Dia's diaries

"Seksi sun kanssa on upeaa ja sä oot mulle tärkeä, mutta en mä sun kanssa ala seurustelee enkä tiedä miten fiksua on jatkaa tätä kuviota näin, koska sä vaan satutat itsesi."

Ton luulisi olevan ihan tarpeeksi selkee viesti. Paino sanalla luulisi.

Vaikka mä miten välttelen parhaani mukaan ikäviä asioita, jotka eivät suorastaan liity muhun, niin silti osa niistä löytää mut.

Pieni, noin viisivuotias poika harhaili keskustassa. Naapurimaan lastenkodin kasvatti. Karkumatkalla, omien sanojensa mukaan "huvittelemassa".

Tässä on taas kerran hyvä paikka muistaa, miten etuoikeutettu itse onkaan.

Muistiarkisto kaivoi esiin lyhyen ajatustenvaihdon muutaman päivän takaa. Kehotin erästä kaveriani menemään nurkkaan häpeämään ja hän kysyi, jos tulen mukaan, koska yksin häpeäminen on kuulemma tyhmää. Vastaus tuli ku apteekin hyllyltä:

- En osaa kokea häpeää ja kieltäydyn feikkaamasta, edes säälistä. ... Hei nyt tajusin miksei mulla oo poikaystävää! :D

Ja sit istuin hiljaa ja ajattelin, kunnes päähän alkoi sattua.

Kiitti vaan Franny. :D

Nyt tiedän aika tarkkaan monetko kengät mulla on. Aika tarkkaan siksi, etten uskalla laskea niitä, jotka on yläkaapissa. Laskin vain ne, jotka näin.

Mut hei, olihan joukossa kahdet juoksukengätkin.

Edit. Niin jä noihin ei oo ees laskettu mukaan ne seitsemät joita sovitan nyt.

...koska yhdet ei vaan riitä kattamaan tällaista päivää.

Eilinen reissu valvotti sen verran, että aamulla oli keskittymisvaikeuksia kellon ymmärtämisen kanssa. Onnekseni kusipäänaapurit aloitti vaihteeksi remppamelun tavallista aikaisemmin, joten heräsin siihen - ja ikkunasta tulevaan röökinsavuun. Alakerran pissiksille on ilmeisesti perseensäkin koosta päätellen hasteellista hilautua kymmenisen metriä poispäin rappukäytävän ja avoimien ikkunoiden edestä.

No, en valita enempää. Keuhkot toimii hyvin. Otin aamulla hienon spurtin dösikselle, 300 metriä korkkareilla ja kerkesin jopa ennen dösää, vaikka se oli jo liikennevaloissa.

Otsikon mukaisesti Snoop Doggyn tuontanto soi päässä. Very nice indeed.

Lähdin eilen aamulla töihin hienossa kermanvärisessä coctailmekossa, koska oli ihan liian kuuma sää alusvaatteille. Tästä saattaa tulla paha tapa.

Talviturkkikin lähti: käytiin tyttökaverin kanssa pulahtamassa suolaveteen ja nautittiin iltaseiskan auringosta. Tosin ensi kerralla otan biitsille kanaverkkoa muutaman metrin verran ja korvatulpat. Eipä ole häiriötä kiljuvista ja hiekkaa juoksunsa aikana ympärilleen potkivista lapsukaisista. :)

Mainitsin eilen ohimennen työkaverille, että Porvoossa olisi kiva käydä - ja illalla tuli puhelu, josta sukeutuikin iltareissu Porvooseen: kiertoajelu maisemareittiä pitkin, vaniljajäätelöä, vanhan hienon puutalon näyttökierros sekä muuta maalaisromanttista tarjontaa.

Fiilistelymusa ja kovemman luokan kehu kruunasivat yöksi muuttuneen illan. Lisäksi olen kuulemma jumalasta seuraava. Paha kommentoida näin agnostikkona. :D

Ihanaa unta näin taas aamulla, kun olin ensin herännyt kellon huutoon ja torkuttanut hetken.

Omat häävalmistelut menossa kova vauhtia. (Wtf, en todellakaan oo menossa naimisiin. Ever.)

Hääpukuni oli verenpunainen. (Now we're talking!)

Sulhasesta ei tietokaan. (Ei ihmekään, olenhan itsekeskeinen ja saatoin olla peräti menossa naimisiin ihan vain itseni kanssa.)

Lähetin meiliä jumalalle ja se vastasi. (Wtf2, olen agnostikko.)

Tuleva yhteinen kotimme (kotini?) oli lapsuudesta tuttu ihana iso turvallinen talo, vuonna 2008 kuolinpesäksi muuttunut, jota oli siivoiltu niin hyvin, että se oli taas avara ja siellä oli helppo liikkua. (Tämä talo toistuu unissa vähän väliä.)

Dösässä pari nuorta (arviolta 14-15-vuotiasta) jannua jutteli kovaan ääneen naisista.

Jannu1: - Vittu toi (naisen nimi) on rasittava, soitti äsken ja tivas vieläkö oon sen (toisen naisen nimi) kanssa.
Jannu2: - No ootko?
J1: - No en todellakaan, sehän on arabi! Niiden kaa ku hengaa, niin on kohta koko vitun suku niskassa kiinni!
J2: - Jätitsä sen?
J1: - No joo, jätin.
J2: - Oliko paha?
J1: - No ei, se oli niin kiva, kärräs mulle aina kahvii ja sellaista. Eihän sellaiselle viitti olla vittumainen.*
J2: - Joo tiäkkö, sit (kansallisuus) naisten kanssa ei kannata olla, ne on kaikki huoria.** Faija meni sellaisen kaa naimisiin, niin se muija otti ja eros faijasta muutaman vuoden päästä. Kelaa mikä huora!
J1: - Joo vittu naiset on pahoja.

* Note to self, ladies: muistakaa kärrätä miehelle kahvia ja sellaista, niin hän ainakin jättää vähemmän vittumaisella tavalla.
** Ihan siis kaikki, eihän 15-vuotias maitoviiksi voi olla väärässä. :)

Noin viisikymppinen rouvashenkilö kailottaa dösiksellä kahdelle ystävättärelleen tai vastaavalle:

- Niin ja voitteko kuvitella, että meidän naapuri Lauri Hakkarainen (nimi muutettu, of course) maksoi kesämäkkinsä remontin Stockmannin osakkeilla! Siis kuvitella, Stockmannin osakkeilla! Kesämökkinsä remontin! Lauri Hakkarainen!

Samaa litaniaa rouvashenkilö hoki vielä muutaman kerran papukaijamaisesti, jotta asia tulisi selväksi ihan varmasti jopa pysäkille.

Teki ihan hetken ajan mieli seurata rouvaa kotiinsa ja kertoa tämän naapurille, herra Hakkaraiselle, miten kiinnostava elämä hänellä on ja ihanko totta hän maksoi kesämökkinsä remontin Stockmannin osakkeilla.

Ymmärrän vielä omien asioiden huutelun. Ymmärrän jotenkuten vielä toisten asioista kertomisen edes nimellisellä anonymiteetillä varustettuna: kaveri sanoi, yks tuttu teki etc. Tätä en enää oikein ymmärränyt.