Contour

Viikon päätteeksi päädyin varmaankin salin viimeisenä asiakkaana syömään pikaruokaa todella pitkän päivän päätteeksi.

Yritin tilata ateriaa appelsiinimehulla, mutta se olikin sit ylläettäen loppu. Omenaa olisi ollut ja ties kuinka montaa limua.

Jo ennen kassalle maksamaan pääsemistä ehdin tehdä muutaman havainnoin. Eka oli set että salissa ei ollut muita asiakkaita, toinen havainto oli hahmo siivoamassa salia ja kolmas oli sit se mehun puuttuminen.

Kassaa kohti kävävellessä olin ilemeisesti myös havainnut nuoren naisen olevan se siivoava hahmo. Kun ei neljään tuntiin ollut nähnyt muuta elävää olentoa kuin yhden ketun niin naiskauneus oli tervetullutta.

Vasta sit hieman myöhemmin ruuan saatuani katsoin hieman tarkemmin aterian pöytään tuoneen naisen suuntaan. Sit ei enää voinutkaan olla katsomatta, koska pohdin kaverini asettamaa kysymystä nykyisestä kauneusihanteestani ja siinä se sitten oli edessäni ja jatkoi kohta salin siivoamista.

E ei miään ylimääräistä, Voi mikä vyötärön ja lantion suhde, Ei liaan mitään,Letitetyt hiukset, Ihan vähän korkoa työkengissä, Ihan sama mistä suunnasta katsoi, Nainen , Aikalailla täysi kymppi.

Silloin kun kaverini kauneusihanteestani kysyi niin jouduin kyllä hieman miettimään, mutta luultavasti silloin vastaus olisi löytynyt Puuilosta.

Luin tänään kuolinilmoituksen vajaan kuukauden takaa. Ei sillä että omista koulukavereistani jokaista muistaisin tai edes puoliakaan, mutta yksi tapaus tuli mieleen. Elettiin varmaankin 9.luokan aikaa joko kevättä tai syksyä ja yksi rinnakkaisluokan tyttö oli vailla mopoa käydäkseen jossain. No koskapa en ollut lähdössä minnekään ja vaikka en tyttöä sen tarkemmin tuntenut niin annoin kuitenkin omani lainaan. En muista oliko se Raisu, Tunturi vai todennäköisesti silloin palvellut keltainen Suzuki S, mutta ehjänä se tuli takaisin.

No jos oikein luin ja ymmärsin niin tämä kyseinen tyttö ei ole enää keskuudessamme. Kaipaamaan jäivät mies, lapsi suku, ystävät ja tuttavat.

Melkoisen kansainvälisen seikkailun jälkeen tarinan päätös on kokolailla siellä missä se alkoikin eli Hämeenlinnassa.

Lämmöllä muistelen.

Otan osaa suureen suruun.

Vuosi sitten tähän aikaan olin onneni kukkuloilla. Ei sit tullut yhtään katseltua ympärilleen vaan vain ja ainoastaan sitä mitä eteen oli viimein tullut.

Nyt sitten noin vuotta myöhemmin tajuaa paremmin sen millaisen ketjun lenkkinä tässä on ollut ja millaisia muita pelureita on ollut ja millaisin kortein.

Se että minua sanotaan omistushaluiseksi on mielenkiintoinen näkemys. Jos taas toinen on niin omistushaluinen että pitää olla haaremi naisia oman vaimon lisäksi ja minä haluan vain yhden niin kumpi silloin on omistushaluisempi?

Sit taas kumpi on katkerampi- se joka ei iloitse yhteydenpidosta menneisyyden heilojen kanssa vai se joka julkaisee entisen heilansa henkilöllisyyden arkistoitavaan keskusteluketjuun josta sen siis tänään vahingossa löysin.

Tarinan opetus lienee edelleen se että oli suhteen laatu millainen hyvänsä niin sen täytyisi olla oikeasti päättynyt ennen kuin alkaa tapailemaan minua. Ei niin että puoli vuotta tai 9 kuukautta tai 15 myöhemmin soitellaan/viestitellään säännöllisesti.

Jos tarkoituksena oli testata mustasukkaisuutta niin koittaa nyt ymmärtää että polyjutut on ei ole mun juttujani vaikkakin joskus n 20 vuotta sitten arvelin että naisia tarvis olla 3-4.

Niistä siis yksi olisi tyttöystävä jonka kanssa voisi käydä treffeillä tai vaikka moottoripyöräilemässä, toinen olis vaimo joka tois rahaa kotiin, ehkä synnyttäisi 1-3 lasta ja kolmantena rietas rakastajatar. Neljäs olis sit vaan joko todella kaunis tai rikas tai jonkun valtakunnan seuraava hallitisija.

Sit jos 3 ekaa ja vielä sen kauneudenkin saa niputettua yhteen ja samaan naiseen tai edes kuvittelemaan sen niin silloin kannattaa pitää kiinni. Täytyy olla tukena silloin kun toisella on vaikeaa, käydä terapiat ja hoitaa niitä asioita mitä toinen ei jaksa.

Jos sekään ei riitä niin silloin lähtötilanne on ollut liian satumainen.

Sit taas toisaalta jotkut eivät vaan turvallisuuden kaipuussaan halua päästää irti vaimoistaan ja taas jännityksen kaipuussa rakastajattaristaan.

Rakkaus syntyy ja kuolee, suhde syntyy ja kuolee. Sit kun se on kuollut ja seuraava syntynyt niin uusi suhde kyllä kärsii vanhan perään haikalemisesta. Toki virheistä on opittava, mutta miksi soitella 15 v takaisille heiloille? Pidä siinä sit yllä intohimoa nykyisyyteen jos vanha suola janottaa.

Eipä silti jos elämä olisi vain pelkkää seksiä tai olisi muutama miljoona ylimääräistä niin saattaisin itsekin tavoitella jotain n 15 vuotta sitten deitti.netin kautta löytynyttä. Hyvät asiat muistaa tahtoi tai ei.

Kiire.Siitä ei tunnu pääsevän eroon. Täytyy silti todeta että asiakkaan valinta päivän ruokapaikaksi oli oikeastaan ihan mukava. Hymykuopat tosin olivat liian kaukana läheltä ihailtaviksi tyhjentämässä Hesburgerin roskiksia, mutta sen verran lähellä kuitenkin että ehkä hyvällä tuurilla olisi voinut katseella kohdata.

Päivällä oli pakko käydä syömässä. Tällä kertaa ruokapaikaksi valikoitui Tiiriön Prisman toinen pääty.

Välillä sitä vaan miettii että oliko nuoret naiset yhtä kauniita silloin kun itse on ollut parikymppinen vai onko vaan kestänyt aikaa huomata noita pieniä ja vähän isompiakin juttuja sekä toinen toistaan kauniimpia naisia.

Tänään siis yksi myi Halloumihampurilaisaterian, toinen kaiketi valmisti, kolmas toi pöytään ja neljäs kävi pyyhkimässä pöytiä. Siis sitähän en tiedä kuinka monta oli töissä näkymättömissäni.

Joka tapauksessa ne kauniit hymykuopat kiinnittivät huomioni ja täytyy kai todeta että meinasi mennä halloumit tai tuoremehu väärään kurkkuun siinä vaiheessa kun se nainen meni pyyhkimään pöytää.

11.5 ohjelmassa oli rankkaa puurtamista kahdessa osoitteessa. Eka ruokapaikka minne pyrin lounalle oli suljettu, joten sit vaan seuraavaan ja takaisin töihin.

Jos joku olisi aamulla sanonut että ota evästä mukaan tai että josko olisi kivihommien jäljiltä aika imuroida niin aikaa siihen ei olisi ollut. En ehtinyt edes suihkuun työmaiden välissä.

2.työmaalta palatessani totesin että tien 57 varressa oli bussipysäkillä joku jolla luki kyltissä 12 km. Arvelin että sillä pääsisi Lusiin, Retulaan tai Vaunutielle päätin sit stopata kysymään minne on menossa.

Suunta oli ihan oikea omaan reittiini nähden, mutta ei tietenkään ihan perille asti. Jos olisin ollut liikkeellä omalla autollani tai ylipäätään autolla niin todennäköisesti olisin ajannut Kangasalle saakka ja kenties jopa halunnut tavata sen henkilön jota oli menossa tapaamaan.

Parisuhteeni päättymisestä toipumista tuo reissu joka tapauksessa saattoi hieman helpottaa ja nainenhan oli todella viehättävä.

Doris oli toisenlainen, doris oli reissutyttö (australiankarjakoira pentu).

Oli kuulemma eka kerta kun nainen liftasi traktorin kyytiin. Juurikin niin ihmeellinen päivä että Suomen Pankkiin lähtevän kaavakkeen allekirjoitus jäi tekemättä ja siirtyi ensi viikolle ja sit muutamaa tuntia myöhemmin istunkin sitten ihan vieraan naisen kanssa terassilla syömässä kyläkaupan pizzaa.

Olisi tietty voinut tilata kaksi erilaista, mutta koskapa tilausvuoroni oli vain yhdelle pizzalle niin tuli sit kokeiltua kyläkaupan kasvisversio ilman oliiveja ja aurajuustoa.

Olikin paras kasvispizza mihin olen törmännyt. Ylipäätään pizzojen joukossa hyvin onnistunut vaikkakin yleensä otan sen peilikuvan lukuisine lihapitoisine täytteineen.

Jos väittäisin että vastaavaa ei ole tapahtunut aikaisemmin niin valehtelisin. Sillä kertaa tosin naisen eväät olivan nestemäisiä.

Hassuahan tässä on se kuinka paljon tuo kyydissä ollut muistutti kasvoiltaan sitä n 13 vuoden takaista liftaria johon ihastuin hänen alkoholiongelmastaan huolimatta.

En ole blogiani kauheasti mainostanut tai mainostamassa. Kuitenkin nyt ehkä lähipäivinä tapahtuu jotain mielenkiintoista ja olen luvannut olla kirjoittamatta siitä.

Reissun päällä monesti stopit osuvat huoltoasemille. Muistaakseni Jämsänportilla kerran istuttiin ruokaa odottamassa ainakin puolisen tuntia ja sitten kävi ilmi että tilaus ei ollut mennyt keittiöön asti.

Viimeksi kesken työpäivän pikaruokaa hakiessani sattui palveluvuoroon ekaa päivää töissä ollut harjoittelija. Muuten meni hyvin, mutta kaikki lämpimät syötävät olisvat jääneet saamatta jollen olisi itse asiaa huomannut.

Sähköjen ja tietoliikenteen puuttuminen on kanssa aika paha juttu. Käteisellä pärjää kynttilöidenkin valossa ja kaasuliedeltä valmistui sentään jotain syötävää. Tuskin onnistuisi Hämeenlinnassa, mutta Sallassa ymmärrettiin että ruokittu turisti tulee todennäköisemmin takaisin kuin nälässä pidetty.

Mitä on pahinta mitä voi tapahtua- no joutua ilkivallan kohteeksi, tappelun väliin tai saada muuten vaan joku tai jotain päälleen.

Olen kuitenkin melko varma että ihan lähivuosina minua ei pyydetä poistumaan ravintolasta siksi kun siellä on kuulemma kaikille omat istumapaikat ja kun siellä ei ainakaan naiset saa esitellä tissejään silleen että ne näkyvät kadulle asti...

Pidetään siis vaatteet päällä kun asioidaan ravintolassa ja pois päältä kun ollaan suihkussa ja saunassa.

Taas eilen lueskelin pariakin lähdettä sotkujen tiimoilta ja täytyy sanoa että melkoinen soppa se sit taitaakin olla ja kuinka paljon on jo nyt tullut maksamaan ja tulee maksamaan ennen kuin on lopullisesti selvitetty?

Jos tavalliselle ihmiselle tuomitaan 5- 6,2 miljoonaa korvausvaatimuksia tai edes 350 000 € niin mitkä ovat realiteetit saada ne joskus perittyä?

Kuinka paljon korvausvaatimus mahtaisi olla jos moottoritieltä olisi ehditty edes aloittaa uuden rampin rakentaminen tai jos ylipäätään prosessi olisi edennyt yhtään pidemmälle?

Voihan se olla että autokauppa oli tarkoitus oikeasti rakentaa. Mittasuhteet vaan vähän liian suuret pieneen kaupunkiin.

No työkoneiden puolella tietenkin Lempäälän puolella on melkoinen hehtaarihalli ja työkonekenttä ihan vaan yhtä muutamaa liikettä varten ja tuntuu toimivan ja palvelevan oikeinkin hyvin.

Johonkin mainitsemattomaan aikaan saatoin naputella pikatahtia päivittäisen annokseni tekstiä riippumatta siitä oliko päiväni tylsä vai olinko ollut esimerkiksi mielenkiintoisilla treffeillä, hautajaisissa tai tulipaloa sammuttamassa.

Viime kuukausina tuntuu että en ole kirjoittanut oikein mitään ja samoin tuntuu ettei ole ollut paljon kirjoitettavaakaan. Jos ympärillä useampi periaatteessa fiksu ihminen sikailee tai muuten vaan käyttäytyy kuin uhmaikäinen lapsi tai juuri pahimmassa murrosiässä oleva tyttö niin siinä menee hermot piukalle jopa minulta.

Ihmiset jotka muuttavat kaupungista maalle eivät tunnu ymmärtävän neljää vuodenaikaa. Viime viikolla Hauholla oli lämmintä ehkä neljä astetta ja siellä jo kaupunkilaistyttö kulki kirjaimellisesti napa paljaana. Täällä taas ei tunnuta ymmärtävän neljää vuodenaikaa siitäkään huolimatta että on jo ehdtty asua useita vuosia.

Niin ikään aika tuntuu kultaavan muistoja jo siinä määrin että ne vuodet kun pikkutietä pitkin pääsi luistelemalla lähimmälle koululle asti ja vielä illalla takaisinkin on jo autuaasti unohdettu. Samoin on unohdettu keskeltä tietä kuohuneet routapatit, se että alla on ollut traktori tai trakorista seuraava eli avolavamaasturi isoine maavaroineen.

Olen minäkin tähän aikaan vuodesta jäänyt kiinni autolla kirjaimellisesti keskelle tietä. Tie kun routii niin silloin niin voi käydä vaikka alla olisi pieni kevyt Seat Ibiza ja auto täynnä kauniimman sukupuolen edustajia nykykuosiaan puolta kevyempinä versioina.

Viime viikon huono uutinen parisuhteeni päättymisestä ei ole millään muotoa helpottanut tämän viikon käynnistymistä. Kukin käsittelee vastaavaa asiaa omalla tavallaan.

Minun osaltani käsittelytapa on osapuilleen seuraava: Kun parisuhde päättyy niin se päättyy. Se taas tarkoittaa että mahdollisesti päivittäinen yhteydenpitokin päättyy. Jos on keskeneräisiä asioita niin ne hoidetaan ja se on sitten siinä. Sit voi pistää puhelimen kiinni kuukaudeksi tai kahdeksi koska sitä puhelua tai viestiä mitä odottaisi ei kuitenkaan tule.

Nykyään vaan tuntuu että ihmisillä on kyllä aikaa harrastuksilleen, pelikonsolille ja kissavideoille, mutta ei edellytyksiä parisuhteen ylläpidolle. Toki se täytyy myöntää että omakohtainen otanta ei ole kovin suuri ja olen vuosikaudet ollut moniongelmaisten naisten magneetti.

Nyt olen siis vuorotahtiin pettynyt, vihainen, surullinen, kaipaava ja hermot ovat jokseenkin kireällä päivästä toiseen. Kun tarpeeksi paljon kiintyy niin suhteen päättyminen tietysti tuntuu pahalta varsinkin silloin kun ei itse näe mitään todellista tai pätevää syytä suhteen päättymiseen nyt tai lähitulevaisuudessa. Pikemminkin tuntuu että suhteen parhaat palat olisivat edessä seuraavien kuukausien tai noin kahden vuoden sisällä, mutta minä en pääse niistä nauttimaan.

Elämä kääntyy ehtoopuolelle ja itse asiassa jos isovanhempien eliniästä hakisi keskiarvoa niin olisi jo kääntynyt.

Jossain vaiheessa kouluaikana totesin että on pakko yrittää olla samanlainen kuin muutkin tai ainakin pukeutua samoin. Ala-asteen ja yläasteen jälkeen halusin molemmista mahdollisimman kauas, enkä missään vaiheessa ajatellut lukiota hyvänä vaihtoehtona.

Se täytyy kuitenkin todeta että ammattikoulussa oli alusta asti kaikki paremmin kuin Hattulan puolella. Niin ikään sitten kun se urakan loppu alkoi lähestyä niin en voinut kuvitellakaan että intti täytyisi suorittaa Parolannummella tai jatko-opinnot Hämeenlinnassa.

Onneksi sain seikkailla silloin, nähdä muita paikkakuntia ja oman versioni Walter Mittyn ihmeellisestä maailmasta. Intin lomilla vastaan osui eka tyttöystävä josta täytynee kaiketi mainita muutamaa vuotta myöehemmin Hattulan verokalenterin kärkiviisikkoon päätynyt isä.

Noin muuten olin ja olen edelleen hieman pettynyt jatko-opintojen tarjoamasta kontaktipinnasta kauniimpaan sukupuoleen. Samaa voinee sanoa rauhanturvajoukoista, harrastuksista tai harrastamattomuudesta, kaikista työpaikoista ja ylipäätään kaikesta todellisesta elämästä.

Näin ollen kun sitten 38 vuoden iässä vastaan astuu juurikin sellainen nainen jollaiseksi on ihannenaisensa aina kuvitellut niin miten siinä voisi olla kiinnostumatta, kiintymättä, ihastumatta, rakastumatta, haluamatta ja innostumatta? Niin tietysti alkuhuumassa tuntea intohimoa ekan kerran yli seitsemään vuoteen.

Sitä on vaikea pukea sanoiksi. Se täytyy kokea itse. Toivottavasti seuraava etappi olisi lähdöltään hieman rauhallisempi ja mieluummin intohimoinen sen seitsemän vuotta.

Illan ja nälän tullen voi tulla vastaan outoja asioita. Tänään siis kuulin että Hml torilla olisi kohta saatavilla friteerattua mämmiä. Idea on mielestäni loistava, mutta itse tuote täytynee maistaa ja kokea itse että siitä voi sanoa jotain tietoon pohjautuvaa.

Ilmeisesti samaa ajatteli takanamme ja tilauksemme jälkeen edessämme girllin luukun läheisyydessä jonottaneen parivaljakon miespuoleinen jäsen. Maistokohteena ei toki ollut mämmiä vaan jotain niin tulista että sen perään meni pikkutölkillinen maitoa ja siitä huolimatta poltteli edelleen.

Terveisiä tosin mieluummin sille parivaljakon naispuoliselle osapuolelle sinne Tervakosken suuntaan ja toivottavasti ruoka oli hyvää seurassani jonottamisen jälkeenkin... Ruokatarinat Suomesta ja maailmalta eivät välttämättä ruokahalua paranna tai toisen kanppailu tulisuuden potkittua kunnolla.

No mut siis juhla-aterian lisukkeeksi ostetut bataattiranskalaiset olivat tällä kertaa täysosuma. Kaikkea muuta ruokaa jäi ylikin, mutta bataattiranskalaiset menivät viimeistä murua myöden parempiin suihin ja tavallisia ei niiden jälkeen itselleni enää uponnut.

Siemenhyllyllä asioiminen on vaarallista. Ei pitänyt ruveta niin tarkkaan katsomaan mahdollisia ensi kevään kylvöjä/taimetettettavia, mutta inspiraatio iski ja luin sit tuoteselosteita keskittyneenä.

Sitten havahduin kuin vierestä lähti kukkakimmu liikkeelle. Sen nosti nuori nainen ja väistin kai sen verran että en olisi ollut tielle. Sitten huomasin minne suuntaan nainen lähti ja ketkä kaksi siellä oli vastassa. En tiedä naisen nimeä, siviilisäätyä, suhdestatusta, koulutusta, kansalaisuuttaa, sukujuuria, vanhemipien kotimaata tai edes sitä onko syntyjään Afganistanista, Irakista, Turkista, Intiasta vai Turusta, mutta sen tiedän että sama kaksikko johon oletin kuuluvan sen kaunottaren ja isän olivat viime vuonna etsimässä jotain katoksen tai keskisalon osaa ym Puuilossa silloin meinasin kävällä ihastuksissani päin hyllyä.

No ei siitä sen enempää tälläkään kertaa. Kevät on myöhässä, valo on lisäätynyt, parisuhde hyllyllä ja töissä on nähnyt lähinnä lunta ja koneita. Ei ole siis ihme että supermallin näköinen tumma kaunotar saa pulssin nousemaan.

Niin se kolmikko sitten poistui kaupasta ja minä jäin siemenhyllyn nurkkaan katsomaan kuinka kahden nuoren naisen ja vanhemman miehen muodostama kolmikko kapusi C30 Volvoon ja poistui.

Kaikelle ympäröivälle kauneudelle tulee parisuhteen alkuhuumassa suunnilleen immuuniksi, mutta sitten kun se alkaa toisen suunnasta stoppaamaan niin alkaa nähdä mitä ympärillä on ja tapahtuu.