Contour

Mitä tehdään kun ei ole muuta valmiina kuin keitettyjä perunoita- no tietysti ruokaa. Lasagnea piti tehdä, mutta levyjä oli 6 ja risat. Riisikin oli vähissä joten täytyi tehdä ihan omanlaisensa sovellus.

Eli vajaaksi keitetty riisi, oliiviöjyssä ruskistettu jauheliha, sweet chili kastiketta, tomaattimurskaa, ananasmurskaa, lasagnelevyjen jämät, kermaa, juustoraastetta pyöreään vuokaan 200 ja tunti uunissa. Siinä samalla kun pannu ja levykin oli vielä jauhelihan ruskistuksen jäljiltä kuuma paistoin vielä muutaman perunankin voissa. Kyllä noilla eväillä jo muutaman kilometrin hiihtää. Tänään tosin vain 4.4 ja silti joutui 4 hiihtäjää ohittamaan.

Ei riitä että moottoritien katteen rakentaminen maksaa. Lisäksi tulee ylläpitokustannukset.

http://yle.fi/uutiset/moottoritietunnelin_yllapito_maksaa_maltaita/6459332

Jos 170000 € per vuosi toteutuu +160000 € per vuosi korjausinvestointeihin = noin 330000 € per vuosi veronmaksajien rahoja riippumatta siitä riittääkö edes asiakkaita.

Ainakin suolauksen osalta kannattaisi miettiä vaikkapa sulatuksen mahdollisuutta. Sitä ei varmaankaan ole kokeiltu, tuskin edes laskettu, mutta tuolla hinnalla saa jo melkoisen määrän sähköä.

Tarkoitan siis moottoritien ajopinnan sulanapitoa ihan vaan lämmittämällä. Kovilla pakkasillahan sitä ei tarvita ja kun se vaan toimisi niin ei olisi tarpeellista kylvää suolaa lähellekään kallista tunnelirakennetta.

Toisaalta en pidä edes moottoritien suolaamista tarpeellisena kun arvatenkin tulee muuttuvat nopeusrajoitukset. Käytännössä varmaankin tapahtuu seuraavaa: Kun tulee ensimmäinen pieni onnettomuus todetaan ettei ole suolattu tarpeeksi, sitten suolataan niin että tuntuu ja tunnelin ylläpitokustannukset karkaavat käsistä ja rakenteiden elinikäennuste laskee. Vasta sitten aletaan kysellä oliko moista rakennetta mitään järkeä tehdä harvaan pikkukaupunkiin.

Ennätyspotti meni yhdelle, vaan eipä osunut mulle. Jos sensijaan teollisuuspiha olisi lottoruudukko ja aina yhdellä idioottiparkkeerauksella tulisi rasti niin lottokuponki olisi äkkiä täyteen.

Että pystyy nostamaan vanerinipun tarvii olla trukkipiikit, että voi käyttää trukkipiikkejä pitää olla joku kone mihin ne kytketään ja sen koneen tarvis vielä lähteä käyntiin. Eli yhden vanerinipun nostamiseen meni lämmitksineen koko valoisa aika. Tänään meni koko valoisa aika lumitöissä.

Moottoripyöräkuume meinaa vaivata. Kävin yhtä lievästi kolaroitua katsomassakin, mutta täytyy tarkkaan miettiä uskaltaako siitä maksaa yhtään mitään.

Jos luottaisi hyvään tuuriin niin pistäisi vaan sähköpostia myyjälle ja saisi ehkä hyvänkin kaupan. Tässä tapauksessa pyörän ollessa sivuseisontatuen varassa näytti ettei pyörät ole samassa linjassa. Paikalle sattunut asianharrastaja laittoin pyörän pystyyn ja käänsi tangon suoraan. Niin paljon oli joku paikka vinossa että paljaalla silmälläkin pystyi sanomaan ettei renkaat mene samaan suuntaan.

Hyvässä tapauksessa vain takahaarukka on kierossa, huonossa tapauksessa myös etuhaarukka ja runko. Näin ollen voi tulla arvaamattoman kallis korjaus tai pihankoriste/tallintäyte. Noihin vielä lisättynä moottorin lohkoon tullut halkeama ja kilinä koneessa.

Edit 20.1
Onneksi ei ollut mitään ostopakkoa ja johan joku hullu oli siitä sen pyyntihinnan verran tarjonnut.

Jollain voi olla paska säkä. Ei tietysti mitään ole rakennettu vielä, mutta vitutuksen määrä on heillä kuulemma suunnaton kun saavat naapuriinsa tällä tietoa tuulipuiston.

Ilmeisesti heidän naapurustonsa talot on niin pieniä ettei niitä ole edes kartalla näkynyt suunnitteluvaiheessa. Täällä jos ja kun aikoo rakentaa jotakin kaava-alueen ulkopuolella niin kuulemma rakennuskohteen kohtaan tökätään kartalla harppi ja se säädetään tietylle säteelle+ piirretään sillä ympyrä. Jos ympyrän sisään jää liikaa rakennuksia ei lupaa heru vaikka olisi isokin tontti. Ilmeisesti tuulipuistoa suunniteltaessa tuota harpin asettamista suositellulle turvaetäisyydelle ei ole osattu tehdä tai mittakaava on ollut pielessä.

Oli hieno päivä tänään. Ehkä liiankin hieno koneessa istumiseen, mutta tuli nyt ainakin ajettua se lämpimäksi ja tankattua.

Aamulla kauhulla odottelin valtavaa lumisadetta. Onneksi sitä ei tullut niin paljon että olisi aiheuttanut toimenpiteitä.

Rajalinja on kartalla suora, mutta oja ei ole suoraa nähnytkään. Ei se paljon heitä sivusuunnassa. Pohjan kaato onnistui yllätävänkin hyvin.

Viimeisillä kymmenellä metrillä tuli ongelmia. Muistui mieleen muuan Savikko, joka oli ostanut koko alueen pahimman kivikon. Kova tontti kun ei sinne tarvi ensin tuoda pora, ja räjäyttää tuontimaapeitolla useampi kivi että kilpailija sai telakoneensa kauhan jostain rakosesta sen tiiviin kivikerroksen alapuolelle. Kivien väliin kaivettu oja voi olla kaunis sadan vuoden päästä.

Jos joskus on yksinkertainen ruoka ollut hyvää niin sitä se oli ainakin tänään. Vanha Raitin Kievarissa oli jauhelihakastiketta ja pastaa. Oikein alkoi jo ähky tulla santsikierroksen jälkeen.

Saa nähdä mitä naapuri tuumaa. Ei ainakaan pitäisi olla ongelmaa havaita missä raja kulkee vaikka olisi vähän heikompikin näkö. Vähän sirompikin ura varmaan olisi riittänyt jossain toisessa kohtaa, mutta kun ei vesi oikein ylämäkeen mene niin uomasta tuli loppuosaltaan vähän vajaa valtaoja.

Seuraavaksi harras toive olisi ettei lumisade osu kohdalle tai jos osuu niin ei ainakaan tulisi mitään sakeaa pyryä. Muuten menee taas seuraava työvaihe vaikeaksi.

Tulee tällä menolla velodromi. Naapurin metsä on liki puoli metriä ylempänä luonnostaan+ ilmesti jo kolmen kaivuun maat on nostettu siihen kohtaan mis pitäis olla rajaoja.

Jos ei muuta niin tarvii istuttaa mansikoita, vettä on aikakin otettavissa ja valoa riittää kesällä.

Vihdoin oli aikaa ja keliä mennä ladullekin. Saa nähdä mikä on olotila kun pistin ensin 4,4 ja sen perään 6,5 kilometriä. Jotenkin killisimäisesti on moni laskenut kun niissä paikoissa missä latua kaipaisi on perinteise latu murjottu muodottomaksi.

Eilen meni sen verran myöhään sorastaessa jne että uusi oja lähti alulleen pimeässä. Lohkomisen jäljiltä osa rajalinjan merkeistä oli edelleen paikalla ja siitä se oja sitten lähti. Tänään kun oli kirkasta valoisaa ja talveksi lämmintäkin näkyi kaikkiaan kolme maanmittauslaitoksen nauhaa rajapyykin likellä. Ojan lähtö oli saostusaltaan jälkeen puolisen metriä enempi naapurin puolella, joten nyt siihen tuli 13. päivän kunniaksi mutka.

Eipä ole paljon kerrottavaa. Rautakaupassa oli tasan 100 ja 50 mm salaojaputkia rullatavarana. Yhden rullan isompaa otin kun en ulkoa muistanut mitä maassa on. No siellä oli tietysti 110 mm tuplaputkea- liitä niitä nyt sit toisiinsa.

Se 100 metriä levisi ja tuli sorastettuakin päivän aikana, mutta koko touhua leimasi pieni vitutus. Pieni siksi että olisihan tuon ojan voinut jättää siirtämättäkin, mutta vitutus silti kun samaa ojaa kaivetaan vuoden sisällä kolmatta kertaa.

Siis eka kaivuu oli kevyt perkaus jolla vältettiin pahin tulva lumien sulaessa. Sitten kun silmä vältti niin isäni meni isolla koneella ja suurensi ja syvensi sen jo ennenstään ihan hyvän uran. Nyt sitten kun lohkomisesta on jo aikaa ja selvisi missä se rajapyykki onkaan niin oja olikin noin kuusi metriä pellon puolella, eikä edes suorassa linjassa rajaan nähden.

Koska kuuden merin kaistale on niin kapea ja sillä kasvoi ehkä kuutiometrin verran polttorankaa niin siitä tulee nyt sitten kapea kaistale peltoa.