Dia's diaries

Miksi, oi miksi mä haastoinkaan Leccaren käyttämään mielikuvitustaan produktiivisemmin kuin keksimään omituisia muna silmään -skenaarioita musta sekasalilla?

Motherlover. :D

Joko naapurissa siirretään huonekaluja tai sitten siellä on sumopainijaseksiä. Voihan siellä tietty olla sumopainijoitakin siirtämässä huonekaluja tai panemassa huonekalujen päällä niin kovaa, että huonekalut siirtyy.

Mikä mua vaivaa, miks mä mietin tommosia? :D

Tänään sain tehokkaan muistutuksen siitä, miksi kävin monta vuotta ladies only -salilla. Ei tässä mitään, ihan kiva palata todellisuuteen näinkin raadollisesti. Tosin ensi kerralla otan sekasalille mukaan niin mp3:n kuin aurinkolasitkin :D

Miksi pää on täynnä jänniä ja jakamisen arvoisia ajatuksia - kunnes pääsee koneelle ja muisti tyhjenee hetkessä?

Miksi iltapäivällä ja illalla väsyttää, mutta nukkumaanmenohetkellä keksii tekemistä ja herää jaksamaan vaikka mitä?

Miksi mä mietin ja pohdin ja punnitsen ja tarkistan ja sit teen kuitenkin spontaanisti hetken mielijohteesta jotain aivan päätöntä?

Miksi mä kadotan tavaroita omaan kotiini ja löydän ihmisiä sieltä missä en ole käynytkään?

Miksi miksi miksi? Mulla on kyselyikä.

Ulkoistan heti kättelyssä vastuun ihastumiselleni. Jos olisin syönyt enemmän vitamiineja, olisin varmasti ollut vastustuskykyisempi, mutta kun "erehdyin" napsimaan nallekarkkeja niiden sijasta ja näin tässä sitten kävi. Vatsassa on perhosia muttei okseta, selkeä ihastumisoire. Nukun kuitenkin jatkossa suu ja ikkunat kiinni, ettei mikään eksoottisempi ötökkä pesi muhun.

Uskomaton ajatuskatkos, enhän mä oo ennen unohtanut koneeseen pyykkejä tunniksi, siis illalla, siis juuri ennen nukkumaanmenoa! Ja tietysti älynväläyksenä oli tällä kertaa hehtaarilakanoiden sijasta pyykätä kaikki ns. pikkupyykki. Voihan Gsus ja PepeJeans että oli hommaa laittaa kuivausteline täyteen noita onnettoman pieniä pitsikaistaleita.

Ja ei, pics or it didn't happen ei nyt tehoa muhun. Hankkikaa siis ilmainen runkkumatskunne oma-aloitteisesti jostakin ihan muualta tai peskää vaihteeksi likainen mielikuvituksenne. Kiitätte niin mua kuin itseännekin.

Jotain hyvääkin sentään. Mulla on unisex-deitti tiedossa, kunhan nukahdan. Ja tää on siis toinen sellainen eli asioita saattaa jopa tapahtua. I wish :D

Sain inspiksen eräästä blogista. Näin sattaisi dialogi kulkea, jos tapaisin jälleen kerran livenä tällaisen mielialavilkkaan ihmisen:

M: Vittu että te naiset ootte perseestä. [Ihan vinkkinä, yleensä näin ei kannata aloittaa keskustelua, ellei halua jälleen kerran huomata puhuvansa vain tuopilleen, kaikki naiset ei oo niin sosiaalisia kuin mä.]
D: Joku tietty vai ihan kaikkiko?
M: Haluatte vaan, että mies ryömii edessänne.
D: Sä voit mun puolesta istua ihan siinä tuolilla.
M: Ja olette lisäksi narsistisia egoistisia paskoja.
D: Ootko varma, että siinä oli kaikki?
M: Mua ei huoli yksikään nainen ja mä vaan haluisin hyvän suhteen rehellisen ja ihanan naisen kanssa!
D: Mistä sä sellaisen meinaat löytää, kun kaikki naisethan on egoisteja ja narsisteja?
M: No en tiedä enään.
D: Aloita vaikka kielenhuollolla. Oikea muoto on "enää". Yhdellä n-kirjaimella.
M: Vittu säkin oot tollanen ameeba ja huomauttelet ihan turhista.
D: Sähän oot oikea päivänsäde, miten voitkaan olla vieläkin sinkku?
M: Mä oonkin neitsyt ja Kokkolasta.
D: Siinäkö oli sun meriselitys?
M: Tää on kato vaan tällainen vaihe, huomenna oon taas kiva ja hymyilen.
D: Meneekö toi sun sykli ihan säännöllisenä vai heittelehtiikö ja ootko harkinnut lääkitystä vai tykkäätkö tosta olotilasta ihan raakana?
M: Vittu säkään et tajua mua yhtään.
D: Se saattaa kuule olla ihan hyväkin merkki, näin mun kannalta.

Saattaahan 24-vuotiaalla neitsyellä olla tässä yliseksuaalisessa maailmassa kovatkin paineet (pun intended). Toisaalta, vielä ikävämpää olisi varmaankin katkeroitua niin, että syyttäisi ympärillään olevaa maailmaa pihtaamisesta, nirsoudesta, egoismista, ymmärtämättömyydestä ja kaikesta muusta pahasta, mukaanlukien oman henkisen kasvunsa vajavaisuus ja kadotettu nuoruus.

Mahaihrat hakkaa niksahteleviin polviin, kun sedät nousee penkiltä hurraamaan oman joukkueensa voittoa. Promillepitoisia juomia kumotaan ihan liiaksi asti, pikkusuolaiset lentelee pitkin vieressäistujien paitoja ja voidaan ajankuluksi vaikka käydä läsäyttämässä pihalla metelöiviä teinejä naamaan, kun eivät kikatteluillaan anna katsoa matsia rauhassa. (<- lukekaa vartista)

On niin voittajaolo ettei mitään rajaa. Ollaan yhtäkkiä ihan yhtä joukkueen kanssa ja tunnetaan rintaarikkovaa ylpeyttä ja yhteenkuuluvuutta, vaikka oma osuus on ihan nollassa. Ihan oikeasti, mikä siinä joukkourpoilussa on niin hienoa? Mitä yhteistä niillä lähinnä teeveen ja jääkaapin välillä liikkuvilla kannustajilla muka olisi urheilijoiden kanssa, siis muutakin kuin kansallisuus ja riittääkö sekään?

En muuten tästä aiheesta avautuisi, mutta lähikuppiloista pihoille purkautuvat huudot ja niiden aiheuttajat vaeltelevat nyt myös normaaleiden ihmisten ikkunoiden alla häiriten unta. Perhana. Ihan tuli mieleen Antisankarittaren avautuminen viisuista, mutta mä mesoon selvinpäin, en viisupromilleissa.

Jeh, olen niitä tyyppejä, jotka harrastaa liikuntaa sen sivustaseuraamisen sijasta. Mitä nyt vaivihkaa tyttöjä katselen koriskentällä satunnaisesti, kun kukaan ei näe.

Sillä on rotahtava naama ja hevosennauru, se hohotti omille jutuilleen, joita oli toistanut kerta toisensa jälkeen kuolettaen niin heiveröisimmätkin hauskuuden rippeet joita niissä todennäköisesti vahingossa oli ollutkaan.

Pallomainen mahansa sai hänet näyttämään raskaana olevalta, vaikka mies olikin. Siihen yhdistettynä laihat tikkujalat, huono ryhti, kalvakka iho sekä harvenevat kihartuvat epäsiistit hiukset ja tadaa! - jokanaisen kauhupaketti oli koottu.

Se puhui muiden päälle ja esitti kuunnellessaankin tarpeettomia höpinöitä toisen puhujan sanojen väliin, kuten "Vai niin", "Just just", "Näinhän se on", "Joojoojoo". Puhetulvansa oli muuten katkeamaton ja vuolas, vaikka toisaalta aika lailla tyhjä.

Tässä onkin oiva paikka kasvattaa sietokykyä, kun tuollaisen ihmisen kanssa joutuu olemaan tekemisissä vielä ainakin neljästi seuraavan kuukauden aikana ja sitten painajainen on ohi.

PS. Leccare, kyseessä ei ole treffit. :D

Sillisalaattia taas, tällä kertaa musiikillisesti <3

http://www.youtube.com/watch?v=GI6CfKcMhjY

Ps. Kiitti Leccare :D

Viikonloppuna tuli taas kerran nähtyä motarilla sankareita, joiden mielestä melkein satasen vauhdissa ohitus suoraan päin vastaantulevan näköä on kova temppu. Jos olisin ilkimys ja toivoisin sellaisille pahaa, toivoisin heidän löytävän toisensa ja lentävän pareittain kiihkeän palavassa syleilyssä metsään lopettamaan kurjan olemisensa. Mutta kun olen kiltti ja ihana niin en toivo kenellekään mitään.

Tänään olin taas kerran sellaisen dösän kyydissä, jonka kuskille taisi pysäkit tulla aikamoisina yllätyksinä, ainakin jarrutuksista päätellen: parikymmentä metriä ennen pysäkkiä lyötiin lukko pohjaan ja revittiin renkailla vähän asfalttiakin rikki. Ehanaa.