mieleeni nousee paljon kysymyksiä, joita kysyisin teiltä, jos olisitte asiakkaanani perheneuvonnassa. Miksi avomiehesi edellinen suhde loppui? Mietin liittyikö se eri paikoissa asumiseen, josta mainitset. Miten te tapasitte ja mihin asioihin ihastuitte tai rakastuitte toisissanne? Onko teidän suhteessanne ollut alkuhuuma-vaihetta? Ovatko miehesi tunteet olleet ristiriitaisia sinun ja entisen naisystävän suhteen koko suhteenne ajan? Mitä kihlaus tarkoittaa teille, onko se lupaus avioitumisesta tai jotain muuta? Lisäksi selvittäisin tapaamisissa millainen on sinun ja miehesi aiempi parisuhdehistoria sekä millaisen parisuhteen mallin olette saaneet lapsuudestanne.

Tilanne huomioon ottaen kysymyksesi on kirjoitettu kovin rakentavaan ja puolisoasi ymmärtävään sävyyn, mitä toisaalta ihailen ja toisaalta ihmettelen. Voisin kuvitella sinun olevan hyvin loukkaantunut miehesi tunteista toista naista kohtaan. Kerrot olevasi ”ehkä vähän mustasukkainen, mutta paljon enemmän huolissasi miehesi henkisestä jaksamisesta.” Mustasukkaisuus on luonnollista tässä tilanteessa, koska parisuhteessanne on ajatuksen tasolla kolmas henkilö. Et ole ”todella mustasukkainen nainen” kuten miehesi sanoo. Kuvauksesta tulee mieleen mustasukkaisuus, johon ei ole aihetta. Luonnollisia tunteita tilanteessasi olisivat myös raivo, turhautuminen sekä satutetuksi ja hylätyksi tulemisen pelko muutamia mainitakseni. Mietin oletko raivostunut asiasta? Oletko miettinyt voitko elää tässä suhteessa? Osaatko pitää puoliasi ihmissuhteissa vai onko sinulle tyypillistä mukautua toisen osapuolen tahtoon? Varsinkin parisuhteessa tulee joskus mukauduttua kummallisiin asioihin, joilla on juurensa varhaisissa kiintymyssuhteissa.

Miehesi tilanne kuulostaa toki myös raskaalta. Kirjoituksesi perusteella tuntuu, että miehesi ei oikein tiedä mitä haluaa eikä pääse teidän suhdettanne häiritsevistä ajatuksistaan. Turhaan ei sanota, että entisestä suhteesta on hyvä toipua ennen uuden aloittamista. Tässä tilanteessa miehesi todennäköisesti tarvitsee jonkun ulkopuolisen apua asian selvittämisessä rauhassa itselleen. Hän on puhunut sinulle rohkean avoimesti kaipauksestaan entistä naisystäväänsä kohtaan, joka kertoo hänen kyvystään puhua tuntemuksistaan. Nyt koet, että hän ei pysty puhumaan tilanteesta sinun kanssasi. Puolisollesi tekisi varmasti hyvää olla hetken yksin ja miettiä asioita. Mietin onko musiikin kuuntelu kovaa hänen keinonsa saada omaa tilaa asian pohtimiselle. Sen pohtimisessa mitä hän haluaa, sinä et puolisona voi olla hänen auttajansa. Mutta toki teidän on myös keskusteltava siitä, mitä teette parisuhteenne suhteen.

Kysyit neuvoja tilanteeseen. Teillä ei ole lapsia ja parisuhteenne on kovin nuori. Kannattaa miettiä tarkkaan millaisen parisuhteen haluaa ja millaiseen parisuhteeseen sitoutuu. Joskus juuri luottamukseen ja sitoutumiseen liittyvät vaikeudet suhteen alussa jäävät vaivaamaan ja putkahtavat esiin myös tulevien vaikeuksien yhteydessä. Sinun olisi hyvä keskustella tilanteesta ja tuntemuksistasi läheisten ihmisten kanssa. Tarvittaessa myös ammattiapuun voi turvautua. Toivon sinulle ja puolisollesi parisuhdetta, jossa on vastavuoroisen rakkauden ja sitoutumisen lisäksi yksinkertaisesti hyvä olla!

Voimia ja rohkeutta keskusteluun ja päätöksiin sinulle ja puolisollesi!

Perheneuvoja Nina

KYSYMYS: Olen tapaillut tätä miestä n.4kk.Hän on mukava ja rakastettava. Ja olen rakastunut häneen.

[b]VASTAUS: Kerrot kirjeessäsi että olet tapaillut miesystävääsi neljän kuukauden ajan ja että kaikki on muuten hyvin mutta mietit vielä uskallatko luottaa mieheen. Koet myös tunnepuolen asioista keskustelun vaikeaksi. Sinua häiritsee myös se, että mies puhuu entisistä kumppaneistaan, etenkin viimeisimmästä suhteestaan.

Suhteen alkuvaiheissa luottamus toiseen on vasta rakentumassa. Epävarmuus toisen tunteista voi olla pelottavaa, etenkin jos omat tunteet toista kohtaan ovat voimakkaita. Tuoko teidän suhteeseenne oman haasteensa se, että asutte etäällä toisistanne? Luottamus rakentuu ajan myötä kun toista oppii tuntemaan. Kerroit että miehen kanssa puhuminen lähinnä jokapäiväisistä asioista on helppoa. Sen pohjalta on hyvä lähteä opettelemaan myös vaikeampien asioiden käsittelyä. Tunteista puhuminen ei aina ole helppoa, etenkin jos kyse on kipeistä ja vaikeista asioista. Tunteista puhumista voi kuitenkin opetella. Jos tunteet kätkee sisäänsä, ne kuitenkin vaikuttavat jollain tavoin vuorovaikutukseenne ja voivat purkautua isonakin ryöppynä. Siksi kannustan ottamaan suhteessanne hiertävät asiat puheeksi hyvissä ajoin.

Kerroit että pelkäät omia tunteitasi. Mikä niissä pelottaa? Pelkäätkö ettet osaa hallita tunteitasi? (Toisaalta mietin, voiko tunteita kontrolloida?) Vai pelkäätkö että ikävistä asioista puhuminen rikkoo suhdettanne? Ajattelen että parisuhteessa tunteista kannattaa puhua, myös omista peloistaan. Puhumisen kautta suhteenne syventyy ja luottamus voi kasvaa. Ehkäpä voisit miettiä, mikä on sinun tapasi lähteä rakentamaan luottamusta välillänne: milloin ja millä tavoin kerrot vaikkapa niistä tunteista mitä miehen entisistä kumppaneista puhuminen sinussa herättää.

Voi tosiaan olla niin että miehesi ei ole vielä työstänyt loppuun edellistä suhdettaan. Voi olla mahdollista että hän käy läpi pettymyksiään sinun kauttasi. Se ei ole suhteenne kannalta paras vaihtoehto. Olisi hyvä että ennen uuteen suhteeseen ryhtymistä edelliseen liittyvät monenlaiset tunteet olisi käyty läpi. Silloin ne eivät kuormita uutta suhdetta. (Nimimerkistäsi päättelen että sinäkin olet ollut parisuhteessa – olethan sinäkin käsitellyt edellisen suhteen päättymisen?)

Toisaalta mietin kyllä sitäkin vaihtoehtoa, että kumppanisi uskoutuu sinulle kertomalla menneestä elämästään. Ehkäpä se on hänen yrityksensä rakentaa luottamusta välillenne? Mutta jos se satuttaa sinua, hänen tulee jättää se. Voisitko kysyä häneltä suoraan miksi hän puhuu existään? Samalla voisit myös kertoa että se satuttaa sinua.

Luottamus rakentuu avoimen vuorovaikutuksen myötä. Samalla myös yhteys toiseen vahvistuu ja parisuhteenne lujittuu.

Olli, perheneuvoja

KYSYMYS: Tapasin ystäväni kun olin 56 vuotias ja hän 58. Olin juuri eronnut toisesta avioliitostani. Suhteemme alkoi silmänräpäyksessä ja se oli tosi menoa heti. Hän on taiteilija ja taideopettaja ja hän vei minut taiteen piiriin. Hän kannusti ja opetti minulle taidetta ja ylisti minua yhdeksi hänen lahjakkaimmista oppilaistaan. Hän jaksoi kuunnella elämäntarinaani ja jatkuvaa avautumistani, en ollut koskaan elämässäni kokenut tällaista kannustusta ja hyväksymistä.Rakastuin korviani myöten ja kaikki tuntui niin todelliselta ja ihanalta.

Odotanko liikaa tai jotain mitä ei enää ole tai oliko sitä ollenkaan?Olen vielä tunteiltani sitoutunut ja pelkään, että en koskaan löydä hänen kaltaistaan. Minusta on tullut riippuvainen ja tunnen itseni heikoksi ja haluaisin jonkilaista apua tai vihjettä miten voisin purkaa tämän vaikean vyyhteen!

Palmunlehti

VASTAUS: Kiitos pitkästä kirjeestäsi. Se sisältää paljon tietoa, tunteita ja itse asiassa vastauksiakin. Tuntuu siltä, että olet aika tietoinen siitä, mitä on meneillään. Ymmärrät, että tämänhetkinen tilanne tekee sinut onnettomaksi.

Joskus on hyvä pysähtyä hetkeksi ja tarkastella realistisesti, tosi asioiden valossa, ihmissuhteen tilaa. On hyvä tarkastella sitä, mitä todella on tapahtunut, mitkä taas ovat enemmän toiveita ja odotuksia. Teillä on ollut yhteinen suhde, mutta ovatko myös tarpeet ja odotukset sen suhteen olleet samansuuntaisia? Oletteko enemmän ystäviä vai rakastavaisia? On paljon haavoittavampaa elätellä toiveita ja elää ainaisessa tyytymättömyydessä ja odotuksessa, kuin tunnustaa tosiasiat.

Kirjoitat siitä, kuinka jo kerran suhteenne aikana, tulit siihen tulokseen, että toiveenne ja suhtautumisenne yhteiseen tulevaisuuteen ovat ristiriidassa. Silloin teit päätöksen, että jatkat elämääsi ilman tätä miestä. Kerrot tehneesi pitkään surutyötä , joka viittaa siihen, että "hautasit" suhteenne ja siihen liittyvät tunteesi. Nyt kuitenkin suhteenne on hiljalleen "lipunut" takaisin. Tuntuu sitä, että siinä on enemmän ystävyyssuhteen , kuin parisuhteen piirteitä. Voisiko näin ollakin? Kerrot pitkin kirjettä, kuinka nautitte yhdessä monenlaisista taiteeseen liittyvistä asioista. Se on minusta hyvin arvokasta jakamista.

Kirjoitat, että pelkäät, ettet koskaan löydä ketään hänen kaltaistaan. Ehkä et löydäkään, mutta ystävänä voit toki hänet säilyttää. Se edellyttää sitä, että vapautat itsesi niistä haaveista ja tarpeista, jota sinulla hänen suhteen on. Voisiko hän olla arvokas ystävä? Jos taas koet, että rakastat häntä nimenomaan seksuaalisesti ja kumppanina, voi olla , että ystävyys ei riitä, vaan pikemminkin satuttaa. Näitä asioita kannattaa miettiä. Voihan olla , että kun vapaudut ajattelemasta häntä parisuhde- mielessä, vapautuu paikka jollekin toiselle.

Kirjoitat, että tunnet itsesi heikoksi ja riippuvaiseksi. Sen täytyy olla raskasta sinulle. Ajattelen, että kannattaa varmaan puhua miehelle suoraan ja häpeilemättä. Kysyä hänen tunteistaan. Mitä hän tuntee ja tarvitsee? Mitä hän haluaa suhteeltanne?

Useimmat suhteet ovat täynnä kompromisseja. Laita "pöydälle" se, mitä häneltä saat ja katso riittääkö se sinulle. Voihan olla, että annatte toisillenne eri asioita ja tulette sillä tavalla tyytyväisiksi ja onnellisiksi. Tai sitten on niin, että tunteenne ja tarpeenne todellakaan kohtaa ja ainakin toinen teitä on tyytymätön ja onneton.

Toivottavasti vastaukseni auttaa sinua, mutta kuten kirjoitin, minulla on tunne, että tiedät jo vastaukset itsekin. Katso itseäsi ja elämääsi lempeästi. Mitä tarvitset?

Voimia sinulle toivoo
perheneuvoja Kati

KYSYMYS: Olen ollut jo 5vuotta sinkkuna ja koen että olen ikisinkku lopun elämääni. Olen sosiaalinen huumorintajuinen ja mukava ihan normaalin nätti. Juttelen paljon miehille ja flirttailen sopivasti. Minusta on kiinnostuneet suht monet miehet mutta ongelma on se että niistä miehistä en ole lainkaan kiinnostunut enkä edes voisi olevani kiinnostunut. He osottavat ihastustaan minulle viikottain sitkeästi. En valitettavasti koe mitään vetoa heihin. Uskon tosi rakkauteen ja haluan että mies haluaa minut ja minä hänet. Rakastan miehiä ja tiedän että kohtelisin miestäni kuin kukkaa kämmenellä ja rakastaisin. tuntuu että minulla on sisällä pato eli hirveä läheisyyden kaipuu,rakkauden kaipuu ja tarve rakastaa jotain koska tiedän että minulla on paljon annettavaa. Ihailen miehiä ja janoan heidän kosketustaan. Janoan miesten läheisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Miehen tuoksu sekoittaa heti pääni en vaan saa näitä tunteita purettua ja se ahdistaa.

Minulla on niin hirveän isot padot sisälläni että jokaisesta ihastuksestani alan kuvittelemaan heti hänen kanssaan suhdetta mielessäni mutta en tietenkään sitä kerro koska se säikäyttäisi. Sama yhdenillan miesten kanssa ihastun todella helposti jos tapaan kiinnostavan.haluisin kunnolla vaihtaa tekstiviestejä ja olla ihastunut ja ehdottaa kaikkea tekemistä mutta tää ei oo vaan mahdollista. Miksi kohdallani miehet eivät halua kanssani suhdetta? Miksei miehet tartu syöttiini? Yhden yön jututkin jäävät yhteen iltaan. Miksi miehet eivät ota yhteyttä vaikka flirttiä on joidenkin välillä livenä kun näkee mutta muutoin eivät juttele lainkaan eikä samanlaista flirttiä ole. Unelmanani olis löytää samanlaisia ajatuksia omaava mies joka vetoaisi ja hänkin janoaisi rakkautta ja naisen kosketusta paljon.

Tapailusuhteita minulla on n.1 tapailu/ihastussuhde/säätö per vuosi tahdilla. Mikään näistä ei ole johtanut suhteeseen. Olen harrastanut yhden yön juttuja ja miehet haluavat aamulla jo kovaa juosta pois. Yhdellä ihastussuhde miehistäni oli tunteita minua kohtaan mutta hän ei halunnut tehdä kanssani mitään ja hetken kuluttua alkoi seurustella toisen naisen kanssa. Miten en voi tavata vaan sitä oikeaa tyyppiä. Tuntuu että kanssani ei vaan haluta suhdetta mutta muuta kyllä. Miksi kanssani flirttaillaan ja ollaan kiinnostuneita mutta loppujen lopuksi miehet eivät osoita tunteitaan, tartu syötteihini tai kutsu treffeille? Eivätkä nämä jutut ole ajautuneet suhteeseen vaan kaikki jää flirttailu tasolle.

VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi. Kirjeessä on runsaasti asioita. Aloitat sen paljastamalla pelkosi siitä, että jäät yksin ja pysyt ikuisesti sinkkuna. Kerrot, että toivot ja kaipaat parisuhdetta. Kirjoitat siitä, kuinka miehet eivät vastaa tunteisiisi sinun toivomallasi tavalla. Moni suhde päättyy pettymykseen ja tunteesi eivät saa vastakaikua.

Toisaalta kerrot myös siitä, kuinka jotkut miehet ovat sinusta kiinnostuneita, muista sinä taas et heistä. Tiedätkö syyn, miksi et kiinnostu näistä miehistä, jotka huomioivat sinua, osoittavat ihastustaan, sitkeästi viikosta toiseen? Miksi ennemmin kiinnostut miehistä, jotka ovat valmiita vain yhden yön juttuihin, jotka sananmukaisesti "juoksevat aamulla kovaa pois".

Kun tunnemme olomme yksinäiseksi, kun kaipaamme kosketusta ja yhteyttä, tuntuu että tilanteemme jatkuu ikuisesti. Pelkäämme, ettei yksinäisyytemme pääty koskaan. Emme pysty näkemään "kulman taakse", emme tiedä, mikä elämässämme on tapahtumassa ja mikä meitä odottaa. En tunne sinua, enkä ole varma onko neuvoni sinulle oikea, mutta ajattelen, että voisit pysähtyä hetkeksi miettimään sitä, mitä oikein haluat ja tavoittelet. Minkälaisen parisuhteen haluaisit? Minkälainen mies sopisi sinulle? Minkälainen itse haluaisit olla? Kirjoitat, että olet sosiaalinen, huumorintajuinen, mukava ja ihan nätti. Siitä on hyvä alkaa. Jätä flirttailu ja syöttien asettelu hetkeksi ja pysähdy katsomaan , mitä ympärilläsi tapahtuu. Keitä ympärilläsi on, keiden seuraa havittelet ja keitä torjut.

Kirjoitat hienosti, siitä, että sisälläsi on "pato", hirveä läheisyyden kaipuu , rakkauden kaipuu ja tarve rakastaa jotain. Nämä ovat hienoja asioita, eivät hirveitä. Pura pato ja anna näiden asioiden olla rauhassa sinussa. Kaipuu läheisyyteen on hieno asia. Älä riko itseäsi yrittämällä väkisin löytää rakkautta.

Tulee vielä aika, jolloin kaipuusi saa vastauksen. Siihen saakka, pidä itsestäsi huolta. Kerrot, että kohtelisit rakastettuasi kuin "kukkaa kämmenellä". Odottaessasi, kohtele itseäsi samoin.

Kaikkea hyvää sinulle toivoo
perheneuvoja Kati

KYSYMYS: Tuli juuri pienten mutkien kautta selville, ettei kumppanini ehkä tunne olevansa sen sukupuolinen kun hänet on syntymässä määritelty. Ilmoitti myös, ettei ole vielä valmis puhumaan tästä sen enempää, mutta ei ilmeisesti halua kuitenkaan korjata sukupuoltaan, mutta ei tunne vahvasti olevansa kumpaakaan binäärisistä sukupuolista. Oloni on hieman hämmentynyt, mutta haluaisin kuitenkin tietää kuinka tukisin häntä. Rakastan häntä tietysti yhä, vaikka tieto tulikin yllättäen.

Cargo, 25v

VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi, joka käsittelee tärkeää, mutta vaikeaa asiaa. Minuun tekee suuren vaikutuksen se, miten lähestyt asiaa. Ensinnäkin myönnät, että olet hämmentynyt, toiseksi kerrot, että haluat tukea rakastettuasi ja kolmanneksi ehkä se tärkein: kerrot, että rakastat häntä.

Viimeinen lause kertoo olennaisen asian. Rakastat ensisijaisesti ihmistä, et hänen sukupuoltaan tai sukupuoli-identiteettiään. Tämä antaa parhaimman mahdollisen pohjan hänen tukemiselleen. On kuitenkin hyvä tunnistaa, se hämmennys, mitä kyseinen tieto on sinussa saanut aikaan. On hyvä tunnistaa se, eikä vain torjua ja yrittää olla, kuin asia ei koskettaisi ollenkaan. Ole itsellesi rehellinen, niin hänkin voi olla.

Kerroit, että kumppanisi ei ole vielä valmis puhumaan asiasta enempää. Anna hänelle (ja itsellesi) aikaa. Hän puhuu, kun on siihen valmis. Kyseessä on iso asia. Voi olla, että hän tarvitsee aikaa käsitelläkseen sitä ensin itse. Paras tapa valmistaa maaperää luottamukselle ja keskustelulle on pysyä lähellä, tukea ja viestittää monin eri tavoin, että välittää toisesta, eikä ole lähtemässä tai hylkäämässä.

Jossain vaiheessa kumppanisi on varmaan valmis ottamaan vastaan tukea, tietoa ja apua myös ulkopuoliselta, auttavalta taholta. Tukea saa esimerkiksi Setan kautta. Heillä on mm. valtakunnallinen tuki- ja neuvontapalvelu Sinuiksi. Lisätietoja saat Setan verkkosivuilta. Myös sinulla on oikeus saada tukea, vaikka kumppanisi ei olisi vielä siihen valmis.

Toivottavasti sait vastauksestani jotain itsellesi. Kuten sanottua, arvostan asennettasi. Jos meillä on rakkautta, on meillä jo paljon. Älä kuitenkaan unohda itseäsi ja sitä, että asia saattaa herättää sinussa monenlaisia tunteita. Niihin kaikkiin sinulla on oikeus.

Onnea matkallesi toivoo
perheneuvoja Kati

KYSYMYS: Poikaystäväni halusi erota 4 viikkoa sitten. Syyksi hän sanoi haluavansa olla yksin ja että hänestä tuntuu tunteiden kadonneen. Olemme seurustelleet yli 8 kuukautta ja kyseessä on kaukosuhde. En olisi itse halunnut erota.

Olen pyytänyt poikaystävältäni anteeksi ja kertonut kuinka olen ymmärtänyt aivan kaiken. Hän sanoo kuitenkin, että pysytään ystävinä, mutta hän ei sulje pois yhteen paluuta. Olemme nyt ystäviä ja olemme nähneet muutaman kerran, kaikki tuntuu yhdessä niin hyvältä. Miten saisin poikaystäväni antamaan meille toisen mahdollisuuden? Miten saan hänet ymmärtämään, että olen muuttunut ja muutun koko ajan? Hän on aina ollut niin hyvä minulle, eikä koskaan ole satuttanut minua. Koen, että meillä tulisi olemaan todella hyvä tulevaisuus kunhan yrittäisimme vielä, sillä minä olen ymmärtänyt virheeni ja tervehdyn masennuksestani koko ajan.

Nuorieronnut, 18

VASTAUS:Kiitos kirjeestäsi! Mietit miten saisit poikaystäväsi antamaan teille toisen mahdollisuuden ja miten saisit hänet ymmärtämään että olet muuttunut ja muutut koko ajan. Kirjeesi perusteella sain käsityksen, että näet syyn eroon itsessäsi: että poikaystäväsi mielestä valitat turhasta liikaa ja aloitat riidat. Kerroit kuitenkin että poikaystäväsi sanoi eron syyksi sen, että hän haluaa olla yksin ja että hänestä tuntuu että tunteet ovat kadonneet. Minusta sinun kannattaa muistaa tämä. Tietenkin jokin on johtanut siihen että hän nyt tällä hetkellä kokee asiat tuolla tavoin. Mutta onko oma käytöksesi kuitenkaan ensisijaisena syy eroonne? Tunnut syyttelevän itseäsi.

Oletko varma, että poikaystäväsi toivoi eroa siksi, että sinä olet käyttäytynyt kuten kerroit? Voiko olla, että sinun tapasi käsitellä tunteitasi ja toisaalta lievä masennuksesi ja paha olosi ei kuitenkaan ole se syy mikä johti eroonne?

Kerroit että poikaystäväsi ei ole kovin avoin ihminen eli ei halua kertoa muille huolistaan. Mietin, että haluaako hän olla yksin kuulostellakseen itsekseen mitä hän haluaa ja tuntee. Mietin myös, tarvitseeko hän tilaa ja aikaa selvitelläkseen sisimpänsä tuntoja. Kerroit että hän haluaa että olette ystäviä, mutta ei toisaalta sulje pois yhteen palaamistakaan. Tulevaisuudesta emme tiedä, mutta ajan mittaan asiat kirkastuvat niin sinulle kuin ystävällesi. Kuka tietää vaikka palaisittekin yhteen?

Toisaalta ajattelisin että jos todella olet sairastanut lievää masennusta, on todella tärkeää tässä tilanteessa että hoidat itseäsi! Olethan ollut yhteydessä lääkäriin? Masennus värittää ajattelumme ja kokemuksemme maailmasta negatiivisemmaksi ja jopa toivottomaksi. Voi tulla olo että kukaan ei välitä. Masennuksesta voi kuitenkin parantua. Se vaatii kuitenkin hoitoa. Kannustan sinua hakemaan apua, ellet jo ole avun piirissä.

Olli, perheneuvoja

KYSYMYS: Minua ahdistaa ihan kamalasti meidän nykyinen tilanne. ollaan oltu miehen kanssa yhdessä reilu 10 vuotta, uusperheenä. nyt kotona enää minun yksi poika ja meidän yhteinen lapsi 7 v. Mieheni juo lähestulkoon joka ilta ainakin muutaman oluen. Ja viikonloppuisin enemmän. Ja käytös muuttuu heti. muutenkin hän on aina pahalla päällä ja hermostuu helposti ihan pikkuasioistakin..ollaan pari kertaa puhuttu asiasta ja mies on luvannut vähentää juomista mutta toisin kävi. Itse jos on hyvällä tuulella niin se menee ohi kun mies vaan kiukuttelee. . olin jo tekemässä eroa joulun alla mutta taas mies käänti pään. Olen aikaisemmin eronnut alkoholisti miehestä ja nyt näköjään sain toisen tilalle. en haluaisi tuhlata koko elämääni pelkäämällä ja sietämällä huonoa käytöstä. . en usko että puhe enää auttaa ja miehen mielestä hänellä ei ole ongelmaa juomisen kanssa. . voimani on aika loppu.

VASTAUS: Kerrot olevasi ahdistunut ja voimaton miehesi alkoholiriippuvuuden ja huonon käytöksen vuoksi. Lisäksi joudut pelkäämään kotonasi, jonka pitäisi olla jokaiselle se turvallisin paikka – myös lapsillesi. Olen huolissani sinusta ja lapsistasi – miten pärjäätte? Kerrot myös että joulun alla olit tekemässä jo eroa, mutta miehesi sai sinut muuttamaan mielesi. Sinun on myös vaikea uskoa että puhe enää auttaa.

Olisi hienoa jos miehesi tajuaisi sairautensa eli alkoholiriippuvuuden kohtalokkuuden. Olisi hienoa jos hän hakisi ja saisi apua ja perheenne alkaisi voida paremmin. Pelkään pahoin, että ellei hän itse miellä alkoholiriippuvuuttaan ongelmaksi, asiat eivät tule muuttumaan paremmaksi. Siksi olisi tärkeää että saisit apua vaikeaan elämäntilanteeseesi. Se on tärkeää ensi sijassa sinun itsesi kannalta mutta erityisesti myös lastesi kannalta: isän ja isäpuolen runsas alkoholinkäyttö ja aggressiivinen käytös satuttavat lapsia ja tekevät heidän kodistaan turvattoman.

Kerroit ettet halua tuhlata koko elämääsi pelkäämällä ja sietämällä huonoa käytöstä. Muista että olet arvokas ihminen ja ansaitset puolison, joka kunnioittaa ja kuuntelee sinua. Lupaukset eivät auta jos teot puhuvat muuta. Myös lapsesi ansaitsevat turvallisen kodin. Kannustan lämpimästi sinua hakemaan apua vaikeaan elämäntilanteeseenne! Kuulostaa siltä, että asioiden muutos olisi tarpeen pikaisesti. Voitko saada tukea ja apua ystäviltäsi tai sukulaisiltasi? Myös Al-Anon-ryhmistä, eli alkoholistien läheisten vertaistukiryhmistä voit saada tukea. Lähtisikö miehesi perheasiain neuvottelukeskukseen puhumaan haasteellisesta parisuhteenne tilanteesta? Ulkopuolinen näkökulma helpottaa asioiden selvittämistä – riippumatta siitä, jatkatteko vielä yhdessä vai päädyttekö eroon.

Olli, perheneuvoja

KYSYMYS: Mies ilmoitti ettei enää tunne mitään minua kohtaan. Tämä tuli aivan yllättäin eikä hän ollut sanallakaan maininnut olevansa tyytymätön. Olemme olleet naimisissa 23 vuotta ja seurustelleet sitä ennen jo neljä vuotta. Kaksi lastamme ovat teini-iässä. Minä olen kuusi vuotta vanhempi ja vaihdevuodet päällä. Olenkin ollut masentunut, väsynyt ja stressaantunut, koska käyn töissä ja hoidan kaikki kotityöt. Miestä ne eivät ole kiinnostaneet ja vaikka hän välillä on yrittänyt ryhdistäytyä minun puhuessani asiasta, ei hän kauan viitsi. Minä olen siksi ollut ärtynyt, mutta meillä ei ole tapana riidellä. Olen hyväksynyt roolini. Miehellä on vastuullinen työ ja hän matkustaa paljon ja tekee kotonakin illat töitä. Hän ei juurikaan halua puhua kanssani työasioista eikä välitä kuunnella minun asioitani. En voi käsittää, miksi hän on itsekseen hautonut asiaa ja mahdollisuutta eroon eikä ole millään tavalla puhunut minulle. Olisin ollut valmis korjaamaan tilanteen, jos siihen olisi tarjottu mahdollisuus. Mies on itsepäinen eikä halua yrittääkään. On päättänyt ettei halua olla kanssanu. Rakastaa lapsiaan ja on hyvä isä. Minä en halua rikkoa kotiamme, eikä tätä tilannetta voi kukaan sukulainen tai tuttukaan tajuta, jos saavat tietää. Mitä ihmettä voin tehdä? Maailmani on täysin romahtanut.

VASTAUS: Hei, kiitos viestistäsi. Pidän ymmärrettävänä, että kirjoitat maailmasi romahtaneen saatuasi tietää miehesi eroajatuksista. Tilanne on kannaltasi erityisen vaikea, koska et ole osannut aavistaa miehesi eroon liittyviä ajatuksia. Toisaalta kirjoitat, että olisit ollut valmis korjaamaan tilanteen, jos sinulle olisi tarjoutunut mahdollisuus. Myös sinulla on siis käsitys siitä, että pitkässä parisuhteessanne on ollut haasteita, joiden arvelen vaikuttaneen myös aviomiehesi ajatuksiin.

Minulle piirtyy kirjeesi välityksellä kuva avioliitosta, jossa on ollut paljon yksinäisyyttä. Aavistelen, että yksinäisyyttä olette kokeneet sekä sinä että miehesi. Kirjoitat esimerkiksi hoitaneesi kaikki kotityöt yksin, minkä lisäksi olet käynyt työssä. Mietin, miten olette päätyneet ratkaisuun, jossa sinä kannat pääasiassa vastuun kodista? Kirjoitat ymmärrettävästi olleesi masentunut, väsynyt ja stressaantunut kodin askareiden ja työn takia. Olet yrittänyt sanallistaa kokemiasi epäkohtia turhaan. Pohdin, miten yksin olet jäänyt. Ihannetilanteessa olisitte voineet jakaa kotityöt koko perheen kesken yhdessä. Toisaalta luen kirjeestäsi, että myös miehesi on ollut kenties yksinäinen. Kirjoitat hänen vaativasta työstään, joka on vienyt paljon aikaa. Mitä ajattelet, olisikohan hän voinut kokea yksinäisyyttä esimerkiksi matkustaessaan työnsä vuoksi ja ollessaan poissa kotoa? Surullista kyllä, arvelen, että myös puhumattomuus, josta kirjoitat, on vaikuttanut kokemaanne yksinäisyyteen. Ajattelen turvallisen rakkaussuhteen edellyttävän paljon tunnetason keskustelua esimerkiksi siitä, mitä puolisot kaipaavat ja tarvitsevat toisiltaan. Minua jäi mietityttämään kirjeesi äärellä, kuinka läheinen suhteenne on ollut nimenomaan emotionaalisesti, tunnetasolla.

Päätät kirjeesi kysymykseen, mitä ihmettä voit tehdä? Pidän tärkeänä, että voisit ja voisitte ymmärtää riittävästi niitä asioita, jotka ovat saaneet miehesi ajattelemaan, ettei hän tahdo jatkaa enää kanssasi. Parhaimmillaan voisitte keskustella siitä yhdessä aviomiehesi kanssa. Joskus vaikeista asioista puhuminen voi olla helpompaa jonkun ulkopuolisen avulla. Rohkaisen sinua ottamaan yhteyttä alueesi perheasian neuvottelukeskukseen, jossa annetaan keskusteluapua parisuhteen kysymyksiin. Uskon, että saisitte sitä kautta parhaan avun.

Kaikkea hyvää!
Joona, perheneuvoja