Contour

"Digiteittailu mullisti puolison etsinnän" "Vain yli-ihminen kelpaa" "Viiden sinkun tositarinat"

Näin hehkutettiin IS:n lööpeissä 18.11.2017 tienoilla. Harvoin olen olen lööpin perusteella tiennyt yhtä paljon siitä mitä otsikon takana on ja tälläkään kertaa en lehteä ostanut.

Kuulunko minä sitten niihin jolle on kelvannut vain yli-ihminen? En tietenkään, mutta olin siitä huolimatta sinkku todella pitkään, useampaan otteeseen, enkä todellakaan ole ollut sinkku omasta tahdostani.

Johonkin se raja on kuitenkin vedettävä. Jos pariskunnasta toinen on hyvätuloinen niin puolisoksi kelvannee kouluttamaton pitkäaikaistyötön eläkeläinen. Näillä mun pienillä tuloillani elämän realiteetit on sellaiset että en voi olla ihmisen kanssa jolle on syystä tai toisesta lyöty alle kolmikymppisenä eläkepaperit käteen. Harmi sinänsä, koska sellainen nainen sai jopa minutkin tuntemaan välillä itseni yli-ihmiseksi.

Viimeisin tyttöystäväni kertoi sen minkä jo tiesinkin: PETISEURA kyllä kelpaa miehille, mutta parisuhteen laita on toisin.
Niin ikään ei liene yllättävää että häntä oli lähestynyt ja lähennellyt moni varattu mies ja sellainen jolla oli pieniä lapsia jne. Näin ollen aidon sinkun kohtaaminen oli suorastaan shokki.

Taas toisaalta huonoissa suhteissa roikutaan ymmärtämättä ollenkaan kuinka on päädytty saman katon alle ja tekemään lapsia sikailevan idiootin kanssa.

Digiteittailu menee kuitenkin niin että tarjokkaita on paljon ja kukin etsii omilla kriteereillään. Miehen kriteereistä yleensä sanoisin seuraavaa: Siinä vaiheessa kun kuvan näkee tai ihmisen luonnossa kestää kolme sekuntia päätellä haluaako naista vai ei. Tekstinkin perusteella voi päätellä jotain.

Naisilla on yhtälailla oma näkemyksensä siitä miltä miehen pitäisi näyttää ja oli vastassa sit millainen mörökölli hyvänsä pitkä tuntuu olevan komean synonyymi. Olen siis saanut lukemattomia pakkeja sen vuoksi kun en ole 180 cm pitkä, toki myös päässyt treffeille yli 185 cm pitkän naisen kanssa.

Epärealististen odotusten takia deittiprofiileissa valehdellaan surutta ja aika paljon. Kuvia käsitellään, juomatapoja kaunistellaan, CV väritetään, tulotasoa suurennellaan, lapset ja vaimo salataan, asuinpaikka muutetaan ja ikää karsitaan reilusti. Muutaman tapauksen olen kuullut joissa alta parikympinen on lähtenyt treffeille alle kolmikymppisen komean miehen luo ja vastassa on ollut hieman alta kuusikymppinen nuorta lihaa jahtaava perheenisä joista pahin tartutti vielä kaveriin sukupuolitaudinkin.

No tapauksesta on aikaa jo yli kymmenen vuotta, tauti talttui lääkkeillä, mutta edelleenkin kaverin mahdollisesti nähdessäni tekee mieli kysyä: Kannattiko?

Nyt minua tavallaan kaduttaa se että omassa deittiprofiilissani ei lue/ei lukenut samoja asioita kuin aikaisemmin. Se tietysti olisi voinut tarkoittaa että edeleenkään kukaan ei uskalla vastata tai lue ylipäätään koko profiilia. Parisuhde voi olla yhtä aikaa haluttava ja pelottava.

Oltuani eilen navetassa kirjaimellisesti ruokintapöydällä selälläni, saatuani koneen kuntoon ja päästyäni kotiin, työnsin kaikki vaatteeni kenkiä myöden pesukoneeseen pikaohjelman ajaksi. Pikaohjelman jälkeen otin kengät kuivumaan ja pistin 60 asteisen tehopesun pyörimään ja oletin että tänään saa sit laittaa päälle puhtaita vaatteita.

Paska on siitä ikävää ainetta että se haisee senkin jälkeen kun jonkun siellä kasvattamon toisessa lokerossa lantakonetta korjanneen valepukin vaatteet ovat niin ikään käyneet pesukoneessa. Kun on kusta päässä ja aivotoiminta muutekin liikaa ammoniakkia ja lonkeroa saanut niin ei aikuinen mies tajua pestä saappaitaan tai jättää niitä ulos haisemaan.

Ei sitä paskaa varmaan niissä saappaan etuosan pohjaurissa paljon ollut, ehkä sen verran että jonkun pienen huonekasvin olisi voinut lannoittaa, mutta haju vaan jatkuu.

Tänään luin huolestuttavia uutisia Koreasta. Siellä oli löydetty ja leikkattu pois suuria loisia, ilmeisesti matoja pohjoisen naapurin kansalaisesta.

Syyksi veikataan sitä että peltoja on lannoitettu ihmisten ulosteilla. Nyt alkaa hälytyskellot soida Suomessakin, koska niinhän täälläkin on tehty jo ainakin kymmeniä vuosia. Erona vaan se että täällä puhdistamoista tulevaa massaa ehditään kompostoida ja kompostoinnille on tarpeeksi tilaa.

Oma vahva veikkaukseni kuitenkin on ettei ongelma johdu siitä että ihmispaskaa on kylvetty pelloille tai paskaa ei ole kompostoitu tarpeeksi hyvin vaan siitä mitä ja koska pelloilla on viljelty+ korjattu ja mitä ja miten on valmistettu ja syöty.

Jos ja kun ruuasta on ja on ollut pulaa on Suomessakin syötö paljon sellaista mitä nykyään laitetaan surutta menemään kaatopaikalle ja kaivettu maan antimia herkkujen tai vitamiinien toivossa.

Jos ajattelee vaikkapa tavallista kissaa tai koiraa jolla on vähän metsästysviettiä ja mahdollisuus pyydystää luonnosta jotakin. Matokuureja olen aikoinaan antanut sen vuoksi omille kissoille ja varmaan myös koirakin sai osansa.

Aamulla katselin kuinka sikalaan tehtiin sirkkalaa- ehkä sekin parempi vaihtoehto kuin syödä rottia tai raakaa kalaa. Niin ja muuten sekin tässä on tullut mieleen että taidetaan muualla maailmassa syödä kalaakin raakana- mikä ne mahdolliset loiset tappaa jos kalaa ei kypsennetä?

Varmaan kymmenen vuoden päästä lanseerataan heinäsirkka/kotisirkka- ja laihdutusloisdieetti - ja sit ongelmana ei ole enää ylipaino vaan miten ne yltäkylläisyydessä räjähdysmäisesti lisääntyvät loiset poistetaan ihmisestä laihtumisen jälkeen.

Tämä loisjuttu ei siis ole mikään vitsi vaan asiakas oli jonkun suolistoloisen tuonut tulleessaan Afrikasta ja siinä vaiheessa kun pitkä mies alkaa olla 48 kiloinen ja loisia ei saada Suomessa tapettua ollaan totisen paikan edessä.

Nyt sitten vastaavia loisia saa helposti ainakin Venäjältä, todennäköisesti myös Baltian kaikista maista ja Puolakin voi olla hyvin otollinen kasvualusta.

Onko siis jonkun mielestä oikeasti insesti ainoa syy muuttaa maalle... Kuinka kaupunkilainen täytyy olla että voi moista kirjoittaa tai sanoa ääneen. Olisi syytä pistää moinen asumaan ilman hengityssuojaimia jossain savusumun kyllästämässä suurkaupungin slummissa edes muutama kuukausi niin jo rupeaisi kotimainen korpikin kelpaamaan siihen asti että keuhkot ovat toipuneet.

Itsehän siis päätin viimeistään vuonna 1998 ekana koulupäivänä pääkaupunkimme viikonlopun jäljiltä kuselle, paskalle ja oksennukselle haisevalla kadulla kävellessäni että se ei olo tai tule olemaan minun asuinpaikkani vaikka pääsisin eduskuntaan.

Päätös on hyvin pitänyt ja kukapa minua eduskuntaan äänestäisikään.

Täytyy silti antaa pääkaupunkiseudulle tunnustusta Länsimetron avautumisen johdosta. Vielä siellä varmaan muutama paha onnettomuus tai vaaratilanne nähdään, syntyy uusia raiskauspysäkkejä ja varmaan kerrotaan samaa kuin tänään Jyväskylästä. Huume/päihdongelma on jo niin paha että nuoria ei saisi päästää kaupungille. Ihmisillä on rahaa ostaa huumeita ja se taas tarkoittaa että huumeongelmat pääsevät pahoiksi ennen kuin alkaa ilmetä narkkareille tyypillistä häiriökäyttäytymistä, näpistelyä ja sit onkin jo liian myöhäistä puuttua kun koukku ihminen on pahassa huumekoukussa tai pudotettu parvekkeeltaan katuun maksamattomien huumevelkojen vuoksi.

Huumediilereitä, valepoliiseja ja pahoja poliiseja. Jopa oikeuslaitos on tällä hetkellä vähän huonossa valossa koulutussotkujen vuoksi. Missä on ihmisten rehellisyys?
Tätäkö se EU- Suomi sitten jatkossakin on? Ensin tuhotaan maatalouden kannattavuuden edellytykset, sitten myydään sähköverkot ahneille pörssiyhtiöille kaikesta muusta puhumattakaan, puretaan siilot ja varmuusvarastot, totutetaan ihmiset siihen että kaupassa pitää olla puolet ulkomaisia elintarvikkeita, tuhotaan katokorvausjärjestelmä ja sit kun katovuosi tulee ajetaan maanviljelijät konkurssiin ja haukutaan maaseutua jossa ei ole koskaan edes käyty. Minä voin haukku Helsinkiä kun olen siellä niin monta kertaa käynyt, niin kauan hyvässä koulussa opiskellut ja ymmärrän maata kokonaisuutena. Jos tulipallo tuhoaa koko pääkaupunkiseudun niin muu Suomi kyllä pärjää, mutta jos muu Suomi tuhoutuu niin Helsinki ei pärjää hyvin viikkoakaan ilman ulkomaista apua puhumattakaan kuukausista tai vuosista.

Ihmisten täytyy olla toisilleen rehellisiä ja välittää toisistaan aidosti. Onnistuuko se edes puolen miljoonan asukkaan kaupungissa kun ei tunnu onnistuvan edes 50000 asukkaan kaupungissa.

Ehkä kymmenisen vuotta sitten silloisen tyttöystäväni veli oli kaiketi olutta liikaa nautittuaan tullut isäksi. Lapsen olles reilun puolen vuoden iässä kantoi isä edelleen viikonloppua varten laatikollista olutta ja himoitsi kannettavaa tietokonetta.

Huonomminkin asiat voisivat olla. Viime viikolla kun olin ostosreissun päätteeksi Ruuvimarketin pihassa todistin sellaista näytöstä että jos kyseessä olisi ollut mies eikä näinen kolmen pienen lapsen kanssa niin todennäköisesti se mies olisi saanut matkamuistoksi mustan nenän.

Sitä tapaa käsitellä nippa nappa portaita nousemaan kykeneviä lapsia , yhdestä kädestä jalat ilmassa itkevää lasta retuuttaen, toista korissa kantaen ja kolmas lapsi siellä portaan alapäässä suoraa huutoa huutaen, en ymmärtänyt ollenkaan.

Voihan se olla että kahdella isommalla oli vaan känkkäränkkäpäivä ja äiti oli moneen kertaan sen päivän aikana hermonsa jälkikasvuunsa menettänyt ja näin ja kuulin vain sen muutaman kymmenen metriä autolta Ruuvimarkettia vastapäätä olevan rakennuksen lasioville.
Oliko äiti menossa lapsineen kotiin ja vanhemmat lapset tiesivät mikä siellä odottaa vai joku siitä nelikosta menossa harrastusten pariin? En mennyt kysymään, enkä mene, koska tässä maassa nainen voi ajella autolla peilijäällä omat ja sijoituslapset kyydissä kännykkään puhuen- jos moisen touhun vaarallisuudesta huomauttaa niin siitäkin saa vihat päälleen.

Silti huonomminkin voisi asiat olla. Eli se että silloin kun jommalla kummalla vanhemmalla on lomaa niin perhe jätetään oman onnensa nojaan ja häivytään Kanarialle juoksemaan vieraiden miesten tai naisten perässä. Kotona täytyy koko vuosi kituuttaa ja säästää joka asiasta aina hehkulamppujen polttamista myöten että saa sit kanarialla leikkiä toimitusjohtajaa sen viikon, kuukauden tai kaksi.

Silti huonomminkin voi olla asiat. Voi tulla allergia tai keuhkoahtauma tai joku aurinkoa vaativa ihotauti (harmaasuomurutto lienee vain mielikuvituksen tuotetta)-

Silloin helposti saavutettavista matkakohteista Kanarialla on paras ilmanlaatu hengitettäväksi ja aurinkoa juuri sen verran että jopa lääkäri neuvoo lähtemään sinne.

Omalta osaltani olen kuitenkin päätökseni tehnyt. Se tarkoittaa että jos joskus taas passin hankin mikä tahansa muu ns sivistyneen maailman matkakohde kelpaa, mutta Kanaria ei ellei koko muu maailma ole tuhoutunut tai jos ei ole kyse jälleenrakennusmatkasta suuren tulivuorenpurkauksen jäljiltä.

Kuulostanee ihan hullun puheelta. Kuka teistä on synnitön heittäköön sen ensimmäisen kiven. Luultavasti teistäkin harvoista lukijoista suurin osa on käynyt Kanarialla tai Tallinnassa ja tuonut jälkimmäisestä tuliaisena alkoholia.

Niin ikään varmasti jokainen tuntee jonkun joka tähän aikaan vuodesta haaveilee etelän lämmöstä, on kateellinen joka siellä on siitä nauttimasta ja joka itse sinne päästyään kiroaa kun on liian kuuma, mutta siitä huolimatta taas jo kotimaansa lentoasemalle päästyään suunnittelee seuraavaa reissua ja kenties säästää sitä varten koko vuoden.

Tämmöinen henkireikäajattelumalli etelässä käymisessä kertoo mielestäni sen että kotimaassa ei ole kaikki hyvin. Vaimo nalkuttaa siitä kun mies ei ole kolmeen päivään käynyt suihkussa tai vaihtanut edes puhtaita alusvaatteita, lapset sotkevat ja syövät jääkaapin tyhjäksi, naapurit ovat joko kateellisia tai kateutta aiheuttavia, työkaverit ovat fiksumpia ja tienaavat enemmän pienemmällä vaivalla.

Ymmärrän hyvin matkailun kiinnostavuutta silloin kun on selkeästi käytettävissä ylimääräistä rahaa. Se ei kuitenkaan ole mielestäni aikuismaista käytöstä että silloin kun ei ole yhtään ylimääräistä rahaa tai on paljon velkaa niin otetaan lisää pikalainaa että päästään etelään. Ei se ole järkevää silloinkaan kun omassa asunnossa on tuhansien edestä korjausvelkaa ja käytettävissä vain pieni eläke.

Turistikohteen illuusion ymmärtää lukemalla paikallisia talouslukuja. Ihmiset ovat turistikohteissa ystävällisiä lähestulkoon kaikkialla maailmassa koska heidän on pakko. Thaimaalainen ihmiskaupan urhi paikallisessa hieromalaitoksessa saattaa sanoa paikallisella kielellä ääneen "Haiseva lihava sika" uudelleen ja uudelleen samalla hymyillen ja työtään tehden.

Ilmasto on todellista kaikkialla maailmassa. Samaa ei voi sanoa hymyistä turistikohteista tai edes sanoista "Tervetuloa uudelleen".

Miksi siis kirjoitan näin ikävästi kaikkien rakastamista turistikohteista? Ehkä siksi kun tänäkään vuonna ei ollut mitään järkeä ostaa tai tehdä isänpäivälahjaa kun sen olisi joutunut viemään lentokoneella. Ehkä siksi kun olen liian monta kymmentä vuotta joutunut kuuntelemaan juttuja yhdestä ja samasta matkakohteesta ja siitä kuinka juoppoja mulkkuja matkakavereita (muut) suomalaiset siellä ovat.

Varmasti siellä joukossa on niitäkin jotka eivät sekoa hieman halvemmista ravintolahinnoista, niitä jotka haluavat syödä kaurapuuroa ja ruisleipää ja juoda suomalaista kahvia tai jopa niitä jotka selviävät sen kaksi viikkoa ilman pisaraakaan alkoholia.

Naapurini tosin totesi ettei ole siellä selvin päin ollut päivääkään ja ettei sillä ikää kannata edes yrittää iskeä sieltä ketään likikään selvää paitsi rahalla.

Tilastot siis kertovat karua kertomaa. Alkoholiveron nosto Virossa söi matkustajamäärästä 10% ja suurten viinatukkujen liikevaihdosta suli 40% kun sekä suomalaiset että paikalliset suuntasivat ostoksensa Latviaan.

No ehkä tässä oma seuraava turistikohde onkin Länsimetro. En tosin yhtään tiedä koska se oikeasti avataan liikenteelle, mutta varmaan reissuna paljon jännittävämpi ja ainutlaatusempi kuin matka lentokoneella jonnekin turistikohteeseen. Kuultujen kielten kirjo lienee suurempi kuin Kanarian koneessa ja jokainen pysäkki edustaa uutta rakentamista. Matkalla metroon voi törmätä vaikka vanhaan koulukaveriin nimeltään Sanna työntämässä lastenvaunujaan ja paluumatkalla ihmellä taskuvarkaiden tyhjentämiä jo entuudestaan melkoisen tyhjiä taskuja.

Näin ollen jos kadut haisevat samoilta kuin yleensä viikonlopun jäljiltä, lippuautomaatti palvelee ystävällisesti ja etnisestä ravintolasta saa alle 20€ hintaan maittavan aterian on Länsimetrolla hyvät edellytykset nousta seuraavaksi Kanariaksi tai Tallinnaksi. Toivottavasti junatunnelia sinne Tallinnaan asti ei kuitenkaan tehdä vaan lasketaan mieluummin alkoholiveroa siellä metroreitin päissä niin paljon että päästään Latvian tasoon- sillä saadaan Metroon niin paljon uusia kulkijoita että koko lähiliikenteen tulojakauma menee ihan uusiksi.

Tämä vuosi on ollut vähintäänkin outo. Ei siinä mitään outoa ole että minä olin alkuvuodesta sinkku.

On ollut vaikeaa olla hiljaa. On täytynyt miettiä mitä uskaltaa sanoa ja kenelle. En osaa sanoa mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Toivottavasti se ei tuo ihmisraunioita vaan iloa ja rakkautta elämään.

Noin puoli vuotta sitten olin valtavan pettynyt. Niin pettynyt että kirjaimellisesti seisoin orkidea kädessä yhden rakkauden kohteen haudalla ja rinnallani oli mies joka oli ihastunut kanssani samaan naiseen.

Noin puoli vuotta sitten olin myös varsin toiveikas. Toivoin kohun laantumisen jälkeen puhelimen soivan ja kertovan minulle jotain sellaista mitä en vielä tiedä.

Sen puolen vuoden aikana olen ollut harrastuspimennossa, olen vältellyt parhaani mukaan kaikki juhlat ja mahdolliset esiintymiset ja parhaani mukaan keskittynyt elämään mahdollisimman normaalisti.

Tämän puolen vuoden aikana olen kokenut sellaiset treffit joille en uskonut pääseväni, tavannut sellaisen ihmisen jota yksi pitää helmenä ja moni hylkii. Viimeisten kolmen viikon aikana hänelle löytyi viimein se yksi ja ilmeisesti autoin siinä prosessissa.

En ole kuitenkaan ihan kauheasti pitänyt siitä vajaan viiden minuutin valokeilasta.

Kun ystäväni ihmetteli silloisen treffikumppanini ja minun tapaamiseni ristiriitaisuutta ja sitä kuinka minun tilanteeni voisi olla huonompi kuin kumppanini niin vastasin päiväyksellä ja ajalla.

Muutama muu luuli että olin intin hommissa/kertaamassa/kriisinhallintakokouksessa. Lisäsikö tieto sitten tuskaa...

On muuten kauhea paikka kun ei uskalla nähdä edes omia harvoja kavereitaan.

Nyt myllynkivi kaulassa on kuitenkin porattu paineilmaporalla, laskettu tarpeellinen määrä oikeaa ainetta reikiin ja napsautettu kivi kappaleiksi.

En ole ihan kauheasi kirjoittanut viime aikoina. Tapahtumia on toki riittänyt ja päivien ratoksi on ollut työtä ja vähän muutakin pientä puuhastelua.

Tänään oman työ ohella pelastin kahta autokuntaa. Putkiliikkeen pakettiauto oli helppo pala, mutta aamuinen hiekkatilaus rekan perävaunun irroittamiseen olikin sitten suurempi operaatio. Se taisi päättyä illalla joskus klo 22 jälkeen ja siinä oli kahden hinausauton ohella käyttöä myös traktorille että saatiin kaatumisessa vahingoittunun lokasuoja erotettua renkaasta.

Irma repii Floridaa kappaleiksi.Ei kuitenkaan vielä ihan Day after Tomorrow mittakaavaa, mutta saa nähdä millaista tuhoa 82 m/s tuuli lopulta tekee.

Jos joku olisi puoli vuotta sitten sanonut että tänä aamuna olohuoneen vuodesohvalta herää nuori kaunis nainen jolla on mukana omat eväät ja joka lähtee täältä kisaamaan tietyn lajin PM tittelistä niin varmaan olisin naureskellut tai kysynyt että otitko lääkkeesi aamulla tai mitä olet oikein juonut.

Vaan oudompiakin asioita on tapahtunut.

Totesinkin eilen jopa useammassa deitti-ilmoituksessanikin (ja jos ei itse ilmoituksessa niin siinä vaiheessa kun normaalisti ihmiset (miehet) ilomielin antavat puhelinnumeronsa ) ilmoille päässeen jo hieman kuluneen lausuman:

Annan numeroni jos lupaat että et tule tänne:"ilmoittamatta etukäteen, taksilla, arkipäivänä, kolmen jälkeen aamuyöllä... ... humalassa vailla lisää viinaa ja sen lisäksi seksiä"

Nainen kysyi: "Onko joskus niinkin tapahtunut". Rehellinen vastaus oli että "On ja vähän muutakin".

Olen myös viime päivinä, viikkoina, kuukausina ja vuoden mittaan lukenut paljon ja kirjoittanut paljon toisella foorumilla. Erityisesti olen lukenut kahden hyvin samanlaisen, mutta kuitenkin niin erilaisen naisen huolia ja murheita.

Toivottavasti hän jota tänne koko viikonlopuksi odotin on se jolle voisi sanoa" Tule ihan koska vaan, kun minulla on sinut en kaipaa muuta ja vaikka tulisit kolmelta aamuyöllä tahdon silti vastaanottaa sinut suudelmin.

Sen toisen ahkeran kirjoittajan taas haluaisin "myydä" jollekin turvalliselle miehelle tai naiselle hyväksi puolisoksi.

Ulkona sataa ja ilmeisesti olisi jo aika nostaa perunoita. Valitettavasti kellarissa on vielä ihan liian lämmintä. Onneksi pakastin on sentään tällä kertaa oikeassa huoneessa.

Aamulla totesin jo menomatkalla kollegalle että huolletaan kone aamulla kun kuitenkin koko päivä menee töissä. Hän sit meinasi että parissa tunnissa ollaan jo kotimatkalla.

No sit kun kellot oli 15:15, hommat edelleen kesken ja kone huoltamatta oli pakko pitää tankkaustauko ja lähteä kotiin.

On siis hyvin vaikeaa arvioida toteutunutta työaikaa tai ylipäätään sitä tarvitaanko ojanpätkällä kevyttä ojakauhaa vai louhintaliikkeen välineistöä.

Harmitti olla oikeassa. Toisen työauton jonka voisi nimetä maanantaikappaleeksi, krapulaostokseksi tai jotaksikin romun ja projektin välimaastosta. Tänään kun sen alle 186000 km kohdalle menin repimään öljynsuodatinta irti löytyi taas yksi vika. Ei onneksi mitään kovin vakavaa kun sen vaan tietää ja juottaa/muuten liittää yhteen.

Kappale oli kaiketi nimeltään "Karjala takas" tai jotain siihen suuntaan.

Laulun sanomaa tulkitsi muuan naapuri siten että niin kauan kuin nainen pysyy kotona nyrkin ja hellan välissä pysyy perinteinen avioliitto kasassa.

Kuitenkin nykyään niinkin voi käydä että naisen tulot ovat miehen tuloihin nähden reilusti kaksinkertaiset tai ylikin. Silloin kun ei ole taloudellista riippuvaisuutta on naisella hyvä vapaus lähteä lätkimään ja poimia seuraava parempi tai hyvätuloisempi mies. Näin siis ilmeisesti kävi naapurissa ja se vaikuttaa yllättävän moneen asiaan ja monen ihmisen elämään.

Omat tuloni ovat ja ovat olleet sen verran pienet että pikaisella laskutoimituksella ei ole oikein mahdollista että mahdollinen rouva olisi kotiäitinä kovin pitkään. Tai sehän tietysti riippuu myös menoista.

Taas toisaalta noin vuosi sitten alkaen kirjoittelin naisen kanssa jonka hartain toive olisi päästä nyrkin ja hellan väliin hieman mustasukkaisen miehen nöyrästi palvelevaksi kotirouvaksi joka ei tosin pysty allergioistaan johtuen juurikaan laittamaan ruokaa sillä hellalla. Mistä sitten löytyisi moisella naiselle mies jona olisi kiinnostunut muustakin kuin naisellisen reijän junttaamisesta?

Viljelin siis yöllä kirjoitusvirheitä.

Sata asiaa jäi tänään sanomatta. Se kuinka typerästi Saabillaan Linnavuoren liittymästä ennen kuutta aamulla kulkenut autoilija Saabillaan ohittei ja palasi tyhjällä tiellä liian pian oikealle kaistalle. Ennen kaikkea se jäi sanomatta että kaipaan tyttöystävääni. Luitte aivan oikein vaikka kirjoitinkin pari kertaa väärin.

Takana on taas niin ihmeellinen viikonloppu että siitä ei kannata kertoa kenellekään. Kukaan ei kuitenkaan uskoisi.

Se on helppo uskoa että viikonlopulle osui makuelämyksiä.

Varmaan toisen kerran Suomessa kokki tuli keittiöstä asti kysymään että oliko pihvi hyvin paistettu ja olihan se kehuttavaa kaikin puolin.

Toki tarjolla olisi ollut kalaa vaikka kuinka ja paljon lounasbuffetin muodossa, mutta kun en satu kalasta kauheasti tykkäämään niin täytyi sitten ottaa listalta jotain muuta hyvää.

Seuraavalle päivälle ruokapaikaksi valikoitunut etninen ravintola tosin vakuutti minut monipuolisuudellaan. Ravintolan nimeä en osaa lausua ääneen, mutta kai se selviää aikanaan tiliotteelta.

Paluumatkalla piti poiketa Fun Duckissa ottamassa noutoruokaa, mutta Porilaisen ravintolan monipuolinen tarjonta piti kylläisenä ja matkalla tuli selväksi myös se että peruna itää hyvin. Sipulikin näköjään on puskenut jo vihreää ulos.

Parasta matkassa kuitenkin oli seura.

Paristakin syystä kävin eilen maakuntamatkalla satakunnan puolella. Puhelimeen saapuneen viestin opastuksella löysin itseni ruokapaikan pihasta ja piti ruveta suunnittelemaan paluumatkaa.

Menin sitten kyltin houkuttelemana käymään avoimella infopisteellä kysymään sellaista karttaa jonka avulla voisi ajaa jonkun mielenkiintoisen maisemareitin kotiin.

Astuin ovesta sisään kelohirsiseen pieneen rakennukseen ja hetken aikaa heikkoon valoon tottumisen jälkeen totesin ääneen sen minkä näin eli kaunis nuori nainen oli maassa polvillaan odottamassa. Siinä jo hieman sattuneesta syystä mielikuvitus laukkasi, eikä siis sen naisen ja kartta/esitepinon vuoksi.

Reissusta kuitenkin selvisin kotiin rikkomatta lasia ja ilman että tiedän vielä tarpeeksi Huittisista tai seudusta siitä ylöspäin.