KYSYMYS: Olen tuntenut ulkomaalaisen naisen yli kuusi kuukautta. Tapasin hänet Helsingissä viime syksynä. Hän on kaunis, 28 v. mallineito (itse olen 49). Haluan korostaa, että myös aikaisemmat kuten ex-vaimoni, oli ulkomaalaisinen ja 18 v. nuorempi, joten ikäero ei ole uusi kokemus. Olen naisen kanssa päivittäin yhteydessä mm. Facebookin kautta ja hän kävi Suomessa mallikeikalla 2 viikon ajan ja tapasimme lähes päivittäin, lounaalla kuntosalillla tai ostoksilla. Nainen valmistuu yliopistosta psykiatriksi kesäkuussa 2015. Hän ei halua parisuhdetta ennen kuin opiskelut loppuvat: ei ole aikaa, ei ole valmis parisuhteeseen. Hän on Puolasta ja hänen ex-poikaystävä oli Puolan rikkain mies, joka jätti hänet tylysti tekstiviestillä.
Olen jo välillä ilmoittanut, että en halua lisää naispuolisia ystäviä vaan ajan myötä mm. parisuhdetta. Hän puolestaan haluaa olla sinkku, mutta pitää yhteyttä minuun koska pitää minusta. Hän teki myös aikoinaan aloitteen välillämme, josta kaikki alkoi. Ollessaan Suomessa hän ei koskenut minua edes pikkusormella tai ottanut kädestä kiinni vaan tunsin jopa jonkinasteista inhoa tms...vaikea sanoa. Siitä huolimatta hän haluaa pitää yhteyttä, koska pitää minusta ja pyytää minua odottamaan kesäkuun loppuun jolloin hän, opiskelujen loppumisen myötä on ehkä valmis parisuhteeseen.
Tilanne on nyt kärjistynyt, koska olen yrittänyt tivata että miksi pitää odottaa kesäkuuhun? Huom. olen ollut koko ajan hänelle fyysisesti uskollinen ja en ole tavannut tai kommunikoinut muiden naisten kanssa koko aikana. Koska olen yrittänyt selittää hänelle, että minusta tuntuu että olen kuin uusi nahkasohva joka tulee kesäkuussa tilauksen myötä ja että miljoonat ihmiset ovat parisuhteessa vaikka työ/opiskelurintamalla on vaikeuksia. Olen 2 x vetänyt välit poikki ja aina nainen palaa ja pyytää ymmärrystä kesäkuuhun saakka. Koska olen tivaamalla niin hyvällä kuin pahalla (verbaalisesti siis) yrittänyt saada perusteluja tuolle kesäkuulle, hän sanoi että minun on mentävä psykiatrille. Sanoin että voin mennä jos hänen menee kysymään jostain apuja tunnepuolelle. Suuttui ja sanoi että aiheesta ei puhuta ja hän ei sairasta miestä halua, henkisesti siis.
Hänellä on taloudellisia pieniä vaikeuksia ja hän haluaa, että osallistun hänen viimeisten kuukausien opiskelukuluihin 500 eur / kk n. 2-3 kk ajaksi, kunnes hänen tilanne tasoittuu. Olen antanut kerran tuon summan ja Suomessa ollessaan ostanut hänelle mm. vaatteita jne. Kun tuli ihan kesävaatteissa Suomeen ja vilustui :) Hän edelleen haluaa että odotan häntä kesäkuuhun jolloin mahdollisesti hän haluaa parisuhteen kanssani, mutta ei lupaa mitään siitäkään huolimatta. Lisäksi nyt vaati minulta käyntiä psyaktrin luona ennen kuin kesäkuu tulee: johtuu siitä että olen yrittänyt kaivaa lisätietoja hänestä ihmisenä, jotta voisin ymmärtää mm. kesäkuun jutun jne..
Mitä teen? Emme ole olleet missään fyysisessä kontaktissa ja hän sanoi, että haluaa tavata minua lisää jne. Mutta kun otan tapaamisen mahdolliset ajankohdat esille: ei ole aikaa mutta haluaa minun odottavan kesäkuuhun (odottaminen alkoi loka/marraskuun vaihteessa 2014). Myös hänen paras ystävätär sanoi, että hän on hyvin kylmä myös häntä kohtaan ajoittain. Eli nainen haukkuu, pilkkaa minua, mutta silti haluaa minun odottavan häntä kesäkuuhun saakka: “you wait if you want, your life, I would like you wait”, hän sanoo jatkuvasti. En haluaisi luovuttaa, mutta vaikka aihetta ehkä olisi.
Tuo pyyntö mennä psykiatrille tuntuu oudolta naiselta, joka ei anna mahdollisuutta saada tietoja hänestä ja toiveistaan jne eikä meidän mahdollisesta jatkosta mitään. Koko ajan myös kehuu, että lähtee pysyvästi Dubaihin tai Miamiin mallihommiiin, mutta samaan hengenvetoon pyytää odottamaan häntä kesäkuuhun.. Tietää, että olen normaali työssäkäyvä mies, joten taloudellista hyötyä hänelle ei ole tiedossa. Mitä teen? Ja miten tuo etäisyys ja kesäkuun odottaminen pitää tulkita?
Kiitos todella paljon, jos vastaatte. tunnepuoleni on hukassa. Tällä hetkellä haluaisin luovuttaa, mutta tässä jo kuusi kuukautta painittu, joten en haluaisi.
_____________________________________________________________________________________
Ota Suhdeklinikka seurantaan Facebookissa!
_____________________________________________________________________________________
VASTAUS: Hyvä kysyjä, usein kerromme itsestämme jotain oleellista aivan huomaamattamme. Sinä teet sen, pitkän kysymyksesi aivan lopussa, kun kerrot tunnepuolesi olevan hukassa. Siltä minustakin tuntuu. Samaan hengenvetoon kirjoitat, että haluaisit jo luovuttaa, mutta kumoat sen saman tien. Jotain hyvin tärkeää tiivistyy näihin viimeisiin lauseisiin. Ensinnäkin ymmärrys siitä, että olet jotenkin eksyksissä tunteittesi kanssa ja toisaalta käsität itse, että tunnepuolesi voisi ehkä selvitä hiukan jos luovuttaisit. Eli päästäisit irti tästä tilanteesta. Viimeinen lause, ajatus siitä, että haluaisit vielä toivoa, yrittää ja uskoa, kertoo ehkä enemmän juuri toiveesta, kuin reaalimaailmasta.
Kirjoitan sinulle näin suoraan senkin takia, että olet jo elänyt tätä elämää ja varmasti kokenut kaikenlaista. Tuntuu siltä, että ihastumisesi/rakastumisesi on kuljettanut sinut aika syvälle sellaiseen maailmaan, joka perustuu ristiriitaisiin lupauksiin ja toisaalta ristiriitaisiin odotuksiin. Kirjoitat kysymyksesi alussa, ettei ikäeronne ole sinulle ongelma. Ei sen tarvitsekaan olla, mutta väkisinkin tulee olo, että olette hyvin eri kohdassa elämänne kaaressa. Sinä tunnut haluavat vakituista vakavaa parisuhdetta ja hän on juuri "valmistumaisillaan elämään".
Ajatus siitä, että hän ammattiin valmistumisen jälkeen olisi jotenkin nykyistä valmiimpi parisuhteeseen kanssasi tuntuu hiukan keinotekoiselta. Eikö hän siinä tapauksessa haluaisi sitä jo nyt?
Pitkin kirjoittamaasi tulee esiin se, että kärsit nykyisestä odottamisen tilasta. Se on minusta jo riittävä syy luovuttaa. Olisi eri asia, jos eläisitte yhdessä positiivisen odotuksen tilassa ja rakentaisitte silloin syvällisempää yhteyttä. Nyt minusta kuulostaa kirjoittamasi perusteella siltä, ettei niin tapahdu.
Viittauksen siihen, että rahoitat hänen opiskeluaan ja, että hän toivoo sinun hakeutuvan psykiatrin hoitoon ennen seuraavaa tapaamistanne kuulostaa minusta vähintäänkin epäilyttäviltä ja ihmeellisiltä.
Toivon, ettei suorapuheisuuteni loukkaa sinua, ajattelen, etteivät odotuksenne ja tunteenne ole tällä hetkellä tasapainossa, vaan aiheuttaa puolin ja toisin riitaa ja hankaluutta. Orastavan suhteen rakentumisen kannalta se ei vaikuta kovin turvalliselta.
Muista, että päästäessä tästä irti, voit saada tilalle jotain ihan muuta. Hyvää kevättä!
perheneuvoja Kati
