"Sinä olet konfliktinhakuinen."
Tuon sanoi minusta (ei siis edes suoraan minulle) eilen illalla eräs henkilö, joka oli vain hetkeä aiemmin hyökännyt verbaalisesti vailla mitään (näkyvää/selkeää) syytä erään henkilön kimppuun syystä "et sitten tullut moikkaamaan mua heti kun saavuit tänne kokoontumispaikalle, mitä käytöstä tuo tuollainen oikein on häh, no vastaa nyt kun sulta kysytään".
Kohde pysyi hiljaa ja jätti katsomatta hyökkääjään päin.
Minun konfliktinhakuisuuteni näyttäytyi siinä, että otin kantaa julkiseen esitykseen ja osoitin mielipiteeni ja palautteeni suoraan puheenpitäjälle huomauttamalla, että kyseisen illan tarkoituksena on mukava ajanvietto ja että henkilökohtaiset erimielisyydet kannattaa hoitaa omalla ajallaan.
Luonnollisesti olisin voinut olla muiden lailla hiljaa, ihailla perusvalkoisia betoniseiniä, tuijotella teekuppiini, vaihtaa pöydän yli vaivihkaa merkitseviä katseita ja puolittaisia ymmärtäväisiä hymyjä: "Se nyt on tuollainen." "Kyllä se kohta hiljenee." "Antaa sen räksyttää, rauhoittuu nopeammin." jne.
Elämänkokemus kuitenkin osoittaa, että vastaavaa hiljaisuutta seuraa selän takana puhumisia, juoruilua, tilanteen tuloksetonta arvauspuintia, syyversioiden versomista, mustamaalaamista, salaliittoteorisointia ja kuppikuntia sekä sen ohella paljon muutakin turhaa.
Minä olin tullut paikalle sopimuksen mukaisesti viettämään hauskaa iltaa. Mielestäni yhden osallistujan päätös ei ollut riittävä siihen, että loppuseurueen pitäisi vain hyväksyä uusi ohjelma ja seurata farssiksi äityvää tilannetajuttomuusdemoamista vailla reklamaatio-oikeutta.
Jos aiheellinen ja rakentava huomautus on konfliktinhakuisuutta, niin kyllä kiitos, minä ilmoittaudun konfliktinhakuiseksi. Olen mieluummin sitä kuin vaitelias sietäjä, joka sallii yhden äänekkään aggressorin dominoida ryhmää. Sanon mieluummin vastalauseeni päin häirikön naamaa kuin kuiskuttelen ja kikatan hänestä poissaollessaan selkänsä takana.
Loppuilta menikin kivasti. Verbaalihyökkäyksen suorittanut henkilö poistui seurastamme heti sen jälkeen kun olin sanonut hänelle asiani. Myöhemmin hän kertoi eräälle seurueemme jäsenistä minun olevan konfliktinhakuinen.
Konflikteja on erilaisia ja fiksusti käytynä niitä voi hyödyntää kehityksessä ja kasvussa. Konflikti-sanalla on kuitenkin edelleen niin kalskahtavan rautainen negatiivisuusmaku, että moni käyttää sitä leimana.
Minä pidän sanasta konflikti. Sehän on pelkkä intressiristiriidan esiintuonti. Siitä on hyvä jatkaa neuvottelemista ja sopimista.
Pidän kykyä tuoda erimielisyydet esiin asiallisesti ja perusteluineen vahvuutena enkä häpeäleimana. Normaalin arkielämän konfliktien välttäminen voi pahimmillaan regressoida ihmistä ja sammuttaa elämästä valot ja värit.
Vähän lisätietoa konflikteista: http://www.kielijelppi.fi/puheviestinta/konfliktit-ryhmassa
http://www.trainerguide.fi/7-yhteisty%C3%B6/c-konfliktien-hallinta.aspx