Contour

Jäiset tiet kaipasivat aamulla hiekkaa ja siinä se aamupäivä menikin sepeliä kylväessä.

Iltapäivälle oli sitten luvassa oikein kirjaimellisesti paskahommia.
Vältettävien naistyyppien joukkoon lisätty hevosihminen on siis kokemusperäistä tietoa. Sen verran monella hevostallilla on ollut ilo työskennellä. Itse asiassa paskan lappaminen on yhdessä mielessä todella hyvää hommaa: Se on kevyttä koneelle ja harvemmin menee mitään rikki. Toki tekevälle sattuu ja menihän vanhoista vaunuista rengas ja sen myötä myös vanne lannan ajossa, mutta se oli ajalta ennen ensimmäistkään EU lantalaa- vai olisiko ollut sen ekan teko...

Toinen hyvä puoli hevostallilla työskentelemisessä on maisemat/näköalat.

Mitenkään tämänkään päivän työmaata ja sen näköaloja aliarvioimatta muistan vieläkin kuinka muuan jo kahden kouluikäisen pojan äiti kiiruhti suihkunraikkaana ja ilmeisesti huonosti itsensä kuivanneena tuomaan jotain öljyruiskua. Siinä jotenkin näki tutun ihmisen uusin silmin kun ei ollutkaan päällä niitä topattuja tallivaatteita tai minkään valtakunnan liivejä paidan alla. Tuskin itse arveli olevansa mikään kovin seksikäs näky.

Jos siitä mennään vielä reilu vuosikymmen taaksepäin niin kerran kotopihaan pölähti kolme tyttöä. Voi sitä kauneuden määrää joka vei kissanpennun tallille hiiriä jahtaamaan.

Eläinlääkäri oli ennen tärkeä siksi kun ihmisten toimeentulo oli riippuvainen tuotanto ja tyyöeläinten hyvinvoinnista. Nykyään tuntuu että eläinlääkärin toimeentulo on riippuvainen huonosti voivista lemmikkieläimistä.

Toki ymmärrän että sairaat eläimet pitää hoitaa, mutta eikö eläinlääkärillä pitäiso olla velvoite sanoa että hoitoon tullut eläin on vanha ja sairas eikä sitä kannata leikata hinnalla millä saa kolme tervettä pentua.

Ainakin hulppeista tiloista päätellen eläinlääkäriaseman taksat on kohdallaan. Silloin kun vielä itse kuuluin koiraihmisten joukkoon niin koiralle syötettiin pääasiassa ruuantähteitä ja kuivamuonaa. Näillä eväillä vanhempien sussari (tuli aikuisena) eli jonnekin 12 vuoden nurkille, kunnes halvaantui. Siitä seuraava koira niin ikään jonnekin 12 vuoden tienoille ja halvaantui. Ekaa koiraa en muista kunnolla, mutta tuo toinen eli sekarotuinen narttu ei eläinlääkäriä nähnyt.

Nyt kun kuuntelee naapurin koiraihmisten juttuja niin ihmettelen kun heidän lapsistaan kukaan ei ainakaan vielä opiskele eläinlääkäriksi. Heillä sentään on joku tolkku ruokinnassa, mutta sellaisenkin hörhön olen tavannut joka syöttää koiralleen tarhattua strutsia...

En ole Ypäjällä käynyt tai ylipäätään oppilaitoksessa mis opettetaisiin hoitamaan hevosia. Kuitenkin kun asiakkaiksi on osunut useampikin hevostalli niin on herännyt kysymys: Eikö hevosihmiset laske omalle työlleen mitään arvoa?

Tarkoitan tällä lähinnä sitä kuinka jo vuosikymmeniä sikoja ja nautoja on pystytty ruokkimaan koneellisesti ja ennen kaikkea se loputon määrä paskaa on saatu koneellisesti tai painovoimalla + vedellä lantalaan ja lantalasta edelleen koneella pelloille.

Helsinki on kai ainoa paikkakunta missä on jo kauan ennen kuin minä olin syntynytkään tajuttu että kaupunki hukkuu paskaan jos kaikki liikennöinti hoidetaan hevosilla. Nyt eletään vuotta 2013 ja siitä huolimatta ainoat kehitysaskeleet hevosten hoitamisessa ovat sähkövalo+ (lämpö) ja ehkä juokseva vesi. Käytännössä kuitenkin heinä, kauraa ja vettä kannetaan lukemattomia ämpärillisiä vuodessa ja paskaa kärrätään kottikärryillä.

Varmaan suurin syy tähän kehittymättömyyteen on alan ja harrastuksen sukupuolijakauma. Kun ei ole tekniikasta kiinnostuneita harrastajia niin ei tule tekniikkaa avuksi. Yhden miehen ja hevosen yhdistelmillä on aikoinaan ajettu tukit metsästä ja tehty likimain kaikki ne työt mitä nykyään tehdään tiloilla traktoreilla. Miksi ei siis naisen, hevosen (tai useamman) ja oikean työvälineen yhdistelmällä vielä nykyäänkin? Ihan kärkeen laittaisin lanaukset, lumityöt, lannan ajon ja maaseututaajamissa voisi jakaa postiakin ratsailta. Siitä saisi jopa hyvän kilpalajin.

Nyt se sitten oli polanteen poisto. Muuannella hevostallilla ei oltu koko talvena tehty lumitöitä- ajettu vaan kovaksi. Se oli päivän kolmanneksi viimeinen kohde ja viimeinen kohde myös. Näin siksi että muulla töissä olevan ukon piti saada joku auto pihasta pois että ehtii töihin.

Noin muuten vesisade ja sen kautta nopea sulaminen eivät tehneet hyvää juuri hyville jääpolanteille silittyneille pikkuteille. Aamupäivällä polanne meni jopa lingollakin, mutta iltapäivällä joutui turvautumaan nivelauraan. Se on hyvä työkalu noin periaatteessa, mutta käytännössä ainakin tuo Rote 240 toimii kunnolla vain etunostolaitteessa. Näin siksi ettei se seuraa tien epätasaisuuksia.

Päivästä tuli pitkä ja lumen laadusta johtuen jälki on kamalaa. Jos jotain hyvää pitää löytää niin jos pian pakastuu niin on ainakin lapsille kökköjä mistä pääsevät tekemään lumilinnoja.